hoidatteko te lapsenne kipeänä vaikka pää kainalossa?!

Mä ihmettelen eniten tuota, että näinkin moni on niin sairaana, että pyörtyilee jne. Onko tuollainen tavallista?

Mulla ei ole tuollaisia tauteja ollut. Aina on sen verran hyvä kunto, että saa lapset hoidettua ja itsensäkin. Olenko mä sitten vain selvinnyt hyvällä tuurilla vai olenko normaalia terveempi? Olen kuitenkin sairastanut jotain vatsatauteja ja flunssia, mutta ei ne noin heikoksi ole vetäneet. Ikää on kuitenkin jo 48 v., joten ihmetyttää, ettei mulla ole ikinä tuollaisia sairauksia ollut.

 

ja mummeliisa ei kun jatkaa pätemistä..

 

[QUOTE="Vieras";27879246]Mä ihmettelen eniten tuota, että näinkin moni on niin sairaana, että pyörtyilee jne. Onko tuollainen tavallista?

Mulla ei ole tuollaisia tauteja ollut. Aina on sen verran hyvä kunto, että saa lapset hoidettua ja itsensäkin. Olenko mä sitten vain selvinnyt hyvällä tuurilla vai olenko normaalia terveempi? Olen kuitenkin sairastanut jotain vatsatauteja ja flunssia, mutta ei ne noin heikoksi ole vetäneet. Ikää on kuitenkin jo 48 v., joten ihmetyttää, ettei mulla ole ikinä tuollaisia sairauksia ollut.[/QUOTE]

Ei minullakaan, paitsi yhtenä vuotena viisi niin karmeaa mahatautia, että meinasi usko loppua. Onneksi tisi lopunikäinen vastustuskykykin tulla niistä

 

Yleensä hoidan lapset itse, kerran olin niin pahasti sairaana (korkea kuume ja migreeni samaan aikaan) että oli pakko soittaa lastensuojelun päivystykseen, ja tulivat hakemaan lapset ja veivät vuoropäiväkotiin hoitoon kunnes pahin oli ohi. Väitän että ne jotka aina pystyy hoitamaan lapsensa itse, ei ole sairastaneet pää kainalossa koskaan. Ikävää sairastaminen on aina silti ja hyvä jos lastenhoito samalla onnistuu.

 

Hoidan, jos yleiskunto sen sallii. Mies auttaa, kun tulee töistä kotiin.
Jos vointi on heikko ja maailma muutenkin tekee kuperkeikkaa, jo pienen lapsen turvallisuuden vuoksi en ole uskaltanut olla yksin, jolloin meillä on ollut hoitaja kotona lasten kanssa ja itse linnoittautunut pimeään makuuhuoneeseen.

Jos sairastun kuumeeseen niin olen silloin tosissani kipeä. Oksennustaudissa olen horroksessa parikin päivää. Sairastan aina rankimman kautta, joten se on sula mahdottomuus olla yksin kotona kahden lapsen kanssa. Eskarilainen toki pärjäisi kanssani erilaisten viihdykkeiden avulla kuten telkkarit, pelit jne., mutta kolmevuotiasta en uskalla kipeänä omille kontoilleni jättää.

 

pakkohan se on, kukas ne muuten hoitasi
Johan lastenkodit täyttyisi jos mammat veisi aina nuhan tullen lapsosensa lastenkotiin hoitoon jotta voi itsekseen parannella oloaan.
Minulla asuu anoppi ja äitee vähän kauampana (satoja km)
Joten luonnollisesti he ei heti riennä apuun.
Samoin anoppini on likemmä 80v sydänvaivainen ym joten en todellakaan voiolettaa että hän rientäisi mm vatsataudin meillä riehuessa apuun.
Oman äitini kommentti oli jo esikoista odottaessani että:
Voi helvetti ai oot paksuna, no iteppähän kakarasi hoidat tänne niitä on turha tunkea hoitoon.

Joten kyllä olen ne hoitanut ja en ole apua lastenhoitoon 15vuoteen pyytänyt,eikä äitini ole koko tuona aikana tarjonnut edes apuaan.
Tosin on kyllä halunnut apuja meiltä mutta niin metsä vastaa kuin sinneuudetaan joten...

Mies käy töissä (pakkohan se jonkun on leipä pöytään tuoda ettei sossubummiksi tarvitse alkaa, itse olen muuten kotiäitinä etten vaan vie työssäkäyvien lasten hoitopaikkoja)
enkä koe lapsien olevan heitteillä jos minä sen ajan hoidan lapsiani mm dvd:itä katsomalla ja pikaruokaa tarjoamalla.

 

Joo, jollei mies ole kotona.

näin meilläkin. Ei ole isovanhempia tai muita sukulaisia lähellä. Naapurit käy töissä. Pahimmillaan neljä lasta mahataudissa oon hoitanu miehen ollessa työmatkalla

 

En hoida. Mummo hoitaa jos olen kipee. Jos ei mummo kykenis niin sitten joku muu perheenjäsen.

Tosin mun lapsi on jo niin iso, että ei sillä oo hätää, vaikka makaisin koko päivän elottomana, osaa itse hoitaa itsensä kaupassa käynneistä lähtien.
Mut jos haluan sairastaa rauhassa ja yksin, menköön mummolle.
Jos haluan hoitajan itselleni, jääköön kotiin.. kyllä mä osaan makuulta huudella pyyntöjä ja toiveita (terveenäkin huom).

 

Mummeliisa tietää, miten lapset tulee kasvattaa oikein ja millainen on hyvä äiti.
Olkaamme kiitollisia ja ottakaamme ohjeet vastaan tutkistelleksamme niitä sydämissämme.

 

Pakko se on ollu hoitaa itse lapset kipeenäkin. Onhan se ollu rankkaa varsinkin silloin, kun lapset olivat pieniä. Meillä on neljä lasta. Vanhimmalla ja nuorimmalla on ikäeroa vajaa 6v9kk. Silloin, kun olin kipeenä niin olin itse pitkäkseen olkkarin sohvalla ja lapset leikki samassa huoneessa. Laitoin heille jonkuin filmin päälle.

 

No jos olisi ihan pakko niin sitten kai. Onneksi ei ole. Sillon kun mieheni kanssa maattiin aivan voimattomina kylppärissä oksennustaudissa, mietin mitä ihmettä tekisin jos ei olisi ketään. Sillon ei olisi oikeasti kyennyt antamaan edes ruokaa pienelle lapselle. Muistan kun mietin vessanpöntön alapuolella, kykenenkö nousemaan oksentamaan sinne vai annanko tulla eteeni lattialle vaan. Revin itseni vapisten ylös sitten kuin viimeisillä voimilla ja oksusin sinne. Todellinen saavutus siinä kunnossa.

Hyi ei ikinä enää!

Mitäköhän olisi pitänyt tehdä jos ei olisi pystynyt kukaan hakemaan?

 

Tietty ne lapset on pakko itse hoitaa mutta jos apua olisi saatavilla niin omituiselta tuntuu kieltäytyä siitä ja naureskella toisten avuttomuudelle kun nämä ottavat apua vastaan.

Itseasiassa se "avuton" äiti joka saa sairaana ollessaan lasten (ja jopa kodinkin-) hoitoapua voi olla paljon avuliaampi kuin se joka sukuinensa elää tuossa "jokainen hoitakoot omat kersansa kun on ne mennyt kerta tekemään"-ideologiassa. Aina ei olla joko pelkästään antajina tai saajina vaan voidaan toimia kätevästi molempina. Kynnys pyytää apua voi olla pienempi silloin kun itsekin on aktiivisesti auttamassa toisia niissä jutuissa missä pystyy. Tilanne mistä hyötyy niin itse kuin lähipiiri. Mitä naurettavaa tai halveksittavan avutonta siinä on että lastenhoitoapua saava nuoripari käy mm hoitamassa isovanhempiensa isompia ostoksia ja hoitavat näiden kissaa & posteja matkan ajan, auttavat omia vanhempiaan remontissa, hoitavat sisarustensa lapsia, tekevät naapurin mummon lumityöt jne?