Lapsen hankkiminen yksin/ilman parisuhdetta. Keskustelua, mielipiteitä kokemuksia. :)

[QUOTE="noh";26882420]Lapsen voi hankkia pohajlle josta ei ole jo valmiina olemassa asetelmaa jonka hyvin tiedetään aiheuttavan ongelmia tulevassa. Pään saa laittaa puskaan ja kuvitella että isättömyydellä, vallankin jos se alkaa yleistyä, ei ole mitää merkitystä.
[/QUOTE]

Onko tässä jokin pelko, että naiset eivät enää huoli jotain ylijäämämiehiä vain siksi, että saisivat isän lapsilleen? Ihan absurdi ajatus, että isättömyys jotenkin lisääntyisi. Suurin osa haluaa lapsen parisuhteessa.

Eikä ole MITÄÄN asetelmaa, josta voisi varmuudella sanoa sen aiheuttavan tai olevan aiheuttamatta ongelmia tulevaisuudessa. Ja isättömyyden merkitys... jos sillä on lapsen elämään jokin merkitys, se ei silti välttämättä ole mikään erityisen suuri tai ongelmallinen. Ja jos se jotain ongelmia aiheuttaa, niin niihin on mahdollista saada apua. Äidin on osattava keskustella aiheesta lapsen kanssa ja auttaa tätä käsittelemään asiaa. Suurimmalle osalle isättömyys ei kuitenkaan aiheuta niin suuria ongelmia, mitä tässä ketjussa maalaillaan.

 

[QUOTE="vieras";26882533]Millainen pitää naisen olla, ettei löydä itselleen puolisoa koko hedelmällisenä aikanaan (n.30vuotta)? Kysympä vaan.[/QUOTE]

Ihan laidasta laitaan: kaunis, ruma, tumma, vaalea, punapää, koulutettu, kouluttamaton, lihava, laiha...you name it. Sama pätee miehiin.

 

Onko tässä jokin pelko, että naiset eivät enää huoli jotain ylijäämämiehiä vain siksi, että saisivat isän lapsilleen? Ihan absurdi ajatus, että isättömyys jotenkin lisääntyisi. Suurin osa haluaa lapsen parisuhteessa.

Eikä ole MITÄÄN asetelmaa, josta voisi varmuudella sanoa sen aiheuttavan tai olevan aiheuttamatta ongelmia tulevaisuudessa. Ja isättömyyden merkitys... jos sillä on lapsen elämään jokin merkitys, se ei silti välttämättä ole mikään erityisen suuri tai ongelmallinen. Ja jos se jotain ongelmia aiheuttaa, niin niihin on mahdollista saada apua. Äidin on osattava keskustella aiheesta lapsen kanssa ja auttaa tätä käsittelemään asiaa. Suurimmalle osalle isättömyys ei kuitenkaan aiheuta niin suuria ongelmia, mitä tässä ketjussa maalaillaan.

Ihan oikeastiko luulet ettei isättömyydellä ole lapsen elämässä mitään merkitystä?

 

[QUOTE="vieras";26882533]Millainen pitää naisen olla, ettei löydä itselleen puolisoa koko hedelmällisenä aikanaan (n.30vuotta)? Kysympä vaan.[/QUOTE]

Aiemmin kerroinkin, että omassa tuttavapiirissäni on lukuisia naisia, joilla on kyllä ollut parisuhteita, mutta joko ne ovat päättyneet tai sitten mies ei ole halunnut lasta. Ja aina sopiva kumppani ei vaan osu kohdalle, tai ei ainakaan oikeaan aikaan. Toki suurin osa varmaan saisi "jonkun", jos kelpuuttaisi huonommankin vaihtoehdon, mutta mitä järkeä siinäkään olisi? Joku voi löytää Sen Oikean vasta 45-vuotiaana, jolloin lastenteko on jo myöhäistä. Mutta jos hänellä on jo lapsi, niin silloinhan lapsi saa uudesta puolisosta isän.

 

Ihan laidasta laitaan: kaunis, ruma, tumma, vaalea, punapää, koulutettu, kouluttamaton, lihava, laiha...you name it. Sama pätee miehiin.

Kyse ei ollut ulkonäöstä.

 

[QUOTE="vieras";26882568]Ihan oikeastiko luulet ettei isättömyydellä ole lapsen elämässä mitään merkitystä?[/QUOTE]

Uskon, että on sillä varmasti merkitystä suurimmalle osalle (vaikka ei varmaan kaikille). KAIKELLA on merkitystä. Mutta se merkitys ei aina tarkoita elämän suurta kipupistettä, traumaa, ongelmia, kriisejä, yms.

 

Aiemmin kerroinkin, että omassa tuttavapiirissäni on lukuisia naisia, joilla on kyllä ollut parisuhteita, mutta joko ne ovat päättyneet tai sitten mies ei ole halunnut lasta. Ja aina sopiva kumppani ei vaan osu kohdalle, tai ei ainakaan oikeaan aikaan. Toki suurin osa varmaan saisi "jonkun", jos kelpuuttaisi huonommankin vaihtoehdon, mutta mitä järkeä siinäkään olisi? Joku voi löytää Sen Oikean vasta 45-vuotiaana, jolloin lastenteko on jo myöhäistä. Mutta jos hänellä on jo lapsi, niin silloinhan lapsi saa uudesta puolisosta isän.

Niin, paitsi että tämä isäpuoli ei ole sama kuin oma isä, ja lisäksijos 45v löytää sen oikean niin lapsihan voi olla jo vaikka 25v jolloin tämän isäpuolen kuvioihin astuminen on oman isäsuhteen kannalta melko turhaa.

 

[QUOTE="vieras";26882558]Noniin! Eli silloin lapselle ei ole edes yritetty luoda kokonaista perhettä, vaan "koska mua ei miehet kiinnosta mut lapsi ois ihan jees" niin tehdään se isätön lapsi. HAH miä itsekkyyttä!
Jostain on osattava luopua. Jos ei parisuhde/miehet kiinnosta ollenkaan niin sitten ei lapsiakaan.[/QUOTE]

Eli oletko huolestunut siitä, että naiset eivät enää "tarvitsisi" miehiä ja varsinkin kaikki ei-niin-kiinnostavat miehet jäisivät tarpeettomiksi?

 

[QUOTE="vieras";26882580]Kyse ei ollut ulkonäöstä.[/QUOTE]

Joka tapauksessa, aina se Suuri Rakkaus vaan ei osu kohdalle ennen kuin on myöhäistä lasten teon kannalta. Eikä aina sen jälkeenkään kaikille.

Ihan omalta kohdaltani voin miettiä, että miten monta tuhatta (sataatuhatta?) miestä olen elämäni varrella kohdannut, ja miten harvan kanssa on kolahtanut. Onneksi olen löytänyt elämäni ihanuuden, mutta kaikille ei käy niin hyvin.

 

http://yle.fi/uutiset/isattomyys_jattaa_aukon_lapsen_sisimpaan/5737213

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/12847

http://www.uusimaa.fi/artikkeli/93453-isattomyys-nakyy-kouluarjessa

 

Muiden tunnetiloista ei oikein voi tehdä päätelmiä. Jotkut todella ovat onnettomampia ilman lapsia, toiset eivät. Samoin mitä tuohon huonoon isään tulee, niin todellakin olisin ollut onnellisempi ilman nykyistä isääni (kuten olisi moni muukin). Miten ihmeessä voit väittää puolestani jotain muuta tuntematta tilannetta?

Ja edelleen, vaikka minulla on ollut huono isä, niin pidän hyvin toimivaa ydinperhettä kaikille parhaana mahdollisena vaihtoehtona, ja esim. tämän tulevan lapseni isä jää hoitovapaalle mm. siitä syystä että pidän isä-lapsisuhdetta yhtä tärkeänä kuin äiti-lapsisuhdetta, kunhan vaan on kyse hyvistä vanhemmista.

En väitä puolestasi mitään. Varmasti olisit ollut onnellisempi ilman paskaa isää. Mutta isätön et ole myöskään, etkä siis mitenkään voi puhua siitä miltä isättömästä lapsesta tuntuu. Perustelu: olisin ollut onnellisempi ilman isää - ontuu pahasti kun puhutaan oikeasta isättömyydestä

Onnettomampi ilman lasta? varmasti jos on elämässä pakkomielle saada sellainen. Mistä se sitten johtuu? ehkä siitä että ei osata ajatella elämää niin että lapsi tulee elämään jos on tullakseen ja elämä lutviutuu suuntaan että lapselle on tarjota se parisuhde kodiksi. Jos ei niin sitten elämällä voi olla toinenkin suunta.

hienoa että teillä on isä mukana elämässä. Niin meilläkin. En muuten lapsia missään nimessä olisi hankkinut. Näitä perheitä on tarpeeksi jossa lapsen isä on valittu vaan siittäjäksi - ja sitten kummastellaan kun hän käyttäytyy kuin keskenkasvuinen kakara. Totta miehessä on vikaa silloin- mutta olisiko äitikin voinnut tehdä asialle jotain? esim ymmärtänyt että se baareissa roikkuva ukonkutale ei muutu vauva myötä yhtään mihinkään. Jos menojalka ukolla kutkuttaa edelleen, se kutkuttaa oli vauvaa tai ei,

 

Ei se ainakaan kamalan luonnollista ole, eriasia siis jos on ollut jonkun kanssa ja ero tulee ennen lapsen syntymää..tai yhden illan juttu tai puoliso kuolee. Eihän nyt aina lapsella ole kahta vanhempaa, sitä en tarkoita.
Mutta en kannata lainkaan että yksinäinen henkilö saisi "lapsettomuushoitoja" eli koeputkihedelmöityksen. Luonto ei ole tarkoittanut asiaa niin.
Jos yksinäinen ihminen haluaa yksin lapsen, mun puolesta voi "metsästää" ihmistä joka sitä lasta voisi yrittää hänen kanssaan. Mutta se että se tehdään jotenkin luovutettujen siittiöiden/munasolujen minkä ikinä avulla koeputkella tai muuten, niin sitä en hyväksy.
Oikeasti lapsettomat pariskunnat tarvitsevat niitä avuja paljon enemmän.

 

[QUOTE="vieras";26882592]Niin, paitsi että tämä isäpuoli ei ole sama kuin oma isä, ja lisäksijos 45v löytää sen oikean niin lapsihan voi olla jo vaikka 25v jolloin tämän isäpuolen kuvioihin astuminen on oman isäsuhteen kannalta melko turhaa.[/QUOTE]

Eli siis pointti on nimenomaan biologinen isä, vai? Vastustatko siis samoin argumentein luovutettujen sukusolujen käyttöä ja adoptiota heteropareille? Hassua, että jälkimmäistä jo tarjottiin vaihtoehdoksi yksin lasta hankkiville.

Useimmiten lapsen yksin hankkivat ovat yli kolmekymppisiä. No, periaatteessa isäpuoli voi silloinkin tulla kuvioihin "liian myöhään", mutta jos isäpuolen mekritys olisi muutenkin olematon, kun ei ole kyseessä biologinen isä, niin silloin varmaan läheisiksi miespuolisiksi esikuviksi kelpaavat isoisä, enot, äidin miespuoliset ystävät, yms.

 

[QUOTE="...";26882617]Ei se ainakaan kamalan luonnollista ole, eriasia siis jos on ollut jonkun kanssa ja ero tulee ennen lapsen syntymää..tai yhden illan juttu tai puoliso kuolee. Eihän nyt aina lapsella ole kahta vanhempaa, sitä en tarkoita.
Mutta en kannata lainkaan että yksinäinen henkilö saisi "lapsettomuushoitoja" eli koeputkihedelmöityksen. Luonto ei ole tarkoittanut asiaa niin.
Jos yksinäinen ihminen haluaa yksin lapsen, mun puolesta voi "metsästää" ihmistä joka sitä lasta voisi yrittää hänen kanssaan. Mutta se että se tehdään jotenkin luovutettujen siittiöiden/munasolujen minkä ikinä avulla koeputkella tai muuten, niin sitä en hyväksy.
Oikeasti lapsettomat pariskunnat tarvitsevat niitä avuja paljon enemmän.[/QUOTE]

Samaa mieltä. On väärin, että resursseja käytetään yksin keinohedelmöitykseen haluaviin, kun lapsettomia pariskuntiakin olisi jonossa. Pariskunnat kuitenkin ovat yrittäneet luultavasti vuositolkulla raskautumista ihan luonnollisin keinoin siinä onnostumatta, joten on melko törkeää että jonoon kiilaa sellainen nainen/mies joka ei "vaan halua puolisoa" eikä siis ole edes yrittänyt raskautumista luonnollisesti....

 

Uskon, että on sillä varmasti merkitystä suurimmalle osalle (vaikka ei varmaan kaikille). KAIKELLA on merkitystä. Mutta se merkitys ei aina tarkoita elämän suurta kipupistettä, traumaa, ongelmia, kriisejä, yms.

Uskallatko siis väittää että äidittömyydelläkään ei ole juurikaan merkitystä. Kun isättömyyttäkin vähättelet. Oikeastaan, mitä väliä edes vanhemmuudelle. Traumoja traumojen seassa.

 

[QUOTE="vieras";26882636]Samaa mieltä. On väärin, että resursseja käytetään yksin keinohedelmöitykseen haluaviin, kun lapsettomia pariskuntiakin olisi jonossa. Pariskunnat kuitenkin ovat yrittäneet luultavasti vuositolkulla raskautumista ihan luonnollisin keinoin siinä onnostumatta, joten on melko törkeää että jonoon kiilaa sellainen nainen/mies joka ei "vaan halua puolisoa" eikä siis ole edes yrittänyt raskautumista luonnollisesti....[/QUOTE]

Minulla kyllä on sellainen käsitys että pariskunnat menevät usein kyllä yksin lasta haluavien edelle, ja että julkisella ei edes yksin lasta haluavia hoideta. Mutta korjatkaa jos olen väärässä.

 

Eli siis pointti on nimenomaan biologinen isä, vai? Vastustatko siis samoin argumentein luovutettujen sukusolujen käyttöä ja adoptiota heteropareille? Hassua, että jälkimmäistä jo tarjottiin vaihtoehdoksi yksin lasta hankkiville.

Useimmiten lapsen yksin hankkivat ovat yli kolmekymppisiä. No, periaatteessa isäpuoli voi silloinkin tulla kuvioihin "liian myöhään", mutta jos isäpuolen mekritys olisi muutenkin olematon, kun ei ole kyseessä biologinen isä, niin silloin varmaan läheisiksi miespuolisiksi esikuviksi kelpaavat isoisä, enot, äidin miespuoliset ystävät, yms.

No niin, vihdoin tajusit pointin! Kyllä, pointti on se että biologista isää ei korvaa mikään isäpuoli tai eno. Tietysti korvaava varaisä voi olla parempi vaihtoehto kuin että ei olisi minkäänlaista miehenmallia, mutta silti pitäisi pyrkiä siihen että bioisä on lapsen elämässä, asuivatpa vanhemmat sitten yhdessä tai ei. Ja tätä pyrkimistä ei ole se että äiti vaan päättää haluta lapsen yksin koska miehet ei kiinnosta tai koska ei satu olemaan miestä. Jos miehet ei kiinnosta niin ei sitten varmaan lapsetkaan.

 

Uskallatko siis väittää että äidittömyydelläkään ei ole juurikaan merkitystä. Kun isättömyyttäkin vähättelet. Oikeastaan, mitä väliä edes vanhemmuudelle. Traumoja traumojen seassa.

Näinpä....Niitä traumoja voi toki tulla kenelle tahansa mistä tahansa, mutta niiden mahdollisuutta voi myös minimoida. Esimerkiksi sillä että lapselle pyritään tarjoamaan äiti ja isä turvallinen koti noin niinkuin ensisijaisesti, koska kyllähän jokainen normaali terve aikuinen ymmärtää sen että isättömyys/äidittömyys näkyy aina jotenkin sen lapsen elämässä. Jos ei vielä lapsena niin myöhemmin kyllä.

 

Aiemmin kerroinkin, että omassa tuttavapiirissäni on lukuisia naisia, joilla on kyllä ollut parisuhteita, mutta joko ne ovat päättyneet tai sitten mies ei ole halunnut lasta. Ja aina sopiva kumppani ei vaan osu kohdalle, tai ei ainakaan oikeaan aikaan. Toki suurin osa varmaan saisi "jonkun", jos kelpuuttaisi huonommankin vaihtoehdon, mutta mitä järkeä siinäkään olisi? Joku voi löytää Sen Oikean vasta 45-vuotiaana, jolloin lastenteko on jo myöhäistä. Mutta jos hänellä on jo lapsi, niin silloinhan lapsi saa uudesta puolisosta isän.

Onko asia tosiaan niin että maailmassa ei ole muuta syytä elää kuin että hankkii lapsen=? saat sen kuulostamaan siltä. Jos isää ei löydy niin sitten ei löydy. Lapset ei synny pelkästä munasolusta joten sitten ollaan ilman lasta. Toiset vaan (yberäidit) ei tunnut tajuavan että elämä voi olla sisältörikas ilmankin lapsia.

 

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/76748/Takkinen.Mira.pdf?sequence=1

lukekaapa tästä, sivulta 49 eteenpäin. Riittää varmaan kertomaan sen, että isättömän lapsen teko on äärimmäisen itsekästä.

 

[QUOTE="vieras";26882698]http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/76748/Takkinen.Mira.pdf?sequence=1

lukekaapa tästä, sivulta 49 eteenpäin. Riittää varmaan kertomaan sen, että isättömän lapsen teko on äärimmäisen itsekästä.[/QUOTE]

kerro omin sanoin asia, ei siinä ole mitään mieltä että toisten juttuja kertoilee, eihän ne ratkaise mitään kun tässä nimenomaan on kyse siitä miten kukakin sen asian ajattelee.

 

Täällä taitaa olla taas muutama joilla on valitettavastti ollut todella huono isä elämässään. Ja sen sijaan että he työstäisivät asian käännetään homma päälaelleen. Lapset ovat onnellisia ilman isää.

Terapia olisi parempi vaihtoehto kuin juosta ojasta ääriväistöliikkeellä suoraan allikoon.

 

Miksi kaksi vanhempaa on parempi kuin vaikkapa kolme vanhempaa?

No jos esim. vanhemmat eroaa ja menee uusiin liittoihin, niin silloinhan lapsi saa isä-/äitipuolia, eikä siinä mitään vikaa sinällään ole. Mutta jos tarkoitat tällä polyamoriaa, niin itse en usko kyseiseen trendiin ollenkaan enkä todellakaan miellä sellaista kasvuympäristöä lapselle hyväksi. Mutta eipä revitä tuotakaan suuntausta tähän keskusteluun, vaan pysytään aiheessa. Ihme kun jokainen tytsin aloittama ketju menee jossain vaiheessa vaistovanhemmuuteen ja polyamoriaan, ettekö te muusta osaa puhua?

 

kerro omin sanoin asia, ei siinä ole mitään mieltä että toisten juttuja kertoilee, eihän ne ratkaise mitään kun tässä nimenomaan on kyse siitä miten kukakin sen asian ajattelee.

Siinä on ihan faktatietoa, tutkimustietoa. Ei mun omin sanoin kerrottu tieto ole yhtä todenperäistä kuin julkaistut tutkimus aiheesta. Ja tämä siis teille, jotka väittävät ettei isättömyydestä ole lapselle haittaa, ja ettei isättömyys juuri näy lapsen elämässä.

 

[QUOTE="vieras";26882717]No jos esim. vanhemmat eroaa ja menee uusiin liittoihin, niin silloinhan lapsi saa isä-/äitipuolia, eikä siinä mitään vikaa sinällään ole. Mutta jos tarkoitat tällä polyamoriaa, niin itse en usko kyseiseen trendiin ollenkaan enkä todellakaan miellä sellaista kasvuympäristöä lapselle hyväksi. Mutta eipä revitä tuotakaan suuntausta tähän keskusteluun, vaan pysytään aiheessa. Ihme kun jokainen tytsin aloittama ketju menee jossain vaiheessa vaistovanhemmuuteen ja polyamoriaan, ettekö te muusta osaa puhua?[/QUOTE]

Minun mielestäni ihan hiton sama onko onnellisella, turvassa kasvavalla lapsella yksi, kaksi, tai vaikka viisi vanhempaa. Viisi kuulostaa lapslele paemmalta kuin yksi tai kaksi, mutta tuskin mikään välttämätön edellytys onnelle sekään.