hoidatteko te lapsenne kipeänä vaikka pää kainalossa?!

kamala särky tuossa vasemman silmän takana, paleltaa, vesi valuu solkenaan silmistä.. ruoka ei maistu, päivä on mennyt buranan & kahvin voimalla. yritin saada vanhemman lapsen hiljentymään television ääreen, mutta kun tuo joululahjaksi saamansa pimputin on paljon kiinnostavampi. ja vauva tekee takahampaita :O
odotan vain, että saan nuo molemmat sänkyyn ja pääsen itsekin nukkumaan!
huomenna pitää soitella kaikki ihmiset kännykästä läpi, jos joku pääsisi hoitamaan noita edes pariksi tunniksi...! kunnon äiti kai hoitaa lapset vaikka pää kainalossa, mutta minä en siihen pysty. ainakaan yhtä päivää kauemmin.. vasen silmä nykii kuin jollain sketsihahmolla ja kylmä on, vaikka poolo & pitkikset fleecekankaisen aamutakin alla ja vielä villasukatkin jaloissa !

 

Ööm.. Kukas ne sitten hoitas?

Mies kun on vähintään 8h töissä...

 

ei ole ilmaantunut vapaaehtoisia hoitajia. Mutta kyllä nainen jaksaa, kun on pakko.

 

Ei niitä oikein kukaan muukaan hoida.

Kerran kyllä, kun oli vain yksi lapsi olemassa ja itse olin raskaana oksennustaudissa, niin sisko otti poikani mukaan kun lähti äitini luokse kyläilemään. Sisko asui tällöin naapurissa, joten siitä ei niin vaivaa ollut napata lasta mukaan jotta sain itse levätyksi.
Mies oli silloin viikon työmatkalla, joten ei siitäkään avuksi ollut.

 

Minä hoidan, eipä tässä ole muitakaan. Silloin sikaflunssan aikana en päässyt sängystä ylös ja 2 lastakin oli kipeinä, silloin oli isovanhempien pakko tulla auttamaan, en pystynyt tekemään mitään.

 

En hoida.
Koen, että terve, jaksava, hyvinvoiva hoitaja on lapsille parempi kuin juuri ja juuri rimaa hipoen kaikkein pakollisimmista asioista selviävä sairas aikuinen.

 

En hoida, jos ei oo ihanihan pakko.

 

no, jos en saa huomenna ketään apuun, niin pitää levittää tuo vuodesohva ja linnoittautua siihen lasten kanssa. tilata vaikka pizza.. ja nuoremmalle onneksi on pakastimessa vielä sosetta jäljellä.
eniten ongelmia tuottaa tuo silmä, en näe sillä kunnolla ja sen taakse särkee kamalasti !

 

En ole kyllä koskaan joutunut koko päivää hoitamaan lasta / lapsia sairaana, onhan mulla mies. Tietysti aamun ja päivän, mutta miehellä on onneks päivätyö joten illaks saanu aina helpotusta.
Sit jos ollaan molemmat vanhemmat kipeenä, niin hoidetaan lapset miten pystytään ja kumpi jaksaa.

 

Jos oikeasti olen huonossa kunnossa,ottaa mies vapaata töistä.

 

Sairaudetkin ovat pahentuneet kun silloin on päästävä karkuun koko maailmalta? Tai sitten kaikki haluavat pitää luotuja takaportteja auki. Päiväkodeissahan on pakko hoitaa tautisten lapset (vaikka tauti leviää sinne) niin miksei kaikki etsisi heti apua muualta.

 

En ole kyllä koskaan joutunut koko päivää hoitamaan lasta / lapsia sairaana, onhan mulla mies. Tietysti aamun ja päivän, mutta miehellä on onneks päivätyö joten illaks saanu aina helpotusta.
Sit jos ollaan molemmat vanhemmat kipeenä, niin hoidetaan lapset miten pystytään ja kumpi jaksaa.

Niin pahasti otti silmään tuo lausuma "onhan mulla mies", et pakko kommentoida. Kaikilla sitä vaan ei ole, joten lapset hoidettava itse, sairaanakin. Eipä mies siinä kohtaa tainnut mennä mua ajattelemaan kun piru vie otti ja kuoli sairauteensa. Siitä lähtien se on itse ollut hoidettava. Juu sukulaisia on ja jos nyt pää kainalossa oisin niin apua saisin. Mutta itse koitan pärjätä.

 

Hoidettavahan se oli, yksinhuoltajalla ei juurikaan ollut vaihtoehtoja.

 

Olen hoitanut ja hoidan! Kerran jopa makasin koko päivän vauvan kanssa kylppäriin lattialla kun olin ripuli-oksennustaudissa! Olen yh ja enkä vie lastani hoitoon oman sairauden takia ellen ole sairaalakunnossa. Kyllä äidit jaksaa kun on pakko!

 

Olen hoitanut jos on ollut pakko, särkylääkkeiden voimalla mennen kaikessa sieltä, missä aita on matalin. Mies on sitten kotiin tullessa ottanut ohjat käsiinsä, tullut joskus aikaisemmin vain auttaakseen. Ja oma isäni on auttanut myös jos on vain voinut, kiitos hänelle siitä

Jos vaan apua saa, sitä kannattaa ottaa vastaan! Marttyyri ei pidä olla.

 

Niin en tietenkään tarkottanut loukkauksena kenellekään yhlle tota mun lausetta "onhan mulla mies", vaan ihan totesin niinkun asia on. Mun ei tarvitse kituuttaa koko ajan yksin kipeenä, vaan kun mies tulee töistä kotiin niin hän ottaa ohjat. En oleta että kaikilla asiat olisi näin, mutta mulla on.

 

[QUOTE="Vieras";27876543]Olen hoitanut ja hoidan! Kerran jopa makasin koko päivän vauvan kanssa kylppäriin lattialla kun olin ripuli-oksennustaudissa! Olen yh ja enkä vie lastani hoitoon oman sairauden takia ellen ole sairaalakunnossa. Kyllä äidit jaksaa kun on pakko![/QUOTE]

Millä lailla lapsellasi oli parempi siellä kylppärin lattialla ripuloivan ja oksentelevan äidin kanssa kuin hyvän, rakastavan ja hyvin jaksavan hoitajan kanssa olisi ollut?

 

Pää kainalossa joudutaan hoitamaan meillä. Koko perhe influenssan kourissa. Ei uskalleta pyytää tänne ketään auttamaan ettei saa tautia "palkaksi" Kamalaa tämä on kun lapset 6-vuotias ja 2-vuotias molemmat kovassa kuumeessa ja yskässä yms.. Miehen kanssa kuume korkealla ja joka paikkaan särkee.

 

En hoida. Maailman ihanin äiti tulee tuollaisessa tilanteessa pelastamaan tilanteen. Viimeksi syksyllä olin kuumeessa ja aivan tööt. Haki lapset mummolaan, josta mies haki heidät töistä tullessaan. Mies toki hoitaa illat tuollaisessa tilanteessa.

 

Millä lailla lapsellasi oli parempi siellä kylppärin lattialla ripuloivan ja oksentelevan äidin kanssa kuin hyvän, rakastavan ja hyvin jaksavan hoitajan kanssa olisi ollut?

Vatsatauti on sellainen tauti, jonka ajaksi voi olla vaikea saada hoitajaa. Minä en ainakaan ottaisi lasta hoitoon perheestä, jossa on vatsatautia...Tuskin muutkaan.

 

Vatsatauti on sellainen tauti, jonka ajaksi voi olla vaikea saada hoitajaa. Minä en ainakaan ottaisi lasta hoitoon perheestä, jossa on vatsatautia...Tuskin muutkaan.

Minun isä tuli hoitamaan esikoista, kun minä olin vatsataudissa. Ei kuulemma edes epäröinyt ja sanoi, ettei pelkää tauteja. Terveenä hän pysyi, esikoinen myös. Minä paranin nopeammin kun sain levätä.

 

Vatsatauti on sellainen tauti, jonka ajaksi voi olla vaikea saada hoitajaa. Minä en ainakaan ottaisi lasta hoitoon perheestä, jossa on vatsatautia...Tuskin muutkaan.

Aika moni kuitenkin "ottaisi riskin" tilanteessa jossa vaihtoehtona olisi makuuttaa rakastettua vauvaa veskin lattialla koko päivän äidin oksennellessa ja ripuloidessa vieressä?

 

Hoidan kun on pakko. Oi kuinka ihanaa olisikaan, jos olisi joku joka auttaisi kun minä sairastun! Vaan ei ole ketään, ja olen yh. Se on vaan pakko kestää ja jaksaa.

 

B

Millä lailla lapsellasi oli parempi siellä kylppärin lattialla ripuloivan ja oksentelevan äidin kanssa kuin hyvän, rakastavan ja hyvin jaksavan hoitajan kanssa olisi ollut?

Ja lapsi huutaisi koko ajan vierasn hoitajan kanssa. Ei kiitos. Hoidan itse.

 

Minun isä tuli hoitamaan esikoista, kun minä olin vatsataudissa. Ei kuulemma edes epäröinyt ja sanoi, ettei pelkää tauteja. Terveenä hän pysyi, esikoinen myös. Minä paranin nopeammin kun sain levätä.

Sun isä on pyhimys tee pieni pikagalluppi ympärilläsi ja kysy kuinka moni muu olisi innokas. Veikkaan ettei ainakaan kukaan kenellä on itsellään lapsia.