no kuka ne hoitas ellen mä. ja niin tyhmäksi ja avuttomaksi en ala että alkasin soitella ja vinkua kenellekään, että tuutko hoitamaan mun lapsia
En todellakaan soita kenellekään hoitajalle! Ihan itse olen saanut kaksi lasta hoidettua, vaikka olenkin ollut kipeä.
Ja tämä on lasten etu, koska...?
(En tahdo olla ilkeä vaan en vain ymmärrä, miksi lapsen oikeus hyvään hoivaan on merkityksetön silloin kun vanhempi sattuu sairastumaan. Toki jos vastaat ettei turvaverkkoja ole, niin muutan kantaani heti. Silloin kenelläkään ulkopuolisella ei ole mitään asiallista kritisoitavaa siitä, että vanhempi tekee sairaanakin parhaansa. )
Miksi minun täytyisi soittaa joku hoitamaan minua ja lapsia? Olen aina pärjännyt lapsieni kanssa, eivätkä he kyllä ole koskaan heidän elämänsä aikana saaneet huonoa kohtelua kotonansa
. Minä tiedän rajani ja hoidan lapseni itse. Ei minun tarvitse selitellä kantaani sinulle tai kenellekkään muulle .
Viimeksi muokattu:
Jos olen itse niin sairas (harvoin ja koputtaa päätäänsä) ja mies sellaisessa työvuorossa ettei voi viedä lasta hoitoon, niin sitten lapsi jää minun kanssa kotiin. Esim migreeni on sellainen tauti, joka pitää sängyn pohjalla. Meillä ei ole turvaverkkoa eli en tiedä kenelle soittaisin ja oma äiti ei tule auttamaan.
Aamupäivä menee videoita katsoen ja toivottavasti muksu nukkuu pitkät päikkärit. Yleensä kyllä en muista milloin olisin saanut sairastaa rauhassa lapsen saatuani.
Oksennustautia pelkään ja tässä taannoin onneksi vain minä sairastuin. Influenssaa otan piikin joka vuosi.
Aloittajalle, toivottavasti kännykkäsi puhelinluettelossa olisi edes yksi ystävä, jolle soittaa ja pyytää apua.
Aamupäivä menee videoita katsoen ja toivottavasti muksu nukkuu pitkät päikkärit. Yleensä kyllä en muista milloin olisin saanut sairastaa rauhassa lapsen saatuani.
Oksennustautia pelkään ja tässä taannoin onneksi vain minä sairastuin. Influenssaa otan piikin joka vuosi.
Aloittajalle, toivottavasti kännykkäsi puhelinluettelossa olisi edes yksi ystävä, jolle soittaa ja pyytää apua.
onko lehmä typerä eläin?
Ei, se on yllättävän viisas. Mutta ihmislehmät tuntuvat olevan ääärettömän tyhmiä. Te joilla miehet on, älkää kitiskö jos ette osaa vaatia miehiltänne yhtälaista vastuuta niistä lapsista kun itse olette kipeänä. En tajua tuollaisia lehmiä jotka alistuu kaikenmaailman miesten reissuihin ja menemisiin ja tekosyihin olla ottamatta vastuuta silloin kun toinen on kipeä! Oma on mokanne.
Ja vastauksena kysymykseen, en tietenkään. Minulla on mies ja tarvittaessa apua tulee äidiltäni ja siskolta. Ei kenenkään ole pakko olla pää kainalossa lasten kanssa jos vain suinkin on ihmisiä elämässään mutta kun niin moni TAHTOO pärjätä yksin kun se on jotenkin suomalaisesta muka niin hienoa. Marttyyrilehmät, ne joutas iltalypsyn jälkeen saunan taa, vois tää ärsyttävä lehmien kulttuuri pikkuhiljaa loppua täältä ankeasta paskamaasta.
Ja vastauksena kysymykseen, en tietenkään. Minulla on mies ja tarvittaessa apua tulee äidiltäni ja siskolta. Ei kenenkään ole pakko olla pää kainalossa lasten kanssa jos vain suinkin on ihmisiä elämässään mutta kun niin moni TAHTOO pärjätä yksin kun se on jotenkin suomalaisesta muka niin hienoa. Marttyyrilehmät, ne joutas iltalypsyn jälkeen saunan taa, vois tää ärsyttävä lehmien kulttuuri pikkuhiljaa loppua täältä ankeasta paskamaasta.
Kyllä. Eipä niitä vaihtoehtoja ihan hirveästi ole. Jos olen niin sairas, etten pysty lapsia hoitamaan (kuten olen silloin, kun makaan sairaalassa liikuntakyvyttömänä) niin silloin mie ottaa töistä vapaata ja hoitaa lapset. Mutta muutoin minä, olen sitten missä kunnossa tahansa.
"vieras"
En. Joskus on pakko,mutta yleensä mun sisko tai miehen äiti tulee avuksi jos mies itse on töissä. Jos on kotona niin silloin hoitaa lapset ja mä saan levätä. Sama toisinpäin.
Olen ihan samaa mieltä.Miksi minun täytyisi soittaa joku hoitamaan minua ja lapsia? Olen aina pärjännyt lapsieni kanssa, eivätkä he kyllä ole koskaan heidän elämänsä aikana saaneet huonoa kohtelua kotonansa
Jos pystyt sairaanakin antamaan hyvän hoivan lapsillesi, niin asiassa ei ole minkäänlaista ongelmaa. Upeaa, ettet ole koskaan ollut liian sairas tuohon.
Toivottavasti sama tilanne tulevaisuudessakin.
Hoidetaan itse, mikäli ei ole apua saatavilla. Onneksi harvemmin näin vaan tukiverkot ovat kunnossa ja apua on yhtälailla tarjolla toiseenkin suuntaan tarvittaessa. Mutta kyllä se joskus on aika matalalentoa kun ei jaksa mitään pakollisten lisäksi.
"vieras"
En mä pidä sukulaisiani ja kavereitani tyhminä tai avuttomina vaikka olenkin hoitanut heidän lapsiaan kun on ollut tarve. Jotenkin ajattelen että sen lapsen on mukavampi olla muutama tunti mun kanssa ja vaikka askarrella kuin katsoa muumeja kuumehoureisen vanhemman nuokkuessa vieressä. Onneksi saamme apua myös vastavuoroisestiAlkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;27877461:
Vaihtoehtojen puute on vaihtoehtojen puutetta ja sellaisen kritisoiminen olisi typerää ja asiatonta. Silloin äiti tekee parhaansa vallitsevissa olosuhteissa ja se hieno asia.
Jos taas todellisia vaihtoehtoja olisi, niin tuskin pakottaisit lapset äidin sairastelua katsomaan? Sen sijaan luultavasti pyrkisit, että heillä olisi mahdollisimman hyvä, tyydyttävä ja turvallinen päivä jossain muualla rakastavan läheisensä hoivissa äidin oksennellessa, nukkuessa tms. - ja moinen jhvä jatkuisi tietenkin kotonakin siinä vaiheessa ,kun miehesi olisi työpäivänsä jälkeen palannut hoitamaan arjen haasteet?
Viimeksi muokattu:
Hoidan kun ei vaihtoehtoja ole, jos käy tuuri niin mies ehtii kotiin hoitamaan iltakuviot mut eipä se aina ole onnistunut.
"vieras"
Eikun tosiäiti oksentaa vaikka leikkipuiston puskaan mutta ITE HOIDANVaihtoehtojen puute on vaihtoehtojen puutetta ja sellaisen kritisoiminen olisi typerää ja asiatonta. Silloin äiti tekee parhaansa vallitsevissa olosuhteissa ja se hieno asia.
Jos taas todellisia vaihtoehtoja olisi, niin tuskin pakottaisit lapset äidin sairastelua katsomaan? Sen sijaan luultavasti pyrkisit, että heillä olisi mahdollisimman hyvä, tyydyttävä ja turvallinen päivä jossain äidin oksennellessa, nukkuessa tms. - ja moinen juvä jatkuisi tietenkin kotonakin siinä vaiheessa ,kun miehesi olisi työpäivänsä jälkeen palannut hoitamaan arjen haasteet?
"sipsi"
Ei se varmaan parempi olekaan, mutta hankala se on ketään pakottaakaan tulemaan apuun jos tukiverkostoa ei ole.
Mä en osaa sanoa pystynkö hoitamaan lapsiani ollessani todella kipeänä, kun en ole tavallista flunssaa kummempaa sairastanut vuosiin. Sänkypotilaana muistan olleeni viimeksi 17v. kun minulle tuli tosi paha migreeni.
Silloin en olisi pystyny ketään hoitamaan, kun en kestäny valoa, ääntä tai hajuja ollenkaan.
Riippuu tilanteesta.
Jos mies on reissutöissä niin silloin on selviydyttävä melko pitkälti yksin, tosin miehen yksi työkaveri (entinen yh-iskä, jonka omat lapset on jo 30+) ottanut tavakseen niinä kertoina toimittaa meille (mulle ja muksulle) ruokaa, mehua ja vuokraleffoja ja käy siis niiden leffojen varjolla kerran päivässä meillä. Ohimennen leikkii hieman tenavan kanssa ja saattaa laittaa tiskit koneeseen. :heart:
Jos mies on lähempänä töissä niin joko ottaa muksun mukaan töihin, jos se ei ole mahdollista niin jää kotiin hoitamaan.
Toi miehen työkaveri piti meidät hengissä tossa syksyllä. Mulla oli tosi kova raskauspahoinvointi ja olin monta kertaa tipassakin silloin. Mies se huristeli jossain Ranskan alapuolella. Toi kaveri käytti mua terveyskeskuksessa tipassa ja sillä välin vei muksun mäkkärille ja seuraavana päivänä Touhutaloon. Tälläista arvostaa niin korkealle kun muuta tukiverkkoa meillä ei oikeastaan ole.
Jos mies on reissutöissä niin silloin on selviydyttävä melko pitkälti yksin, tosin miehen yksi työkaveri (entinen yh-iskä, jonka omat lapset on jo 30+) ottanut tavakseen niinä kertoina toimittaa meille (mulle ja muksulle) ruokaa, mehua ja vuokraleffoja ja käy siis niiden leffojen varjolla kerran päivässä meillä. Ohimennen leikkii hieman tenavan kanssa ja saattaa laittaa tiskit koneeseen. :heart:
Jos mies on lähempänä töissä niin joko ottaa muksun mukaan töihin, jos se ei ole mahdollista niin jää kotiin hoitamaan.
Toi miehen työkaveri piti meidät hengissä tossa syksyllä. Mulla oli tosi kova raskauspahoinvointi ja olin monta kertaa tipassakin silloin. Mies se huristeli jossain Ranskan alapuolella. Toi kaveri käytti mua terveyskeskuksessa tipassa ja sillä välin vei muksun mäkkärille ja seuraavana päivänä Touhutaloon. Tälläista arvostaa niin korkealle kun muuta tukiverkkoa meillä ei oikeastaan ole.
Harvoin niin kipeä olen että tosissaan lastenhoito vaarantuisi. Muutama kerta tulee mieleen. Esikoisen ollessa jotain 3kk tämä oli ollut sairaana (oltiin oltu osastolla, välissä kotisairaanhoidon turvin kotona ja osastokeikan jälkeen päästiin taas kotisairaanhoidon hoteisiin) jo pidempään ja itse sairastuin poskiontelontulehdukseen. Korkea kuume ja kamala kipu, siihen päälle väsymys kun oli pidempään valvonut lapsen kanssa. Tuolloin koin etten olisi riittävän hyvässä kunnossa huolehtiakseni pikkupotilaasta jota piti lääkitä öisinkin. Lääkäri oli samaa mieltä ja mies sai jäädä kotiin sairasta lasta hoitamaan samalla kun minut sairaskirjoitettiin.
Viime talvena sairastuttiin influessaan koko perhe vuorollamme. Mies ja isompi tyttö olivat jo parantuneet kun esikoinen (tuolloin 6v kehitysvammainen autisti), taapero ja minä oltiin yhtä aikaa kipeinä. Noin olisi vielä mennyt kun kuume verotti myös muksujen energiaa, kova kuume teki minut niin heikoksi etten juuri mihinkään pystynyt. Kun sitten päiväkoti ei ottanut isompaa tyttöä (5v autisti, haastava tapaus) sinne yritin kotona muutaman tunnin sinnitellä mutta sitten piti soittaa mies jo kotiin töistä. Ihan lasten turvallisuuden takia.
Sitten jossain siinä välissä olin myös aika huonossa kunnossa. Tuolloin lapsia kaksi joista toinen oli kipeänä ja toinen terve. Viikonloppuna molemmat kotona ja mies pitkää päivää töissä. Varamummo tuli onneksi hakemaan tervettä lasta ulos ja autteli muutenkin muutaman tunnin.
Viime talvena sairastuttiin influessaan koko perhe vuorollamme. Mies ja isompi tyttö olivat jo parantuneet kun esikoinen (tuolloin 6v kehitysvammainen autisti), taapero ja minä oltiin yhtä aikaa kipeinä. Noin olisi vielä mennyt kun kuume verotti myös muksujen energiaa, kova kuume teki minut niin heikoksi etten juuri mihinkään pystynyt. Kun sitten päiväkoti ei ottanut isompaa tyttöä (5v autisti, haastava tapaus) sinne yritin kotona muutaman tunnin sinnitellä mutta sitten piti soittaa mies jo kotiin töistä. Ihan lasten turvallisuuden takia.
Sitten jossain siinä välissä olin myös aika huonossa kunnossa. Tuolloin lapsia kaksi joista toinen oli kipeänä ja toinen terve. Viikonloppuna molemmat kotona ja mies pitkää päivää töissä. Varamummo tuli onneksi hakemaan tervettä lasta ulos ja autteli muutenkin muutaman tunnin.
Ihana työkaveri sun miehellä :heart:
Et nähtävästi ole ollut sitten TODELLA kipeä?Miksi minun täytyisi soittaa joku hoitamaan minua ja lapsia? Olen aina pärjännyt lapsieni kanssa, eivätkä he kyllä ole koskaan heidän elämänsä aikana saaneet huonoa kohtelua kotonansa
Tai mikä nyt sitten todella kipeä on...itse olin A-viruksessa + steptokokissa esikoisen ollessa n. 2v.
Mulla oli kuumetta lähes 40 astetta useamman päivän, en voinu niellä/ syödä / juoda ja olin ihan pois pelistä.
Mitkään Buranat ei kuumeta laskenut.
Niin sairas en oo sittemmin ollut.
Onneksi sain apua lapsen hoitoon; mies oli 3-vuorotyössä silloin.
"vieras"
Kyllä yleensä hoidan niin kauan kuin vaa pystyn/jaksan kun kotiäiti olen mutta onneksi joskus miehen työ pikkasen joustaa että on mahdollista jäädä kotio auttaa jos oikeasti en jaksa ja olen sen verran kipeä.
Meillä onneksi on mun äiti tossa lähellä ja on jo eläkkeellä, ja hän tulee mielellään auttaan, jos tarvii. Tosin vielä ei ole mun sairastelun takia tarvinnut. Oli kyllä iso apu alkuraskauden pahoinvoinnin aikana, kävi usein hoitamassa poikaa, niin sain levätä. Ja iltaisin tietty mies sitten hyppää puikkoihin, jos mä oon kipee.
"Jeppis"
Surullista luettavaa jälleen kerran. Vaikka jokainen meistä SELVIÄÄ yksin, niin onhan tämä elämä antoisampaa kun voidaan toinen toistamme tukea. En mäkään pikkuflunssan takia apujoukkoja kutsu, mutta en näe mitään järkeä hoiperrella 39 asteen kuumeessa kotona pienen lapsen kanssa, kun lapsi voi olla kummin kanssa (siis jos mies vaikka työmatkalla) muutaman tunnin ja minä levätä. Turvallisempaa (ja taatusti miellyttävämpää)lapselle, äiti paranee nopeasti ja ensi kerralla toisin päin.
Tämän kansakunnan naisten katkeruus ja nalkutus puolittuisi jos osaisimme pyytää apua, ottaa apua vastaan ja tarjota apua läheisillemme. Ei ole mikään ylpeyden aihe että on selvinnyt viikon noroviruksesta korkeassa kuumeessa ja kuivumispisteessä yksin vauvan ja taaperon kanssa. Eiköhän kaikki selviytyisi. Typerää touhua tuo on jos olisi vähänkään apua tarjolla.
Tämän kansakunnan naisten katkeruus ja nalkutus puolittuisi jos osaisimme pyytää apua, ottaa apua vastaan ja tarjota apua läheisillemme. Ei ole mikään ylpeyden aihe että on selvinnyt viikon noroviruksesta korkeassa kuumeessa ja kuivumispisteessä yksin vauvan ja taaperon kanssa. Eiköhän kaikki selviytyisi. Typerää touhua tuo on jos olisi vähänkään apua tarjolla.