Onko teidän mielestä 25-vuotiaalle liikaa seksikumppaneita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";28050703]Itselläni 1 seksikumpaani 25-vuotiaana, joten siihen nähden on paljon. Mutta mulla onkin pitkä parisuhde takana ja on sellainen luonnekin, etten helpolla päästä lähelle.[/QUOTE]

Niin, ihmiset tuntuvat jakautuvan asiassa kahtia. Laatu- ja määräpainotteisiin. Itse painotan laatua ja tuntuu että määrään vetoavilla on useammin jotain psyykkisiä "juttuja" kuten hyväksynnän hakua, huonoa itsetuntoa, ym. Aika yleisiä ongelmia nämä - meillähän yli 10 % asukasluvusta syö mt-lääkkeitä.

Noin yleisesti ihmiselle psyykkisesti terveempää lienee päästää näin lähelle vain muutamia oikeasti läheisiä ihmisiä. Aivan kuten hyvä ystävä ei voi olla kuin aika pienelle joukolle ihmisiä. Mitä enemmän jengiä, sen ohuemmaksi vuorovaikutus käy ja muut seikat, kuten vaikka ihmisten erilaisuus ja eri tilanteisiin sopivuus, alkavat nousta tärkeämmiksi. Toisin sanoen kohde ei enää ole päämäärä vaan enemmän väline.
 
[QUOTE="vieras";28050624]Tavalliselle sinkku naiselle tuo on aika vähän.

[/QUOTE]

Onko nykyään joku säännös, että sinkulla on suotavaa olla tapa jakaa pilluaan pitkin poikin ja se on vallan OK? Kerätkää itsetuntoa muulla tavalla kuin jakamalla itseänne tuntemattomille, ja seksuaalisuuden paras muotohan on masturbointi. Aamuin illoin kun runkkaa itsensä tainnoksiin niin ei tarvitse olla perse pystyssä ties kenenkä sängyssä.
 
Mulla on 12 seksikumppania, joista 9 tapahtui kun oli 17-19.
Hyväksynnän hakuahan tuo on.

Iso kumppanien määrä on oire jostain. Ihminen ei voi hyvin "itsenään" eikä syystä tai toisesta pysty syvempiin suhteisiin. Oudointa on se, että jotain Twilightia lukuunottamatta populaari nuorisokulttuuri markkinoi määrää enemmän kuin laatua. Ihmisiä tavallaan kusetetaan ja altistetaan pahoinvoinnille systeemin taholta. Tällaisessa "pikkuamerikassa" se on etenkin voimakasta.

Ihmisiltä yritetään viedä rohkeus olla erillään systeemistä ja "valmiselämäntavoista" ja "valmisajattelusta". Kyseessä on taitava huijaus, koska yleensä ihmiset itse eivät huomaa kaavamaisuuttaan asiassa vaan päinvastoin saattavat itse pitää toimintaansa hyvinkin vapaana ja omaperäisenä, porttina muiden hyväksyntään. Eri lailla toimiva ajaa moottoritietä väärään suuntaan - vaikka juuri tässä olisi ihmisen suurin potentiaali. Systeemi siis tavallaan hävittää ihmisyksilöistä sen yksilöpotentiaalin, joka heillä olisi. Määrällisyys on paljon vahvempaa kuin laadullisuus. Ehkä 80-luvun uusromantiikan kausi oli edellinen kerta populaarikulttuurissa kun laatukysymykset olivat enemmän esillä.

Elämme siis, "kulissien takana", konservatiivisempaa aikaa kuin silloin - vaikka tietystä perspektiivistä asia voisi näyttää olevan juuri päinvastoin. Tämä näkyy musiikin lisäksi kansainvälisesti ottaen myös taide- ja yhteiskuntakeskustelun muutoksessa 30 viime vuoden aikana.
 
Olen jokseenkin hämmästynyt, että tähänkin asiaan löytyy vielä näin ääripäiden mielipiteitä... keskustelupalstalla toki ollaan. Onko sillä kumppaneiden määrällä jotain väliä?
Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Itsellä (30 v) noin 30 seksikumppania. Pitkiä parisuhteita 3. Kun ollaan suhteessa, ei olla muiden kanssa. Mitään it:n kohotusta en koe irtosuhteiden olleen, seksi vaan ei aina ole kivaa soolona. ;)
 
[QUOTE="vieras";28052303]Mutta jos aloittaa päivää ennen kuin täyttää 25, se onkin paljon...[/QUOTE]

No ehtiihän sitä olemaan 25-vuotias kokonaisen vuoden ennen kun täyttää 26 :p Ei se yks kumppani reilussa kuukaudessakaan ihan järkyttävältä kuulosta jos ei parisuhdetta ole.
 
Mitä väliä?

Itse liputan sitä, että elämää pitää elää täysillä ja hankkia mukavia kokemuksia niin paljon kuin suinkin. Jos tykkää seksistä, niin sitten hankitaan niitä kokemuksia.
 
Mielenkiinnosta kysyn, että jos olet vasta 30 v ja ollut elämässäsi 15 vuotta parisuhteessa niin miten seksikumpapneita on voinut kertyä yli 15?

Noh, neitsyys meni 14 vuotiaana. Päälle 15 vuotiaana aloin seurustelemaan, olin 10 vuotta suhteessa. Eron jälkeen vietin aika villin sinkkukesän ja ennen pitkää parisuhdetta oli kokemusta kertynyt jonkin verran. Ihmiset on erilaisia, löysin seksuaalisuuden varhain ja opin nauttimaan siitä.
 
Täällä on ihan hämärää sakkia. Miksi ihmisen pitäisi olla jotenkin sisäisesti rikki, jos sattuu tykkäämään metsästämisesta ja seksistä? O.o Mua ei kiinnosta, onko jollain yksi kumppani tai viiskymmentä, vaikka kieltämättä sitä yhtä kumppania enemmän ihmettelen...
 
Täällä on ihan hämärää sakkia. Miksi ihmisen pitäisi olla jotenkin sisäisesti rikki, jos sattuu tykkäämään metsästämisesta ja seksistä? O.o Mua ei kiinnosta, onko jollain yksi kumppani tai viiskymmentä, vaikka kieltämättä sitä yhtä kumppania enemmän ihmettelen...

Samaa mieltä, paitsi en ihmettele sitä yhtäkään.
Joskus tosin tuntuu, että seksi on pakkomielle ennemminkin niille yhden kumppanin tyypeille tai jopa neitsyille.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia ja Viikate
Samaa mieltä, paitsi en ihmettele sitä yhtäkään.
Joskus tosin tuntuu, että seksi on pakkomielle ennemminkin niille yhden kumppanin tyypeille tai jopa neitsyille.

Samaa mieltä! Tässäkin ketjussa löytyy...

Mun mies ja itse ei kumpikaan ole koskaan laskettu mitään kumppaneiden määriä, tykätään seksistä ja miksi se olisi jotain erilaista, kuin vaikka se, että joku toinen bongaa lintuja. Ihan vääristyneitä ja outoja käsityksiä joillain, ja tuovat niitä hyvin voimakkaasti ilmi ilman minkäänlaista kokemusta asiasta. Miksi neitsyt luulee tietävänsä, mistä muut puhuvat. Miksi tahtoo aina olla niissä ketjuissa kommentoimassa. Mistä se kertoo.
 
Mä olen 34-vuotias ja mulla on ollut 33 eri miestä. En ole mitenkään rikkinäinen vaan haluan nauttia seksistä myös sinkkuna. Seksi ei ole vain parisuhteessa elävien oikeus.
 
Mitä pahaa on siinä, että harrastaa seksiä vaikkei olekaan löytänyt vakituista kumppania? Jos nauttii seksistä ja harrastaa sitä eri ihmisten kanssa, niin ei kai se huoraksi ketään tee. Paitsi ehkä uskovaisten vinkkelistä, jossa seksi sallitaan vain avioliitossa.
 
Kummallisinta tässä keskustelussa on se, että aikuiset ihmiset hakevat muiden hyväksyntää omille teoilleen ja ratkaisuilleen. Jos itse tiedät, että omat syysi seksisuhteisiin eivät ole olleet ns. "kyseenalaisia", niin kettuako se muille kuuluu? Itse olen sinut omien kokemusteni kanssa, eikä mua kiinnosta mitä muut niistä sanovat!

Ja jos totta puhutaan, niin onhan se hyvä kokeilla myös joku yhden illan juttukin, jotta tietää jos se ole oma juttunsa. Mistäs tiedät jos et ole koskaan kokeillut? Tärkeintä on se, että omaa kokemusta edes jonkun verran, ettei tarvitse sitten myöhemmin pitkässä suhteessa alkaa miettiä millaista seksi olisi muiden kumppaneiden kanssa. Kokeneempi tietää mitä odottaa ja mitä arvostaa toiselta/toisessa. :)
 
[QUOTE="mies";28052474]Niin, ihmiset tuntuvat jakautuvan asiassa kahtia. Laatu- ja määräpainotteisiin. Itse painotan laatua ja tuntuu että määrään vetoavilla on useammin jotain psyykkisiä "juttuja" kuten hyväksynnän hakua, huonoa itsetuntoa, ym. Aika yleisiä ongelmia nämä - meillähän yli 10 % asukasluvusta syö mt-lääkkeitä.

Noin yleisesti ihmiselle psyykkisesti terveempää lienee päästää näin lähelle vain muutamia oikeasti läheisiä ihmisiä. Aivan kuten hyvä ystävä ei voi olla kuin aika pienelle joukolle ihmisiä. Mitä enemmän jengiä, sen ohuemmaksi vuorovaikutus käy ja muut seikat, kuten vaikka ihmisten erilaisuus ja eri tilanteisiin sopivuus, alkavat nousta tärkeämmiksi. Toisin sanoen kohde ei enää ole päämäärä vaan enemmän väline.[/QUOTE]

Oho, täytyy myöntää, että näissä ajatuksissa on pointtinsa. :) Monesti voi tällaisella ihmisellä myös seurustelusuhteet olla aika kevyitä ja kertakäyttöisiä. Kun ei koe helposti kiintymystä ihmisiin eikä päästä ketään "oikeasti" lähelleen. Kyllä, yleistän törkeästi.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta on tosi tärkeää että ennen sitä kunnon suhdetta on ehtinyt harrastaa erilaisten ihmisten kanssa seksiä, suojattuna turvallisesti tietysti. Sitä tuntee itsensä paremmin myös tältä alueelta ja on mielestäni vasta sitten valmis siihen oikeaan suhteeseen. Tutustutaanhan sitä muunlaistenkin elämänkokemusten kautta itseensä, miksi ei seksilläkin? Minua saattaisi kyllä häiritä, jos tulevalla kumppanilla olisi ollut vain yksi kokemus tai vielä pahempaa, ei ollenkaan. En osaisi luottaa tällaiseen ihmiseen yhtä paljon kuin kokeneeseen joka tietää mitä haluaa ja tuntee oman seksuaalisen puolensa paremmin.

Enkä nyt sano että on hyvä lennellä ympäri ämpäri kännipäissään kaikkia panemassa, mutta hyvä olla tälläkin puolella edes muutama kokemus, aivan kuten monessa muussakin asiassa. En haluaisi myöskään olla kumppanin ensimmäinen seurustelusuhde, vaan joku jonka kanssa tietää olevan parasta olla, tietää mitä tarvitsee, kaipaa ja mikä on oikeasti sopiva itselleen.

Seksikokemukset ovat hyviä asioita, mitä ihmeellistä maailman luonnollisimmassa asiassa että sitä pitää raivosäästellä jos haluaa seksiä harrastaa, seksissä ei ole kertakaikkiaa mitään moraalitonta jos kaksi aikuista harrastaa sitä ilokseen molempien haluten samaa. Seksi on oikein suojattuna terveellistä niin henkisesti kuin fyysisestikin. :) Noloa väittää mitään muuta. Ellei aihe sitten kolahda kun on itsellä omasta mielestä liian vähän kokemusta?
 
Täällä on ihan hämärää sakkia. Miksi ihmisen pitäisi olla jotenkin sisäisesti rikki, jos sattuu tykkäämään metsästämisesta ja seksistä? O.o Mua ei kiinnosta, onko jollain yksi kumppani tai viiskymmentä, vaikka kieltämättä sitä yhtä kumppania enemmän ihmettelen...

Mulla on ollut vain yksi kumppani, neitsyys meni suhteellisen vanhana ja eipä osunut kohdalle sellaista, jonka kanssa olisi halut menneet oikein yksiin :saint: Silloin olin kyllä myös itse aika sulkeutunut ja varuillani kaikkien suhteen. Nykyisin en ole, mutta parisuhteessani olen uskollinen, olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. En pidä mitenkään mainitsemisen arvoisena kumpaankaan suuntaan sitä, että minulla on ollut vain yksi kumppani. Jos olisimme eronneet, kumppaneita olisi enemmän, pidän seksistä enkä ole enää niin piikit pystyssä kuin nuorempana. Seksiä harrastamme paljon, ja se on hyvin vaihtelevaa, siis mielenkiintoista. Luulen, että jos seksi olisi ollut huonoa ja epätyydyttävää, parisuhdekin olisi jo historiaa.

En siis pidä sitä mitenkään saavutuksena, että minulla on vain yksi kumppani, mutta toisaalta en kyllä osaa pitää sitä mitenkään kummallisenakaan.
 
Jatkan vielä. En pidä itseäni psyykkisesti kummallisena, enkä pidä monen kumppanin kanssa olleita ystäviänikään mitenkään psyykkisesti kummallisena. Kaikilla meillän on eri luonteemme, minä olin nuorempana aika herkkä ja varautunut, ja aina kiinnostunut vääristä miehistä. Eikä ollut itseluottamusta käydä kiinni, jos toinen ei selvästi ollut kiinnostunut. En koe jääneeni paitsi mistään, enkä usko että ystäväni ovat sen rikkonaisempia kuin minä. Parisuhteiden muodostumisessa ja kestämisessä on sattumallakin paljon enemmän tekoa, kuin omilla ansioilla tai traumoilla.
 
[QUOTE="hmmmmm";28057986]Minusta on tosi tärkeää että ennen sitä kunnon suhdetta on ehtinyt harrastaa erilaisten ihmisten kanssa seksiä, suojattuna turvallisesti tietysti. Sitä tuntee itsensä paremmin myös tältä alueelta ja on mielestäni vasta sitten valmis siihen oikeaan suhteeseen. Tutustutaanhan sitä muunlaistenkin elämänkokemusten kautta itseensä, miksi ei seksilläkin? Minua saattaisi kyllä häiritä, jos tulevalla kumppanilla olisi ollut vain yksi kokemus tai vielä pahempaa, ei ollenkaan. En osaisi luottaa tällaiseen ihmiseen yhtä paljon kuin kokeneeseen joka tietää mitä haluaa ja tuntee oman seksuaalisen puolensa paremmin.

Enkä nyt sano että on hyvä lennellä ympäri ämpäri kännipäissään kaikkia panemassa, mutta hyvä olla tälläkin puolella edes muutama kokemus, aivan kuten monessa muussakin asiassa. En haluaisi myöskään olla kumppanin ensimmäinen seurustelusuhde, vaan joku jonka kanssa tietää olevan parasta olla, tietää mitä tarvitsee, kaipaa ja mikä on oikeasti sopiva itselleen.

Seksikokemukset ovat hyviä asioita, mitä ihmeellistä maailman luonnollisimmassa asiassa että sitä pitää raivosäästellä jos haluaa seksiä harrastaa, seksissä ei ole kertakaikkiaa mitään moraalitonta jos kaksi aikuista harrastaa sitä ilokseen molempien haluten samaa. Seksi on oikein suojattuna terveellistä niin henkisesti kuin fyysisestikin. :) Noloa väittää mitään muuta. Ellei aihe sitten kolahda kun on itsellä omasta mielestä liian vähän kokemusta?[/QUOTE]

Mielestäni on aivan todella kypsymätön näkemys, että pitäisi olla kokemuksia seksistä, ennen kuin löytää sopivan seurustelukumppanin. Eikä se kumppanien määrä varsinaisesti niitä kokemuksia kerrytä. Mielestäsi sellaiset jäävät jostain paitsi, jotka ovat nuorena löytäneet toisensa ja ovat elämänsä yhdessä ja ainoita seksikumppaneita toisilleen? Miksi tarvitsisi harjoitusta muiden kanssa, kun voi opetella yhdessä sen kumppanin kanssa ja aikaahan siihen riittää, jos tosiaan löytää sen sopivan ihmisen itselleen. Uskoisin (huom,USKOISIN), että pitkissä parisuhteissa oppii tästäkin enemmän kuin irtosuhteissa.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä