[QUOTE="vieras";28643083]Tuli minullakin mieleeni: Onko Booty käynyt mitään kouluja?[/QUOTE]
Kysy vieraalta, hän tietää
Kysy vieraalta, hän tietää
"vieras"
Epäiletkö, ettei huudeillasi tunnisteta sinua lukuisista kuvistasi huolimatta?Tottahan toki sinä sen tiedätPitääkin sinulta aina kysyä mitä mulle kuuluu ja mitä teen
[QUOTE="vieras";28643092]Epäiletkö, ettei huudeillasi tunnisteta sinua lukuisista kuvistasi huolimatta?[/QUOTE]
Sinähän sen tiedät.
Sinähän sen tiedät.
"vieras"
En tiedä, epäiletkö. Tunnistan kyllä sinut.
"vieras"
Mä en näe sitä noinkaan.
Ei ne lapset ole elämän loppu välttämättä niillekään äideille,jotka kokevat menettäneensä itsensä tai ovat itse vain luopuneet siitä.
Siihen äitiyteen vain on jostain syystä niin helppo uppoutua täysin ja unohtaa omat tarpeensa, ja tämähän on erittäin loogista kun miettii biologian kannalta, lajin jälkeläisten selviytymistä jne.
Eli ehkä tässä sotii vastakkain tuo alkuperäinen nisäkkään lisääntymistarkoitusprioriteetti ja kehittyneen ihmisen tarve olla muutakin ollakseen hyvinvoiva?
Ehkä siitä minuudesta vain pitää tietoisesti pitää kiinni ja ne jotka eivät ole hereillä, niin uppoutuvat sinne ja lopulta ovat ainoastaan äitejä?
Toivottavasti ymmärrätte mitä yritän sanoa, en osaa ilmaista itseäni kovin hyvin.
voimaistuneet pellet
Tyypillistä palstauhoa. Ei olisi mennyt.
gieras
No mulla ainakin alkuaikoina on ollut noin. Oma aika, se oli puhelu ystävän kanssa joskus, tai kauppareissu yksin, saunaan yksin tai kävelylle. Pianoa en ehtinyt soittelemaan (oikeasti - kun lapsi nukkuu ei voi, kun lapsi on hereillä, tulee myös pimuttelemaan) enkä jaksanut ommella. Uimassa kävin joskus.
Kyllä se siitä sit on taas lisääntynyt. Jos multa kysytään mitä kuuluu, kerron kyllä usein lastenkin uudet jutut, eskarin aloittamiset yms. Vissiin olen tosi nolo sitten.
Kyllä se siitä sit on taas lisääntynyt. Jos multa kysytään mitä kuuluu, kerron kyllä usein lastenkin uudet jutut, eskarin aloittamiset yms. Vissiin olen tosi nolo sitten.
[QUOTE="vieras";28643174]Mä en näe sitä noinkaan.
Ei ne lapset ole elämän loppu välttämättä niillekään äideille,jotka kokevat menettäneensä itsensä tai ovat itse vain luopuneet siitä.
Siihen äitiyteen vain on jostain syystä niin helppo uppoutua täysin ja unohtaa omat tarpeensa, ja tämähän on erittäin loogista kun miettii biologian kannalta, lajin jälkeläisten selviytymistä jne.
Eli ehkä tässä sotii vastakkain tuo alkuperäinen nisäkkään lisääntymistarkoitusprioriteetti ja kehittyneen ihmisen tarve olla muutakin ollakseen hyvinvoiva?
Ehkä siitä minuudesta vain pitää tietoisesti pitää kiinni ja ne jotka eivät ole hereillä, niin uppoutuvat sinne ja lopulta ovat ainoastaan äitejä?
Toivottavasti ymmärrätte mitä yritän sanoa, en osaa ilmaista itseäni kovin hyvin.[/QUOTE]
Mielestäni elämää on erilaista. Elämän voi kokea hyvin mielekkääksi myös pikkulapsivaiheessa hurahtaessaan tuohon äitiyteen ja lapsiin jättäen samalla niitä aiempia "omia juttujaan" pois. En laske että tuossa vaiheessa naisella ei olisi elämää vaikka se muiden silmissä pyöriikin lasten ympärillä. Kunhan itse on siihen tyytyväinen.
Laskisin nuo "lapset tarkoittaa elämän loppumista"-tyypit sellaisiksi jotka kokevat etteivät lasten vuoksi enää pysty tekemään mitään mitä itse haluavat (pahimmillaan edes käydä itse vessassa tai syödä ruokaansa lämpimänä, saati sitten että pääsisi ikinä minnekään kodin ulkopuolelle ilman lapsia). Siis niin että ihminen itse harmittelee sitä kuinka hänen elämänsä loppui lapsiin.
Se lapsiin ja äitiyteen hurahtanut todennäköisesti kokee ne lapset juuri lisämausteena elämässään ja todennäköisesti lasten kasvaessa hänkin alkaa taas kaivata ja ottaa sitä omaa aikaa.
Ei ne lapset ole elämän loppu välttämättä niillekään äideille,jotka kokevat menettäneensä itsensä tai ovat itse vain luopuneet siitä.
Siihen äitiyteen vain on jostain syystä niin helppo uppoutua täysin ja unohtaa omat tarpeensa, ja tämähän on erittäin loogista kun miettii biologian kannalta, lajin jälkeläisten selviytymistä jne.
Eli ehkä tässä sotii vastakkain tuo alkuperäinen nisäkkään lisääntymistarkoitusprioriteetti ja kehittyneen ihmisen tarve olla muutakin ollakseen hyvinvoiva?
Ehkä siitä minuudesta vain pitää tietoisesti pitää kiinni ja ne jotka eivät ole hereillä, niin uppoutuvat sinne ja lopulta ovat ainoastaan äitejä?
Toivottavasti ymmärrätte mitä yritän sanoa, en osaa ilmaista itseäni kovin hyvin.
[/QUOTE]Mielestäni elämää on erilaista. Elämän voi kokea hyvin mielekkääksi myös pikkulapsivaiheessa hurahtaessaan tuohon äitiyteen ja lapsiin jättäen samalla niitä aiempia "omia juttujaan" pois. En laske että tuossa vaiheessa naisella ei olisi elämää vaikka se muiden silmissä pyöriikin lasten ympärillä. Kunhan itse on siihen tyytyväinen.
Laskisin nuo "lapset tarkoittaa elämän loppumista"-tyypit sellaisiksi jotka kokevat etteivät lasten vuoksi enää pysty tekemään mitään mitä itse haluavat (pahimmillaan edes käydä itse vessassa tai syödä ruokaansa lämpimänä, saati sitten että pääsisi ikinä minnekään kodin ulkopuolelle ilman lapsia). Siis niin että ihminen itse harmittelee sitä kuinka hänen elämänsä loppui lapsiin.
Se lapsiin ja äitiyteen hurahtanut todennäköisesti kokee ne lapset juuri lisämausteena elämässään ja todennäköisesti lasten kasvaessa hänkin alkaa taas kaivata ja ottaa sitä omaa aikaa.