V
"vieras"
Vieras
Keskustele,keskustele,keskustele... Mä haluan nähdä kun joku keskustelee ylivilkkaan viisivuotiaan kanssa niin että viesti menee perille ja siitä keskustelusta olisi oikeasti hyötyä. Lelujen menetys kirpaisee hetken mutta sekin murhe unohtuu nopeasti. Kotiaresti ei haittaa kun kaveritkaan ei ole pihalla jne.. Aikuisen pitäisi olla se auktoriteetti jota ei kyseenalaisteta eikä jatkuvasti pullikoida vastaan ihan vain vastaanväittämisen ilosta. Jos sanotaan että näin tehdään niin silloin tehdään eikä jankata viittätoista minuuttia siitä tehdäänkö vai ei. Mulla on rehellisesti sanottuna keinot lopussa. Aresti,jäähy,kiellot,lelujen takavarikko,kaikki kokeiltu. Sama meno jatkuu viikosta toiseen,kuukaudesta toiseen. Päiväkodissa on sopuisa ja helposti käsiteltävä lapsi.
Nyt en tarvitse mitään lässytyksiä siitä että lapsi kaipaa huomiota ja läheisyyttä kun niitä on luonnollisestikin annettu ja annetaan edelleen. Kyse on kurittomasta kakarasta joka halutessaan osaa käyttäytyä mutta johon mulla ei yrityksestä huolimatta ole minkäänlaista auktoriteettia. Ihmettelen vain että miksi koska tuskin päiväkodilla on sen järeämpiä keinoja käytössään.
Silloin kun mä olin pieni niin ei todellakaan hypitty vanhempien ja opettajien silmille tai pidetty aikuisia muutenkaan pilkkanaan. Silloin oli kunnioitusta. Isä löi nyrkin pöytään ja sanoi että "perkele" ja siihen loppui sikailu. Nykyään vaan lisääntyy häslääminen ja levottomuus ja lapsiin ei saada mitään kuria tai kontakteja koska negatiiviset kokemukset voivat vahingoittaa lasta. Lässynlässynlää. En tiedä olisinko räpsäyttänyt risulla kintuille mutta ainakin harkitsisin hyvin vakavasti koivuniemen herran asettamista näytille ellei tarvitsisi pelätä lapsen kertoilevan kylillä että häntä hakataan kotona puun oksalla.
Kertokaa te viisaammat miten toimitte hankalien lastenne kanssa? Ja ne kenen Annastiina-Isabellat eivät koskaan ole olleet uhmaiässä älkööt vaivautuko.
Kaksi nuorempaa ovat ihan eri maata joten tuskin on kauheasti meidän metodeista kiinni. Perheneuvolassa ollaan käyty ja sitä samaa paskanjauhantaahan sielläkin oli. Ei siis mitään konkreettisia konsteja sieltäkään saatu.
Nyt en tarvitse mitään lässytyksiä siitä että lapsi kaipaa huomiota ja läheisyyttä kun niitä on luonnollisestikin annettu ja annetaan edelleen. Kyse on kurittomasta kakarasta joka halutessaan osaa käyttäytyä mutta johon mulla ei yrityksestä huolimatta ole minkäänlaista auktoriteettia. Ihmettelen vain että miksi koska tuskin päiväkodilla on sen järeämpiä keinoja käytössään.
Silloin kun mä olin pieni niin ei todellakaan hypitty vanhempien ja opettajien silmille tai pidetty aikuisia muutenkaan pilkkanaan. Silloin oli kunnioitusta. Isä löi nyrkin pöytään ja sanoi että "perkele" ja siihen loppui sikailu. Nykyään vaan lisääntyy häslääminen ja levottomuus ja lapsiin ei saada mitään kuria tai kontakteja koska negatiiviset kokemukset voivat vahingoittaa lasta. Lässynlässynlää. En tiedä olisinko räpsäyttänyt risulla kintuille mutta ainakin harkitsisin hyvin vakavasti koivuniemen herran asettamista näytille ellei tarvitsisi pelätä lapsen kertoilevan kylillä että häntä hakataan kotona puun oksalla.
Kertokaa te viisaammat miten toimitte hankalien lastenne kanssa? Ja ne kenen Annastiina-Isabellat eivät koskaan ole olleet uhmaiässä älkööt vaivautuko.
Kaksi nuorempaa ovat ihan eri maata joten tuskin on kauheasti meidän metodeista kiinni. Perheneuvolassa ollaan käyty ja sitä samaa paskanjauhantaahan sielläkin oli. Ei siis mitään konkreettisia konsteja sieltäkään saatu.