Tunnen.Tunnetko siis minut? Joka tapauksessa se on vain sinun kokemuksesi - joko palstan tai jonkun muun perusteella. Vittumainen ihminen en noin yleisesti ole.
On meitä muitakin. Sinulle ei vaan uskalla sanoa mitään.Ahaa. No sitten sille vmäisyydelle on jokin syy tai se on vain sinun päässäsi.
Tai sitten et vain pidä persoonastani, kaikki eivät pidä kaikista ja sellaista se vaan on.
Minä en ole pilannut elämääni olen saanut ydinperheen ja lapset yli 30v.Sinä olet pilannut koskaan et saa lapsetonta ja huoletonta nuoruutta elää.Kurjaa, että sinun käsityksesi lapsen saamisesta on "elämän pilaantuminen".
Jostainhan sekin johtuu..joko jouduit itse kärsimään lapsuudessasi tunteesta, että pilasit vanhempiesi elämän tai omat lapsesi ovat niin kuluttavia, että koet heidän pilaavan jotain.
Surullisia kohtaloita riittää.
Tajusitko tollo edes katsoa tuon 'look-alike' -linkin?
Kysyn nyt kuitenkin: Miksi päätit tehdä kolmannen lapsen? Kristallipalloahan sulla ei ollut.Kai se noinkin voi mennä jos sitä haluaa. Itse en koe äitiyttä noin. On kyllä päiviä mitä mielelläni jättäisin pois, mutta silti saan aikaa myös itselleni. Toki lapset ovat vaikuttaneet myös miehen elämään ja vapaa-aikaan vaikka hän onkin harrastuksestaan pitänyt kiinni.
Missäs te lapset sitten olitte, kun äitinne ja isänne ei ollut kumpikaan kotona, eikä tukiverkostojakaan ollut?Asennetta mä kyllä syytteisiin valtaosassa tapauksista, jotkut ei vain osaa.
Mä itse kasvoin kodissa, jossa isä oli kotona (tai edes samassa maassa) keskimäärin 6pv/kk, meitä lapsia lähemmäs kymmenen, eikä äitini siltikään kadottanut itseään.
Hän matkusteli yksin ja puolisonsa/kaverinsa kanssa, kävi salilla, shoppailureissuilla, luki kirjoja ja laittoi lapset illalla sen verran aikaisin nukkumaan, jotta sai viettää yksin aikaa hiljaisuudessa.
Jos itsensä hemmoittelu ja normaali harrastaminen onnistuu suurperheen "työleski"-äidiltä, niin mä todella ihmettelen, miten jotkut rampautuvat itsensä suhteen jo muutaman lapsen ja läsnäolevan miehen kanssa.
Peiliin siis voisi katsella, eikä suotta äitiyttä tai lapsia syyttää. Se lienee tullut tästä ketjustakin ilmi, ettei äitiyden myötä itsensä kadottaminen ole automaatio.
Mikähän motiivi näillä äideillä sitten on siihen, etteivät halua "elää"?On äitejä jotka käyttävät lapsaan tekosyynä sille ettei enää tarvitse "elää". On äiteja joilla on hyvä puoliso ja lapsi hoidetaan niin paljon puoliksi kuin se vaan on mahdollista ja silti he eivät halua "elää". On äitejä jotka "elävät" liikaakin ja jättävät lapset hoitamatta. Meitä on moneen junaan, ei voi yleistää.
Kotona, kuten äitinikin valtaosan ajastaan (mistä sait sen käsityksen, ettei hän ollut kotona?).Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;28642392:Missäs te lapset sitten olitte, kun äitinne ja isänne ei ollut kumpikaan kotona, eikä tukiverkostojakaan ollut?
Lapsen tasolle jäänyt mies tuossa on ongelma eivät lapset. Onneksi on myös aikuisa miehiä jotka osallistuvat perheensä arkeen.Alkuperäinen kirjoittaja lasten äiti;28641745:Vaikka sua kuinka nukuttais, nälättäis tai pissattas,, tulee ensin aina joku joka täytyy imettää tai ruokkia, vaippa vaihtaa, puhaltaa pipi pois tai lukea satu. Omia harrastuksia sulla ei enää ole vaan toivot vain pääseväsi joskus vessaan yksin. Illalla viimesenä imetät toista lasta ja aamulla heräät ennen kuutta. Salillemenostakin voit joskus haaveilla.
Ja kaiken tämän aikana mies jatkaa harrastuksiaan normaalisti ja ihmettelee vaimonsa saamattomuutta.
Ja yksikään noista äideistä ei kadu mitään eikä vaihtas päivääkään <3
Toisille tuo "elää" tarkoittaa biletystä ja toisille taas elämä on kotona.Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;28642400:Mikähän motiivi näillä äideillä sitten on siihen, etteivät halua "elää"?