Eilen illalla oltiin kummatkin aika väsyneitä, mutta juteltiin sängyssä varmaan puolitoista tuntia.
Koetin kysellä mieheltä, miltä hänestä tuntuu. Hän sanoi, että sekavalta, että asiaa on vaikeaa uskoa, on kuin olisi jossain huonossa elokuvassa tai painajaisessa.
Kysyin ymmärtääkö miksi tein niin. Että se ei ollyt se pelkkä seksittömyys, vaan että myös läheisyyden tarve, ja sen ihailun mitä mieheltä sain. Ja sanoin, että kelaisin ajassa takaisin jos voisin, ja yrittäisin vielä kovemmin saada miestä takaisin itselleni ennen kuin menin ja petin. Mutta näin on nyt tapahtunut ja luuleeko, että voi ikinä unohtaa?
Mies sanoi ymmärtävänsä, että miksi hain toisen miehen. Mutta on vaikeaa uskoa, että todella rupesin suhteeseen ja että se kesti niin kauan. Ja on edelleen vaikeaa uskoa, etten mulla muka ollut ihastumista tai rakastumista mukana. Ja sen takia ei käynyt aiemmin raivoamaan, ajatteli että sitten on varmaa, että lähden rakastajan mukasn lopullisesti.
Sanoin että en ole missään vaiheessa ollut ihastunut tai rakastunut. Tykkäsin hänestä ihmisenä kuin ennenkin, mutta missään vaiheessa en ajatellut, että olisin oikeassa parisuhteessa rakastajan kanssa, että eroaisin ja me oltaisiin yhdessä. Että korkeintaan ihastuin siihen huomioon, mitä sain. Ja nyt mulla on tuplasti syyllinen olo. Miehen rakia, kun petin. Ja rakastajan takia, kun tavallaan hyväksikäytin häntä.
Mies kivahti heti, että rakastajaa on turha sääliä, tiesi mihin ryhtyi.
Selvästi mies kohdistaa nyt sitä vihaa rakastajaan. Sanoinkin että ei se rakastaja ole yksin syypää, vaan mä olen isompi syypää, ja hänen on pakko käsitellä se viha muakin kohtaan pois tai se tulee tuolla lalla ylilyönteinä kuin nyt tuli.
Puhuttiin paljon, miten tästä eteenpäin. Ja mies sanoi hoitavansa ne lääkeasiat. Kysyin miksei hoitanut aiemmin. Mies vähän suuttui, sanoi etten voi käsittää miten arvottomalta hänestä tuntui kun munassa ei tapahdu mitään, vaikka hän olisi kuinka kiihottunut hyvänsä. Ja että se tuntuu ihan pahalta.
Sanoin, että vaikka ei pystyisi nytkään tai ne lääkkeet on todella niin kiellettyjä kuin luulin, niin pahinta mulle oli ettei hän koskenut muhun millään lailla muutenkaan, ei muka vahingossa hipaissut vaikka kun olin keittiössä, tai suudellut jne. kuin ennen. Että se kaikki mihin hän olisi pystynyt, sekin otettiin pois.
Nukahdettiin sitten lopulta sylikkäin. Aamulla herättiin, ja mies halusi tyydyttää mut. Nautin mutta musta tuntui vähän pahaltakin, kun näin että mies oli todella kiihottunut, näin hänen silmistään ja puheistaan ym. että kuinka halusi purkautua mutta en voi mitenkään auttaa. Nyt ehkä ymmärrän paremmin, että ihan näinkään tämä ei ehkä olisi voinut vuosia mennä. Kävi sääliksi miestä. Mentiin yhdessä suihkuunkin. Sanoin siellä että ymmärrän nyt, miksi tuo äskeinenkään ei ollut helppoa. Aiemmin ehkä tyhmästikin ajattelin, että helvetti soikoon, miehellä on terveet kädet ja suu, ei olisi mikään ongelma pitää yllä seksielämää. Mies myönsi, sanoi että arvaa miksi hän hiihti viime talvena niin paljon. Vitutti se että panin toisen kanssa ja ettei voi itse mitään.
Tässä vaiheessa meidän esiteini huusi, että hänkin haluaa suihkuun ja kun tultiin kahdestaan pois, niin oli ihan raivoissaan ja sanoi että hänellä on ihme vanhemmat, koko ajan toistensa kimpussa, saastuttaa suihkunkin ja muitten vanhemmat osaavat kuulemma käyttäytyä kuin vanhempien kuuluu. Nauratti toi komiikka tuossa, ja mieskin heitti teinille jotain huumoria takaisin, että päivitä facebookkiis että omg porukat ei osaa enää rajoittaa itseään vaan makkarin lukon taakse, en voi enää käyttää suihkua ikinä.