~~kuumia aaltoja~~ "so what"
- Viestiketjun aloittaja Morticia
- Ensimmäinen viesti
Heips!
Minäkin liittyisin tähän palstalle. Olen myös kuumeillut +40 so what ketjussa ja muutama tuttukin sieltä täällä näkyy olevan.
Ikää minulla on 48 vuotta ja lapsia kolme. Esikoinen (poika) täyttää ensiviikolla 28 vuotta ja sitten nämä iltatähtöset poika 2 v 2 kk ja tyttö 3,5 kuukautta. Ennen tätä suhdetta takanani oli hirveä liitto jossa fyysistä ja psyykkistä pahoinpitelyä, kyseessä ei ollut esikoispoikani isä (oli pakko mainita tämä). Liian kauan tuossa hirveässä avoliitossa kärvistelin ja odottaen että kyllä se minun "rakkaus" auttaa, mutta eipä auttanut, onneksi pääsin eroon mokomasta. No en tuosta enempää halua kirjoittaa, vaikka riviä kyllä tulisi.
Nyt vierellä ihana mies ja nämä kaksi lapsukaista. Olin 43 kun alettiin lasta yrittämään, kahden keskenmenon jälkeen päädyttiin luovutettuun munasoluhoitoon, joista siis nämä kaksi ovat syntyneet. Vielä olisi pakkasessa soluja.....välillä jopa mietin että pitäiskö vielä yrittää....
Suhde meillä hyvällä mallilla ja olemme jutelleet että kun tuo tyttö vanhempi ja voi viedä hoitoon niin sitten kyllä panostetaan suhteeseen ja vietetään viikonloppu tms. silloin tällöin. Naimisiinkin olisi tarkoitus mennä....ehkä ensivuonna. Kyllä sitä joskus riidelläänkin mutta tosi harvoin, onneksi. Hektistä elämää vietetään, pari kertaa nyt yritän viikossa urheilla, tosin salibandytreeneihin pitää tyttö ottaa mukaan (täysimetyksellä) mutta lenkill pääsen sentään yksin. Nyt on elämä tällaista ei omaa aikaa paljoa, mutta nautin kyllä, nuo lapsukaiset kasvaa niiiin nopeasti.
Terkuin
Minni
Minäkin liittyisin tähän palstalle. Olen myös kuumeillut +40 so what ketjussa ja muutama tuttukin sieltä täällä näkyy olevan.
Ikää minulla on 48 vuotta ja lapsia kolme. Esikoinen (poika) täyttää ensiviikolla 28 vuotta ja sitten nämä iltatähtöset poika 2 v 2 kk ja tyttö 3,5 kuukautta. Ennen tätä suhdetta takanani oli hirveä liitto jossa fyysistä ja psyykkistä pahoinpitelyä, kyseessä ei ollut esikoispoikani isä (oli pakko mainita tämä). Liian kauan tuossa hirveässä avoliitossa kärvistelin ja odottaen että kyllä se minun "rakkaus" auttaa, mutta eipä auttanut, onneksi pääsin eroon mokomasta. No en tuosta enempää halua kirjoittaa, vaikka riviä kyllä tulisi.
Nyt vierellä ihana mies ja nämä kaksi lapsukaista. Olin 43 kun alettiin lasta yrittämään, kahden keskenmenon jälkeen päädyttiin luovutettuun munasoluhoitoon, joista siis nämä kaksi ovat syntyneet. Vielä olisi pakkasessa soluja.....välillä jopa mietin että pitäiskö vielä yrittää....
Suhde meillä hyvällä mallilla ja olemme jutelleet että kun tuo tyttö vanhempi ja voi viedä hoitoon niin sitten kyllä panostetaan suhteeseen ja vietetään viikonloppu tms. silloin tällöin. Naimisiinkin olisi tarkoitus mennä....ehkä ensivuonna. Kyllä sitä joskus riidelläänkin mutta tosi harvoin, onneksi. Hektistä elämää vietetään, pari kertaa nyt yritän viikossa urheilla, tosin salibandytreeneihin pitää tyttö ottaa mukaan (täysimetyksellä) mutta lenkill pääsen sentään yksin. Nyt on elämä tällaista ei omaa aikaa paljoa, mutta nautin kyllä, nuo lapsukaiset kasvaa niiiin nopeasti.
Terkuin
Minni
Helou, helou armaat ystäväiset:wave:
Ai kuinka ihania syväluotaamisia on tehnyt yks jos toinenkin, tällasten asioiden takia, tää pino piti avata! Kiitos mur-mur, että tänkin jaksoit pystyyn pistää:kiss:!
Kastis, et kyllä yhtään yritä meitä jättää!!:attn:. Täällähän oot ja pysyt, tää on vähän niinkuin elinkautinen
! Ei vainen, pakolla ei ketään pidetä, mutta kun mehän ollaan niin upea porukka, että mistäs löytys parempaa??
Ottis, sulla on kanssa sana hallussa! Ihana aina lukea noita tarinoitasi elämästäs, ja niitä "pläjäyksiä" teidän arjestanne! Ei siis sillä tavoin ihanaa, kun voit huonosti, mutta kun osaat kuiteskin jotenkin kääntää ne kurjatkin hetket loppupeleissä ihan elämisen arvoisiksi ja sellaisiksi "elämä on laiffii"-asenteeksi!
Ei meidän elämä yhtä juhlaa ole, se on myös ruusuilla tanssimista! Ja pa*kat! Kyllä kuulkaa täälläkin välillä perkeleet lentää, mulla on sana hallussa ja korkea ääni aikasta herkästikin, mutta kyllähän se on juuri niin kuin viisaammat sanos, että tahtoa on luvattu ja sillä mennään! Mutta ehei, jos olisi oikeasti huono parisuhde tai perhe-elämä, niin siinä ei kyllä edes tahtomisella kantsis roikkua.. Aikuisten ihmisten vaan pitäs pystyä tekemään niitä vaikeitakin päätöksiä, vaikkei se helpoin päätös oliskaan! Usein ois vaan helppoa ottaa jalat alleen ja mennä, toisinaan taas helpompi vain jäädä, vaikkei pitäs, mutta jokaisen toivoisi tietävän siinä vaikeassa kohtaa, kumpi on se oikea valinta omalla kohdalla.
Aamusella oli hellää hetkeä, ja mies kysäs, jotta eikö sulla ne kuukautiset alkaneetkaan? Mä vaan siinä sitten selittelin kuin biologian-opettaja näiä naiseuden saloja ja kiertojen vaihteluita.. Josta muuten teinkin oikein matemaattisen päätelmän; jos mulla kerran viime kerralla tuli menkat n.viikon etuajassa, niin kun ne nyt on n.vkon myöhässä edelliskiertoon, niin silloinhan ne on kuiteskin mun normikierron mukaiset, eikös? Sillä jos viimeksi ois tullut ajallaan, niin nythän niiden pitäskin alkaa vasta huomenna!Osasinhan varmasti taas selittää tarpeeksi epäselvästi:kieh:!½ Mutta näin naisen logiikalla, menkat tulee kuukauden välein, jos välillä kolme viikkoa ja seuraavassa kuussa 5 vkoa väliä:xmas:!
Uudi! Tervetuloa jutustelemaan, muistankin nimimerkkisi jostain aiemmasta kuumeilupinosta.. Mäkin olin pitkään sellanen taustavaklaaja vain.
Mulla on nyt tullut semmonen "pesänrakennusvietti"! Haluan sen "paljun" lisäksi uusia olkkarimme!Tapetit uusiksi, ja kaikki vanhat huonekalut huitsin nevadaan, ja pelkistettyä kalustetta ilman mitään krumeluuria kaipailen nyt! Käytiinkin aamulla ukkoseni kanssa laadukkaasti Ikeassa; sekä aamiaisella, että katselemassa telkkaritasoa.. Nyt tarttis vaan kekata, mistä saisi rahaa toteuttaa unelmansa? No mutta, eikös se oon niin, jotta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?
Nyt jätän teidät rauhaan, ja toivon kaikille lempeitä unia ja ihanaista huomista päivää:heart:
Lilleriina lähtee koirulin kanssa lenkille:wave:
PS. Mur-mur, mites teidän Sallukka jakselee ja onko edistystä siihen Sallin kamu-asiaan?
Ai kuinka ihania syväluotaamisia on tehnyt yks jos toinenkin, tällasten asioiden takia, tää pino piti avata! Kiitos mur-mur, että tänkin jaksoit pystyyn pistää:kiss:!
Kastis, et kyllä yhtään yritä meitä jättää!!:attn:. Täällähän oot ja pysyt, tää on vähän niinkuin elinkautinen
! Ei vainen, pakolla ei ketään pidetä, mutta kun mehän ollaan niin upea porukka, että mistäs löytys parempaa?? Ottis, sulla on kanssa sana hallussa! Ihana aina lukea noita tarinoitasi elämästäs, ja niitä "pläjäyksiä" teidän arjestanne! Ei siis sillä tavoin ihanaa, kun voit huonosti, mutta kun osaat kuiteskin jotenkin kääntää ne kurjatkin hetket loppupeleissä ihan elämisen arvoisiksi ja sellaisiksi "elämä on laiffii"-asenteeksi
!Ei meidän elämä yhtä juhlaa ole, se on myös ruusuilla tanssimista
! Ja pa*kat! Kyllä kuulkaa täälläkin välillä perkeleet lentää, mulla on sana hallussa ja korkea ääni aikasta herkästikin, mutta kyllähän se on juuri niin kuin viisaammat sanos, että tahtoa on luvattu ja sillä mennään! Mutta ehei, jos olisi oikeasti huono parisuhde tai perhe-elämä, niin siinä ei kyllä edes tahtomisella kantsis roikkua.. Aikuisten ihmisten vaan pitäs pystyä tekemään niitä vaikeitakin päätöksiä, vaikkei se helpoin päätös oliskaan! Usein ois vaan helppoa ottaa jalat alleen ja mennä, toisinaan taas helpompi vain jäädä, vaikkei pitäs, mutta jokaisen toivoisi tietävän siinä vaikeassa kohtaa, kumpi on se oikea valinta omalla kohdalla.Aamusella oli hellää hetkeä, ja mies kysäs, jotta eikö sulla ne kuukautiset alkaneetkaan
? Mä vaan siinä sitten selittelin kuin biologian-opettaja näiä naiseuden saloja ja kiertojen vaihteluita.. Josta muuten teinkin oikein matemaattisen päätelmän; jos mulla kerran viime kerralla tuli menkat n.viikon etuajassa, niin kun ne nyt on n.vkon myöhässä edelliskiertoon, niin silloinhan ne on kuiteskin mun normikierron mukaiset, eikös? Sillä jos viimeksi ois tullut ajallaan, niin nythän niiden pitäskin alkaa vasta huomenna!Osasinhan varmasti taas selittää tarpeeksi epäselvästi:kieh:!½ Mutta näin naisen logiikalla, menkat tulee kuukauden välein, jos välillä kolme viikkoa ja seuraavassa kuussa 5 vkoa väliä:xmas:!Uudi! Tervetuloa jutustelemaan, muistankin nimimerkkisi jostain aiemmasta kuumeilupinosta.. Mäkin olin pitkään sellanen taustavaklaaja vain.
Mulla on nyt tullut semmonen "pesänrakennusvietti"! Haluan sen "paljun" lisäksi uusia olkkarimme!Tapetit uusiksi, ja kaikki vanhat huonekalut huitsin nevadaan, ja pelkistettyä kalustetta ilman mitään krumeluuria kaipailen nyt! Käytiinkin aamulla ukkoseni kanssa laadukkaasti Ikeassa; sekä aamiaisella, että katselemassa telkkaritasoa.. Nyt tarttis vaan kekata, mistä saisi rahaa toteuttaa unelmansa? No mutta, eikös se oon niin, jotta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?
Nyt jätän teidät rauhaan, ja toivon kaikille lempeitä unia ja ihanaista huomista päivää:heart:
Lilleriina lähtee koirulin kanssa lenkille:wave:
PS. Mur-mur, mites teidän Sallukka jakselee ja onko edistystä siihen Sallin kamu-asiaan?
Tervetuloa Minni!
Ihanaa, jotta elämä on näyttänyt paremmankin puolensa, ja onnea ihanista lapsosistasi!
Lillis
Ihanaa, jotta elämä on näyttänyt paremmankin puolensa, ja onnea ihanista lapsosistasi!
Lillis
Tervetuloa teillehin ihunat - Uudi&Minni!:kiss:
Lillis - ihan en ota ittelleni kunniaa pinon pystäämisestä - kyllä se tuo Morticia ihunainen tämän toteutti..mie vain hieman suunnittelin pinomme nimeä ja tuon Tervetuloa-otsikon.
Kiva on kyllä kun uusia tulee turisemaan!:wave:
..ai niin Lillis..eipä ole "koira" asia vielä edennyt puusta pidemmälle: /..Mie joka päivä kattelen sopivaa tyttöstä ja löytyyhän niitä, mutta pirun kaukaa..jaksa lähtä 4-5h/sivunsa ajelemaan(mies ei ainakaan)
Mies kyllä aika selvin sanoin joku aika sitten sanaeli, ettei oikein "iske" tämä pennun haaveiluni..mutta mutta, miepä olenhin sitkiä sissi..nytkin on kiikarissa 3kk tyttönen Pohjois karjalasta päin:heart:
..kattellaan, olisko ihan meijän näköinen karvakorvanen..saa tiiä?
Niin ja Sallukka voi oikein hyvin ja on kyllä miusta edelleenhin niiiiin ihuna tyttö, kuin olla voi:heart:
Lillis - ihan en ota ittelleni kunniaa pinon pystäämisestä - kyllä se tuo Morticia ihunainen tämän toteutti
..mie vain hieman suunnittelin pinomme nimeä ja tuon Tervetuloa-otsikon.Kiva on kyllä kun uusia tulee turisemaan!:wave:
..ai niin Lillis..eipä ole "koira" asia vielä edennyt puusta pidemmälle: /..Mie joka päivä kattelen sopivaa tyttöstä ja löytyyhän niitä, mutta pirun kaukaa
..jaksa lähtä 4-5h/sivunsa ajelemaan(mies ei ainakaan)Mies kyllä aika selvin sanoin joku aika sitten sanaeli, ettei oikein "iske" tämä pennun haaveiluni..mutta mutta, miepä olenhin sitkiä sissi
..nytkin on kiikarissa 3kk tyttönen Pohjois karjalasta päin:heart:..kattellaan, olisko ihan meijän näköinen karvakorvanen..saa tiiä?
Niin ja Sallukka voi oikein hyvin ja on kyllä miusta edelleenhin niiiiin ihuna tyttö, kuin olla voi:heart:
Viimeksi muokattu:
Heippa!
Toivottavasti *mur-mur* saa pikkuisen koira kaverin Sallille. On ne niin ihania.
Minä näin pariviikkoa sitten, ison valkoisen ruotsinhirvikoiran ja minähän annoin niin ison halin etten ikänä unohda sen pehmoista mutta uljasta olemusta. Uskomatonta kuinka kiltti se olikaan haluaisin minäkin koiran muutaman vuoden päästä kun lapsoset tästä vielä kasvavat.
Suhteesta. Meidän liiton meinasi kaataa lapsettomuus. Ei niinkään se vauvan kaipuu vaan se hoitomuoto. Ne hormoonit, joita itteensä pumppaa ei ole herkkua ollenkaan : / minä siinä olin äärettömän kovilla, eikä mies aina osannut/löytänyt keinoja lohduttaa. Tai minä en ottanut lohdutuksia monestikaan vastaan.. ja toki mieskin sitten otti itteensä ja keskustelut erkaantuivat väliltämme.
Nyt pystytään jo nauramaan niille vuosille ja niille kokemuksille, että ne kipeimmät vuodet on selätetty, onneksi.
Mutta.. välillä tuntuu, että missäs ne mun tunteet on ukkoa kohtaan? temppuileeko nää mun hormoonit vielä..
Kastehelmi minusta kirjoitteli ihan asiaa, ettei perhettä niin vain rikota ns. omien mieltymysten mukaan
kyllä mä täältä taas palaudun! palaudunhan?
Jaa, aika rientää..
Mukavaa päivän jatkoa kaikille!
Toivottavasti *mur-mur* saa pikkuisen koira kaverin Sallille. On ne niin ihania.
Minä näin pariviikkoa sitten, ison valkoisen ruotsinhirvikoiran ja minähän annoin niin ison halin etten ikänä unohda sen pehmoista mutta uljasta olemusta. Uskomatonta kuinka kiltti se olikaan
haluaisin minäkin koiran muutaman vuoden päästä kun lapsoset tästä vielä kasvavat.Suhteesta. Meidän liiton meinasi kaataa lapsettomuus. Ei niinkään se vauvan kaipuu vaan se hoitomuoto. Ne hormoonit, joita itteensä pumppaa ei ole herkkua ollenkaan : / minä siinä olin äärettömän kovilla, eikä mies aina osannut/löytänyt keinoja lohduttaa. Tai minä en ottanut lohdutuksia monestikaan vastaan.. ja toki mieskin sitten otti itteensä ja keskustelut erkaantuivat väliltämme.
Nyt pystytään jo nauramaan niille vuosille ja niille kokemuksille, että ne kipeimmät vuodet on selätetty, onneksi.
Mutta.. välillä tuntuu, että missäs ne mun tunteet on ukkoa kohtaan? temppuileeko nää mun hormoonit vielä..
Kastehelmi minusta kirjoitteli ihan asiaa, ettei perhettä niin vain rikota ns. omien mieltymysten mukaan
kyllä mä täältä taas palaudun! palaudunhan?
Jaa, aika rientää..
Mukavaa päivän jatkoa kaikille!
Ottis
Uudi Kiva nähdä sinua täällä. Toivottavasti pyrähtelet täällä useammin kuin tuolla haaveilijoitten puolella, sillä Nestoreitahan me aletaan olla jo kaikki :hug:. Tervetuloa :flower:!
Kiitos kauniista sanoistasi, että mur-murille ja mulle sitä pikku ylläriä vielä kuitenkin toivoisit :heart:! Yritystä meiltä ei ainakaan ole puuttunut =).
Kiitos kauniista sanoistasi, että mur-murille ja mulle sitä pikku ylläriä vielä kuitenkin toivoisit :heart:! Yritystä meiltä ei ainakaan ole puuttunut =).
Ottis
Minni007 Tervetuloa tänne senioripuolelle =).
Lilleriina Näinhän se on, ett toisinaan tanssitaan ruusuillakin. No joo, aika tasapaksuahan tämä meidän elo ainakin on, mutt tulinpahan illalla ajatelleeksi joitakuita muita pareja lähipiiristä, ett meillä on ehkä elämä silleen paremmin hallussa kuin heillä, ett mies on tän kesän aikana mm. nauttinut alkoholipitoisia juomia vähemmän kuin aiemmin ja vaikka toisinaan tuntuu, ett elämä on tylsää, kun on aina jos jonkinlaista projektia ja vapaat menee enemmän touhutessa kuin juhliessa, niin silti se tuntuu hyvältä. Alkaa ihan huolestuttaa, ett tylsistyykö sitä ihan itsekin, mutt olenpahan huomannut viime aikoina nauravani enemmän kuin aiemmin ja kun on ukon kanssa tullut otettua tarpeeksi yhteen, ei enää 6 vuoden jälkeen ole pienintäkään tarvetta esittää mitään.
Esim. toissailtana oli ihan lutusta ku minä istuin olohuoneessa kutomassa sukkaa ja kissat peuhas lankojen kanssa, että mies tuli (taas jonkun varaosa-)kirjansa kanssa olkkariin ja totesi, ett taitaa hänkin tulla tänne 'teidän' kanssa. Ei siis teititellyt mua, vaan koki, ett hänen paikkansa on siellä missä katit ja minäkin ja niin hän sitten eilenillalla tuli taas samassa tilanteessa takan eteen kokoamaan yhtä juttuaan lattialla istuen ja ihan vain ollakseen lähellä. Ja sit vielä.. meillähän oli pitkään nauru pannassa ja mi-nus-ta tuntui, etten voi olla ihan oma itseni, vaan olin aina vähän varuillani miehen ilkeiden kommenttien varalta. Eilen sitten siirryin jossain vaiheessa yläkertaan kutimieni kanssa ja kun olin kaupasta ostanut 'ison' pussillisen irtokarkkeja, asettautuin niiden kera TV:n ääreen ja sain varsinaisen älynväläyksen. Koska en halunnut sotkea käsiäni, ettei lanka sotkeentuisi, noukin pussista karkkeja aina vapaalla puikolla suuhuni ja hekottelin sitten itselleni ja sanoin miehellekin, ett "Hei, kato mitä minä teen" ja kun naureskelin itelleni, nauroi mieskin. Tämä on meille/ mulle ns. uutta käyttäytymistä. Yleensä yritän vetäytyä varjoihin ja olla kuin minua ei olisikaan, etten taas kuulisi jotain typerää kommenttia, olen yrittänyt koko ajan ja aina olla täydellinen, ahkera ja fiksu, ettei vain tulisi sanomista, mutt nyt (taas) uskallan olla oma hullu ja hassutteleva itteni ja tiedän, ett jos mies jotain negatiivista siitä sanoisikin, en jaksaisi ottaa nokkiini, vaan tiedän, ett mulla on oikeus tehdä mitä lystään ja mikä tuntuu hyvältä ja mies saa luvan hyväksyä sen.
Toisaalta ollaan me muutenkin touhuttu viime viikkoina aiempaa enemmän yhdessä, sillä jostain kumman syystä mun energiataso on silleen lissäntynyt, että (ihme kyllä) minä kaipaan touhua ja tekemistä istumisen ja venymisen sijaan ja silloin tulee helpommin lähdettyä miehen kanssa mm. vahaamaan venettä tai tekemään jotain muuta yhdessä. Tosin tuota em. helpottaa se, ett mokoma paatti on nyt kotipihalla eikä sitä tarvi lähteä rassaamaan miehen kotipaikalle. Toissaviikollahan me melkein asuttiin siellä illat.
Pieni Tähtönen Kyllä se hormonimyrsky siitä vielä laantuu ja pian uskot jo olevas ihan oma ittes taas :hug:.
Tuossapa olikin muuten ajatusta taas. Eli, milloinkahan minä alan mieheni kanssa nauraa näille meidän elämän koettelemuksille vauvarintamalla? Silloin varmaan vois jo kokea päässeensä kaikesta kurjasta jotenkin yli, kun ja jos vain sen naurun niiltä tiimoilta löytäisi..
Lilleriina Näinhän se on, ett toisinaan tanssitaan ruusuillakin
. No joo, aika tasapaksuahan tämä meidän elo ainakin on, mutt tulinpahan illalla ajatelleeksi joitakuita muita pareja lähipiiristä, ett meillä on ehkä elämä silleen paremmin hallussa kuin heillä, ett mies on tän kesän aikana mm. nauttinut alkoholipitoisia juomia vähemmän kuin aiemmin ja vaikka toisinaan tuntuu, ett elämä on tylsää, kun on aina jos jonkinlaista projektia ja vapaat menee enemmän touhutessa kuin juhliessa, niin silti se tuntuu hyvältä. Alkaa ihan huolestuttaa, ett tylsistyykö sitä ihan itsekin, mutt olenpahan huomannut viime aikoina nauravani enemmän kuin aiemmin ja kun on ukon kanssa tullut otettua tarpeeksi yhteen, ei enää 6 vuoden jälkeen ole pienintäkään tarvetta esittää mitään.Esim. toissailtana oli ihan lutusta ku minä istuin olohuoneessa kutomassa sukkaa ja kissat peuhas lankojen kanssa, että mies tuli (taas jonkun varaosa-)kirjansa kanssa olkkariin ja totesi, ett taitaa hänkin tulla tänne 'teidän' kanssa. Ei siis teititellyt mua, vaan koki, ett hänen paikkansa on siellä missä katit ja minäkin ja niin hän sitten eilenillalla tuli taas samassa tilanteessa takan eteen kokoamaan yhtä juttuaan lattialla istuen ja ihan vain ollakseen lähellä. Ja sit vielä.. meillähän oli pitkään nauru pannassa ja mi-nus-ta tuntui, etten voi olla ihan oma itseni, vaan olin aina vähän varuillani miehen ilkeiden kommenttien varalta. Eilen sitten siirryin jossain vaiheessa yläkertaan kutimieni kanssa ja kun olin kaupasta ostanut 'ison' pussillisen irtokarkkeja, asettautuin niiden kera TV:n ääreen ja sain varsinaisen älynväläyksen. Koska en halunnut sotkea käsiäni, ettei lanka sotkeentuisi, noukin pussista karkkeja aina vapaalla puikolla suuhuni ja hekottelin sitten itselleni ja sanoin miehellekin, ett "Hei, kato mitä minä teen" ja kun naureskelin itelleni, nauroi mieskin. Tämä on meille/ mulle ns. uutta käyttäytymistä. Yleensä yritän vetäytyä varjoihin ja olla kuin minua ei olisikaan, etten taas kuulisi jotain typerää kommenttia, olen yrittänyt koko ajan ja aina olla täydellinen, ahkera ja fiksu, ettei vain tulisi sanomista, mutt nyt (taas) uskallan olla oma hullu ja hassutteleva itteni ja tiedän, ett jos mies jotain negatiivista siitä sanoisikin, en jaksaisi ottaa nokkiini, vaan tiedän, ett mulla on oikeus tehdä mitä lystään ja mikä tuntuu hyvältä ja mies saa luvan hyväksyä sen.
Toisaalta ollaan me muutenkin touhuttu viime viikkoina aiempaa enemmän yhdessä, sillä jostain kumman syystä mun energiataso on silleen lissäntynyt, että (ihme kyllä) minä kaipaan touhua ja tekemistä istumisen ja venymisen sijaan ja silloin tulee helpommin lähdettyä miehen kanssa mm. vahaamaan venettä tai tekemään jotain muuta yhdessä. Tosin tuota em. helpottaa se, ett mokoma paatti on nyt kotipihalla eikä sitä tarvi lähteä rassaamaan miehen kotipaikalle. Toissaviikollahan me melkein asuttiin siellä illat.
Pieni Tähtönen Kyllä se hormonimyrsky siitä vielä laantuu ja pian uskot jo olevas ihan oma ittes taas :hug:.
Tuossapa olikin muuten ajatusta taas. Eli, milloinkahan minä alan mieheni kanssa nauraa näille meidän elämän koettelemuksille vauvarintamalla? Silloin varmaan vois jo kokea päässeensä kaikesta kurjasta jotenkin yli, kun ja jos vain sen naurun niiltä tiimoilta löytäisi..
Kiitos tervetulotoivotuksista !!!
Kyllä täällä ajattelin pyöriskellä enemmän, kun ei minulla oikein sellaista omaa kirjoittelupaikkaa ole. Niin mukava löytää sellainen.
Joskus olen miettinyt ihan kirjeenvaihtotoveriakin, mutta en taitais enää siihen alkaa.
Niin helppo kirjoitella koneella silloin, kun huvittaa ettei ole sitä vastauspakkoa
aina sitten, kun ei huvittaiskaan.
Mur-mur Toivotaan, että sinun koirahaaveesi toteutuu. On ne niin ihania.
Meillä kultsi 12 v ja ajokoira 7v. Haaveena hurjana ois joskus saada tanskandoggi,
toteutuuko vai ei jääpi nähtäväksi. :flower:
Ottis Mukavaa kuulla, että sinulla ollut nyt miehesi kanssa leppoisampaa. Toivottavasti näin jatkossakin. :flower:
Iltoja Uudi:wave:
Kyllä täällä ajattelin pyöriskellä enemmän, kun ei minulla oikein sellaista omaa kirjoittelupaikkaa ole. Niin mukava löytää sellainen.
Joskus olen miettinyt ihan kirjeenvaihtotoveriakin, mutta en taitais enää siihen alkaa.
Niin helppo kirjoitella koneella silloin, kun huvittaa ettei ole sitä vastauspakkoa
aina sitten, kun ei huvittaiskaan.
Mur-mur Toivotaan, että sinun koirahaaveesi toteutuu. On ne niin ihania.
Meillä kultsi 12 v ja ajokoira 7v. Haaveena hurjana ois joskus saada tanskandoggi,
toteutuuko vai ei jääpi nähtäväksi. :flower:
Ottis Mukavaa kuulla, että sinulla ollut nyt miehesi kanssa leppoisampaa. Toivottavasti näin jatkossakin. :flower:
Iltoja Uudi:wave:
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa Uudi ja Minni
En nyt kerkiä tämän enempää kirjoittamaan, vieraita tulossa ja emännän kunnialle käy jos en ole yhtään ehtinyt siivota mutta kerronpa vain Lillikselle etten minä nyt varmaan mihinkään katoa... mutta välillä on hyvä pitää pientä taukoa, jotta en vallan addiktoidu (Terrierkö siitä myös puhui...?) ja kuten sanottu, saada vähän muutakin elämää.
Kyllä tämä haikeus ja menetyksen tunnekin tästä päivä päivältä haalenee. Eilen kerroin yhdelle ystävälle tunteistani, ja olipa vapauttavaa kun sai ITKEÄ.
Illanjatkoja ihanaiset! :kiss:
En nyt kerkiä tämän enempää kirjoittamaan, vieraita tulossa ja emännän kunnialle käy jos en ole yhtään ehtinyt siivota
mutta kerronpa vain Lillikselle etten minä nyt varmaan mihinkään katoa... mutta välillä on hyvä pitää pientä taukoa, jotta en vallan addiktoidu (Terrierkö siitä myös puhui...?) ja kuten sanottu, saada vähän muutakin elämää.Kyllä tämä haikeus ja menetyksen tunnekin tästä päivä päivältä haalenee. Eilen kerroin yhdelle ystävälle tunteistani, ja olipa vapauttavaa kun sai ITKEÄ.
Illanjatkoja ihanaiset! :kiss:
Hoo.
Uudet ennätykset kirjattiin: Zeus on maailman suurin koira - Ennätykset - Ulkomaat - HS.fi
Harmi etten osannut linkittää tuosta tuota kuvaa suoraan tähän, mutta toivottavasti jaksoitte kurkistaa linkin...
Minäkin tykkään suurista koirista, mutta liika on aina liikaa. Minulle se kultainen noutaja olisi jo tarpeeksi suuri.
Ja viestiä korjasin sata kertaa, ei aina onnistu.
Viimeksi muokattu:
Hei ! Mahtuisinkos mukaan kirjoittelemaan minäkin ? Tämä palsta vaikutti niin kiinnostavalta ja oman ikäistäni seuraa täällä...
Eli kerron vähän itsestäni: Ikää on kertynyt 47-v. ja tällä hetkellä kirjoittelen myös luovutettujen munasoluhoitojen palstalla. Minulla kolme lasta edell. avioliitosta: vanhin kohta 20-v. ja sitten 16-v. ja 14-v. Tästä uudesta liitosta ei lapsia ole ja miehellä ei ole ennestäänkään, joten ollaan päädytty munasolusiirtoihin Viroon; kun minun iälläni on aika epätodennäköistä muutoin enää raskaaksi tulla. No, eipä ole tärpännyt kahdessa siirrossakaan ja vielä ois tarkoitus tehdä tämän vuoden puolella yksi siirto ja toiveissa saada kaksi siirretävää alkiota. Toivottavasti, ette taivastele, että voi kauheaa, tuossa iässä...Se kun on meidän toive ja haave saada vielä yhteinen lapsi.
Minulla ei tämä vauvakuumevaihe ole hellittänyt koskaan, kun se jo nuorena alkoi. Jotenkin tuntui, että syli ei ollut täysi, vaikka nuo kolme ihanaista lasta aikoinaan sainkin. Ex-mieheni ei olisi halunnut kolmattakaan ja siitä + monesta muusta syystä avioliiton alamäki alkoi. Hyvin ex on kuitenkin lapsista huolehtinut (kaikista tasapuolisesti) ja osallistuu heidän elämään edelleen; mikä on hyvä.
Nyt siis kuumeilen tämän vauva-asian kanssa taas uudelleen tämän uuden mieheni myötä. Ja olen kyllä joskus miettinyt, että olenkohan ihan järkevä kun ikää jo; MUTTA sitten unohdan ikäni ja kun tunnen itseni paljon nuoremmaksi (harhakuvitelmaa olla nuorempi). Lääkäri on kyllä ollut sitä mieltä, että kun olen terve niin antaa palaa !! Eli siis tälle vuodelle vielä toivon olevani raskaana Tai sitten iskee todellisuus ja vaihdevuodet. Oireita ei ole vielä ollut, mutta kaikkee muuta oiretta noista siirtoon tarvittavista lääkkeistä kylläkin. Nyt ei käytössä lääkkeitä kun elokuinen siirto tuotti raskaustestiin negan niin lääkkeet loppui tällä erää.
Hulluahan tämä naisen elämä on, tuntuu, että pitäisi saada sitä tätä ja varsinkin tota...Ja mulla on nyt tämä vauva-asia niin pinnalla. Tuolla kuumeilijoiden palstoilla en ole ollut; lukenut olen joskus, mutta ei tuntunut omalta jutulta. Toivottavasti saan tulla tänne mukaan ja lukemaan juttuja samanikäisistä naisista ja eri tilanteista. Elämä on tässä ja nyt
Eli kerron vähän itsestäni: Ikää on kertynyt 47-v. ja tällä hetkellä kirjoittelen myös luovutettujen munasoluhoitojen palstalla. Minulla kolme lasta edell. avioliitosta: vanhin kohta 20-v. ja sitten 16-v. ja 14-v. Tästä uudesta liitosta ei lapsia ole ja miehellä ei ole ennestäänkään, joten ollaan päädytty munasolusiirtoihin Viroon; kun minun iälläni on aika epätodennäköistä muutoin enää raskaaksi tulla. No, eipä ole tärpännyt kahdessa siirrossakaan ja vielä ois tarkoitus tehdä tämän vuoden puolella yksi siirto ja toiveissa saada kaksi siirretävää alkiota. Toivottavasti, ette taivastele, että voi kauheaa, tuossa iässä...Se kun on meidän toive ja haave saada vielä yhteinen lapsi.
Minulla ei tämä vauvakuumevaihe ole hellittänyt koskaan, kun se jo nuorena alkoi. Jotenkin tuntui, että syli ei ollut täysi, vaikka nuo kolme ihanaista lasta aikoinaan sainkin. Ex-mieheni ei olisi halunnut kolmattakaan ja siitä + monesta muusta syystä avioliiton alamäki alkoi. Hyvin ex on kuitenkin lapsista huolehtinut (kaikista tasapuolisesti) ja osallistuu heidän elämään edelleen; mikä on hyvä.
Nyt siis kuumeilen tämän vauva-asian kanssa taas uudelleen tämän uuden mieheni myötä. Ja olen kyllä joskus miettinyt, että olenkohan ihan järkevä kun ikää jo; MUTTA sitten unohdan ikäni ja kun tunnen itseni paljon nuoremmaksi (harhakuvitelmaa olla nuorempi). Lääkäri on kyllä ollut sitä mieltä, että kun olen terve niin antaa palaa !! Eli siis tälle vuodelle vielä toivon olevani raskaana
Tai sitten iskee todellisuus ja vaihdevuodet. Oireita ei ole vielä ollut, mutta kaikkee muuta oiretta noista siirtoon tarvittavista lääkkeistä kylläkin. Nyt ei käytössä lääkkeitä kun elokuinen siirto tuotti raskaustestiin negan niin lääkkeet loppui tällä erää.Hulluahan tämä naisen elämä on, tuntuu, että pitäisi saada sitä tätä ja varsinkin tota...Ja mulla on nyt tämä vauva-asia niin pinnalla. Tuolla kuumeilijoiden palstoilla en ole ollut; lukenut olen joskus, mutta ei tuntunut omalta jutulta. Toivottavasti saan tulla tänne mukaan ja lukemaan juttuja samanikäisistä naisista ja eri tilanteista. Elämä on tässä ja nyt
Viimeksi muokattu:
Ihanaa lauantaihuomenta kaikille :kiss:
Onpas ihanaa kun on vapaata, eikä kaiken lisäksi mitään erityisen aikataulutettua tänä viikonloppuna aikas raskaan työviikon jälkeen tuntuu niin hyvältä. Kuntosalille aion itseni raahata vaikka puoliväkisin, jotta saisin taas liikkumisen rutiinista kunnolla kiinni. Huomenna suunnitelmissa seurakunnan tilaisuus, mutta se ei ole mikään pakkomeno vaan hengellinen levähdyspaikka, jossa saa taas voimaantua
Tervetuloa paulanna. Kiva kun tänne on tullut itselleni uusia immeisiä, minulla kun ei niin pitkää taustaa ole tuolta 40+ -puolelta (tai mistään muustakaan pinosta) niin ei ole vielä kertynyt kovin vanhoja tuttuja. Mielenkiintoista saada uusia tuoreita näkökulmia
Hyviä on kyllä "vanhojenkin" näkökulmat mur-mur kirjoitit mm:
No, nämähän ovat vain niitä sanojen sisäisiä merkityksiä, jotka ovat erilaisia meille itse kullekin. Joka tapauksessa oli ihanaa tänä aamuna rakastella ekaa kertaa miehen "operaation" jälkeen. Vähän jännitti sattuuko toista, mutta hyvinhän tuo meni...
Pieni Tähtönen, tunteet tulevat ja menevät... mutta hyviä hetkiä rakentamalla voi kyllä usein sytyttää tunteitakin uuteen paloon. Tai "palo" voi olla vähän voimakas sana, mutta ainakin uutta kipinää voi saada Itse olen alusta asti huomannut selkeän eron tässä nykyisessä, onnellisessa liitossani ja nuoruuden vähemmän onnellisessa. Jos rakastumisen tunteilla mittaisi, nuoruuden liiton olisi pitänyt olla paljon onnellisempi. Sitä se ei siis kuitenkaan ollut, päinvastoin. Tunteeni nykyistä (ja lopullista, näin uskon:heart miestäni kohtaan eivät ole niin palavat kuin sitä entistä kohtaan olivat. Mutta tämä on silti parempaa. Olen oppinut arvostamaan tyyntä, hellää, toisen hyväksyvää rakkautta sen entisen vuoristoratamaisen rakkaus/viha -suhteen jälkeen. Toki tämä "tyynikin" rakkaus aina välillä leimahtaa liekkeihin. Mutta ennen kaikkea on niin turvallinen ja hyvä olo: tästä ihmisestä uskallan olla riippuvainen.
Minnin kertoma toi taas mieleen omankin menneisyyden. Tämä menee taas vähän syväluotaamisen puolelle, mutta olen joskus miettinyt sekä itseäni että muitakin naisia suhteessa tavalla tai toisella väkivaltaisiin miehiin. Mistä johtuu, että usein suhde tällaiseen selkeitä vaaramomentteja sisältävään mieheen on hyvin tunneladattu? Huippuhetket upeita, mutta kaikki koko ajan hiuskarvan varassa, ja huonoja hetkiä paljon vähemmän kuin hyviä, kunnes koko elämä loppujen lopuksi on pelkkää pelkoa ja varpaillaan kävelyä.... ja toki viimeisetkin rakkauden tunteet kuolevat, jos riittävän pitkäksi aikaa jää suhteeseen. Olenpa onnellinen että se on taaksejäänyttä elämää. Silti joskus huomaan minäkin kaipaavani sitä JÄNNITETTÄ. Aivan hullua............. Täytyy sanoa, että silloin kyllä aina vähän "potkaisen" itseäni, ja palaankin nopeasti takaisin todellisuuteen! Sen jännitteen hinta oli aivan liian korkea.
Kerran kun kuopukseni oli 8-vuotias, joku kysyi, mitä kuuluu. Kuopus vastasi: - "Ihan tavallista." Mietti hetken, ja tarkensi sitten: - "Ihan tavallinen on hyvää." Juuri näin! Tavallinen, turvallinen arkielämä pienine ilonaiheineen ON hyvää. Parasta suorastaan Ja huumori on kyllä seksuaalisuuden ohella ihana yhdistäjä ja ilontuoja, Ottis
Lillis, olekkos varma että on kyse pelkästä kierron heittelystä...? Ettei vain ylläriä pukkaa........
Meillä täällä olkkarissa ihanan leppoisa hetki. Miesväki lukee molemmat omaa kirjaansa. Kuopus lukee fantasiakirjaa - englanniksi voi näitä nykyajan kielitaitoisia lapsia! en minä vain olisi osannut 12-vuotiaana... - ja mies kirjaa Ra(a)jaton elämä. Suosittelen viimeksimainittua! Kertoo miehestä, joka syntynyt raajattomana. Ja on valinnut kääntää katseensa elämänsä mahdollisuuksiin eikä rajoituksiin
Jospa minä tästä suuntaisin kuntosalille! Olisi uusi kiva ohjelmakin kokeiltavana.
Leppoisaa lauantaita!
Kastis
Onpas ihanaa kun on vapaata, eikä kaiken lisäksi mitään erityisen aikataulutettua tänä viikonloppuna
aikas raskaan työviikon jälkeen tuntuu niin hyvältä. Kuntosalille aion itseni raahata vaikka puoliväkisin, jotta saisin taas liikkumisen rutiinista kunnolla kiinni. Huomenna suunnitelmissa seurakunnan tilaisuus, mutta se ei ole mikään pakkomeno vaan hengellinen levähdyspaikka, jossa saa taas voimaantua Tervetuloa paulanna. Kiva kun tänne on tullut itselleni uusia immeisiä, minulla kun ei niin pitkää taustaa ole tuolta 40+ -puolelta (tai mistään muustakaan pinosta) niin ei ole vielä kertynyt kovin vanhoja tuttuja. Mielenkiintoista saada uusia tuoreita näkökulmia
Hyviä on kyllä "vanhojenkin" näkökulmat
mur-mur kirjoitit mm: Niinpä, seksi ON parisuhteen liimaa. Vaikka itse en oikein tykkää koko seksi-sanasta, se on jotenkin niin kaupallistunut ja esineellistynyt. Minun korvissani sana sisältää ikäviä, itsekkäitä piilomerkityksiä, joissa omien tarpeiden ja pelkän fyysisen nautinnon merkitys korostuu. En koe, että me mieheni kanssa "harrastaisimme seksiä" - me rakastelemme. Toki nautin siitä fyysisestikin :heart: mutta vähintään yhtä tärkeää on henkinen läheisyys. On ihanaa, kun saa olla aivan paljas ja avoin toisen ihmisen lähellä, ja tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. :heart:Silloin kun olemme ihokkain, tunne on yleensä hyvä ja siitä saa paljon voimaa arjen koitoksiin:heart:..ei pidä siis väheksyä sexin voimaa.
- - -
Olen huomanut, että suht säännöllinen sexi elämä on meidän suhteessa vahvistava tekijä.:heart:
No, nämähän ovat vain niitä sanojen sisäisiä merkityksiä, jotka ovat erilaisia meille itse kullekin. Joka tapauksessa oli ihanaa tänä aamuna rakastella ekaa kertaa miehen "operaation" jälkeen. Vähän jännitti sattuuko toista, mutta hyvinhän tuo meni...
Pieni Tähtönen, tunteet tulevat ja menevät... mutta hyviä hetkiä rakentamalla voi kyllä usein sytyttää tunteitakin uuteen paloon. Tai "palo" voi olla vähän voimakas sana, mutta ainakin uutta kipinää voi saada
Itse olen alusta asti huomannut selkeän eron tässä nykyisessä, onnellisessa liitossani ja nuoruuden vähemmän onnellisessa. Jos rakastumisen tunteilla mittaisi, nuoruuden liiton olisi pitänyt olla paljon onnellisempi. Sitä se ei siis kuitenkaan ollut, päinvastoin. Tunteeni nykyistä (ja lopullista, näin uskon:heart miestäni kohtaan eivät ole niin palavat kuin sitä entistä kohtaan olivat. Mutta tämä on silti parempaa. Olen oppinut arvostamaan tyyntä, hellää, toisen hyväksyvää rakkautta sen entisen vuoristoratamaisen rakkaus/viha -suhteen jälkeen. Toki tämä "tyynikin" rakkaus aina välillä leimahtaa liekkeihin. Mutta ennen kaikkea on niin turvallinen ja hyvä olo: tästä ihmisestä uskallan olla riippuvainen.Minnin kertoma toi taas mieleen omankin menneisyyden. Tämä menee taas vähän syväluotaamisen puolelle, mutta olen joskus miettinyt sekä itseäni että muitakin naisia suhteessa tavalla tai toisella väkivaltaisiin miehiin. Mistä johtuu, että usein suhde tällaiseen selkeitä vaaramomentteja sisältävään mieheen on hyvin tunneladattu? Huippuhetket upeita, mutta kaikki koko ajan hiuskarvan varassa, ja huonoja hetkiä paljon vähemmän kuin hyviä, kunnes koko elämä loppujen lopuksi on pelkkää pelkoa ja varpaillaan kävelyä.... ja toki viimeisetkin rakkauden tunteet kuolevat, jos riittävän pitkäksi aikaa jää suhteeseen. Olenpa onnellinen että se on taaksejäänyttä elämää. Silti joskus huomaan minäkin kaipaavani sitä JÄNNITETTÄ. Aivan hullua............. Täytyy sanoa, että silloin kyllä aina vähän "potkaisen" itseäni, ja palaankin nopeasti takaisin todellisuuteen! Sen jännitteen hinta oli aivan liian korkea.
Kerran kun kuopukseni oli 8-vuotias, joku kysyi, mitä kuuluu. Kuopus vastasi: - "Ihan tavallista." Mietti hetken, ja tarkensi sitten: - "Ihan tavallinen on hyvää." Juuri näin! Tavallinen, turvallinen arkielämä pienine ilonaiheineen ON hyvää. Parasta suorastaan
Ja huumori on kyllä seksuaalisuuden ohella ihana yhdistäjä ja ilontuoja, Ottis Lillis, olekkos varma että on kyse pelkästä kierron heittelystä...?
Ettei vain ylläriä pukkaa........Meillä täällä olkkarissa ihanan leppoisa hetki. Miesväki lukee molemmat omaa kirjaansa. Kuopus lukee fantasiakirjaa - englanniksi
voi näitä nykyajan kielitaitoisia lapsia! en minä vain olisi osannut 12-vuotiaana... - ja mies kirjaa Ra(a)jaton elämä. Suosittelen viimeksimainittua! Kertoo miehestä, joka syntynyt raajattomana. Ja on valinnut kääntää katseensa elämänsä mahdollisuuksiin eikä rajoituksiin Jospa minä tästä suuntaisin kuntosalille! Olisi uusi kiva ohjelmakin kokeiltavana.
Leppoisaa lauantaita!
Kastis
Kastehelmitekstisi on niin ihanaa luettavaa! Kiitos sanoistasi :kiss:
Kastehelmi onpa mukavaa, että sinulla ja miehelläsi menee hyvin. :hug: Minäkin olen lukenut tuon kirjan ja rohkaiseva oli. Laittaa ajattelemaan omia pieniä vastoinkäymisiä ja turhia natinoita.
Meikäläinen on vähän ylipainoinen ja tarttis myös tuota liikuntaa raakasti. Kukahan potkis pepulle. Koiratkin on ,mutta meikäläinen laiska lenkkeilijä, ei niitä kyllä tarvis.
On ne kyllä muuten niin rakkaita.
Suklaa on minun intohimoni, se ei kyllä laihduta.
Nyt olen syönyt vain tummaa, kun suljetaan pois laktoosi-intoleranssia.
Plääh, kun kaikki vaaleat suklaat on parempia ja chipsit, joissa on hapankermaa ja sipulia. Sekä jäätelöt, joissa on laktoosia.
Kyllä menee herkuttelu kapeaksi.
Asiasta kolmanteen. Miksi mun kuukautiset ei lopu, kun niitä ei enää tarvita.
Runsaat on ja viikon mekein kestää joka kerta. Ei niitä tarttis kohta viiskymppiselle tulla. Lahjoittaisin jollekin, joka tosissaan tarttee. Vielä tulevat välissä melko säännöllisestikin. Itku
Välissä tulee aika pitkäksi, kun kahden ollaan miehen kanssa ja minä paljon yksin, kun mies touhaa töissä tai omiaan.
Minuun on iskenyt Lapin-kuume. Aivan olisin siellä tai sitten jossain ajelemassa pitkin Suomea.
Levoton sielu nääs. Ei auta jaksettava se on arkikin.
Hauskaa iltaa allihopaopcorn: Tv Uudi
Meikäläinen on vähän ylipainoinen ja tarttis myös tuota liikuntaa raakasti. Kukahan potkis pepulle. Koiratkin on ,mutta meikäläinen laiska lenkkeilijä, ei niitä kyllä tarvis.
On ne kyllä muuten niin rakkaita.
Suklaa on minun intohimoni, se ei kyllä laihduta.
Nyt olen syönyt vain tummaa, kun suljetaan pois laktoosi-intoleranssia.
Plääh, kun kaikki vaaleat suklaat on parempia ja chipsit, joissa on hapankermaa ja sipulia. Sekä jäätelöt, joissa on laktoosia.
Kyllä menee herkuttelu kapeaksi.
Asiasta kolmanteen. Miksi mun kuukautiset ei lopu, kun niitä ei enää tarvita.
Runsaat on ja viikon mekein kestää joka kerta. Ei niitä tarttis kohta viiskymppiselle tulla. Lahjoittaisin jollekin, joka tosissaan tarttee. Vielä tulevat välissä melko säännöllisestikin. Itku
Välissä tulee aika pitkäksi, kun kahden ollaan miehen kanssa ja minä paljon yksin, kun mies touhaa töissä tai omiaan.
Minuun on iskenyt Lapin-kuume. Aivan olisin siellä tai sitten jossain ajelemassa pitkin Suomea.
Levoton sielu nääs. Ei auta jaksettava se on arkikin.
Hauskaa iltaa allihopa
opcorn: Tv Uudi
Viimeksi muokattu:
Molskis ja loiskis:wave:
Paulanna Tervetuloa joukkoon tummaan, ja ehkä vähän kummaan, mutta sitäkin mielenkiintoisempaan!
Mulla vapaa viikonloppu, ja tuntuu kyllä luxukselta! Käytiin parin lapsosen kanssa aamulla ruokakaupassa, ja sitten innostuttiin huonekaluliikkeitä luuhaamaan! Mulla kun se innostus on nyt päällä, niin sohvia käytiin katsomassa "sillä silmällä", ja ykskaks tulikin oikein runsauden pula, kun montakin mieleistä löytyi. Mitenkähän niistä osaisi valita sen, joka silmää eniten miellyttää vielä vuosienkin päästä?
Ihana Kastis jaksaa miettiä niin kovasti kaikkea elämää ja elämää suurempaa:heart:! Juu, toi on niin totta, että seksi on tärkeää parisuhteessa; tai juurikin se fyysinen läheisyys ja avoimuus. Jotkut parit tuttavapiirissäni ovat kyllä sitä mieltä, ettei oo tärkeää tai kivaa, mutta henk.kohtaisesti oon sitä mieltä, että jos on liian kauan aikaa syystä tai toisesta kulunut rakastelematta, niin kyllä alkaa pinna olla piukilla, ja oon aika ikävä ihminen.. Sitten taas päivä, joka on alkanut vaakamamboilulla, on harvinaisen hiano ja helppo, vaikka ois millasta työssä ollut ja kuinka hankalia asiakkaita! Jotta kyllä sitä ihminen tarttee lihan ravintoakin!
Mutta juu, oikeasti on niitäkin ihmisiä, joille riittää henkinen yhteys, tai ihmisiä, jotka eivät tarvitsekaan parisuhdetta ollakseen elossa, ja pääasiahan on, että ihminen tai pariskunta, ovat itse tyytyväisiä omaan tilanteeseensa! Sitä toivon jokaiselle täällä; onnellista elämää, omien mittojen ja toiveiden mukaan!
Ja ei, ei oo onneksi sitä ylläriä tulossa, niin se täti tuli ajallaan, torstaina! Eikäpä haittaa, kun tietää, ettei enää montaa päivää täällä jouda olemaan, tiistaina on jo muualla!
Uudi; ei oo pöllömpi kuume se Lapin-kuumekaan! Naisilla taitaa olla aina jotakin sopivaa kuumeiltavaa=)! Syksyllä ruska-aikaan Lappi varmasti oliskin ihana kokemus! Mä oon käynyt vain Kuusamossa syksyllä, ja sitähän ei saa Lapiksi lukea, joten voin vain kuvitella kuinka upeaa ja värikästä; raikasta ja harrasta, oikeassa Lapissa olisi. Sielulle mannaa, kun sais hiljakseen siellä olella jokusen tovin.
Huh, onneksi välistä esikatselin tekstiäni, olin nääs kirjoittanut, että lasten kanssa ruokaKUPASSA!!
Ai juu, unohdin jo aiemmin korjata, jotta kiitos Mortcialle kin tästä pinosta=)
Nyt taas jutun juoni unohtui, joten toivotanpa kaikille lupsakkata lauantai-iltaa ja läheisyyttä!
Lilleriina
Paulanna Tervetuloa joukkoon tummaan, ja ehkä vähän kummaan, mutta sitäkin mielenkiintoisempaan
!Mulla vapaa viikonloppu, ja tuntuu kyllä luxukselta! Käytiin parin lapsosen kanssa aamulla ruokakaupassa, ja sitten innostuttiin huonekaluliikkeitä luuhaamaan! Mulla kun se innostus on nyt päällä, niin sohvia käytiin katsomassa "sillä silmällä", ja ykskaks tulikin oikein runsauden pula, kun montakin mieleistä löytyi. Mitenkähän niistä osaisi valita sen, joka silmää eniten miellyttää vielä vuosienkin päästä?
Ihana Kastis jaksaa miettiä niin kovasti kaikkea elämää ja elämää suurempaa:heart:! Juu, toi on niin totta, että seksi on tärkeää parisuhteessa; tai juurikin se fyysinen läheisyys ja avoimuus. Jotkut parit tuttavapiirissäni ovat kyllä sitä mieltä, ettei oo tärkeää tai kivaa, mutta henk.kohtaisesti oon sitä mieltä, että jos on liian kauan aikaa syystä tai toisesta kulunut rakastelematta, niin kyllä alkaa pinna olla piukilla, ja oon aika ikävä ihminen.. Sitten taas päivä, joka on alkanut vaakamamboilulla, on harvinaisen hiano ja helppo, vaikka ois millasta työssä ollut ja kuinka hankalia asiakkaita! Jotta kyllä sitä ihminen tarttee lihan ravintoakin
!Mutta juu, oikeasti on niitäkin ihmisiä, joille riittää henkinen yhteys, tai ihmisiä, jotka eivät tarvitsekaan parisuhdetta ollakseen elossa, ja pääasiahan on, että ihminen tai pariskunta, ovat itse tyytyväisiä omaan tilanteeseensa! Sitä toivon jokaiselle täällä; onnellista elämää, omien mittojen ja toiveiden mukaan!
Ja ei, ei oo onneksi sitä ylläriä tulossa, niin se täti tuli ajallaan, torstaina! Eikäpä haittaa, kun tietää, ettei enää montaa päivää täällä jouda olemaan, tiistaina on jo muualla
!Uudi; ei oo pöllömpi kuume se Lapin-kuumekaan! Naisilla taitaa olla aina jotakin sopivaa kuumeiltavaa=)! Syksyllä ruska-aikaan Lappi varmasti oliskin ihana kokemus! Mä oon käynyt vain Kuusamossa syksyllä, ja sitähän ei saa Lapiksi lukea, joten voin vain kuvitella kuinka upeaa ja värikästä; raikasta ja harrasta, oikeassa Lapissa olisi. Sielulle mannaa, kun sais hiljakseen siellä olella jokusen tovin.
Huh, onneksi välistä esikatselin tekstiäni, olin nääs kirjoittanut, että lasten kanssa ruokaKUPASSA!!
Ai juu, unohdin jo aiemmin korjata, jotta kiitos Mortcialle kin tästä pinosta=)
Nyt taas jutun juoni unohtui, joten toivotanpa kaikille lupsakkata lauantai-iltaa ja läheisyyttä!
Lilleriina
Juuri näin Lilleriina! :heart: Meitä ihmisiä on erilaisia, ja niin on onnellisia parisuhteitakin. Mutta TÄYTYY myöntää, että minunkin mielestäni rakkauden fyysinen puoli vähän niin kuin kuuluu asiaanIhana Kastis jaksaa miettiä niin kovasti kaikkea elämää ja elämää suurempaa:heart:! Juu, toi on niin totta, että seksi on tärkeää parisuhteessa; tai juurikin se fyysinen läheisyys ja avoimuus. Jotkut parit tuttavapiirissäni ovat kyllä sitä mieltä, ettei oo tärkeää tai kivaa, mutta henk.kohtaisesti oon sitä mieltä, että jos on liian kauan aikaa syystä tai toisesta kulunut rakastelematta, niin kyllä alkaa pinna olla piukilla, ja oon aika ikävä ihminen.. Sitten taas päivä, joka on alkanut vaakamamboilulla, on harvinaisen hiano ja helppo, vaikka ois millasta työssä ollut ja kuinka hankalia asiakkaita! Jotta kyllä sitä ihminen tarttee lihan ravintoakin
Mutta juu, oikeasti on niitäkin ihmisiä, joille riittää henkinen yhteys, tai ihmisiä, jotka eivät tarvitsekaan parisuhdetta ollakseen elossa, ja pääasiahan on, että ihminen tai pariskunta, ovat itse tyytyväisiä omaan tilanteeseensa! Sitä toivon jokaiselle täällä; onnellista elämää, omien mittojen ja toiveiden mukaan!
Enpä toisaalta edes haluaisi erottaa niitä toisistaan. Mitä lähempänä on toista henkisesti, sitä ihanampaa on rakastelu - ja toisaalta rakastelu tuo lähemmäksi myös henkisesti. En haluaisi luopua kummastakaan tavasta kokea yhteyttä! Uutta ja ihanaa on myös tässä avioliitossa kokemani hengellinen yhteys. Ehkä oudonkuuloista ei-uskoville, mutta uskokaa pois, yhdessä rukoileminen on äärimmäisen ihanaa sekin Muuten, Salme Blomster kirjoittaa Kosketus -kirjasssan, että jos seksi avioliitossa toimii, se on siitä noin 10 %. Jos se ei toimi, se on 90%.... Ehkä vähän kärjistettyä mutta silti olen aika samaa mieltä. (Tuolla "ei-toimimisella" en tarkoita tilanteita, joissa yhteisestä sopimuksesta ja halusta ollaan luovuttu seksuaalisesta yhteydestä... vaan nimenomaan jonkinlaisia ristiriitatilanteita.)
Kuopuksen kanssa vietetään iltaa kaksistaan, mies lähti oman jo ison kuopuksensa kanssa leffaan. On ihanaa kun haluaa edelleen antaa tälle isä-poika-aikaa... sääliksi käy tuo oma kuopukseni, jonka isä ei sellaista kyllä ymmärrä antaa. Mutta onneksi on arjessa mukana ja läsnä oleva isäpuoli... Me aikuiset emme muuten ole muutaman vuoden vanhassa uusperheessämme käyttäneet isä-tai äitipuolisanoja. Mutta hupaisaa, miten kuopus itse esim. esittelee mieheni ylpeänoloisesti ystävilleen: - Tässä on mun isäpuoleni.
Jaa, jaa, alkaa mennä sellaiseksi ajatuksenvirraksi, taidanpa katkaista sen jotta jää muidenkin ajatuksille tilaa
Juttujanne odotellessa :kiss:
Kastehelmi
Ps. Niinpä Uudi, kun voisi napista painaa ja lopettaa turhat tädin vierailut. Saas nähdä milloin itsella alkaa "turhat" vuodot ärsyttää - oma kuukautiskierto taitaapi olla aika turha nyt kun mies steriloitu................... :/
Kastehelmi minäkin luin ihan äsken Salme Blomsterin kirjan kärsimyksestä. Hyvä oli sekin. Toivon, että sinulle tuo luopumisen suru helpottaa pian. Aina se aikansa vie tiedän omasta kokemuksesta.
Me muuten kipeästi tarvittaisiin sohva. Koira on siinä saanut olla ja on ihan järkyn näköinen, kun on sellaista säkkikankaan näköistä vaaleaa kangasta.
Käytetyn nahkasohvan olen ajatellut ostaa. Uutta ei kannata ostaa, kun ei minusta ole kuitenkaan häätämään sitä pois sohvalta.
Olen ihan hyviä käytettyjä nähnytkin, mutta aina, kun olen soittanut niin ne parhaat on jo mennyt.
Lapin ruska on muuten upea, se on totta. Vielä jos aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, niin ruska kuvastuu sinisiin vesiin hienosti.
Asutaan itsekin pienen järven rannalla, jossa paljon lintuja. Nytkin joutsen pesue. Ihana seurata lintujen tuloa keväällä ja poikueita.
Sitten, kun täysikuu vielä paistaa ja tekee siltaa järveen, niin on ihan sadunomainen tunnelma.
Minä olen tällainen luonto- ja eläinihminen, ne ovat minulle tärkeitä ja antavat sitä
sielun rauhaakin.
Nyt kun sais paistettua makkaraa saunan päälle. Isännälle siitä jo huikkasinkin.
Saas nähdä miten käy ??
Iltoja siskot
Me muuten kipeästi tarvittaisiin sohva. Koira on siinä saanut olla ja on ihan järkyn näköinen, kun on sellaista säkkikankaan näköistä vaaleaa kangasta.
Käytetyn nahkasohvan olen ajatellut ostaa. Uutta ei kannata ostaa, kun ei minusta ole kuitenkaan häätämään sitä pois sohvalta.
Olen ihan hyviä käytettyjä nähnytkin, mutta aina, kun olen soittanut niin ne parhaat on jo mennyt.
Lapin ruska on muuten upea, se on totta. Vielä jos aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, niin ruska kuvastuu sinisiin vesiin hienosti.
Asutaan itsekin pienen järven rannalla, jossa paljon lintuja. Nytkin joutsen pesue. Ihana seurata lintujen tuloa keväällä ja poikueita.
Sitten, kun täysikuu vielä paistaa ja tekee siltaa järveen, niin on ihan sadunomainen tunnelma.
Minä olen tällainen luonto- ja eläinihminen, ne ovat minulle tärkeitä ja antavat sitä
sielun rauhaakin.
Nyt kun sais paistettua makkaraa saunan päälle. Isännälle siitä jo huikkasinkin.
Saas nähdä miten käy ??
Iltoja siskot
Kiitokset tervetulotoivotuksista.Harvakseen olen täällä käväissyt, sillä työt painaa päälle.
Kiitos myös hiivavinkeistä. Ihmettelin tuota alavatsan kipua ja painon tunnetta. Kivut alkoivat voimistumaan kunnes oviksen aikaan oli oikeasti tosi kovat kivut. Ne olivat vielä oikealla puolella ja mieleen tuli, että pitäisikö mennä konsultoimaan lääkäriä mahdollisesta umpilisäkkeen tulehduksesta. Mutta ovista seuraavana päivänä kaikki kivut poissa. Kummallista, sillä ne alkoivat jo edellisen kierron lopussa. Pääasia, että pysyvät poissa.
Ulrike, samaistun kovasti sinuun, kun meillä on saman ikäiset lapset ja toiveena on ollut toinenkin. Tosin olet minua kolmisen vuotta nuorempi, joten ehkä se yllätys teille vielä iskee.
Pieni Tähtönen, en osaa sanoa sekafloorasta mitään, valitettavasti. Hienosti olet painoa tiputtanut.
Rigel aloitti syvällisen pohdinnan äitiydestä ja sen merkityksestä minuuteen. Minäkin hurahdin äitirooliini niin, etten muusta tiennyt. Aikaisemmin syvennyin työhöni 120 prosenttisesti. Nyt se on vaan työtä, mutta huomaan kuitenkin, että kodin (lapsen) ulkopuoliset asiat ovat alkaneet kiinnostamaan entistä enemmän.
Suhmuransantra on aloittanu kieliopinnot. Niin sitä pitää. Kannattaakin harrastaa jotakin sellaista, mistä oikeasti pitää.
Kastehelmi, ikävä kaveri tuo hiiva, jos se vaivaa useinkin. Tosin minä en nyt siitä vaivasta mitään tiedä, mutta voin vain kuvitella.
Lilleriina, kylpytynnyri olisi kyllä ihku juttu. Mitähän sellaiset mahtaa maksaa. Ja jos sinne laittaa lämpimät vedet, niin kauanko pysyvät sen verran kuumina, että pakkasessa tarkenee lillua?
Rigelin ja Mur-murin tavoin lopetin Vauvalehden tilaamisen. Muutaman vuoden jälkeen alkoi kyllästyttää samojen asioiden jauhaminen. Toki se on ymmärrettävää, että uusia äitejä tulee koko ajan ja heille jutut ovat uusia.
Ottikselle vilkutus Kiva, jos olen vanha kunnon Terrier, enkä pelkästään vanha :-DDDD Kiva lukea sinun seensteisemmästä elostasi. Kissa kuulostava symppiksiltä tapauksilta. Terv. Nimim. KISSAIHMINEN isoilla kirjaimilla.
Niin se vaan parisuhde muuttuu vuosien varrella. On niin helppoa leikitellä eroajatuksilla, kun menee huonosti, mutta onneksi siitä on toteuttamiseenvielä monta askelta.
Kastehelmi kiteytti hyvin sen, että avioliitossa on pitkälti kysymys tahdosta rakastaa. Ja vielä lisäisin, että iso osa on olla tahtomatta rakastaa ketään toista. Eli ei anna omien ajatustensa lähteä luvattomille teille.
Ihanaa mur-mur, että osaat arvostaa miehesi kotitöitä ja lapsen kanssa oloa. Usein sitä vaan pitää niitä hyviä puolia itsestään selvinä. Minun pitää aina muistuttamalla muistuttaa itseäni, mitä kaikkea hyvää mies on taas tehnytkään, etten vaan harmittele tekemättä jättämisiä.
Tosi kiva kuulla myös Uudista. Silloin aikanaan samaan aikaan haaveiltiin ja kompasteltiin. Eteenpäin kuitenkin kuljetaan näillä eväillä. Niin ja Lappiin kaipaan minäkin. Nyt olisi upein ajankohta mennä sinne.
Minni007 elää vielä ah niin ihanaa, mutta työlästä vauva-aikaa. Hyvä että teillä on parisuhteenparannussuunnitelmia. Pitäkää niistä kiinni. Meillä ei ole taas kahteen vuoteen oltu missään kahdestaan. Siihenkin tottuu ja turtuu, mutta se kait ei ole hyväksi.
Paulannelle paljon onnenpotkuja hoitoihin. Tämäkin ketju mielellään vastaanottaa tietoja plussista.
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille tasapuolisesti!
Kiitos myös hiivavinkeistä. Ihmettelin tuota alavatsan kipua ja painon tunnetta. Kivut alkoivat voimistumaan kunnes oviksen aikaan oli oikeasti tosi kovat kivut. Ne olivat vielä oikealla puolella ja mieleen tuli, että pitäisikö mennä konsultoimaan lääkäriä mahdollisesta umpilisäkkeen tulehduksesta. Mutta ovista seuraavana päivänä kaikki kivut poissa. Kummallista, sillä ne alkoivat jo edellisen kierron lopussa. Pääasia, että pysyvät poissa.
Ulrike, samaistun kovasti sinuun, kun meillä on saman ikäiset lapset ja toiveena on ollut toinenkin. Tosin olet minua kolmisen vuotta nuorempi, joten ehkä se yllätys teille vielä iskee.
Pieni Tähtönen, en osaa sanoa sekafloorasta mitään, valitettavasti. Hienosti olet painoa tiputtanut.
Rigel aloitti syvällisen pohdinnan äitiydestä ja sen merkityksestä minuuteen. Minäkin hurahdin äitirooliini niin, etten muusta tiennyt. Aikaisemmin syvennyin työhöni 120 prosenttisesti. Nyt se on vaan työtä, mutta huomaan kuitenkin, että kodin (lapsen) ulkopuoliset asiat ovat alkaneet kiinnostamaan entistä enemmän.
Suhmuransantra on aloittanu kieliopinnot. Niin sitä pitää. Kannattaakin harrastaa jotakin sellaista, mistä oikeasti pitää.
Kastehelmi, ikävä kaveri tuo hiiva, jos se vaivaa useinkin. Tosin minä en nyt siitä vaivasta mitään tiedä, mutta voin vain kuvitella.
Lilleriina, kylpytynnyri olisi kyllä ihku juttu. Mitähän sellaiset mahtaa maksaa. Ja jos sinne laittaa lämpimät vedet, niin kauanko pysyvät sen verran kuumina, että pakkasessa tarkenee lillua?
Rigelin ja Mur-murin tavoin lopetin Vauvalehden tilaamisen. Muutaman vuoden jälkeen alkoi kyllästyttää samojen asioiden jauhaminen. Toki se on ymmärrettävää, että uusia äitejä tulee koko ajan ja heille jutut ovat uusia.
Ottikselle vilkutus
Kiva, jos olen vanha kunnon Terrier, enkä pelkästään vanha :-DDDD Kiva lukea sinun seensteisemmästä elostasi. Kissa kuulostava symppiksiltä tapauksilta. Terv. Nimim. KISSAIHMINEN isoilla kirjaimilla.Niin se vaan parisuhde muuttuu vuosien varrella. On niin helppoa leikitellä eroajatuksilla, kun menee huonosti, mutta onneksi siitä on toteuttamiseenvielä monta askelta.
Kastehelmi kiteytti hyvin sen, että avioliitossa on pitkälti kysymys tahdosta rakastaa. Ja vielä lisäisin, että iso osa on olla tahtomatta rakastaa ketään toista. Eli ei anna omien ajatustensa lähteä luvattomille teille.
Ihanaa mur-mur, että osaat arvostaa miehesi kotitöitä ja lapsen kanssa oloa. Usein sitä vaan pitää niitä hyviä puolia itsestään selvinä. Minun pitää aina muistuttamalla muistuttaa itseäni, mitä kaikkea hyvää mies on taas tehnytkään, etten vaan harmittele tekemättä jättämisiä.
Tosi kiva kuulla myös Uudista. Silloin aikanaan samaan aikaan haaveiltiin ja kompasteltiin. Eteenpäin kuitenkin kuljetaan näillä eväillä. Niin ja Lappiin kaipaan minäkin. Nyt olisi upein ajankohta mennä sinne.
Minni007 elää vielä ah niin ihanaa, mutta työlästä vauva-aikaa. Hyvä että teillä on parisuhteenparannussuunnitelmia. Pitäkää niistä kiinni. Meillä ei ole taas kahteen vuoteen oltu missään kahdestaan. Siihenkin tottuu ja turtuu, mutta se kait ei ole hyväksi.
Paulannelle paljon onnenpotkuja hoitoihin. Tämäkin ketju mielellään vastaanottaa tietoja plussista.
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille tasapuolisesti!
Viimeksi muokattu:
Huomenia kaikille ! Täällä on kyllä mielenkiintoisia tarinointeja; mukava lukea =)
Viikonlopusta nautittu ukkokullan kanssa kaksistaan; lapset isänsä luona ja saatu viettää ihan kaksistaan laatuaikaa, tai onhan meillä yli 10v. dalmiskoiruli, joka on seurana ja lenkittäjänä.
Seksi keskusteluun osallistun sen verran ja mainitsen, että elämän suola Kyllä se tässä iässä on ihan eri juttu kuin nuorempana, nyt osaa erilailla nauttia ja tietää mitä haluaa. Vähän on vain viimosten kuukausien aikana haluja vähentänyt hormonilääkkeet, mitä olen nauttinut munasolusiirtoja varten; perjantaihin asti olin ilman lääkkeitä, muttasitten pe iltana sainkin lääkäriltä viestin, että siirto olisi jo loka/marraskuun vaihteessa ja lääkitys taas päälle; nyt siis ehkäisypillerit, jotta saadaan kierto tiettyyn sykliin ja viikonpäästä "jarrupiikki", millä munasarjat lepotilaan jne. Siirtokohti olen sitten taas hormoninorsu; mutta oma valinta.
Nyt en ole kyllä tätä siirto asiaa kauheesti miettinyt päivittäin, on ollut niin vauhdikas syksy.
Aloitin kankaankudontaharrastuksen ja muutoinkin on käsitöitä tullut tehtyä syksyn saapuessa aina kun on aikaa. Nuo käsityöt on mun henkireikä.
Luen myös paljon, nyt kirjat vain on olleet opiskeluun liittyviä; yksi meriitti loppusuoralla ja paperit ulos parin viikon päästä :kieh:
Luin tuossa Christer Lybäcin kirjan (kirjoittanut Arno Kontro) omaelämänkerran; oli muuten joku viikko sitten ohjelmassa Seitsemäs taivas. Suosittelen kirjaa ! Olen joskus menneisyydessä työskennellyt samassa sairaalassa hänen kanssaan; arvostan häntä ! Kirjan sanoma: jokaisessa on potentiaalia; kaikki on omasta itsestä kiinni ja omista päätöksistä.
Sateisessa säässä tänään siivoilen vaatekaapit ja lenkkeilen illemmalla. Ensi viikon lopulla Lontooseen muutamaksi päiväksi keskimmäisen lapseni ja siskoni kanssa. Mukavaa yhteiseloa tiedossa. Nyt kun lapset jo isoja, matkustelen heidän kanssaan mielellään yksitellen juuri kaupunkilomia. Ukkokulta jää koiran kanssa kotiin ja vanhemmat lapset menee isänsä luo; tosin vanhin (20-v.) viihtyy nykyään lähinnä tyttöystävänsä kotona.
Kiitos teille ihanaiset tervetulotoivotuksista; tää palsta tuntuu hyvältä:hug:
Hyvää sunnuntaita kaikille !
Minni 007 sinut oli mukavaa myös pongata täältä, luin paljon tarinoitasi tuolta munasolun vastaanotto- palstalta ja sinulla on käynyt ihana onni saada kaksi iltatähteä:heart:
terkuin paulanna
Viikonlopusta nautittu ukkokullan kanssa kaksistaan; lapset isänsä luona ja saatu viettää ihan kaksistaan laatuaikaa, tai onhan meillä yli 10v. dalmiskoiruli, joka on seurana ja lenkittäjänä.
Seksi keskusteluun osallistun sen verran ja mainitsen, että elämän suola
Kyllä se tässä iässä on ihan eri juttu kuin nuorempana, nyt osaa erilailla nauttia ja tietää mitä haluaa. Vähän on vain viimosten kuukausien aikana haluja vähentänyt hormonilääkkeet, mitä olen nauttinut munasolusiirtoja varten; perjantaihin asti olin ilman lääkkeitä, muttasitten pe iltana sainkin lääkäriltä viestin, että siirto olisi jo loka/marraskuun vaihteessa ja lääkitys taas päälle; nyt siis ehkäisypillerit, jotta saadaan kierto tiettyyn sykliin ja viikonpäästä "jarrupiikki", millä munasarjat lepotilaan jne. Siirtokohti olen sitten taas hormoninorsu; mutta oma valinta.Nyt en ole kyllä tätä siirto asiaa kauheesti miettinyt päivittäin, on ollut niin vauhdikas syksy.
Aloitin kankaankudontaharrastuksen ja muutoinkin on käsitöitä tullut tehtyä syksyn saapuessa aina kun on aikaa. Nuo käsityöt on mun henkireikä.
Luen myös paljon, nyt kirjat vain on olleet opiskeluun liittyviä; yksi meriitti loppusuoralla ja paperit ulos parin viikon päästä :kieh:
Luin tuossa Christer Lybäcin kirjan (kirjoittanut Arno Kontro) omaelämänkerran; oli muuten joku viikko sitten ohjelmassa Seitsemäs taivas. Suosittelen kirjaa ! Olen joskus menneisyydessä työskennellyt samassa sairaalassa hänen kanssaan; arvostan häntä ! Kirjan sanoma: jokaisessa on potentiaalia; kaikki on omasta itsestä kiinni ja omista päätöksistä.
Sateisessa säässä tänään siivoilen vaatekaapit ja lenkkeilen illemmalla. Ensi viikon lopulla Lontooseen muutamaksi päiväksi keskimmäisen lapseni ja siskoni kanssa. Mukavaa yhteiseloa tiedossa. Nyt kun lapset jo isoja, matkustelen heidän kanssaan mielellään yksitellen juuri kaupunkilomia. Ukkokulta jää koiran kanssa kotiin ja vanhemmat lapset menee isänsä luo; tosin vanhin (20-v.) viihtyy nykyään lähinnä tyttöystävänsä kotona.
Kiitos teille ihanaiset tervetulotoivotuksista; tää palsta tuntuu hyvältä:hug:
Hyvää sunnuntaita kaikille !
Minni 007 sinut oli mukavaa myös pongata täältä, luin paljon tarinoitasi tuolta munasolun vastaanotto- palstalta ja sinulla on käynyt ihana onni saada kaksi iltatähteä:heart:
terkuin paulanna
Mukavan leppoisaa sunnuntaita tänne :heart:
Olen niin nauttinut tästä vkon lopusta. Eilen tehtiin antoisa retki tuohon lähiluntoon, eväineen, luontokuvia ottaen. Sain todella ihania kuvia lapsosista syksyn värimaailman kera :heart:
Nyt pakataan reput uudelleen ja metsäretki odottaa
Olen niin nauttinut tästä vkon lopusta. Eilen tehtiin antoisa retki tuohon lähiluntoon, eväineen, luontokuvia ottaen. Sain todella ihania kuvia lapsosista syksyn värimaailman kera :heart:
Nyt pakataan reput uudelleen ja metsäretki odottaa
Sataa sataa ropisee, ti-di ti-di pom... kastuittekos metsäretkellä Pieni Tähtönen? Täällä on satanut tuntikausia... ja olo on kovin laiska, juuri sanoin miehelle ettei jaksaisi edes ruokaa tänään tehdä. Saas nähdä mitä keksitään...
Kuulostaa idylliseltä Uudin asuinpaikka. Minäkin HALUAISIN olla enemmän luonnossa. Samoin mies. Enpä tiedä miksi sinne niin kovin harvoin kuitenkin päädymme... Kaipa sitä vain ollaan niin poikki työpäivien ja -viikkojen jälkeen. Siis vain ottamaan itseään niskasta kiinni!
Sisustamisesta on puhellut ainakin Lillis ja Uudi. Meillä on kirjava kokoelma kahdesta kodista yhdistettyjä huonekaluja, ja muutama käytettynä ostettu. Olisihan kiva sisustaa ihan alusta asti yhteensopivasti, mutta eipä ole ollut vielä ylimääräistä rahaa siihen tarkoitukseen... Tai kaipa sitä rahaa löytyisi JOS pitäisi asiaa riittävän tärkeänä, ehkä en sitten kuitenkaan ole niin sisustustyyppiä... ihan hyvin viihdyn kotoisassa, vähemmän tyylikkäässä ympäristössä MUTTA toivelistalla olisi kevyet, puiset, valkoiset sohvapöydät (tai ehkä vain yksi...) olkkariin, ja kaksi sellaista recliner-löhönojatuolia... ehkäpä mieluummin nahkaisina kun nimittäin istumme kuitenkin nykyisissäkin nojatuoleissa kahvia juomassa ja saatamme syödäkin jotain, eli vaaleissa tuoleissa jo elämän jälkiä... Luulen vain että nämä pysyvät tuolla toivelistalla aika kauan, emme ole valmiita maksamaan uusista ja vanhojen metsästys vaatisi tarmokkuutta jota ei tällä hetkellä löydy. Kuten Uudi sanoit, hyvät käytetyt menevät nopeasti eli pitäisi jatkuvasti seurata tilannetta netissä. Ja eihän sitä ehdi kun roikkuu täällä
Kuopus makaa lattialla ja valittaa että on nälkä, eikä ruoka "teleporttaudu" suoraan suuhun..... laiskoja täällä siis muutkin kuin minä tänään!
Tälläistä joutavanpäiväistä höpinää tänään Jätän areenan vapaaksi viisaammalle keskustelulle
Täällä on satanut tuntikausia... ja olo on kovin laiska, juuri sanoin miehelle ettei jaksaisi edes ruokaa tänään tehdä. Saas nähdä mitä keksitään...Kuulostaa idylliseltä Uudin asuinpaikka. Minäkin HALUAISIN olla enemmän luonnossa.
Samoin mies. Enpä tiedä miksi sinne niin kovin harvoin kuitenkin päädymme... Kaipa sitä vain ollaan niin poikki työpäivien ja -viikkojen jälkeen. Siis vain ottamaan itseään niskasta kiinni!Sisustamisesta on puhellut ainakin Lillis ja Uudi. Meillä on kirjava kokoelma kahdesta kodista yhdistettyjä huonekaluja, ja muutama käytettynä ostettu. Olisihan kiva sisustaa ihan alusta asti yhteensopivasti, mutta eipä ole ollut vielä ylimääräistä rahaa siihen tarkoitukseen... Tai kaipa sitä rahaa löytyisi JOS pitäisi asiaa riittävän tärkeänä, ehkä en sitten kuitenkaan ole niin sisustustyyppiä... ihan hyvin viihdyn kotoisassa, vähemmän tyylikkäässä ympäristössä
MUTTA toivelistalla olisi kevyet, puiset, valkoiset sohvapöydät (tai ehkä vain yksi...) olkkariin, ja kaksi sellaista recliner-löhönojatuolia... ehkäpä mieluummin nahkaisina kun nimittäin istumme kuitenkin nykyisissäkin nojatuoleissa kahvia juomassa ja saatamme syödäkin jotain, eli vaaleissa tuoleissa jo elämän jälkiä... Luulen vain että nämä pysyvät tuolla toivelistalla aika kauan, emme ole valmiita maksamaan uusista ja vanhojen metsästys vaatisi tarmokkuutta jota ei tällä hetkellä löydy. Kuten Uudi sanoit, hyvät käytetyt menevät nopeasti eli pitäisi jatkuvasti seurata tilannetta netissä. Ja eihän sitä ehdi kun roikkuu täällä Kuopus makaa lattialla ja valittaa että on nälkä, eikä ruoka "teleporttaudu" suoraan suuhun.....
laiskoja täällä siis muutkin kuin minä tänään!Tälläistä joutavanpäiväistä höpinää tänään
Jätän areenan vapaaksi viisaammalle keskustelulle