hoidatteko te lapsenne kipeänä vaikka pää kainalossa?!

[QUOTE="Jeppis";27877839]Surullista luettavaa jälleen kerran. Vaikka jokainen meistä SELVIÄÄ yksin, niin onhan tämä elämä antoisampaa kun voidaan toinen toistamme tukea. En mäkään pikkuflunssan takia apujoukkoja kutsu, mutta en näe mitään järkeä hoiperrella 39 asteen kuumeessa kotona pienen lapsen kanssa, kun lapsi voi olla kummin kanssa (siis jos mies vaikka työmatkalla) muutaman tunnin ja minä levätä. Turvallisempaa (ja taatusti miellyttävämpää)lapselle, äiti paranee nopeasti ja ensi kerralla toisin päin.

Tämän kansakunnan naisten katkeruus ja nalkutus puolittuisi jos osaisimme pyytää apua, ottaa apua vastaan ja tarjota apua läheisillemme. Ei ole mikään ylpeyden aihe että on selvinnyt viikon noroviruksesta korkeassa kuumeessa ja kuivumispisteessä yksin vauvan ja taaperon kanssa. Eiköhän kaikki selviytyisi. Typerää touhua tuo on jos olisi vähänkään apua tarjolla.[/QUOTE]

Varattomalla yksihuoltajalla ei pahemmin ole vaihtoehtoja.

 

Niin ja muuten kun olen sairaana ollut niin olen käyttänyt päiväkotia lastenhoitoapuna. Ja tietty mies on kotona ollessaan hoitanut lapsia ja yksi ystävä tarjonnut myös toisinaan apua.

 

[QUOTE="sipsi";27877748]Ei se varmaan parempi olekaan, mutta hankala se on ketään pakottaakaan tulemaan apuun jos tukiverkostoa ei ole.

Mä en osaa sanoa pystynkö hoitamaan lapsiani ollessani todella kipeänä, kun en ole tavallista flunssaa kummempaa sairastanut vuosiin. Sänkypotilaana muistan olleeni viimeksi 17v. kun minulle tuli tosi paha migreeni.
Silloin en olisi pystyny ketään hoitamaan, kun en kestäny valoa, ääntä tai hajuja ollenkaan.[/QUOTE]

Jos tukiverkkoja ei ole niin se ihan eri tilanne.
Silloin on pakko mennä niillä eväin mitä on ja vain lujasti toivoa parasta.

 

Varattomalla yksihuoltajalla ei pahemmin ole vaihtoehtoja.

Tiedän tämänkin kokemuksesta. Siksi lisäys lopussa "jos vähänkään apua olisi tarjolla"

 

[QUOTE="Jeppis";27877839]Surullista luettavaa jälleen kerran. Vaikka jokainen meistä SELVIÄÄ yksin, niin onhan tämä elämä antoisampaa kun voidaan toinen toistamme tukea. En mäkään pikkuflunssan takia apujoukkoja kutsu, mutta en näe mitään järkeä hoiperrella 39 asteen kuumeessa kotona pienen lapsen kanssa, kun lapsi voi olla kummin kanssa (siis jos mies vaikka työmatkalla) muutaman tunnin ja minä levätä. Turvallisempaa (ja taatusti miellyttävämpää)lapselle, äiti paranee nopeasti ja ensi kerralla toisin päin.

Tämän kansakunnan naisten katkeruus ja nalkutus puolittuisi jos osaisimme pyytää apua, ottaa apua vastaan ja tarjota apua läheisillemme. Ei ole mikään ylpeyden aihe että on selvinnyt viikon noroviruksesta korkeassa kuumeessa ja kuivumispisteessä yksin vauvan ja taaperon kanssa. Eiköhän kaikki selviytyisi. Typerää touhua tuo on jos olisi vähänkään apua tarjolla.[/QUOTE]

Asiaa.

 

Jos on oikeasti tosissaan kipeä, ei siinä tilassa hoida kyllä kukaan minkään ikäistä lasta. Ne ketkä muuta väittää, ei varmasti ole olleet siinä tiedon rajamailla. Tai lapsi on todellakin ollut sen ajan oman onnensa nojassa Livenä olen huomannut että eniten urputtaa nää yh:t ketkä kuitenkin on aina saanut jotain apua, mutta parisuhteessa oleva ei kun kaikki aattelee että onhan sillä se mies (vaikka siitä jostain syystä ei apua juuri silloin olisi).

 

Pyydän äitiäni avuksi. Jos ei pääse, on mies joskus tehnyt kotona etätöitä, pystyy olla edes jonkin verran avuksi. Viikonloppuisin tietysti mies hoitaa jos olen kipeä.

En hoida sairaana ellei ole ihan pakko. Haluan potea rauhassa. Nih.

 

No hoidan joo. Vaihtoehtojakaan ei ole, ellei miehellä satu olemaan joku maailmanihmepäivä jotta pystyisi jäämään kotiin hoitamaan lapsia (ei ole tähän mennessä vielä sellaista tullut vastaan). Jos nyt sairaalan joutuisin lähtemään, niin varmaankin jonkun naapurin saisin pitämään lapsia sen aikaa kun mies pääsee töistä lähtemään, mutta muuten meidän läheiset asuvat lentomatkan päässä, joten eipä ole mummoille paljon avunpyyntöjä soiteltu. Ja kyllä, olen välillä luullut kuolevani sekä itse sairauteen että vitutukseen.

 

Juu, neljän lapsen yyhoolla ei ole vaihtoehtoja

 

Hoidan itse, kun vaihtoehtojakaan ei ole (paitsi ääritapauksessa ambulanssi ja sosiaalitädit). Jos olisi vaihtoehto, en todellakaan hoitaisi. Sen verran hirveää oli esim. maata kylppärin lattialla puoli päivää vatsataudissa ihan kanttuvei, kun lapset kiipeili pitkin pöytiä ja esikoinen (raukka <3) syötti pikkuveljilleen suolakurkkuja ruuaksi...itse en päässyt ylös, kun aina silmissä pimeni. Totesin, että parempi kun pysyn edes tajuissani ja huutelen ohjeita.

Onneksi olen todella harvoin sairas, ja vielä harvemmin todella sairas. Tuo yllämainittu on oikeastaan ainoa kerta toistaiseksi, kun olisin todella kipeästi apua kaivannut. Toivotaan, että onni jatkuu vielä muutaman vuoden ainakin

 

No tietenkin hoidon jos aivan pakko on. Meillä hyvä tukiverkosto ja yleensä saa apua edes muutamaksi tunniksi, että saan itse nukuttua/levättyä. Yhden lapsen kummitäti asuu miltei naapurissa ja hyvällä tuurilla pystyy tulemaan piankin apuun. Äitini myös useinmiten pystyy ottamaan lapset tai tulemaan meille hoitamaan. Mies pystyy myös silloin tällöin töistään joustamaan ja tulemaan aikaisemmin kotiin tai menemään myöhemmin töihin.

 

Millä lailla lapsellasi oli parempi siellä kylppärin lattialla ripuloivan ja oksentelevan äidin kanssa kuin hyvän, rakastavan ja hyvin jaksavan hoitajan kanssa olisi ollut?

Kuule Mummeliisukka, jospa kaikki muut läheiset, jotka voisivat auttaa tai ovat kuolleet, niin mistä siihen sairaana hoitajan hommaat? Älä ehdotte mitään maksullisia hoitajia, koska ne eivät rakasta ja jaksa vierasta lasta ja sellainen hoitaja pitää tilata jo edellisenä päivänä ennen klo 12... Siinä sitterissä ihan hyvin meni ja välillä toki jaksaa sen verran nousta että ruokkii, vaihtaa vaipan ja pitää sylissä.

 

[QUOTE="Vieras";27878615]Kuule Mummeliisukka, jospa kaikki muut läheiset, jotka voisivat auttaa tai ovat kuolleet, niin mistä siihen sairaana hoitajan hommaat? Älä ehdotte mitään maksullisia hoitajia, koska ne eivät rakasta ja jaksa vierasta lasta ja sellainen hoitaja pitää tilata jo edellisenä päivänä ennen klo 12... Siinä sitterissä ihan hyvin meni ja välillä toki jaksaa sen verran nousta että ruokkii, vaihtaa vaipan ja pitää sylissä.[/QUOTE]

Siis ovat kuolleet osa ja osa asuu liian kaukana...

 

Mies ottaa palkatonta, jos olen liian kipeä hoitamaan lasta. Miehen äiti tulee pyydettäessä apuun, mutta asuu 300 km päässä. Olisihan se ihana, jos olisi enemmän apua, mutta näillä mennään.

 

Oon joskus hoitanut, joskus on hoitanu tarhan täti (nuorimmaisella pph) tai anoppi, riippuu kokonaisuudesta.

 

[QUOTE="vieras";27877120]Aina ei äiditkään jaksa eikä ole pakko. Toivottavasti (jos tytär sinulla) et opeta eteenpäin mallia kaikenjaksavasta äidistä.[/QUOTE]

Ehkäpä tyttärellä onkin sitten aikanaan mies ja lapsilla terveet ja elossa olevat isovanhemmat. Meillä kun ei ole niistä kukaan ja muut läheiset asuvat kaukana....

 

Itse hoidan, oli vointi millainen tahansa. Ehkä jos ambulanssilla lähtisin niin hoitajia löytyisi...

Erityisen lapsen ja uhmaikäisen hoitajaksi ei kovin moni ilmoittaudu.
On muutamat itkut tullut tuherrettua, mutta selvinnyt olen

Ei tämä ihannetapaus ole, mutta olen ihmisenä ehkä himpun verran vahvempi.

 

Pakko on ollu hoitaa kun ei oo vaihtoehtoja.
Viimeksi tuli lasten hiihtolomalla koettua kun ukolla ei ollu mahista olla pois töistä ja ite.teloin jalkani. Eipä ollu ketään joka ois tullu auttamaan, systeriä laiskotti ja loput oli töissä..

 

en, koska niillä on isäkin joka voi olla kotona hoitamassa lapsia ja mua. ja sitten mulla on sisaruksia jotka voi hoitaa muksuja ja isovanhemmat hoitaa, jos en itse kykene.

 

[QUOTE="Elina";27877086]Näinpä. Miehen ei tarvitse jaksaa edes terveenä, koska MIES käy töissä. Sillä ei ole merkitystä, vaikka nainenkin kävisi töissä. Tuli selväksi tuosta toisesta ketjusta.[/QUOTE]

Ihanaa kun tahallaan ymmärretään väärin. Tarkoitin tietty sitä aikaa kun mies on töissä, kyllä hän iltaisin hoitaa lapsia. Meillä mies on yrittäjä ja "kotipäivä" tarkoittaisi tonnin tulonmenetystä, joten ei niitä kovin montaa viitsi tavis mahatautien tai flunssien vuoksi ottaa. Tottakai hän ottaisi vapaata (ei muuten ole järin helposti järjestettävissä) jos minä joutuisin esim sairaalaan.

 

Tyttöni 11v hoisi pikkuveljensä 4v kun olin kipeä <3 Siihen hätään ei muita olisi saanut koska sairastuin keuhkokuumeeseen (tai se alkoi oireilla) melkein sormien näpäytyksellä.
Muutenkin meillä aika heikko tukiverkosto muuten, en tiedä..vatsatautisena en varmaan veisi lasta hoitoon koska en tiiä onko lapsikin jo saanut taudin.. Muut sairaiudet, no joo varmaan veisin jos itse olisin esim. migreenissä, kovassa kuueessa tms.

 

[QUOTE="Vieras";27878615]Kuule Mummeliisukka, jospa kaikki muut läheiset, jotka voisivat auttaa tai ovat kuolleet, niin mistä siihen sairaana hoitajan hommaat? Älä ehdotte mitään maksullisia hoitajia, koska ne eivät rakasta ja jaksa vierasta lasta ja sellainen hoitaja pitää tilata jo edellisenä päivänä ennen klo 12... Siinä sitterissä ihan hyvin meni ja välillä toki jaksaa sen verran nousta että ruokkii, vaihtaa vaipan ja pitää sylissä.[/QUOTE]

Kuten jo moneen otteeseen aiemmin sanonut, niiin jos ei ole tukiverkkoja, on jaksettava yksin. Ei se silti tee tilanteesta ihanteellista lapsen tai äidinkään kannalta.

 

EN hoida. Jos olen niin kipeä että on oltava töistä pois, niin en ole lapsenhoitokunnossakaan. Paraneekin nopeammin kun saa levätä. Meillä lapsi menee tuolloin päiväkotiin arkena ja viikonloppuisin mies hoitaa. Silloin kun itse sairastin lomallani eikä siis pk-paikkaa ollut varattuna, tuli mummo ja pappa hätiin. Varmasti lapsi saa tuolloin parempaa hoivaa kuin kipeän vanhemman kanssa kotona, pääsee ulos ja hänen kanssaan jaksetaan olla, ei tarjota eineksiä vaan oikeaa ruokaa jne.. Vaikka hittoako näitä täydellisille äideille selittämään, joiden mielestä isovanhemmatkaan eivät ole lapsen mielestä kuin tuntemattomia, ihan sama jos lapsi olisi postinjakajan kanssa....

Ja ei, en todellakaan ole huono äiti vaan hemmetin fiksu. Iso kiitos vaan kaikille lapsen hoidossa auttaneille, en tiedä miten joskus selvittäisiin (vaikka kun on pakko niin kai sitä ihminen pärjää missä olosuhteissa vaan..?). Onneksi meillä on isovanhemmat jotka rakastavat lasta ja haluavat viettää aikaa hänen kanssaan (ei ollut sitten tarkoitettu v*ttuiluna niille joilla ei vaan ole).

 

Jos olen kunnolla sairaana, niin on yleensä vaikeuksia päästä vessaan asti pyörtymättä. Kyllä ehdottomasti siinä tilanteessa yritän saada miehen, isovanhemmat, tädit ja sedät hoitamaan. Ei ole vielä ainakaan tullut vastaan tilannetta, jolloin ei apua olisi löytynyt. Viimeksi kyllä hirveän vatsapöpön kanssa sain kärsiä muutaman tunnin ennenkuin mies vastasi puhelimeen ja tuli kotiin.

 

Vastauksena otsikon kysymykseen: kyllä, koska on pakko.