Lapsi oli 3-vuotias, kun alkoi iltaisin nukkumaan mennessä itkemään, ettei halua nukkua omassa huoneessaan. Ei osannut kertoa miksi. Eräs ilta sitten meni sänkyynsä nukkumaan ja kohta alkoi kuulua paniikki huutoitkua. Huusi itkien paniikissa "Musta mies laittaa sähköä suuhun!" Minä tietysti juoksin lapsen luo, kun kuulin että lapsella hätä. Lapsi hoki vain tuota "Musta mies laittaa sähköä suuhun". Otin lapsen viereemme nukkumaan ja rauhoittumaan. Tämän jälkeen ei suostunut enää edes menemään huoneeseensa, ei leikkimään, ei nukkumaan. Niin ja meillä ei edes teeveetä katsottu juuri ollenkaan, että sieltä olisi tuon kuullut ja se itku oli jotain aivan kamalan kuuloista.
Kerroin asiasta kaverille, kuinka outo tilanne on. Kysyi saisiko pyytää jotain hänen tuttua näkijää tmv. katsomaan kuka/mikä meillä on. Naureskellen annoin luvan. En itse uskonut moiseen ollenkaan.
Olin naapurissa iltakahvilla, kun kaveri sitten soitti, että nyt oli näkijä soittanut hänelle. Kertoi, että meille oli jääny vainaja roikkumaan, mutta että nyt se oli ajettu pois valoon. Edelleen naureskellen kerroin naapurille asiasta.
Lähdin kotiin ja kun aukaisin oven, niin tämä 3-vuotias juoksee riemusta kiljuen vastaan ja huutaa ensimmäisenä "Äiti, äiti! Paha setä lähti pois!" Ja voitte kuvitella nousiko MULLA karvat pystyyn! Tämän jälkeen nukkui ja leikki onnellisena huoneessaan. Sen verra vielä, että talomme paikalla on ollut aikanaan saksalaisten tukikohta javieressä olevasta metsästä löytyy korsujen ja hautojen kuoppia.
Niin ja paljon muutakin tuli tämän lapsen kanssa "nähtyä" ja koettua, mutta tämä oli ehkä se karmivin.