Toivon niin voimia sinulle ja arkeen.
Moni tuomitsee miehesi, sinut ja lissun... mutta mielestäni te (niin kuin jokainen kriisissä oleva pari) ennen kaikkea tarvitsette tukea. Ajan kanssa vain sinä ja miehesi päätätte millainen tulevsisuutenne on.
Moni meistä on pyytänyt lähimmät ystävänsä mukaan todistamasn naimisiin menoa, ja ehkä meistä moni silloin on ajatellut tukevansa ihanaa paria kaikin keinoin. Ja toisaalta ainakin itse toivon ystävieni tukevan nimenomaan myös liittoamme eikä vain minua. Itse vielä seurustelu aikana jouduin mieheni puolelta petetyksi, ja ystäväni, sukulaiseni, kaikki haukkuivat miehen ja tukivat minua "eron" hetkellä. YKSIKÄÄN YSTÄVÄ ei edes maininnut että pystyisitkö antamaan anteeksi... vaan...sieläpä kirotussa facebuukissa, jossa sitten myös "aikaisemmalle panokaverilleni" kerroin tilanteesta, niin hän oli ensimmäinen joka kysyi että todellako välität siitä miehestä, ja mites olis jos olisit reilu ja edes harkitsisit antanteeksi antoa. ?..ja näkn sitten teinkin.olihan se vaikeaa...mutta lopulta kannatti. En toki ole asiaa unohtanut, mutta en mieti sitä enää joka päivä, luotan mieheeni ja nykyään lapseni isään. Myöhemmin mieheni kävi puristamassa tämän entisen panoni kättä kiitokseksi, koska kaikista ystävistä huolimatta pystyimme jatkamaan suhdettamme ainoastaan tämän miehen vuoksi.
Yritän sanoa/kysyä, että missä se tuki liitolle on ensimmäisen kriisin hetkellä? Jokainen meistä mokaa, mutta missä se kaunis todellisuudessa niin raju ja vaikea asia että tee toiselle niin kuin haluat itsellesi tehtävän. Enlä tarkoita että pitää itsekin mennä pettämään, vaan toivoisiko itsekin saavansa anteeksi jonkun pahan asian.
Ei omakaan mieheni osannut tekoaan selitellä, eikä sitten edes enää yrittänyt." Ihailu sai pauloihinsa, "tms hän ajatteli..
Sen verran minuakin ne miksi itsesyytökset vaivasi, että nykyään pidän huolen siitä että mieheni tiedostaa sen että yksin en jäisi kotia nyhvöttää jos yksin jäisin. Ja toisaslta se söi pohjan luottamukselta, mutta niin, ehkä sitä ei toiset pysty uskomaan, mutta jos itse haluaa uskoa niin niihin toisen sanoihin voi taas uskomaan ja luottamaan. Voihan se olla että tämäkin vielä pettää, mutta Pohjimmiltaanhan se pelko pitää realisoida kai kaikkiin suhteisiin. -ei voi voittaa jossei uskalla pelatakaan, panoksena on se kovin, oma onni