Ahistaa - auttakaa työpohdinnoissa

[Kolmen yh]

Olen 3 lapsen yksinhuoltaja. Esikoinen on koulussa, kaksi päiväkodissa. Tukiverkko on hyvin hutera eikä ainoastaan narsistisen eksän vuoksi (eristi, alisti, tuhosi, manipuloi, satutti kaikin tavoin). Edelleen hän jatkaa kiusaamista lasten kautta niin, että vaikka itse on työtön, ei tapaa koskaan viikolla, vaan vaatii viikonloppuja (eikä siksi, että haluaisi lasten kanssa olla, vaan koska haluaa tuhota meidät).

Pääsin psykologin ja turvakodin tuella tsemppautumaan irti tuosta kaikesta ja pitkän kotonaolon jälkeen sain äitiysloman sijaisuudenkin. Minulla on akateeminen koulutus naisvaltaisella alalla, jossa on vain vähän töitä ja nekin pätkiä.

Olen tehnyt sijaisuutta reilun puolet. Ylitöitä on tehtävä ilman korvausta. Vaativaa on ja asenne työpaikalla on sellainen, että jos susta ei ole, niin "teitähän riittää". Näen lapsia hereillä kotona vain hetken. Kotityöt meinaavat kaatua niskaan. Mies vie vähistäkin yhteisistä vapaahetkistämme puolet. Minä teen vapaat vain töitä.

Esikoinen reagoi. Hän on hyvin iloton ja taistelee kaikesta. Pienemmät viihtyvät päiväkodissa ja hyvä niin, hehän asuvat siellä.

Minulta kysyttiin, jatkanko, jos äitiysloma jatkuu hoitovapaana. En osannut vastata, vaikka sydämessäni kai tiedänkin vastauksen.

Mulla on ikävä mun lapsia. Tämä riittämättömyys on kamalaa. Jos en jatka, en tiedä saanko töitä enää koskaan mistään ja olen luuseri. Taloudellisesti kyllä pärjäämme, koska narsistimiehen rinnalla opin todella, todella säästäväiseksi ja varovaiseksi. Hän tuhlasi jopa kh-tuesta säästämiäni euroja...

 

[LisaMarie]

Mä en edes harkitsis tuommoisen työn jatkamista.
Oisko joku koulutus varteenotettava vaihtoehto?

 

[Keittiönoita]

Esikoisesi voi reagoida myös eron vuoksi eikä vain työsi vuoksi. Ylitöitä ei muuten tarvitse tehdä ilman korvausta, vaikka työnantaja ehkä muuta väittäisikin. Mä yh:na pidin hyvin tärkeänä sitä, että käyn töissä. Erityisen tärkeänä pitäisin sitä taas nyt, kun eletään aikaa, jolloin kaikesta on pakko säästää. Tukien määrää voidaan alkaa pienentämään ja voi tulla päivä, jolloin sua kaduttaa, jos vapaaehtoisesti jäät työttömäksi.

Muistan kuitenkin sen huonon omantunnon, mitä aikoinaan tunsin työn ja perheen yhteensovittamisessa. Mun neuvoni on, että höllää otettasi kotitöissä. Ota lapset mukaan kotitöiden tekemiseen. Meillä muuttui elämä ihan ratkaisevasti niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin että vaihdoin päivällisen ja iltapalan paikkaa. Ts kotiin tultua meillä oli nk kello viiden tee, joka valmistui nopeasti, lapset saivat kaipaamaansa huomiota ja minä sen jälkeen hetken levähdystauon ennenkuin aloin laittamaan varsinaista sapuskaa. Kirjoita itsellesi vaikka paperille ylös teidän viikon normaalin päivän aikataulut ja mieti sen jälkeen, mitkä siinä ovat asioita, jotka aiheuttavat eniten aikapulaa. Sen jälkeen mieti, voisiko asiat tehdä toisin tai edes toisessa järjestyksessä.

 

["mie"]

Kuulostaa todella ahdistavalta tilanteelta. Olen pahoillani, että joudut elämään tuollaista arkea.

Oletteko käyneet sen ex-miehesi kanssa missään sopimassa lasten tapaamisajoista??Onko teillä tehty mitään huoltajuussopimusta?

 

[123345]

voisiko osan töistä tehdä etänä kotona? vaikka lasten mentyä nukkumaan, ne ylityöt...

 

["a p"]

Eksä vei tapaamiset oikeuteen kiusatakseen. Hän ei pidä lapsista, ei arjesta, ei työnteosta, ei juuri mistään. Hän saa voimaa selkeästi vain siitä, että minä kärsin. Tämä saattaa kuulostaa vain katkeran ihmisen kirjoitukselta, mutta vaikka olisi sitäkin, on se myös totta. Tuomarin mielestä isä on vain reppana ja niin kultainen, kun jaksaisi nähdä lapsia kuitenkin ja hienoa, että silloin kun se tapahtuu isän lähisukulainen on mukana laittamassa ruokaa, heräämässä aamuisin jne.,kun isä ei jaksa. Minä olen vain jyräävä uranainen ja minun on tuettava tapaamisia kaikin tavoin.

Iltaisin en jaksa tehdä töitä, koska on mentävä ajoissa nukkumaan. Herätys on ennen kuutta. Joskus jaksoin kyllä 6h yöunilla, mutta koska töissä on jaksettava keskittyä, niin en enää.

Iltapala ja päivällinen meillä jo ovat vaihtaneet paikkaa. Ruoka on aina mahdollisimman valmiina. Kotitöihin en lapsia saa mukaan, etenkin esikoinen tekee niitä tahallaankin lisää (sotkee, jättää kaiken levälleen yms).

 

[työn orja]

Voi luoja sentään... ahistaa, kolottaa ja on kurja olo... ihan töitä kun pittää tehä. Se on kuule semmonen homma, että on tässä perkele muillakin muksut hoidettavana ja ikävä niitä. Olet kyllä narsisti pahimmasta päästä. Ole kiitollinen että sinulla on työpaikka nyt laman aikana. Vai ettäkö ihan omaehtoisesti lopettaisit hommat, että saisit vain olla enempi lasten kanssa kotona?! Mulla on lisäksi vahva tunne, että lapsien näkeminen ei varmasti ole ainoa asia joka töissä ahistaa. Sun mielestä se vaan ei ole kivaa ja siitä tulee ressiä. Sitä se kuule ihmisen elämä on! Raha ja toimeentulo ei kuule kasva puussa. Se on tämä maa rakennettu kovalla työllä ja raatamisella, sitten sunlaises hienopyllyt tulevat mankumaan että ku ei viittis tehdä töitä kun on lapsia ikävä!!

 

["a p"]

No nyt kyllä olet vähän väärässä. Voisin ihan hyvin alkaa etä-äidiksi ja olla viikot ympäripyöreästi töissä. Silloin näkisin lapsia läsnäolevasti edes silloin tällöin ja pystyisin tekemään työni mahdollisimman huolellisesti. Lapsista kantaisin vastuun sekä taloudellisesti että läsnäolevasti viikonloppuisin. MUTTA miehellehän tämä ei tietenkään käy. Hän on ollut vuosikausia työttömänä, käy muutaman viikon silloin tällöin jotakin tekemässä, riitelee työpaikalla ja lopettaa taas. Mies haluaa olla lasten kanssa silloin kuin huvittaa, eikä arkea niiden kanssa huvita viettää.

 

["a p"]

Vielä ajatuksia?

 

[..]

Toisaalta miehen vuoroviikonloput antavat sinulle nyt mahdollisuuden pärjätä työssäsi. Jos mies ei lapsia ottaisi, niin saisi töitäsi tehtyä. Palkattomat ylityöt ovat todellisuutta hyvin monilla akateemisilla aloilla. Sinun tilassaan kysyisin hienovaraisesti, onko mahdollisuutta palkankorotukseen, jos jatkat hoitovapaan. Ja jatkaisin joka tapauksessa, hullua jäädä pois, jos töitä kerran on vaikea löytää. Muista etsiä parempaa paikkaa siinä sivussa, koko ajan!

Vakavasti harkitsisin avun palkkaamista kotitöihin. Voisit vaikka kysellä jotain naapurustossa asuvaa opiskelijaa, joka ehkä ehtisi tulla parina päivänä viikossa iltapäivisin pariksi tunniksi ja siinä kodinhoidon sivussa olisi läsnä koululaisesi yksinäisiä iltapäiviä lyhentämässä. Tosin 2x viikossa 2h maksaisi helposti 350-400€, joten ei se ihan ilmaista ole.

 

[..]

Toisaalta miehen vuoroviikonloput antavat sinulle nyt mahdollisuuden pärjätä työssäsi. Jos mies ei lapsia ottaisi, niin saisi töitäsi tehtyä. Palkattomat ylityöt ovat todellisuutta hyvin monilla akateemisilla aloilla. Sinun tilassaan kysyisin hienovaraisesti, onko mahdollisuutta palkankorotukseen, jos jatkat hoitovapaan. Ja jatkaisin joka tapauksessa, hullua jäädä pois, jos töitä kerran on vaikea löytää. Muista etsiä parempaa paikkaa siinä sivussa, koko ajan!

Vakavasti harkitsisin avun palkkaamista kotitöihin. Voisit vaikka kysellä jotain naapurustossa asuvaa opiskelijaa, joka ehkä ehtisi tulla parina päivänä viikossa iltapäivisin pariksi tunniksi ja siinä kodinhoidon sivussa olisi läsnä koululaisesi yksinäisiä iltapäiviä lyhentämässä. Tosin 2x viikossa 2h maksaisi helposti 350-400€, joten ei se ihan ilmaista ole.

Siis kuukaudessa 350-400€.

 

["a p"]

Kyselin kovasti apuja ennen työn aloittamista: puskaradio, ilmoitukset kaupoissa ja netissä - tuloksetta. Asumme vähän syrjässä, joten ilman autoa meille ei pääse ja se rajoittaa tätä vaihtoehtoa. Olen miettinyt muuttoakin, mutta tämä vanha talo on kuitenkin oma (ennen miestä olin tämän jo tienannut ja luojan kiitos on kuitenkin yhä minun) ja asumiskustannukset ovat varsin pienet (kunnes jotakin todella kallista hajoaa...). Talo tosin on sellaisessa kunnossa, ettei tätä saisi myytyä. Jos se olisi mahdollista voisimme muuttaa vuokralle lähemmäksi kaikkea.

Tänään olen saanut hankittua kaikki ruokatarvikkeet joulua varten (teen itse, mutta tarpeet laatikoihin,rosolleihin,leipiin ja leivonnaisiin jne) ja lahjatkin tuossa odottavat pakkaamista. Nyt töiden pariin ja huomenna voin jatkaa niillä.

 

["a p"]

...ja palkkahan on huikeat vajaa 2400 brutto. Kannatti opiskella

 

["vieras"]

Eikö työkkäriin voi jättää ilmoituksen kotiavun tarpeesta, työttömiähän tässä maassa on pilvin pimein, niin kai sieltä joku autollinen tulisi mielellään töihin teille? Omia töitäsi sun ei kannata jättää, ota hoitovapaasijaisuuskin vastaan. Käytät vapaa-aikasi keskittyen lapsiin ja hoidat pakolliset ylityöt, ja kotityöt ja ruuan laitot ulkoistat mahdollisuuksien mukaan.

 

["vieras"]

Ei kai mikään laki velvoita sinua antamaan lapsia isälle viikonloppuna? Jos ei viikolla ota niin ei sitten ota ollenkaan.

 

["a p"]

Tuomari on määrännyt näin, koska isä voi ottaa lapset vain viikonloppuna (koska valehteli olevansa töissä, ei ole kuitenkaan, eikä maksa elatusmaksujakaan). Minulle isä on laittanut sähköpostia, että hän voi tehdä viikolla mitä huvittaa ja saa lapset juuri silloin kun hänelle parhaiten sopii (saa apua ruoanlaittoon ym. ja tietää tekevänsä kiusaa minulle).

 

[:(]

Voi luoja sentään... ahistaa, kolottaa ja on kurja olo... ihan töitä kun pittää tehä. Se on kuule semmonen homma, että on tässä perkele muillakin muksut hoidettavana ja ikävä niitä. Olet kyllä narsisti pahimmasta päästä. Ole kiitollinen että sinulla on työpaikka nyt laman aikana. Vai ettäkö ihan omaehtoisesti lopettaisit hommat, että saisit vain olla enempi lasten kanssa kotona?! Mulla on lisäksi vahva tunne, että lapsien näkeminen ei varmasti ole ainoa asia joka töissä ahistaa. Sun mielestä se vaan ei ole kivaa ja siitä tulee ressiä. Sitä se kuule ihmisen elämä on! Raha ja toimeentulo ei kuule kasva puussa. Se on tämä maa rakennettu kovalla työllä ja raatamisella, sitten sunlaises hienopyllyt tulevat mankumaan että ku ei viittis tehdä töitä kun on lapsia ikävä!!

No huh huh, mitä paskaa tää tyyppi suoltaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";27668180]Tuomari on määrännyt näin, koska isä voi ottaa lapset vain viikonloppuna (koska valehteli olevansa töissä, ei ole kuitenkaan, eikä maksa elatusmaksujakaan). Minulle isä on laittanut sähköpostia, että hän voi tehdä viikolla mitä huvittaa ja saa lapset juuri silloin kun hänelle parhaiten sopii (saa apua ruoanlaittoon ym. ja tietää tekevänsä kiusaa minulle).[/QUOTE]

Uusi oikeusjuttu. Eihän asia noin voi mennä. Oikeudessa pitää olla todisteet ja niitä tuskin on, kun ei elatusmaksuja maksa.

 

["a p"]

Sen verran kovasti asiat painavat, että viiteen loppui uni taas. Kunpa osaisi olla vaan tässä hetkessä enemmän, niin vähenisi stressi jo siitäkin.

 

["JOKU"]

Tsemppiä kovasti! Kurja tilanne :-(
Vaikka onkin raskasta, niin olen kyllä sitä mieltä, että kannattaa se hoitovapaan sijaisuus ottaa, jos se tulee.

 

["tiina"]

Miksi teit vielä vauvan ex-miehellesi?

 

["a p"]

No sitäpä minäkin ihmettelen!
Narsisti vain tuhoaa niin taitavasti ja järjestemällisesti koko elämän, ettei omalla itsellä tai ajatuksilla ole mitään merkitystä. Kaikki on käsittämätöntä sumua, jossa ei tajua, mikä on totta ja mikä valhetta. Patologinen valehtelu, kaiken värittäminen sekä tahallisesti että tahattomasti tekee mahdottomaksi kaiken järjellisen. Jos tällaista ihmistä epäilet yhtään ääneen, on puolustuksena hyökkäys eli hän syyttää heti sinua petturuudesta, pettämisestä jne.eli kääntää asian heti toisinpäin.

Esim.kun yritin sanoa, etten enää koskaan halua lasta yksin (kannoin aina kaiken vastuun yksin) hän huusi, että olen kaksinaamainen pettäjä. Tottakai minulla oli oltava toinen, jos en halunnut häntä. Hän ei myöskään halunnut lasten kasvavan, koska sittenhän olisin vapaampi pettämään.

 

["klm"]

Minä nostaisin kissan pöydälle työpaikalla. Sua koskee samat työsuhdelait kun muitakin. Ota yhteys työsuojeluvaltuutettuun tai työterveyteen. Älä suostu, kilttejä aina vedätetään ja ole jämäkkänä takaisin, nuo eivät ole syitä lopettaa työsuhdetta. Jos olet tehnyt työn hyvin niin jatkokin kuuluu sulle. Ihme neuvoja täällä..

 

[siis hetkonen]

Mun mielestä kuvio on niin sekaisin tai erityisen rasittava sekä sinulle että varmasti myös lapsillesi että kyllä tuossa painaa teidän hyvinvointi enemmän kuin työ. Jos vaan mitenkään pärjäisitte. Muuten sä romahdat itse.
Ja oikeuskäsittely uusiksi, tuomarille tai kelle ne nyt pitää laittaa, todisteet exäs sähköposteista, työttömyydestä, ilkeilystä, kaikesta!
Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen narsistimies joka tekee kiusaa jopa omien lasten kustannuksella! Olen joutunut seuraamaan läheltä kuinka eräänkin naisen elämän yritti exänsä sekoittaa väittämällä pahoinpitelijäksi ja ties miksi. Lopulta siinä kävi hyvin ja tuomarikin näki mikä valehtelija tuo mies oli.

Huolestuttaa että miehesi edes saa olla lasten kanssa, ei tee niillekään hyvää jos mies on narsisti eikä edes pidä heistä!
Etkö saa sieltä turvakodiin puolelta mitään lausuntoa avuksesi?

Todella kurja tilanne, mutta eiköhän tuohonkin ratkaisu löydy kunhan nyt tarkkaan mietit mikä on tässä tilanteessa tärkeintä. Okei, moni puolustaa töitä mutta mä näkisin että ei niillä töilläkään paljon merkitystä ole jos sinä romahdat ja lapset kärsivät loppupeleissä.

 

["klm"]

Ja tosiaan uusi oikeuskäsittely johon esim. Sähköpostit todisteeksi. Kai olet säilyttänyt? Nyt vaan jämäkkänä muuttamaan arkea!