[QUOTE="mies";26882392]Jos sinua ei ole tehty äidin itsekeskeisyyden jatkeeksi, sinua ei ole olemassa. Silloin et voi edes voivotella että voiku äiti olisi minut tehnyt vaikka ilman isää. Ja toisaalta isättömyys todellakin voi olla asia joka vaikuttaa siihen että haluaisiko olla syntynyt vai ei. Vallankin jos äidin maailmaan ajatus isästä ei ole edes mahtunut. On vaan ollut itsekäs halua lisääntyä.[/QUOTE]
Niin no, suurimmalla osalla näistä äideistä ajatus isästä olisi varmaan ollut ihan varteenotettava, ehkä jopa ensisijainen vaihtoehto. Harva hankkii oikeasti lapsen siksi, ettei haluaisi lapselle isää (tuskin kukaan!). Mutta aina elämä mene niinkuin on etukäteen kuvitellut, ja aina sopivaa kumppania ei ole. Eli tällöinhän motiivi ei ole hankkia nimenomaan isätön lapsi, vaan hankkia lapsi. Asiasta toki kannattaa keskustella lapsen kanssa lapsen iän mukaisella tavalla niin, että lapsi ymmärtää äidin hankkineen hänet yksin, koska halusi lapsen, jota rakastaa ja jolle antaa onnellisen lapsuuden ja hyvän kodin. Ongelmia tulee varmasti, jos asiasta ei edes keskustella eikä äiti osaa auttaa lasta käsittelemään asiaa.
Ja miksi muuten "itsekäs halu lisääntyä" on jotenkin paha asia? Se pätee sitten kaikkiin vanhempiin, siis se, jos lisääntyminen on itsekäs valinta. Ja jokaisen ihmisen elämään tulee jotain ongelmia, kriisejä, prosessoitavia asioita. Ei niistä kuitenkaan voi ruveta syyttämään omia vanhempiaan tyyliin "mulla ei olis tätä-ja-tätä kriisiä, jos olisitte epäitsekkäästi luopuneet halustanne saada lapsi".
[QUOTE="mies";26882392]Maailma on täynä lapsia jotka tulevat huonoista kodeista ja tarvisisivat hoivaa. Miten ideaalia olisikaan jos nämä pakkomielteisest vauvakuumeilijat suuntaisivat hellyyden anto tarpeensa niille lapsille jotka tässä maailmassa jo ovat ja sitä oikeasti tarvitsisivat.[/QUOTE]
Osa adoptoikin. Mutta adoptio ei ole mikään lapsi-supermarketti, josta jokainen vauvakuumeinen voi käydä tilaamassa itselleen lapsen. Adoption tarkoitus ei olekaan olla vastaus kenenkään vauvakuumeiseen tai lapsenkaipuuseen, vaan sillä etsitään lapselle sopivaa kotia. Adoption kriteerit ovat lisäksi niin tiukat ja maasta riippuen vaihtelevat, että moni hyväkään vanhempi ei kelpaa. Uskon, että jos kriteerit olisivat väljemmät/joustavammat, adoptioitakin olisi enemmän.
Mutta toisaalta adoptiohan ei ratkaisisi sitä ongelmaa, jota sinäkin pidät ylipääsemättömänä, eli isättömyyttä
Paitsi, että näillä lapsilla olisi mukana myös kulttuurin vaihto ja sitä kautta ihan uusia identiteettiin liittyviä kysymyksiä. Mutta esimerkkinä oikeastaan aika hyvä tähänkin ketjuun, koska adoptiolapsikin kokee kuuluvansa adoptioperheeseen ja kokee olevansa suomalainen, vaikka omat juuret olisivatkin jossain muualla. Jos hänelle ei ole tullut ylipääsemätöntä kriisiä siitä, että sekä biologinen äiti että isä puuttuvat (ja taustalla saattaa olla rankka tarina miten ovat hylänneet lapsensa vaikka roskikseen) ja lisäksi hänet on repäisty irti synnyinkulttuuristaan - niin miksi sitten se olisi suurempi trauman aihe, että itse on syntynyt hedelmöityshoidon seurauksena lapsen haluavalle äidille? Silloin hän ei ole menettänyt mitään vaan syntynyt olemassaolevaan tilanteeseen toisin kuin adoptiotilanteessa.
