Onko kukaan synnyttänyt luomuna, ilman puudutuksia?

Mä oon synnyttänyt kaks lasta luomuna, ihan suunnitellusti. Mulla on muutenkin aika korkea kipukynnys, ja olin asennoitunut niin että meen ilman lääkkeitä niin pitkään kuin pystyn. Ponnistusvaihe ei tuntunut tosiaan enää miltään, muutamat viimeiset supistukset ennen ponnistusta olivat sen tuntuisia että jos olisivat jatkuneet, oisin varmaan jotain lääkitystä ollut vailla.

 

Itse olen synnyttänyt kahdesti täysin luomuna eli mitään kivunlievityksiä ei ollut käytössä. Itsellä myös kohtuullisen korkea kipukynnys että varmaan osittain siksikin eivät nuo pahalta tuntuneet. Ekan jälkeen jopa kävelin synnytyssalista osastolle ja oisin kävellyt toisenkin jälkeen mutta kätilö vei sängyllä kun verta oli kuitenkin vuotanut jkn verran. Itsellä kyllä oli olo mitä mainioin. Ei tullut edes mitään pahoja repeämiä ja istuminen onnistui heti ilman mitään rengastyynyjä. Synnystysten kestosta minulla ei ole oikein mielikuvaa mutta kotona olin kummallakin kerralla sen verran pitkään että kun sitten vihdoin pääsin sairaalaan saikin jo ruveta pukkaamaan sitä vauvaa ulos ts. ponnistamaan. Esikoisen kohdalla muistaakseni supistukset alkoivat joskus iltasella ja tyttö syntyi aamusta, oisko ollut joskus neljän jälkeen. Nuoremman kohdalla kanssa supistukset alkoivat iltasella ja vauva syntyi yhdeltä yöllä. Muistan kun yritin esikoista saada nukkumaan ja koko ajan supisteli melkoisesti ja toinen vaan viskeli nallejaan ja tyynyään pinnasängystä ja minä konttailin pitkin lattiaa niiden perässä.

 

Ja kuinkahan kauan synnytykset ovat kestäneet kun ilman puudutuksia olette selvinneet?
Itselläni kesti 20h ja 17h ja kyllä pikku hiljaa alkoi kaipaamaan muutakin kuin ilokaasua.

 

Ja kuinkahan kauan synnytykset ovat kestäneet kun ilman puudutuksia olette selvinneet?
Itselläni kesti 20h ja 17h ja kyllä pikku hiljaa alkoi kaipaamaan muutakin kuin ilokaasua.

20 h eka jossa lopussa käytin ilokaasua. Tokassa en tarvinnut sitäkään, kesto n. 4h.

 

kolme kertaa olen synnyttänt ilokaasun voimin, eli en kyllä luomuna.
ihan hyvin mennyt.
eniten oli kipuja sillon kun oli oksitosiini ja sain vain ilokaasua, olisin tarvinnut jotain enempi, mut seuraavat synnytykset jossa ei ollu oksitosiinia ja eteni omalla painollaan meni ihan hyvin vain ilokaasulla.

 

[QUOTE="vieras";28745664]Itse olen synnyttänyt kahdesti täysin luomuna eli mitään kivunlievityksiä ei ollut käytössä. Itsellä myös kohtuullisen korkea kipukynnys että varmaan osittain siksikin eivät nuo pahalta tuntuneet. Ekan jälkeen jopa kävelin synnytyssalista osastolle ja oisin kävellyt toisenkin jälkeen mutta kätilö vei sängyllä kun verta oli kuitenkin vuotanut jkn verran. Itsellä kyllä oli olo mitä mainioin. Ei tullut edes mitään pahoja repeämiä ja istuminen onnistui heti ilman mitään rengastyynyjä. Synnystysten kestosta minulla ei ole oikein mielikuvaa mutta kotona olin kummallakin kerralla sen verran pitkään että kun sitten vihdoin pääsin sairaalaan saikin jo ruveta pukkaamaan sitä vauvaa ulos ts. ponnistamaan. Esikoisen kohdalla muistaakseni supistukset alkoivat joskus iltasella ja tyttö syntyi aamusta, oisko ollut joskus neljän jälkeen. Nuoremman kohdalla kanssa supistukset alkoivat iltasella ja vauva syntyi yhdeltä yöllä. Muistan kun yritin esikoista saada nukkumaan ja koko ajan supisteli melkoisesti ja toinen vaan viskeli nallejaan ja tyynyään pinnasängystä ja minä konttailin pitkin lattiaa niiden perässä.[/QUOTE]

itse olen kävellyt salista osastolle neljästi. eikö se ole iha normi käytäntö?

 

Oikeat kunnon äidit synnyttävät lapsensa ilman kivunlievityksiä

 

Kolmonen tuli ilman mitään puudutteita, kätilö puhkaisi kalvot ja antoi luvan ponnistaa, käyriäkään ei ennätetty juuri ottaa tai saatiin sitä varmaan semmoinen vajaan 2 cm pitkä pätkä. Eikä ollut pahin synnytyksistä edes.

 

[QUOTE="vieras" ap;28744213]Mä vähä luulen, että toiset saa yksinkertaisesti kovempia supistuksia kuin toiset. Ettei kyse oo niinkään siitä kipukynnyksestä tai jostain mielenvahvuudesta. Vaikka kyllä nekin ehkä vähän vaikuttaa. Joku vuosi sitten, kun sain keskenmenon ja sain sitten niitä supistavia lääkkeitä tyhjennyksessä niin ne oli paljon pahempia supistuksia kuin luonnolliset supistukset. Ja olo oli muutenkin ihan kamala.[/QUOTE]

Peesi. Hyvä se on julistaa lääkeetöntä synnytystä, jos ei niitä kipuja kovasti tunne...
Itselläkin ilman puudutteita, mutta vain, koska tuli niin pirun nopeaa.

 

[QUOTE="Vieras";28743934]Heippa. Itsellä yksi synnytys takana jossa sain epiduraalin juuri ennen ponnistusta, muuta ei tarvinnu antaa. Nyt kolkuttelee rv 35 ovella ja aloin miettimään, että jos mitään puudutuksia ei ehditä antamaan syystä tai toisesta niin kuolenkohan siihen paikkaan... Haluaisin kuulla kokemuksia... Pääasias toi ponnistusvaihe mietityttää.[/QUOTE]
mä sain ekassa puudutuksen ja kaksi seuraavaa synnytin luomuna ilman puudutuksia. Synnytykset ilman puudutusta olivat paljon parempia enkä enää suostuis ottaa puudutusta jos vielä synnyttäisin. Ponnistusvaihe oli kummallakin kertaa täysin kivuton ja toivuin synnytyksistä moninkertaisesti nopeammin kuin tosta ekasta.itse en voi kyllä suositella puudutteita.ei ollu hyvä.viimeisintä kun synnytin niin lojuin koko ajan vesialtaassa,se lievitti kivut tosi hyvin! Eron huomas heti jos ei ollu vedessä(kun kävin vessassa ja tuli supistus),veden ulkopuolella tuntui tosi kivuliaalta verrattuna vedessä olemiseen.

 

[QUOTE="vieras" ap;28744213]Mä vähä luulen, että toiset saa yksinkertaisesti kovempia supistuksia kuin toiset. Ettei kyse oo niinkään siitä kipukynnyksestä tai jostain mielenvahvuudesta. Vaikka kyllä nekin ehkä vähän vaikuttaa. Joku vuosi sitten, kun sain keskenmenon ja sain sitten niitä supistavia lääkkeitä tyhjennyksessä niin ne oli paljon pahempia supistuksia kuin luonnolliset supistukset. Ja olo oli muutenkin ihan kamala.[/QUOTE]


Mulla kaks synnytystä takana ja tosiaan keskenmenon supistukset olivat helvettiä synnytyssupistuksiin verrattuna.

 

Olen. 9 kertaa.

 

4 synnytystä luomuna joista 3 käynnistetty. Ilokaasua imppasin ja pilvissä leijailin.

 

Luomuna pakosta 10 tuntia. Kersa 4,5 kg. Jäi lopussa kiinni kun en jaksanut enää ponnistaa, leikattiin molemmilta puolilta lisää auki että saatiin ulos. Pysyvät vammat meikälle.

Pyytäkää niitä puudutteita elkääkä suostuko synnyttämään selällään, vaikka sitä perusteltaisiin millä tahansa.

 

Kaikki syntyneet luomuna ei ees missään vaihees sattunu.

 

Ehkä vähän asian vierestä... niin synnytysteni kestot on 6h, 3h ja 6h. Ekassa sain epiduraalin, tokassa spinaalin. Supistukset tuntui ihan hirveiltä, vaikka tokassa synnytyksessä jo tiesin mitä supistukset on avautumisvaiheessa.

Kolmannessa synnytyksessä kaikki oli jotenkin tosi erilaista. Supistukset alkoi kotona ja menin sairaalaan kun olin avautunut 4cm, ja kivut olivat hyvin hallittavissa. Voisin sanoa, että supistukset oli voimakkaita mutta kestin ne hyvin, aika kului nuokkuessa sängyllä. loppuvaiheessa pyysin pudendaalipuudutusta kun ponnistusvaihe pelotti (lapset olleet isoja 4,1kg ja 4,6kg oli ekat) ... en usko kyllä että puudutus auttoi ponnistusvaiheessa, ihan yhtä pahalta tuntui ponnistaa kuin ekassakin synnytyksessä, jossa ei ollut enää ponnistusvaiheessa mitään puudutuksia voimassa.

 

Synnytys eteni niin nopeasti etten ehtinyt saada mitään lohtua kummempaa. Supistukset oli helkatin kipeitä, ponnistus tuntui helpottavalta ja kirveli hiukan (muita pahoja tuntemuksia ei tullut). Onneksi kesti vain 35minuuttia koko homma..

 

Kaksi synnytystä ilman puudutusta, molemmat oli niin nopeita että en ehtinyt puudutusta saamaan vaikka olisin haunnut mutta hengissä selvisin vaikka toinen oli erittäin kivulias, yhdessä synnytyksessä sain puudutusta, ei ollut niin nopea synnytys ja jos vertaan sitä näihin kahteen synnytykseen niin ei ollut läheskään niin kivulias..

 

[QUOTE="vieras";28744335]Ei kyllä epiduraali mun ponnistamista pilannut. Ensi synnyttäjä olin, mutta ponnistusvaihe kesti 15 min ja hyvin meni.[/QUOTE]

Samma här.
Kaks nelikiloista lasta on pusattu maailmaan silleen, että epiduraalin oon saanut noin 1,5-2h ennen ponnistusvaihetta. Ekaa ponnistin vähän yli viis minuuttia ja tokaa pari minuuttia. Tokassa ponnistusvaihe vyöryi oikein päälle ja piti pidätellä ja puuskuttaa kuin heikkopäinen, kun tahtoivat tutkia ensin eikä annettu heti lupaa työnnellä.

Eli ei se aina ole niin mustavalkoista (paitsi tällä palstallahan on kaikki), että epiduraali = neliraajahalvaus.

Mulla synnytykset ei tahdo edetä luomuna neljää senttiä pidemmälle, voitte uskoa että on koitettu. Esikoista tein kaksi vuorokautta tauotta ja siitä viimeiset 5h oli puudute, jolloin homma eteni vihdoin 4cm -> syntymään.
Toisen kanssa kärvistelin luomuna 1,5 vuorokautta. Vauhditettiin lopulta kalvot puhkomalla ja tipalla eikä silti edennyt. Epiduraali tuli ja vei homman finaaliin parissa tunnissa tilanteesta 4cm auki.
Jos saisin joskus kolmannen, niin harkitsisin vakavasti epiä vielä siihenkin synnytykseen.

 

[QUOTE="vieras";28745882]Oikeat kunnon äidit synnyttävät lapsensa ilman kivunlievityksiä [/QUOTE]

Oikeat kunnon äidit rakastavat ja huolehtivat lapsistaan. Ei se kivunlievitys synnytykses kenestäkään huonoa äitiä tee... Kröhöm...

 

2 lasta synnyttänyt ilman puudutuksia ja toiset kaksi spinaalin kanssa. Olihan sitä kipeämpi ilman puudutuksia,mutta kaikki tuntui olevan paljon nopeampaa ohi,kun ei ollut puudutuksia.

 

Eka synnytys kesti n. 20h (käynnistys),ja supistukset oli niin kovia ja kamalia,että en olisi selvinnyt ilman epiduraalia,jonka laiton jälkeen avautuminen oikeastaan vasta alkoikin kun oksitosiinia päästiin lisäämään. Toinen synnytys oli ihan toisenlainen,supistukset paljon lievempiä ja synnytyksen kestokin vain n.5h. Tällöin pärjäsin ilokaasun voimalla loppuun saakka. Eli supistuskipu voi olla todella erilaista myös samalla synnyttäjällä eri synnytyksissä...

 

Puudutuksia ei ollut, ilokaasua kylläkin. Synnytys kesti 19 h, josta n. 5 tuntia sairaalassa. 8 senttiin asti meni hyvin (olin kotona siihen saakka). Sairaalassa vikat 2-3 h oli pahimpia, ponnistusvaihe oli melko vaikea koska supistukset petti. Ja kyllähän se sattui. En kuitenkaan osannut valittaa, olin asennoitunut siihen että se sattuu. Ei jäänyt mitään traumoja.

Nyt jälkeenpäin olen alkanut pohtimaan että pitäiskö kuitenkin seuraavan kohdalla ottaa epiduraali jos ehtii. Meinaan kun on katsonut synnytysvideoita missä synnyttäjällä on epiduraali, he puheskelee ihan normaalisti ponnistuksen ajan ja ponnistaminenkin näyttää siltä niinkuin ois vaan tulossa vähän pahempi pieru. Sori, ei oo tarkoitus loukata ketään, eikä myöskään pelotella, mutta oma ponnistusvaihehan oli ihan suoraan jostain manaajasta.....

Mulla on kuitenkin ihan hyvä kipukynnys, että ehkäpä epiduraalin kanssa synnytystä vois sanoa jopa helpoksi. Toisaalta pelkään, että ylimääräiset puuttumiset vaikeuttaa synnytyksen luontaista kulkua.

 

Mulla varmaan se epiduraali vain vauhditti ponnistamista, muistan että muutaman kerran tarvi pusertaa kaikin voimin ja se oli sitten siinä. Kätilö totes että tämähän kävi helposti. Joten en omalla kohdallani alkais kokeilemaan että onko vaikeampaa ilman puudutuksia. Kun kerran ne puudutukset on keksitty helpottamaan. Ainut mitä kokeilin epiduraalin lisäksi oli amme. En kokenut että se olis auttanu erityisemmin kipuihin mutta olihan siellä kivempi lillua lämpimässä vedessä. Agua rakkuloita kaupattiin mutta inhotti koko ajatuskin, joten en niitä huolinu. Mutta kyllä niitä supistuksia sai sietää 7 tuntia ennen epiduraalia, että ei nyt ihan tuskaton synnytys ollu kuitenkaan.

 

Katso erilaiset äidit ja uusin jakso sieltä. Siellä synnytetään kotona ilman kätilöä ja kivunlievityksiä.