Exän kanssa jouluaaton vietto...

Ja vielä tarkennan: tarkoitin tässä nimen omaan ap:n tilannetta, josta keskustelu on sittemmin mennyt ihme raiteille... Tilannetta, jossa ollaan erottu suht hiljattain ja lasten isä on ollut uudessa suhteessa alle puoli vuotta.

Nyt EI siis puhuttu tilanteesta, jossa eronneilla puolisoilla on jo ns. uudet perheet ja uusia lapsia...

 

[QUOTE="vieras";27679691]No ei mun eksä ainakaan kuulu enää mun perheeseen. Vaan siihen kuuluu minä, mieheni sekä meidän molempien lapset.

Enkä minäkään ole eksäni perheen jäsen. Siihen taas tietääkseni kuuluvat eksä, vaimonsa sekä minun ja eksän lapset.

Ollaan mekin erottu ihan sovussa ja hyvissä väleissä ollaan. Mutta rajansa kaikelle. Lapset ovat ihan hyvillään siitä että jo useamman vuoden ajan on joululahjat avattu kahdessa kodissa.[/QUOTE]

Nimenomaan!

LAPSELLE vanhemmat ovat varmaan aina samaa perhettä, ei voi mitään. Kuten minä katson että isäni ja äitini, vaikka ovat eronneet, ovat molemmat MINUN perhettäni. Mutta KESKENÄÄN he eivät ole mitään perhettä enää. Heidän ydinperheensä hajosi melkein 20 vuotta sitten.

 

Varmaan sallisit myös sen, että exäsi saapuu paikalle perheineen, eli uusine puolisoineen ja mahdollisine lapsineen? Silloinhan tilanne olisi aivan eri kuin aloituspostaajan tapauksessa, jolloin mies lähtee exälleen ja vaimo jää kotia..

Tarkensinkin jo, mutta vielä tähä: ap:n tilanteessa mitään uusia puolisoja ja lapsia ei ollut, vain miehen lyhytaikainen (huom! kyllä alle puoli vuotta on lyhyt aika) naisystävä. Ja tietyissä olosuhteissa, ts. mikäli exäni olisi ollut uudessa suhteessa pitempään, voisin aivan hyvin viettää joulua hänen uuden puolisonsa kanssa. Tuoretta miesystävääni en ole perhejoulua viettämään viemässä! Minusta lyhyt seurustelu ei sellaista edellytä.

Kun uusioperheeseen sitten syntyy lapsia, on jokaisen määriteltävä kuvio kohdaltaan.

 

Ja kyllä minusta ap vetää mattoa itsensä alta, jos kieltää miestä viettämästä joulua omien lastensa kanssa. Aikuinen ihminen. Eihän siinä ole kyse kuin parin tunnin lahjojen avaamisesta ja ehkä syömisestä - tuntuu, ettei uusi suhde ole kovin vakaalla pohjalla jos tuo sen vaarantaa...

 

Mun äidilläkin on tässä 20 vuoden aikana ollut kolme pitempiaikaista miesystävää joista nykyisen kanssa ollut 10 vuotta. Isällä on ollut useita naisystäviä joista nykyisen kanssa reilut 4 vuotta naimisissa. Mites tuota, olisiko vähän hassua kun perheenjäsenet olisivat aina vaihdelleet vuosi vuodelta?

 

Itsekin eroperheestä. Isällä uusi perhe, äiti yksin. Minusta olisi tyhmää kutsua vanhempiani samaan aikaan meille viettämään joulua, oli isä sitten tulossa puolisoineen tai yksinään. En usko, että minun vanhemmatkaan ilahtuisivat siitä, jos kutsuisin heidät "perhejoulua" viettämään samaan aikaan meille. Mieluummin kutsuisin toisen aattona, toisen joulupäivänä, jos molempien kanssa haluaisin joulua viettää.

 

No, ehkä tämä johtuu sitten siitä, etten itse ole eroperheestä, kun en ymmärrä, miksen voisi lapsen isän kanssa olla lapseni luona samaan aikaan. Minusta siinä on jotain kieroutunutta. Kuin lapsen pitäisi varoa sitäkin, ettei vahingossa puhu isästä äidin kanssa tai äidistä isän kanssa. Kuin lapsen pitäisi osata eritellä elämänsä kahteen eri osioon: elämääm isän luona ja elämään äidin luona.

Minusta tuntuu, ettei ainakaan minun 3-vuotiaani pysty tähän, enkä todellakaan edellytä häneltä sitä. Minusta aikuisen on helpompi joustaa kuin lapsen. Tilanne lienee eri sitten, kun omakin lapseni on itse aikuinen tai ainakin vanhempi: silloin hän osaa itse päättää, minkälainen kanssakäyminen on hänestä mukavaa ja järkevää. Ja toistan: kun meillä (ja aloittajalla) ei ole mitään uusperhekuvioita vielä, niin ratkaisu on helppo.

Minusta taas tuntuu, että liian usein erotaan oman lapsen toisesta vanhemmasta ajatellen, että hyvä ettei tuon kanssa tarvitse enää koskaan olla tekemisissä. Kun ei se niin mene. Kuinkahan pahalta tuo siitä lapsesta tuntuu...

 

[QUOTE="vieras";27676072]Siksi, koska joulu nimenomaan on PERHEJUHLA.

Ja ymmärrän, että sulla on eri käsitys kun olet itse erolapsi, mulla taas on ollut aina ydinperhe enkä voi samaistua. Mutta jotenkin tuntuis, että erolapsille varsinkin pitäis järjestää edes ne perhejuhlat siten, että molemmat vanhemmat ovat paikalla, kun joka viikonloppu eivät ole, kuten meillä muilla.[/QUOTE]

Jos on itse viettänyt aina joulunsa ydinperheessä niin ei tosiaankaan ehkä ymmärrä, että eroperheenä yhteisen joulun viettäminen voi olla lapsillekin vaivaannuttavaa ja omituista. Joten josko pitäisit suusi supussa asiasta jota et ymmärrä?

Itse olen erolapsi ja nyt itse yh. En todellakaan olisi halunnut mitään yhteisjouluja vanhempieni kanssa :O Siis joo ehkä niin, että esim isä olisi tullut syömään lounasta kanssamme, jättänyt lahjat kuusen alle, toivottanut meille lapsille hyvää joulua ja sitten lähtenyt, ja toisina vuosina toistepäin, joulu isän luona mutta äiti kävisi joskus päivällä moikkaamassa lyhyesti. Se on ihan ok. Mutta sellanen, että vietettäisiin joko aatto yhdessä pitkän kaavan mukaan, yöh, se olisi ollut todella stressaavaa ja vaivaannuttavaa. Olisi kokoajan pitänyt olla varpasillaan, että mitenköhän noi aikuiset nyt pärjää, uskallanko mä sanoa X vai ottaako toinen sen loukkauksena, mitäköhän sutinaa niillä nyt on ku haluavat viettää jouluaatonkin yhdessä, YÖK, ei kai ne meinaa nukkua samassa sängyssä hyi...

Ja nyt itse yh:na niin ei missään nimessä, en pilaa lapsen joulua sillä, että hengailtaisiin exän kanssa kimpassa. Nevör. Ja jos olisi vaihtoehtona olla uuden miesystäväni kanssa niin todellakin olisin, me oltiin vaan ehditty lyödä suunnitelmat lukkoon aika aikaisin syksyllä, joten ei käy vielä tänä vuonna.

Vaikkei joulut enää ollu samanlaisia ku ennen eroa, niin ei niitä todellakaan olisi parantanu se, että kaks ihmistä jotka eivät viihdy yhdessä yrittäis leikkiä kotia sen illan ajan. Ei se riitä, että molemmat vanhemmat ovat fyysisesti läsnä. Joulun tunnelma menis siitä helposti pieleen, ja pienemmille lapsille se voisi aiheuttaa kovasti ihmetystä kun välillä äiti & isä on yhdessä ja välillä ei.

 

Tuoretta miesystävääni en ole perhejoulua viettämään viemässä! Minusta lyhyt seurustelu ei sellaista edellytä..

Entä jos olisit asunut koko tuon ajan tuon tuoreen miesystäväsi ja lapsesi kanssa ja niin on tehnyt myös exäsi? Jos tuoreilla puolisoilla on yhteinen koti, yhteinen jääkaappi, yhteinen tili, yhteiset pitkän ajan suunnitelmat, niinkin pitkän, että ollaan valmiita kasvattamaan lastenlapsia yhdessä, perheenä? Miten ex voi sanoa, että ette ole perhettä, kun olette vain näin lyhyen ajan elänneet yhdessä perheenä? Miksei voi vain hiljaa hyväksyä, että exäsi on valinnut itselleen elämänsä kumppanin ja se et ole sinä? Etkä sinä ole enää perhettään, vaan puoliso, jonka hän on itselleen ottanut? Lapsesi on tottakai exän perhettä nyt ja aina, mutta sinä et, joten kai sitä on enää turhaa perhejoulua leikkiä ihmisen kanssa, kenestä ei sinun perhettä tullut?

 

Kuulepa. Itse olen eroperheessä kasvanut ja uusperheessä ja mun perheeseen kuuluu äiti puolisoineen, isä puolisoineen, mummut jne. Omalla lapsellanikaan ei ole isää. Mutta perheeni ei vietä joulua yhdessä. Että turha alkaa mulle inisemään etten käsitä etteikö perhe voisi olla ns. laajempi kokonaisuus. Musta olis typerää jos mun isä ja hänen vaimonsa ja vaimon lapset tulis tänne viettämään joulua

Luinko väärin vai etkö se ollut sinä, joka sanoi, että eivät eronneet enää ole mitään perheettä? Eli ilmeisesti se perhekäsityksen ymmärrys riittää tasan siihen asti minkälainen sinun perheesi on. Jos sinusta olisi typerää, että sukulaisesi viettäisivät joulua keskenään, ei se tarkoita sitä että se olisi kaikkien mielestä typerää. Minä ymmärrän oikein hyvin, että kaikille se ei sovi, että eronneet viettävät vielä aikaa yhdessä, miten sinulle voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että toisille se sopii?

 

Mun äidilläkin on tässä 20 vuoden aikana ollut kolme pitempiaikaista miesystävää joista nykyisen kanssa ollut 10 vuotta. Isällä on ollut useita naisystäviä joista nykyisen kanssa reilut 4 vuotta naimisissa. Mites tuota, olisiko vähän hassua kun perheenjäsenet olisivat aina vaihdelleet vuosi vuodelta?

Miten tämä voi olla sulle niin kamalan vaikeaa ymmärtää? Ei perheenjäsenten tarvitse vaihdella vuosi vuodelta, ei kaikkia vanhempien hoitoja tarvitse ottaa osaksi perhettä. Mutta jos joku on vanhemman uuden puolison kanssa ja tuntee tämän osaksi perhettä niin mikä siinä on niin väärin? Mun isän exä ja hänen lapsensa ovat osa mun perhettä, isän muut exät ja uusi naisystävä eivät ole. En mä laske jokaista elämässäni olevaa ihmistä perheenjäseneksi, mutta ihmiset joista välitän kovasti, joiden kanssa olen kasvanut ja elänyt pitkään, lasken osaksi perhettäni, miksi tää asia kaivelee sua niin kovin?

 

Itsekin eroperheestä. Isällä uusi perhe, äiti yksin. Minusta olisi tyhmää kutsua vanhempiani samaan aikaan meille viettämään joulua, oli isä sitten tulossa puolisoineen tai yksinään. En usko, että minun vanhemmatkaan ilahtuisivat siitä, jos kutsuisin heidät "perhejoulua" viettämään samaan aikaan meille. Mieluummin kutsuisin toisen aattona, toisen joulupäivänä, jos molempien kanssa haluaisin joulua viettää.

Sinusta se olisi tyhmää, mutta jossain toisessa perheessä täysin normaalia. Minusta olisi tyhmää kutsua vaarini joulunviettoon sillä emme ole missään tekemisissä keskenään, silti ymmärrän, että toisilla vaari kuuluu perheeseen.

 

Tämänkin voi taas lukea tahallaan rivien välistä väärin ja ymmärtää kuten haluaa....

Kulunut fraasi- jokaisessa tapauksessa tavallaan. Se mikä sopii yhdelle, ei sovikaan toiselle. Tässä valitettavassa tapauskessa eksän nyksälle, mutta sellasita elämä on. Aina ei vain mene niinkuin itse tahtois.

Toki mä ymmärrän harmistuksen, en ole niin luonnoton että en kykenisi samaistumaan tilanteeseen. Vois se minunkin nenääni herne lipsahtaa, mutta ehkä voisin kuitenkin osata ajatella, että on hienoa, kun ollaan sellaisissa väleissä lasten vuoksi.

 

Siis onko täällä oikeasti keskustelemassa yhtään sellasta eronnutta joka viettää joulut exän kanssa?

 

Entä jos olisit asunut koko tuon ajan tuon tuoreen miesystäväsi ja lapsesi kanssa ja niin on tehnyt myös exäsi? Jos tuoreilla puolisoilla on yhteinen koti, yhteinen jääkaappi, yhteinen tili, yhteiset pitkän ajan suunnitelmat, niinkin pitkän, että ollaan valmiita kasvattamaan lastenlapsia yhdessä, perheenä? Miten ex voi sanoa, että ette ole perhettä, kun olette vain näin lyhyen ajan elänneet yhdessä perheenä? Miksei voi vain hiljaa hyväksyä, että exäsi on valinnut itselleen elämänsä kumppanin ja se et ole sinä? Etkä sinä ole enää perhettään, vaan puoliso, jonka hän on itselleen ottanut? Lapsesi on tottakai exän perhettä nyt ja aina, mutta sinä et, joten kai sitä on enää turhaa perhejoulua leikkiä ihmisen kanssa, kenestä ei sinun perhettä tullut?

Mutta en ole. Eikä ap:kään ole. Lue aloitusteksti, ymmärrät kantani. Minä kirjoitin, että on ERI ASIA SITTEN, jos on kyseessä uusperhekuviot. Ts. että uudet puolisot jo asuvat vanhempien kanssa yhdessä, tai on uusia lapsia.

Kyllä minä todellakin hyväksyn, että exälläni olisi uusi kumppani. Minä se en halua olla! Toivon todella, että hänkin löytää jonkun.

Mutta minusta ei ole aikuista käytöstä, jos ollaan vasta erottu oma lapsen/lasten vanhemmasta ja samantien omaan tai molempien vanhempien kotiin muuttaakin uusi isä- ja äitipuoli! Anteeksi mutta kuka aikuinen ihminen toimii niin?? Eikö lapsille jätetä mitään aikaa sopeutua.

Ja hei, vähän riippuu lapsen iästä, kokeeko "vaivaannuttavana" ja "ahdistavana" sen, että omat vanhemmat ovat saman katon alla. Ainakin minä olen exäni kanssa hyvissä ystävällisissä väleissä, mutta meillä ei todellakaan ole mitään sutinaa emmekä tosiaan nuku yhdessä, mitä ihmettä? Eivätkö aikuiset ihmiset osaa enää käyttäytyä? Toistan edelleen, että oma lapseni on 3-vuotias, eikä hän ymmärrä miksemme muka tulisi hänen isänsä kanssa toimeen... Totta kai tulen. Lapselle on kuitenkin ihan selvää myös se, että isällä ja äidillä on molemmilla omat kodit ja omat elämät, ja hänen kotinsa ja elämänsä on molempien luona. Ei tässä mitään sekaannuksen vaaraa liene.

Jestas sentään.

 

[QUOTE="vieras";27679810]Luinko väärin vai etkö se ollut sinä, joka sanoi, että eivät eronneet enää ole mitään perheettä? Eli ilmeisesti se perhekäsityksen ymmärrys riittää tasan siihen asti minkälainen sinun perheesi on. Jos sinusta olisi typerää, että sukulaisesi viettäisivät joulua keskenään, ei se tarkoita sitä että se olisi kaikkien mielestä typerää. Minä ymmärrän oikein hyvin, että kaikille se ei sovi, että eronneet viettävät vielä aikaa yhdessä, miten sinulle voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että toisille se sopii?[/QUOTE]

Veit sanat suustani.

 

Siis onko täällä oikeasti keskustelemassa yhtään sellasta eronnutta joka viettää joulut exän kanssa?

On, minä.

 

Mä en ymmärrä että miksi eronneiden pitäs viettää joulua yhdessä. Parempi niiden lasten on tottua siihen että isä ja äiti ovat nyt eronneet, jos oikeasti todella ovat..

samaa mieltä.

 

En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta mä en tajua miksi tämä nyksä ei voi olla siinä joulunvietossa mukana? Jos kerran välit vanhemmilla on niin hyvät että he voivat viettää yhdessä joulua niin miksi uusia puolisoita ei voida ottaa siihen myös mukaan? Ja siis juu, varmasti on hieman hankalaa ja jäykkää aluksi, mutta asenteestahan se vaan on kiinni.. Lasten takia kannattaisi varmaan aikuistenkin osata näyttää esimerkkiä siitä miten voidaan hengata toisen kanssa vaikka se toinen ei miellyttäisikään niin kovasti..

näin.

 

On, minä.

... mutta sitten ei kenelläkään ollutkaan enää mitään kysyttävää?

No, poistun linjoilta...

 

No, ehkä tämä johtuu sitten siitä, etten itse ole eroperheestä, kun en ymmärrä, miksen voisi lapsen isän kanssa olla lapseni luona samaan aikaan. Minusta siinä on jotain kieroutunutta. Kuin lapsen pitäisi varoa sitäkin, ettei vahingossa puhu isästä äidin kanssa tai äidistä isän kanssa. Kuin lapsen pitäisi osata eritellä elämänsä kahteen eri osioon: elämääm isän luona ja elämään äidin luona.

Mistä tuollaista sait päähäsi, voi, mistä? :hug:

Kuka nyt sanoi, että lapsen pitäisi varoa puhumasta äidistä tai isästä tai ettei isä ja äiti voi olla yhdessä samaan aikaan? Tottakai voi! Kunhan äiti lakkaa ajattelemasta isän uudesta puolisosta "exän uutena hoitona", vaan tajuaisi, että ihan puoliso isälle hänkin nyt on. Hyväksyisit hänet jo, ei tarvitse kieltää sitä isänkään rakasta naista siitä lapsen elämästä, hyväksyisit jo osaksi perhettä, oppisit olemaan yhdessä lapsesi, lapsen isän ja lapsen uuden puolison kanssa, eikä kenenkään tarvitsisi kärsiä, ei lapsen, ei exän, ei exän uuden puolison.

Jos taas et pysty hyväksymään tuota uutta puolisoa, niin kannattaisi tosiaankin katsoa peiliin ja miettiä, miksei ole vieläkään sinut tapahtuneen eron kanssa. Miksei pysty hyväksymään sitä, että exän elämän nainen tulee kulkemaan hänen rinnallaan? Jos sallii lapselleen isän, mutta kieltää äitipuolen, se siinä kieroa vasta on. Kuten kieroa on myös ap:n tapauksessa mieheltä, joka tosiaankin lähtee viettämään "perhejuhlaa" entisen perheensä luo jättäen uuden puolisonsa kotiin märehtimään. Omani ei tekisi noin. Se ei tarkoita, että hän katkaisi välit lapseensa, ei suinkaan. Päinvastoin, oli niin varma puolisostaan, että otti hänet mukaansa vierailulle lapsensa luokse ja esitteli hänet niin lapselle kuin exälle. Jos ap:n mies ja hänen exänsä eivät tuollaiseen pysty, ap:na miettisin tarkkaan kuinka vakavissaan mies on parisuhteemme suhteen.

 

Siis onko täällä oikeasti keskustelemassa yhtään sellasta eronnutta joka viettää joulut exän kanssa?

Tuskin. Täällä on lähinnä eronneita jotka haluavat olla eri mieltä ap:n kanssa koska tämä on nyksä. Niinkuin yleensä jos tulee uusperhekuvioista aihe.

Eli minun eksä ei saa olla onnellinen kenenkään muun kanssa ja teen kaikkeni hankaloittaakseni heidän elämäänsä! Mutta lasten kanssa pitää aina olla valmis viettämään kaiken vapaa aikana.


Olen itsekin nyksä eikä minulla ole omia lapsia. Koskaan en laittaisi miestäni valitsemaan minun ja lastensa välillä. Eikä sitä tekisi hänen lastensa äitikään. On kaikinpuolin fiksu ja hyväntahtoinen nainen. Joulusta sen verran että vietämme sitä minun vanhempieni luona mieheni ja hänen lastensa kanssa. Lasten äiti on yksinäinen ja minun äitini pyysi että voisiko hänetkin kutsua ettei tarvitisisi yksin olla jos ei ole muita suunnitelmia. Eksä kiitti kutsusta mutta kieltäytyi kohteliaasti.

 

Mistä tuollaista sait päähäsi, voi, mistä? :hug:

Kuka nyt sanoi, että lapsen pitäisi varoa puhumasta äidistä tai isästä tai ettei isä ja äiti voi olla yhdessä samaan aikaan? Tottakai voi! Kunhan äiti lakkaa ajattelemasta isän uudesta puolisosta "exän uutena hoitona", vaan tajuaisi, että ihan puoliso isälle hänkin nyt on. Hyväksyisit hänet jo, ei tarvitse kieltää sitä isänkään rakasta naista siitä lapsen elämästä, hyväksyisit jo osaksi perhettä, oppisit olemaan yhdessä lapsesi, lapsen isän ja lapsen uuden puolison kanssa, eikä kenenkään tarvitsisi kärsiä, ei lapsen, ei exän, ei exän uuden puolison.

Jos taas et pysty hyväksymään tuota uutta puolisoa, niin kannattaisi tosiaankin katsoa peiliin ja miettiä, miksei ole vieläkään sinut tapahtuneen eron kanssa. Miksei pysty hyväksymään sitä, että exän elämän nainen tulee kulkemaan hänen rinnallaan? Jos sallii lapselleen isän, mutta kieltää äitipuolen, se siinä kieroa vasta on. Kuten kieroa on myös ap:n tapauksessa mieheltä, joka tosiaankin lähtee viettämään "perhejuhlaa" entisen perheensä luo jättäen uuden puolisonsa kotiin märehtimään. Omani ei tekisi noin. Se ei tarkoita, että hän katkaisi välit lapseensa, ei suinkaan. Päinvastoin, oli niin varma puolisostaan, että otti hänet mukaansa vierailulle tyttären luona ja esitteli hänet niin lapselle kuin exälle. Jos ap:n mies ja hänen exänsä eivät tuollaiseen pysty, ap:na miettisin tarkkaan kuinka vakavissaan mies on parisuhteemme suhteen.

Mehän ei tästä tapauksesta tiedetä muuta kun, että ovat olleet 6 kuukautta yhdessä. Ei tiedetä ovatko he asuneet yhdessä, tavanneet lapsia jne vai onko suhde vielä ihan alkutekijöissä ja miehen uusi nainen ei vielä edes tavannut miehen lapsia. Joten en lähtisi syyttelemään exää äitipuolen kieltämisestä.

 

Mistä tuollaista sait päähäsi, voi, mistä? :hug:

Kuka nyt sanoi, että lapsen pitäisi varoa puhumasta äidistä tai isästä tai ettei isä ja äiti voi olla yhdessä samaan aikaan? Tottakai voi! Kunhan äiti lakkaa ajattelemasta isän uudesta puolisosta "exän uutena hoitona", vaan tajuaisi, että ihan puoliso isälle hänkin nyt on. Hyväksyisit hänet jo, ei tarvitse kieltää sitä isänkään rakasta naista siitä lapsen elämästä, hyväksyisit jo osaksi perhettä, oppisit olemaan yhdessä lapsesi, lapsen isän ja lapsen uuden puolison kanssa, eikä kenenkään tarvitsisi kärsiä, ei lapsen, ei exän, ei exän uuden puolison.

Jos taas et pysty hyväksymään tuota uutta puolisoa, niin kannattaisi tosiaankin katsoa peiliin ja miettiä, miksei ole vieläkään sinut tapahtuneen eron kanssa. Miksei pysty hyväksymään sitä, että exän elämän nainen tulee kulkemaan hänen rinnallaan? Jos sallii lapselleen isän, mutta kieltää äitipuolen, se siinä kieroa vasta on. Kuten kieroa on myös ap:n tapauksessa mieheltä, joka tosiaankin lähtee viettämään "perhejuhlaa" entisen perheensä luo jättäen uuden puolisonsa kotiin märehtimään. Omani ei tekisi noin. Se ei tarkoita, että hän katkaisi välit lapseensa, ei suinkaan. Päinvastoin, oli niin varma puolisostaan, että otti hänet mukaansa vierailulle tyttären luona ja esitteli hänet niin lapselle kuin exälle. Jos ap:n mies ja hänen exänsä eivät tuollaiseen pysty, ap:na miettisin tarkkaan kuinka vakavissaan mies on parisuhteemme suhteen.

Ahaa, et siis vastaakaan minulle, koska minä kirjoitin nimen omaan, että olisin onnellinen jos exälläni olisi puoliso. Minulta se ei ole mitään pois, eikä todella lapseltanikaan!

Nyt taidat puhua sitten ihan omasta kokemuksestasi, joka päinvastainen kuin minulla... Mutta nytpä poistun, mukavaa loppukeskustelua teille, joiden on mahdotonta hyväksyä muunlaisia kuin kitkerän katkeria eroja ja uusioperhekuvioita...

 

[QUOTE="vieras";27679918]Tuskin. Täällä on lähinnä eronneita jotka haluavat olla eri mieltä ap:n kanssa koska tämä on nyksä. Niinkuin yleensä jos tulee uusperhekuvioista aihe.[/QUOTE]

Tai sitten täällä on ihmisiä, jotka ymmärtävät erinlaisia elämäntapoja.