Hanki lapsia - lakkaaat olemasta!

[QUOTE="vieras";28642213]Kuulostaa ideaalilta. Miksi sinusta silti on tullut vittumainen ihminen?[/QUOTE]

Tunnetko siis minut? Joka tapauksessa se on vain sinun kokemuksesi - joko palstan tai jonkun muun perusteella. Vittumainen ihminen en noin yleisesti ole.

 

Tunnetko siis minut? Joka tapauksessa se on vain sinun kokemuksesi - joko palstan tai jonkun muun perusteella. Vittumainen ihminen en noin yleisesti ole.

Tunnen.

 

Kurjaa että fortunate pilasi elämänsä ja teki nuorena lapsen.

 

[QUOTE="vieras";28642233]Tunnen.[/QUOTE]

Ahaa. No sitten sille vmäisyydelle on jokin syy tai se on vain sinun päässäsi.
Tai sitten et vain pidä persoonastani, kaikki eivät pidä kaikista ja sellaista se vaan on.

 

[QUOTE="tiina";28642241]Kurjaa että fortunate pilasi elämänsä ja teki nuorena lapsen.[/QUOTE]

Kurjaa, että sinun käsityksesi lapsen saamisesta on "elämän pilaantuminen".
Jostainhan sekin johtuu..joko jouduit itse kärsimään lapsuudessasi tunteesta, että pilasit vanhempiesi elämän tai omat lapsesi ovat niin kuluttavia, että koet heidän pilaavan jotain.

Surullisia kohtaloita riittää.

 

Ahaa. No sitten sille vmäisyydelle on jokin syy tai se on vain sinun päässäsi.
Tai sitten et vain pidä persoonastani, kaikki eivät pidä kaikista ja sellaista se vaan on.

On meitä muitakin. Sinulle ei vaan uskalla sanoa mitään.

 

Kurjaa, että sinun käsityksesi lapsen saamisesta on "elämän pilaantuminen".
Jostainhan sekin johtuu..joko jouduit itse kärsimään lapsuudessasi tunteesta, että pilasit vanhempiesi elämän tai omat lapsesi ovat niin kuluttavia, että koet heidän pilaavan jotain.

Surullisia kohtaloita riittää.

Minä en ole pilannut elämääni olen saanut ydinperheen ja lapset yli 30v.Sinä olet pilannut koskaan et saa lapsetonta ja huoletonta nuoruutta elää.

 

Jos nainen näyttää Kalifornian kuvernööriltä niin eipä sille hirveesti uskalla mennä naamatusten mitään sanomaan

 

[QUOTE="vieras";28642264]Jos nainen näyttää Kalifornian kuvernööriltä niin eipä sille hirveesti uskalla mennä naamatusten mitään sanomaan [/QUOTE]

 

[QUOTE="vieras";28642255]On meitä muitakin. Sinulle ei vaan uskalla sanoa mitään.[/QUOTE]

Kyllä mulle uskalletaan sanoa vaikka mitä. Ilmeisesti et kovin hyvin tunne ja jostain luotte ennakkoluuloja.
Aika moni on ennen "syvempää" tutustumista jostain syystä kuvitellut noin.
Siis "sanominen" tässä tapauksessa kritisoimista, kai mulle muita asioita uskalletaan sanoa.

 

Tajusitko tollo edes katsoa tuon 'look-alike' -linkin?

 

Enpä voi allekirjoittaa aloitusta,vaikka lapsiakin on 3.Päivittäin on luppoaikaa vaikka muille jakaa,opiskeluista huolimatta.
ikinä ei ole ollut kiire,etten olisi voinut tehdä mitä olen halunnut,ei edes silloin kuin esikko oli reilu vuoden ikäinen kuin toinen syntyi.
Olen aina ihmetellyt niitä äitejä joilla on muka ollut kauhean kiirettä,hyvä jos suihkuun ovat päässeet ja päivät ovat kulkeneet yövaatteissa.
Onko se kiire sitten kuitenkin itse aiheutettua,ei osata rauhoittua vaan koko ajan pitää jotain tehdä.

 

[QUOTE="vieras";28642281]Tajusitko tollo edes katsoa tuon 'look-alike' -linkin?[/QUOTE]

No en kyllä tajunnut, en mä osaa hiirellä klikkailla

 

Kai se noinkin voi mennä jos sitä haluaa. Itse en koe äitiyttä noin. On kyllä päiviä mitä mielelläni jättäisin pois, mutta silti saan aikaa myös itselleni. Toki lapset ovat vaikuttaneet myös miehen elämään ja vapaa-aikaan vaikka hän onkin harrastuksestaan pitänyt kiinni.

 

Kai se noinkin voi mennä jos sitä haluaa. Itse en koe äitiyttä noin. On kyllä päiviä mitä mielelläni jättäisin pois, mutta silti saan aikaa myös itselleni. Toki lapset ovat vaikuttaneet myös miehen elämään ja vapaa-aikaan vaikka hän onkin harrastuksestaan pitänyt kiinni.

Kysyn nyt kuitenkin: Miksi päätit tehdä kolmannen lapsen? Kristallipalloahan sulla ei ollut.

 

[QUOTE="vieras";28642295]Kysyn nyt kuitenkin: Miksi päätit tehdä kolmannen lapsen? Kristallipalloahan sulla ei ollut.[/QUOTE]

Miksi ihmiset tekee lapsia?

Ja muuten, meillä on neljäskin lapsi nykyään...

 

On äitejä jotka käyttävät lapsaan tekosyynä sille ettei enää tarvitse "elää". On äiteja joilla on hyvä puoliso ja lapsi hoidetaan niin paljon puoliksi kuin se vaan on mahdollista ja silti he eivät halua "elää". On äitejä jotka "elävät" liikaakin ja jättävät lapset hoitamatta. Meitä on moneen junaan, ei voi yleistää.

 

Asennetta mä kyllä syytteisiin valtaosassa tapauksista, jotkut ei vain osaa.

Mä itse kasvoin kodissa, jossa isä oli kotona (tai edes samassa maassa) keskimäärin 6pv/kk, meitä lapsia lähemmäs kymmenen, eikä äitini siltikään kadottanut itseään.
Hän matkusteli yksin ja puolisonsa/kaverinsa kanssa, kävi salilla, shoppailureissuilla, luki kirjoja ja laittoi lapset illalla sen verran aikaisin nukkumaan, jotta sai viettää yksin aikaa hiljaisuudessa.
Jos itsensä hemmoittelu ja normaali harrastaminen onnistuu suurperheen "työleski"-äidiltä, niin mä todella ihmettelen, miten jotkut rampautuvat itsensä suhteen jo muutaman lapsen ja läsnäolevan miehen kanssa.

Peiliin siis voisi katsella, eikä suotta äitiyttä tai lapsia syyttää. Se lienee tullut tästä ketjustakin ilmi, ettei äitiyden myötä itsensä kadottaminen ole automaatio.

Missäs te lapset sitten olitte, kun äitinne ja isänne ei ollut kumpikaan kotona, eikä tukiverkostojakaan ollut?

 

On äitejä jotka käyttävät lapsaan tekosyynä sille ettei enää tarvitse "elää". On äiteja joilla on hyvä puoliso ja lapsi hoidetaan niin paljon puoliksi kuin se vaan on mahdollista ja silti he eivät halua "elää". On äitejä jotka "elävät" liikaakin ja jättävät lapset hoitamatta. Meitä on moneen junaan, ei voi yleistää.

Mikähän motiivi näillä äideillä sitten on siihen, etteivät halua "elää"?

 

Missäs te lapset sitten olitte, kun äitinne ja isänne ei ollut kumpikaan kotona, eikä tukiverkostojakaan ollut?

Kotona, kuten äitinikin valtaosan ajastaan (mistä sait sen käsityksen, ettei hän ollut kotona?).
Samalla paikkakunnalla asui muutamat serkut, isovanhemmat ja naapurustossa vakilastenvahtinuoret, jotka olivat meillä tarpeen mukaan.
Eniten meitä ulkopuolisista hoitivat nuo tuttavanuoret, joille äiti maksoi jotta pääsi(vät) ilman lapsia liikenteeseen.

 

Vaikka sua kuinka nukuttais, nälättäis tai pissattas,, tulee ensin aina joku joka täytyy imettää tai ruokkia, vaippa vaihtaa, puhaltaa pipi pois tai lukea satu. Omia harrastuksia sulla ei enää ole vaan toivot vain pääseväsi joskus vessaan yksin. Illalla viimesenä imetät toista lasta ja aamulla heräät ennen kuutta. Salillemenostakin voit joskus haaveilla.

Ja kaiken tämän aikana mies jatkaa harrastuksiaan normaalisti ja ihmettelee vaimonsa saamattomuutta.

Ja yksikään noista äideistä ei kadu mitään eikä vaihtas päivääkään <3

Lapsen tasolle jäänyt mies tuossa on ongelma eivät lapset. Onneksi on myös aikuisa miehiä jotka osallistuvat perheensä arkeen.

 

Mikähän motiivi näillä äideillä sitten on siihen, etteivät halua "elää"?

Toisille tuo "elää" tarkoittaa biletystä ja toisille taas elämä on kotona.

Ulkopuolisten silmin on sitten kovin vaikea hahmottaa onko joku luopunut jostain vai elääkin juuri niin kuin itse haluaa.

 

Mulla taitaa olla aikalailla samanlainen tilanne kuin ap:lla. Tosin lapsia on neljä ja tilanne on jo helpottunut kun siihen on tottunut ja isommat lapset kasvaneet.

Mutta siis ongelma just tuo, ettei itse OSAA elää. En ole koskaann harrastanut lukemista kummempaa, mitä nyt kävelyllä joskus käynyt. Mies käy töissä ja salilla ja sanoo että sen puolesta mäkin voisin harrastaa, kyllä katsois lapsia jne. Mutta mun on vaikea tiedostaa, mitä mä itse haluan! Mä näen kyllä hyvin lasten tarpeet ja tiedän parhaiten mitä NE kulloinkin tarvii. Siksipä sitä paikkaa onkin sitte hankala luovuttaa, miehelle toki joskus, mutta tiukkaa tekee esim.jollekin satunnaiselle vahdille. (Sitä paitsi tuntuu ettei ketään kiinnosta toisten lapsia vahtia, kaikilla on tekemistä muutenkin niin paljon nykyään..)

Mun oma vika, tiedän.

 

Mua yhden lapsen äitinä rasittaa se, että aina kun mulla on luppoaikaa (jota on paljon), pitäisi mennä tuulispäänä jossain eikä saa olla väsynyt muutenkaan koskaan, koska se on vaan omasta asenteesta kiinni.

Hitto. Mua yhden lapsen äitiä väsyttää monesti, vaikka vastapainoksi saan omaa aikaa. Ja mua ei kiinnosta "elää" niinkuin muut sen näkee, mä haluan maatta tossa sohvanpohjalla ja kattoa telsua rauhassa, sillon kun mulla on sitä omaa aikaa. Se on mun onni.

 

Kyllä meillä on ollut sitten helppoa kun on äitikin saanut elää lapsesta huolimatta.