Onko kukaan synnyttänyt luomuna, ilman puudutuksia?

Heippa. Itsellä yksi synnytys takana jossa sain epiduraalin juuri ennen ponnistusta, muuta ei tarvinnu antaa. Nyt kolkuttelee rv 35 ovella ja aloin miettimään, että jos mitään puudutuksia ei ehditä antamaan syystä tai toisesta niin kuolenkohan siihen paikkaan... Haluaisin kuulla kokemuksia... Pääasias toi ponnistusvaihe mietityttää.

 

Kerran tuli tahattomasti kokeiltua. En kuollut, vaikka jossain vaiheessa sitä kovasti toivoinkin. Ponnistus oli se helpoin homma!

 

Minakin sain ekassa epiduraalin loppuvaiheessa synnytystä. Vei tehokkaasti kivun ponnistusvaiheesta, mutta valitettavasti vei myös tarpeen ponnistaa. Tokassa synnytyksessä en sitten halunnutkaan sitä. Mulle suunniteltiin joku kohdunkaulanpuudute, mutta sitä ei ehditty antaa. Oli huomattavasti parempi ponnistusvaihe ilman puudutusta. Ja muuta kivunlievitystä ei siis kummassakaan synnytyksessä.

Mutta vaihtoehtoja siis on. Mä en enää muista niiden nimiä. Joku paraservikaali tjsp ja tuo kohdunkaulapuudute, ellei ne sitten ole yks ja sama asia

 

Kaksi kertaa ilman puudutuksia. Hengissä selvisin, vaikka välillä epäilytti.

 

Kaksi kertaa ilman kivunlievitystä ja hengissä näköjään edelleen. Sattuuhan se, mutta kärsimys jalostaa vai miten se oli?

 

Ilokaasun voimin selvisin kaksi kertaa, ihan tahallisesti. Tokihan se julmetusti sattui, mutta silti ekan synnytyksen jalkeen halusin toisenkin synnytyksen samanlaisena. Jos viela kolmannen saan, niin samoilla mennaan

 

Kolme synnytystä, ekassa epiduraali, kaks viimeisintä täysin luomuna, koska en ehtinyt saada puudutteita. Oli ihan helvetillistä, voin kertoa...

 

Niin ja sellainen lohtu, että jos puudutusta ei ehditä antaa niin homma on joka tapauksessa aika äkkiä ohi
Minulla oli lapsi sylissä noin 5 minuuttia sen jälkeen kun olin pyytänyt puudutusta ja kätilö totesi että myöhässä ollaan.

 

Keskimmäisen synnytin luomuna! Luulin kuolevani, mutta hengissä selvisin.. Ponnistusvaihe oli ihanan helppo ilman puudutuksia! Turhaa sitä ponnistusvaihetta pelkää. Pahin on avautumisvaiheen vikat sentit!

 

Yksi synnytys takana, ilman puudutuksia. Ja ihan "tarkoituksella". Eihän se herkkua ollut mutta milloin vaan uudestaan

...ja sen verran vielä että ponnistusvaihe pitkittyui pään virheellisen asennon vuoksi ihan kauheesti ja oli lähellä ettei jouduttu imukuppiin turvautumaan, mutta kyllä sen kesti vaikkei mullakaan mikään korkea kipukynnys todellakaan ole.

 

:wave:

 

Kolme synnytystä ja kaikki luomuna sen takia, että synnytykseni olivat kaikki niin nopeita. Nopeutuen joka kerralla, viimeisin oli kaikista nopein ja kivulian, tajunnan lähtö lähellä kunnes sai alkaa ponnistamaan. Mutta koska olin jo henkisesti varautunut nopeaan synnytykseen viimeisimmän kohdalla, niin siitä jäi myös parhaimmat muistot.

 

Yksi synnytys mulla, ei ehditty antaa mitään kivunlievitystä. Oli ns. syöksysynnytys. En muista siitä mitään, ilmeisesti vintti pimeni. Ponnistusvaiheessa järkyttävä kipu mutta sen jälkeisistä hetkistä en muista mitään. Kuulemma huusin kuin tapettava, mutta en muista kyllä sitäkään. Tajusin vaan, että joku tukki ilokaasunaamaria naamaan..

Ponnistusvaihe kesti papereiden mukaan minuutin, joten eipä se sitten kauan kumminkaan ottanut..

 

Ei se ponnistusvaihe tosiaan ole kamalin, vaan se on jo helpottava tunne siinä kohtaa ja usein siinä kohtaa on päässyt jo "tilanteen herraksi", omat hormonit auttavat jne. Pahimmat kivut olivat avautumisvaiheen lopussa. Mulla meni luomuna kun ei ehditty antaa epiduralia (toinen synnytys, ikäero esikoiseen 2,5 vuotta). Sairaalassa ehdin olla tunnin kun vauva syntyi.

 

KaKSI SYNNYTYSTÄ ILMAN PUUDUTUKSIA JA ILOKAASUJA YMS. EN YMMÄRRÄ kun pitää väkisin pilata puudutteilla ponnistaminen.

 

Yksi synnytys mulla, ei ehditty antaa mitään kivunlievitystä. Oli ns. syöksysynnytys. En muista siitä mitään, ilmeisesti vintti pimeni. Ponnistusvaiheessa järkyttävä kipu mutta sen jälkeisistä hetkistä en muista mitään. Kuulemma huusin kuin tapettava, mutta en muista kyllä sitäkään. Tajusin vaan, että joku tukki ilokaasunaamaria naamaan..

Ponnistusvaihe kesti papereiden mukaan minuutin, joten eipä se sitten kauan kumminkaan ottanut..

Mäkään en muista mitään siitä kun minut kärrättiin sairaalan alakerrasta ylös synnytyssaliin. Ilmeisesti kivut oli aika kovat ja olin kai huutanutkin, täysin kanttu vei

 

Kiitos kokemuksista. Jotenkin tuntuu, että tuo mun eka synnytys oli liian helppo, että jos nyt onkin kaikkea muuta. Edellisen kerran tein koko raskausajan seisomatyötä ja kävelin paljon, tuntuu, että se helpotti tuota synnytystä myös, vauva laskeutui ajoissa ja syntyi näppärästi. Eikä ne supistuksetkaan ollu niin pahoja kuin kuvittelin. Ei tarvinnu karjua ja kiroilla. Nyt sitten iskeny kuitenkin joku ahdistus vaikka ed. synnytys meni helposti. Pitää varmaan alkaa taas kävelemään ja liikkumaan joka päivä. Menny enemmänkin lepäilessä tähän asti, kun supistuksia niin paljon. Nyt saa jo luvan vähä supistella.

 

Ekassa oli epiduraali, tokassa päätin koittaa ilman ja ilokaasun avulla pärjäilinkin hyvin koko synnytyksen.

 

Meillä kuus lasta.

Ensimmäisen synnytin ilman mitään kivunlievitystä, eteni niin nopeaa ettei kukaan tajunnu.

Toisen synnytin ilman mitään, kätilö oli kamala, tiuski vaan, ponnistus vaiheessa käski pitää suun kiinni kun huusin jne. Eli en saanut pyynnöistä huolimatta mitään.

Kolmannessa kätilö oli jokin luomuintoilija. Aqvarakkulat sain ja ei kyllä auttanu yhtään mitään.

Neljännessä sain kohdunkaula puudutuksen. Autto ja melkein nukuin koko avautumisvaiheen.

Viidennessä en taas saanu mitään kun kätilön mielestä synnytys ei ollut kunnolla käynnissä kun supistukset tuli 8-10 min välein loppuun asti.

Viimeisessä ehdin olla sairaalassa 45 min. Lääkäri ehti just laittaa tuon kohdunkaula puudutuksen ennen ponnistusta.

ELi joo hengissä on selvitty ilman epiduraaliakin.

 

Mietinkin näitä juttuja lukiessa, että "kaikki" kuulostaa niin "tilanteen herroilta"...olinko mä ainoa joka oli ihan sekaisin ja varmaankin tosiaan taju kankaalla.. No, en "onneksi"

Tää siis kommenttina sulle "oooooo"

 

Kolme synnytystä, ekassa epiduraali, kaks viimeisintä täysin luomuna, koska en ehtinyt saada puudutteita. Oli ihan helvetillistä, voin kertoa...

Sama tarina!

 

"Toisen synnytin ilman mitään, kätilö oli kamala, tiuski vaan, ponnistus vaiheessa käski pitää suun kiinni kun huusin jne. Eli en saanut pyynnöistä huolimatta mitään."

Hyi mikä tyyppi! Voikohan tommosis tapauksis vaihtaa kätilöä. Meinaan mä ainakin saisin semmosiset raivarit jos mulle ilkeiltäis synnytys tilantees. Toivottavasti ei tuu vastaan tommosta. :/

 

Mietinkin näitä juttuja lukiessa, että "kaikki" kuulostaa niin "tilanteen herroilta"...olinko mä ainoa joka oli ihan sekaisin ja varmaankin tosiaan taju kankaalla.. No, en "onneksi"

Tää siis kommenttina sulle "oooooo"

Ei kyllä siinä kävi niin että tilanteen herrakaan ei ehtinyt mukaan
Mulla on kaikki synnytykset olleet tosi nopeita ja rajuja, ja avautumisvaiheen lopulla on hävinnyt kontrolli ihan täysin. Siis siten, ettei pysty edes tuottamaan mitään tahdonalaisia liikkeitä.

 

Kolme synnytystä ilman kivunlievitystä, ei vaan ehtinyt! Toivoin kyllä kuolevani, samoin kuin joku tuolla aiemminkin kertoi. Ei kannata ainakaan sankaroinnnin vuoksi lähteä kokeilemaan jos ehtii saada jotain, on se niin... järkyttävä kokemus josta voi olla vielä pitkään huonot muistot.

 

Toka meni ilman lääkkeitä, ei ollut paha. Oli kylläkin nopea, 1 cm auki tilanteesta syntymään meni noin tunti ja kymmenen minsaa.