..joltisakin pjaska pjaiva takana. On semmonen ihan liikaakin kaikkensa antanut, takki ihan tyhjä. Ja nyt on vasta keskiviikko, monta raskasta päivää edessä. Liian monta.
Vaan annas olla, kun mä saan torpan hiljaiseksi, niin ihan varmasti otan ja tsihautan yhden sidukan. Ja ihan hissuksiin, jokaisesta kulauksesta ja pisarasta nauttien huuhdon ainakin osan tästä päivästä pois (toiveajattelua).
Mutta luonto on kaunis, se antaa voimaa. Tuo vihreys on jotain käsittämättömän upeaa ja kutsuvaa, ja toi kasvamisen voima mykistää. Meillä jo pukkaa niin mahottomasti mansikankukkia jotta! Ja vanhatkin omenapuut alkavat hissuksiin pukata kukkaa...