A
"AnskuK"
Vieras
Olin kymmenen vuotta sitten 25-vuotias. Opiskelut suoritettuina, ensimmäinen työpaikka saatuna, oli hyviä ystäviä, seurustelin onnellisena ja kaikki oli elämässä erinomaisesti.
No, sen vuoden jälkeen ei sitten mikään ole ollut hyvin. Työt loppuivat, ja alkoi loputon kierto määräaikaisuudesta ja työttömyyskaudesta toiseen jatkuvan rahapulan ollessa aina ja ikuisesti ongelmana. Se parisuhde loppui myös seuraavana vuonna, eikä sen jälkeen ole tuntunut löytyvän ketään miestä,. jonka kanssa homma toimisi puoliksikaan niin hyvin. Ja samoin myös ystävät katosivat perustamaan perheitä kuka minnekin. Heistä ei enää kuulu mitään, ja uusia ystäviä on mahdotonta saada aikuisena mistään.
Että yritä tässä nyt sitten olla kaipaamatta takaisin menneeseen, kun elämällä ei ole ollut mitään yhtä hyvää annettavana viimeiseen kymmeneen vuoteen, eikä jatko näytä yhtään sen paremmalta.
No, sen vuoden jälkeen ei sitten mikään ole ollut hyvin. Työt loppuivat, ja alkoi loputon kierto määräaikaisuudesta ja työttömyyskaudesta toiseen jatkuvan rahapulan ollessa aina ja ikuisesti ongelmana. Se parisuhde loppui myös seuraavana vuonna, eikä sen jälkeen ole tuntunut löytyvän ketään miestä,. jonka kanssa homma toimisi puoliksikaan niin hyvin. Ja samoin myös ystävät katosivat perustamaan perheitä kuka minnekin. Heistä ei enää kuulu mitään, ja uusia ystäviä on mahdotonta saada aikuisena mistään.
Että yritä tässä nyt sitten olla kaipaamatta takaisin menneeseen, kun elämällä ei ole ollut mitään yhtä hyvää annettavana viimeiseen kymmeneen vuoteen, eikä jatko näytä yhtään sen paremmalta.