Ketju uskossa oleville ja uskonasioita pohdiskeleville! :)

No pääasiahan on se pelastautuminen ja se että haluaa tehdä Herran tahdon mukaan, Jumala kehoittaa meitä lukemaan Sanaansa, rukoilemaan, käymään seurakunnassa ja olemaan uskovien yhteydessä.
Noilla asioilla sitä vähän kuin huolletaan omaa uskoa, kasvetaan siinä ja mennään lähemmäksi Jumalaa. Jos yksi asia noista "ontuu ", niin se saattaa aiheuttaa uskossa horjumista.
Jos ei vaikka käy seurakunnassa kuulemassa sanaa ja ole uskovien kanssa tekemisissä, saattaa ne omat käsityksen alkaa harhautumaan ja alkaa vaikka kuvitella vaikka mitä, kuva Jumalasta voi vääristyä... Tuo sitten voi aiheuttaa uskovalle monenlaista tuskaa ja etääntymistä Jumalasta. Sanan kuuleminen ja muiden uskovien kanssa puhuminen kun rakentaa omaa uskoa ja Pyhä Henki meitä yhdistää, se yhteys on jotain aivan ihmeellistä. Vaikka puhuisi jonkun tuntemattoman kanssa, niin se "yhteys" on jotain yliluonnollista, josta tulee mm. lämpöä sisimpään Sellaisia juttuhan nämä on ettei näitä voi järjen ja tieteen avulla selittää...

Ja toinen tärkeä on, että uskovalle tulisi halu pelastaa muutkin ja näin levittää siis sitä evankeliumia, että Jeesus on kuollut meidän kaikkien syntien puolesta ja jokainen pelastuu, joka uskoo tähän ristin työhön Jeesukseen ja Jumalaan jne...

Ja se tärkein käsky jota uskovan tulisi noudattaa, mikä annettiin UT:ssa

Matteus 22
34. Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen;
35. ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:
36. "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
40. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

 

Sä olet Unique jotenkin herttaisen naivi tuossa olemisessasi. Paljastat rivien välissä todella paljon ajatuksiasi. Viimeisimpänä tuo, että tiedostat ja pelkäät uskosi heikkenevän heti, jos et saa ympärillesi muita uskovia. Pyörit siellä kuin peura ajovaloissa hakien todisteita muista, että onhan tämä nyt oikein ja olenhan niinkuin pitää olla. Se vaimentaa sen pienen (järjen?) äänen, joka muuten kasvaa isommaksi ja isommaksi. Hassua. Ja vähän surullistakin.

 

ok... olen kyllä herkkä, mutta luonteeltani erokkomainen... Eikä kyllä uskossa oleminen saisi olla muiden kopioimista, yksinhän sinne ristin juurelle jokainen menee, eikä muiden kanssa, "kun toikin teki sitä ja tätä".

mitäs muuta olet musta tulkinnut?

Oon aina miettinyt, että kumpa näihin kirjoituksiin saisi ne ilmeet ja eleet, mitä yleensä käytän paljon kun monesti kun luen omat tekstit jälkeenpäin... Kuulostan paljon kylmemmältä mitä oikeasti olen.

 

sulla on aika hellyyttäviä juttuja...

Lasten laiminlyömisessä ei ole mitään hellyyttävää. Olen toisaalta saanut lukea, kuinka karismaattisessa uskossa olevat vanhemmat ovat jättäneet lapsensa henkisesti hunningolle. Heidän kohtalonsa ei olennaisesti eroa alkoholistiperheiden lapista.

Syy on vinksahtaneessa arvojärjestyksessä. Ei uskontoa ensin, vaan lapset. Sitten parisuhde, työ, harrastukset ja ehkä sitten usko, jos sille vielä jää aikaa ja mielenkiintoa. Se on tervettä se.

 

Et sinä nyt kylmältä kuulosta, jutuissasi vaan on tietty epäloogisuus jonka monet ovat jo eläneet läpi; eli ristiriita armopelastuksen ja uskon aktiivisuuden välillä.

okei, no sitten olen antanut väärän kuvan... Kun en tarkoita, että se usko olisi sellaista että se pitää ansaitsemalla saada, mutta hyvä on mm. noita kaikkia neljää juttua muistaa tehdä omassa uskossaan.
Monilla se voi olla sitä sellaista, että se on vain oma pikku salaisuus ja se sitten kuolettuu tai ihminen paatuu, jos ei ole mitään halua tai intoa edetä. Yleensä nuo kaikki asiat yhdessä rakentaa ja rohkaisee kaikista eniten, kun saa sitä "Pyhän Hengen" täyteyttä monella tapaa.
Jokainen pelastuu, jos vaan tekee sen päätöksen, että haluaa seurata Jeesusta, mutta on siinä jotain tehtäväkin... Ja näille meinaan siis sitä armopelastusta ja aktiivisuutta. Ihmisellehän tulee halu tehdä kaikkea tuota, jos on oikeasta halu ja palo palvella
Ja nuo on sellaisia ohjeita, mihin on minusta hyvä ohjata juuri uskoon tullut...
Mutta ihmeellisesti se alkaa moneen ihan luonnostaankin vaikuttamaan, ettei tarvitse mitään ihmisen ohjeistusta. Tulee halu mennä kasteelle, koska Jeesuskin on niin tehnyt ja halu täyttyä Pyhällä Hengellä, halu palvella seurakuntaa armolahjan avulla jne...
Minusta kylväjän vertaus on todella hyvä siihen, miten voi käydä juuri uskoon tulleelle tai ehkä pidemmänkin ajan uskossa olleelle, jos ei täydestä sydämmestään halua Herraa seurata...

Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella: "Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen. Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon". Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi. Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi. Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi. Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää. Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä. Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon. Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon. Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan." Luuk 8:4-18

Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin. Jes 55:10,11

 

Lasten laiminlyömisessä ei ole mitään hellyyttävää. Olen toisaalta saanut lukea, kuinka karismaattisessa uskossa olevat vanhemmat ovat jättäneet lapsensa henkisesti hunningolle. Heidän kohtalonsa ei olennaisesti eroa alkoholistiperheiden lapista.

Syy on vinksahtaneessa arvojärjestyksessä. Ei uskontoa ensin, vaan lapset. Sitten parisuhde, työ, harrastukset ja ehkä sitten usko, jos sille vielä jää aikaa ja mielenkiintoa. Se on tervettä se.

on todella ikävää, jos noin tapahtuu... omien kokemuksien ja se mitä olen nähnyt, ovat uskovat vanhemmat todella rakastavia ja huolehtivaisia. Sekin on kuin Jumalanpalvelusta, se että pitää huolen lapsistaan.
Ja tapahtuuhan ihan ei uskovaisissa perheissä samaa, vanhempi voi olla työnarkomaani, harrastukset vievät kaiken ajan, katsovat telkkaria silmä kovana aamusta iltaan, juhlivat, laittavat paljon turhaa lastensa edelle. Että hyvin hyvin monessa perheessä on isä tai äiti, jotka haluavat ennemmin uppoutua muuhun kuin lapsiinsa, lapset kulkevat siinä sivussa sitten... Mutta tietenkin on niitä perheitä, jotka eivät ole uskossa ja joille on ne lapset tärkeimpiä, niinhän se pitäisikin olla lapsiperheessä, ettei lasten edelle mikään turhuus menisi...

Tämä kohta raamatussa on minusta hyvä myös kuvastaa juuri lapsiinkin ja niiden hoitamiseen Eli joku saattaa siis sokeana tehdä jotain, mikä on vain loppujen lopuksi turhaa ja lapset jäävät huomiotta...

Luuk 10:
38 Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.
39 Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
40 Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi."
41 Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
42 mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."

 

^No eikö tuossa nimenomaan jää ne lapset(kin) hoitamatta, kun istutaan kuuntelemaan tarinointia, vaikka sisar tarvitsisi apua arjen töissä. Miten ne lapset siinä tulee huomioitua ja hoidettua?

 

ei kannata lukea tuota niin kirjaimellisesti, vertauskuvana. Voit laittaa ajatella vaikka Marian ja Jeesuksen "lapsena" joka haluaisi olla vanhempansa kanssa ja tarvitsisi sinua, Martta on vanhempi, jolle moni muu on tärkeämpää, kuin se lapsi...

 

ei kannata lukea tuota niin kirjaimellisesti, vertauskuvana. Voit laittaa ajatella vaikka Marian ja Jeesuksen "lapsena" joka haluaisi olla vanhempansa kanssa ja tarvitsisi sinua, Martta on vanhempi, jolle moni muu on tärkeämpää, kuin se lapsi...

No ei ollut lapsi, oli sisar, joka katsoi uskon tärkeämmäksi kuin arjen ja kodin hoitamisen sisarensa apuna. Siitähän tässä oli kyse, tärkeysjärjestyksestä.

 

[QUOTE="vieras";27857535]No ei ollut lapsi, oli sisar, joka katsoi uskon tärkeämmäksi kuin arjen ja kodin hoitamisen sisarensa apuna. Siitähän tässä oli kyse, tärkeysjärjestyksestä.[/QUOTE]

niinpä niin... sinä siis laitat lapsen ja kotityöt samalle linjalle? Aseta tuon uskon sijalle se lapsi. tuota kohtaa voi käyttää ihan hyvin arjessa myös siihen, kumpi on tärkeämpää, hinkata hammasharjalla lattialistoja viikottain töitten jälkeen vai pysähtyä kuuntelemaan lasta ja olla hänen kanssaan?

 

Miksi ihmiset pitää pelastaa??miltä pelastetaan??ja miksi ei voi vaan uskoa että tää elämä oli tässä.eikä se vält.jatku mihinkään...?
Mun miellestä on jotenkin raukkamaista laittaa jollekkin toiselle kuten jumala/jeesus vastuu sinun omasta elämisestä ja olemisesta/kuolemisesta,miksi ketään pitää pelastaa kuoleman jälkeen ja miltä pelastetaan-kuolemalta,miksi?kun meidän kuuluu kuolla niin miksi keksitään joku jumala sotkemaan sitä luonnollista tapahtumaan,että jumala pelastaa sut..eikö voi vain kuolla ja lakat olemasta.ne jotka pelkää kuolemaa keksii että joku ne vielä pelastaa

 

niinpä niin... sinä siis laitat lapsen ja kotityöt samalle linjalle? Aseta tuon uskon sijalle se lapsi. tuota kohtaa voi käyttää ihan hyvin arjessa myös siihen, kumpi on tärkeämpää, hinkata hammasharjalla lattialistoja viikottain töitten jälkeen vai pysähtyä kuuntelemaan lasta ja olla hänen kanssaan?

Minkä lapsen? Tarinassasi on kaksi siskosta, joista toisen vastuulle jää kodinaskareet ja arjen pyörittäminen, kun toinen kokee uskon tärkeämmäksi.

 

Miksi ihmiset pitää pelastaa??miltä pelastetaan??ja miksi ei voi vaan uskoa että tää elämä oli tässä.eikä se vält.jatku mihinkään...?
Mun miellestä on jotenkin raukkamaista laittaa jollekkin toiselle kuten jumala/jeesus vastuu sinun omasta elämisestä ja olemisesta/kuolemisesta,miksi ketään pitää pelastaa kuoleman jälkeen ja miltä pelastetaan-kuolemalta,miksi?kun meidän kuuluu kuolla niin miksi keksitään joku jumala sotkemaan sitä luonnollista tapahtumaan,että jumala pelastaa sut..eikö voi vain kuolla ja lakat olemasta.ne jotka pelkää kuolemaa keksii että joku ne vielä pelastaa

niin.. sitä kun ei ole kukaan tullut kertomaan, onko kuoleman jälkeen elämää vai ei. Mutta eikö sitä voisi varmuuden vuoksi edes uskoa, jos sitä onkin? itse henkilökohtaisesti uskon että on...

Ja jos uskoo, että kuoleman jälkeen on elämää, niin on tasan kaksi paikkaa jonne mennään. Ja enkä itse todellakaan haluaisi, että joku läheinen joutuisi helvettiin... Kun on sekin mahdollisuus, että kuoleman jälkeen on luvassa PALJON parempaa kuin tämä kylmä ja julma ihmisten hallitsema maailma...

 

[QUOTE="vieras";27857699]Minkä lapsen? Tarinassasi on kaksi siskosta, joista toisen vastuulle jää kodinaskareet ja arjen pyörittäminen, kun toinen kokee uskon tärkeämmäksi.[/QUOTE]

annetaan olla...

 

[QUOTE="vieras";27857699]Minkä lapsen? Tarinassasi on kaksi siskosta, joista toisen vastuulle jää kodinaskareet ja arjen pyörittäminen, kun toinen kokee uskon tärkeämmäksi.[/QUOTE]

Niinpä, minkä LAPSEN? Sähän sen keksit että lapset jää uskonasioiden jälkeen, vaikka kyse on pelkistä kotiaskareista.

Raamatussa EI lue että LASTA saisi laiminlyödä uskonasioiden takia.

 

[QUOTE="niin";27857736]Niinpä, minkä LAPSEN? Sähän sen keksit että lapset jää uskonasioiden jälkeen, vaikka kyse on pelkistä kotiaskareista.

Raamatussa EI lue että LASTA saisi laiminlyödä uskonasioiden takia.[/QUOTE]

Tässä on kyse tärkeysjärjestyksestä. Selviää kyllä kun luet keskustelun ajatuksen kanssa.

 

Jeesus rakasti lapsia ja vertasi heitä valtakunnan perijiin.
Ja uskovien "esikuva" on Jeesus, mitä Hän teki täällä maanpäällä, Hän ei laiminlyönyt lapsia.

matteus
18:1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
18:2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
18:3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
18:4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
18:5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.
18:6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.


markus
10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.

 

on todella ikävää, jos noin tapahtuu... omien kokemuksien ja se mitä olen nähnyt, ovat uskovat vanhemmat todella rakastavia ja huolehtivaisia. Sekin on kuin Jumalanpalvelusta, se että pitää huolen lapsistaan.
Ja tapahtuuhan ihan ei uskovaisissa perheissä samaa, vanhempi voi olla työnarkomaani, harrastukset vievät kaiken ajan, katsovat telkkaria silmä kovana aamusta iltaan, juhlivat, laittavat paljon turhaa lastensa edelle. Että hyvin hyvin monessa perheessä on isä tai äiti, jotka haluavat ennemmin uppoutua muuhun kuin lapsiinsa, lapset kulkevat siinä sivussa sitten... Mutta tietenkin on niitä perheitä, jotka eivät ole uskossa ja joille on ne lapset tärkeimpiä, niinhän se pitäisikin olla lapsiperheessä, ettei lasten edelle mikään turhuus menisi...

Tämä kohta raamatussa on minusta hyvä myös kuvastaa juuri lapsiinkin ja niiden hoitamiseen Eli joku saattaa siis sokeana tehdä jotain, mikä on vain loppujen lopuksi turhaa ja lapset jäävät huomiotta...

Aamen...
Nyt en sano, että esim. telkkarin katsominen on automaattisesti syntiä, meillä on telkkari ja sieltä katsotaan päivittäin milloin mitäkin. Mutta lapsuuden ei-uskovassa perheessäni oli yleistä, että televisio oli auki n.16-23 välisen ajan. Se telkkarin taustamöly vei paljon mun vanhempien ja sisarusten huomiota, kaikki tehtiin vähän puolella huomiolla kun vaikka jotain yritettiin yhdessä tehdä, niin samalla piti vilkuilla vähän väliä olan yli tv-ohjelmia. Se nakersi yhteisöllisyyttä ja rauhallista tunnelmaa.

Nyt olen ajatellut että minkähän kuvan mun lapset miehestäni ja minusta saa. No, mies on kivalla tavalla monipuolinen ja kohtuullinen kaikissa asioissa, mutta varmasti mun lapsille jää kuva äidistä "siellä se röhnötti lahnana tietsikan ääressä ja selasi nettiä"; mä kun käytän tietokonetta enemmän kuin katson telkkaria.
No, on tämä oikeastikin tärkeä ja hyvä kapine, ja paljon tulee kirjoiteltua tällä ihmisten kanssa, katsottua uutiset, maksettua laskuja...

Eli kaikki kohtuudessa, plus että perheelle pitää löytyä hyvin paljon aikaa -mutta kaikista tärkeimpänä pitää tulla Jumala.

Turbojurbo on siinä ihan oikeassa, että esim. joillakin lähetystyöntekijöillä tai vaikkapa suomalaistenkin seurakuntien työntekijöillä on ollut sitä, että Herran työ on vienyt kaiken ajan, ja sitten lapset ovat jääneet ilman vanhempiensa huomiota. Tämä on väärin, koska jos lapsia tehdään niin niille pitää antaa paljon aikaa. Vaikka Raamattu kehottaa tekemään evankeliumin työtä, niin siellä kehotetaan pitämään myös perhekuntalaisista huolta. Ja vaikka lähtisi lasten kanssa vaikka hiihtämään, niin kuka estää vaikka välillä siellä ladulla mielessään rukoilemista kaikkien asioiden ja ihmisten puolesta, vaikka samalla keskittyisikin lapsiin.
Tasapainoilua, tasapainoilua.

 

niinpä niin... sinä siis laitat lapsen ja kotityöt samalle linjalle? Aseta tuon uskon sijalle se lapsi. tuota kohtaa voi käyttää ihan hyvin arjessa myös siihen, kumpi on tärkeämpää, hinkata hammasharjalla lattialistoja viikottain töitten jälkeen vai pysähtyä kuuntelemaan lasta ja olla hänen kanssaan?

Jos noita tarinoita saa tulkita ihan vapaalla kädellä omiin tarpeisiin sopivaksi, niin laita sinä niiden kotitöiden paikalle se lapsi. Kumpi on tärkeämpää, Marian satutunti Jeesusta kuunnellen vai Martan lapsesta huolehtiminen, johon tarvitsisi Mariankin apua?

 

Sä Unique itse otat noita esimerkkejä ja kopioit tänne Raamattua, ja kun sinulle osoittaa, että tarinasi ja sanomisesi on ristiriidassa, alat tehdä omia tulkintoja ja kopioimaan lisää Raamattua..

 

[QUOTE="vieras";27857782]Jos noita tarinoita saa tulkita ihan vapaalla kädellä omiin tarpeisiin sopivaksi, niin laita sinä niiden kotitöiden paikalle se lapsi. Kumpi on tärkeämpää, Marian satutunti Jeesusta kuunnellen vai Martan lapsesta huolehtiminen, johon tarvitsisi Mariankin apua?[/QUOTE]

Mulle ei ole koskaan tuosta Raamatun kohdasta tullut mieleenkään, että Maria jätti aina ja toistuvasti taloushommat ja perheen kanssa olemisen hoitamatta. Kai ne jotain söi Jeesuksen lähdettyäkin eli ruokaa täytyi laittaa jne, mutta silloin kun Jeesus oli vieraana niin keskityttiin Häneen.

Nuo Jeesuksen sanat ovat vapauttavat. Taloushommat pitää hoitaa, mutta jos Jumala vetää katsomaan vaikka netistä jotain hengellistä ohjelmaa tai innostaa menemään johonkin seurakunnan tilaisuuteen, niin tiskit saavat vähän odottaa.

 

Kumpi se nyt sitten on tärkeämpi, se jumala vai lapset/perhe, kun ristiriitaista tietoa tulee teiltä molemmilta nyt.

 

[QUOTE="vieras";27857782]Jos noita tarinoita saa tulkita ihan vapaalla kädellä omiin tarpeisiin sopivaksi, niin laita sinä niiden kotitöiden paikalle se lapsi. Kumpi on tärkeämpää, Marian satutunti Jeesusta kuunnellen vai Martan lapsesta huolehtiminen, johon tarvitsisi Mariankin apua?[/QUOTE]

Jos siinä olisi ollut lapsi niin sekin olisi varmasti halunnut olla Jeesuksen lähellä.

Ja Jeesus olisi huomioinut lapsen ennen aikuisia.

Ja uskovainen äiti tietenkin huolehtii lapsen tarpeista ensin, ennen kun voi keskittyä uskonasioihin.

Martta huolehti turhista asioista. Lapsi ei ole turha.

 

Mulle ei ole koskaan tuosta Raamatun kohdasta tullut mieleenkään, että Maria jätti aina ja toistuvasti taloushommat ja perheen kanssa olemisen hoitamatta. Kai ne jotain söi Jeesuksen lähdettyäkin eli ruokaa täytyi laittaa jne, mutta silloin kun Jeesus oli vieraana niin keskityttiin Häneen.

Nuo Jeesuksen sanat ovat vapauttavat. Taloushommat pitää hoitaa, mutta jos Jumala vetää katsomaan vaikka netistä jotain hengellistä ohjelmaa tai innostaa menemään johonkin seurakunnan tilaisuuteen, niin tiskit saavat vähän odottaa.

Entäs jos jumala vetää nettiin samaan aikaan, kun lapsi tarvitsee äitiään, niin kumpi voittaa?

 

[QUOTE="niin";27857831]Jos siinä olisi ollut lapsi niin sekin olisi varmasti halunnut olla Jeesuksen lähellä.

Ja Jeesus olisi huomioinut lapsen ennen aikuisia.

Ja uskovainen äiti tietenkin huolehtii lapsen tarpeista ensin, ennen kun voi keskittyä uskonasioihin.

Martta huolehti turhista asioista. Lapsi ei ole turha.[/QUOTE]

Jos siellä Martan hoidettavana olikin pieniä lapsia ja Maria ei tullut auttamaan, niin mitäs sitten? Oliko Jeesus väärässä vai huolehtiko Martta turhista?