H
häiritsee
Vieras
Mietin uskallanko kutsua äitiä meille joulupöytään kun palaa muisto lapseni ensimmäisestä joulusta ja siitä showsta, mikä lähti siitä ettei äitini päässyt jouluksi samaan paikkaan. Perheemme ensimmäinen joulu meni minun itkiessä piilossa kylpäärissä jotta muut lapset eivät huomaisi.
Olimme siis parin tunnin ajomatkan päässä joulua viettämässä ja sanoin äidilleni, että tulisi jo edellisenä päivänä niin varmasti ehtisi, kun tiesin että on kova sähläämään kaikki lähtemiset.
Sitten viimetingassa soittikin asemalta jouluaattona että unohti lompakkonsa ja vika juna lähtee nyt eikä lippua ole. Harmihan se oli, mutta asialle nyt ei voinut mitään. Sanoin että tulee sitten seuraavana päivänä ja syömme yhdessä jne. Ajattelin ettei se nyt aikuiselle ihmiselle olisi maailmanloppu vaikka vietettäisi sitä yhteistä aikaa seuraavanakin päivänä. Sitten soitteli useaan kertaan hermostuneena ja käski katsoa netistä vaihtoehtoja joita emme löytäneet, kun juna tosiaan oli viimeinen paikalle tuleva.
Sitten kysyi voisimmeko hakea hänet tunnin ajomatkan päästä (eli kaksi tuntia menisi edestakaisin) ja sanoin että haluaisimme perheemme ensimmäisen joulupöydän viettää yhdessä emmekä niin pitkälle lähde jouluaattona ajelemaan alkuillasta. Edelleen kysyin miksi emme voisi viettää seuraavana päivänä yhteistä aikaa, että onko sillä nyt NIIN väliä kun aikuisia ollaan.
Aloin jo hermostua kymmenistä hermostuneista soitoista ja viesteistä kun halusin viimeinkin vähän istahtaa aloilleni. Siitä sitten lähti väittelemään eikö hänen joulu ole minulle tärkeä jne jne kunnes hermostuin ja sanoin että voisi pitää huolta niistä ihan omista lompakoistaan ja aikatauluista tästälähin, että minä en jaksa enää kuunnella, nähdään huomenna.
Sain vistejä joissa kiroili ja muisti kertoa kuinka paljon hän itki ja oli niin yksin ja nyyh nyyh. Paiskoi luuria eikä viitsinyt lopettaa riehumista vaikka sanoin, että hän voisi nyt antaa lapsenlapselleen edes rauhallisen joulun eikä stressaantunutta ilmapiiriä. Viestittely jatkui kunnes itse itkin kylpyhuoneessa.
Tämän jälkeen olisin halunnut anteeksipyynnön mutta äiti jaksoi vain muistutella kuinka me olimme hänen joulun pilanneet ja hän vain itki ja oli niin kurjaa.
Jos minä olisin ollut tuo keski-ikäinen, olisin sanonut, että viettäkää te nyt tänään onnellinen perhejoulu ja minä tulen sitten huomenna aikaisin, ei se nyt niin vakavaa ole yksi päivä. Seuraavaan päivään voin aikuisena ihmisenä ihan hyvin odottaa ilman mitään showta. Mulle tärkeintä on oman lapseni joulu! :O Ja etenkin jos olsiin vielä isoäitikin! :O
Mitä mieltä olette? Toiminko jotenkin väärin kuten hän edelleen hokee minun olleen niin ilkeä ja pilasin hänen joulu kokonaan?! Miten olisitte itse suhtautuneet asiaan, että pääsisitte vasta seuraavana päivänä paikalle? Kovin tyypillisiä tällaiset äidilleni kyllä ovat. : /
Olimme siis parin tunnin ajomatkan päässä joulua viettämässä ja sanoin äidilleni, että tulisi jo edellisenä päivänä niin varmasti ehtisi, kun tiesin että on kova sähläämään kaikki lähtemiset.
Sitten viimetingassa soittikin asemalta jouluaattona että unohti lompakkonsa ja vika juna lähtee nyt eikä lippua ole. Harmihan se oli, mutta asialle nyt ei voinut mitään. Sanoin että tulee sitten seuraavana päivänä ja syömme yhdessä jne. Ajattelin ettei se nyt aikuiselle ihmiselle olisi maailmanloppu vaikka vietettäisi sitä yhteistä aikaa seuraavanakin päivänä. Sitten soitteli useaan kertaan hermostuneena ja käski katsoa netistä vaihtoehtoja joita emme löytäneet, kun juna tosiaan oli viimeinen paikalle tuleva.
Sitten kysyi voisimmeko hakea hänet tunnin ajomatkan päästä (eli kaksi tuntia menisi edestakaisin) ja sanoin että haluaisimme perheemme ensimmäisen joulupöydän viettää yhdessä emmekä niin pitkälle lähde jouluaattona ajelemaan alkuillasta. Edelleen kysyin miksi emme voisi viettää seuraavana päivänä yhteistä aikaa, että onko sillä nyt NIIN väliä kun aikuisia ollaan.
Aloin jo hermostua kymmenistä hermostuneista soitoista ja viesteistä kun halusin viimeinkin vähän istahtaa aloilleni. Siitä sitten lähti väittelemään eikö hänen joulu ole minulle tärkeä jne jne kunnes hermostuin ja sanoin että voisi pitää huolta niistä ihan omista lompakoistaan ja aikatauluista tästälähin, että minä en jaksa enää kuunnella, nähdään huomenna.
Sain vistejä joissa kiroili ja muisti kertoa kuinka paljon hän itki ja oli niin yksin ja nyyh nyyh. Paiskoi luuria eikä viitsinyt lopettaa riehumista vaikka sanoin, että hän voisi nyt antaa lapsenlapselleen edes rauhallisen joulun eikä stressaantunutta ilmapiiriä. Viestittely jatkui kunnes itse itkin kylpyhuoneessa.
Tämän jälkeen olisin halunnut anteeksipyynnön mutta äiti jaksoi vain muistutella kuinka me olimme hänen joulun pilanneet ja hän vain itki ja oli niin kurjaa.
Jos minä olisin ollut tuo keski-ikäinen, olisin sanonut, että viettäkää te nyt tänään onnellinen perhejoulu ja minä tulen sitten huomenna aikaisin, ei se nyt niin vakavaa ole yksi päivä. Seuraavaan päivään voin aikuisena ihmisenä ihan hyvin odottaa ilman mitään showta. Mulle tärkeintä on oman lapseni joulu! :O Ja etenkin jos olsiin vielä isoäitikin! :O
Mitä mieltä olette? Toiminko jotenkin väärin kuten hän edelleen hokee minun olleen niin ilkeä ja pilasin hänen joulu kokonaan?! Miten olisitte itse suhtautuneet asiaan, että pääsisitte vasta seuraavana päivänä paikalle? Kovin tyypillisiä tällaiset äidilleni kyllä ovat. : /
