Suutuin miehelle kun hän ei halua toista lasta.

Onhan se ymmärrettävää ja ihan inhimillistä, että on pettynyt ja ehkä suututtaakin jos/kun ei saakaan sitä mitä haluaa ja on luullut saavansa, mutta tuo asia on sellainen johon ei itse voi vaikuttaa eli sen kanssa on opittava elämään.

Itsekkyyden huippu olisi hankkiutua salaa raskaaksi tai vaihtaa lapsen toivossa miestä ja rikkoa jo olemassa olevankin lapsen elämä.
Käännä katse sieltä omasta navasta muihin juttuihin.

 

Joo siis tämä "tasa-arvo" on heittänyt aikaa sitten häränpyllyä.

Suomi on niin vapaamielinen maa naisten tekemisten suhteen ja mahdollisuuksien elämässä yleensäkin että ollaan tultu jo sokeaksi sille miten hyvin asiat on, tää on vähän niinkuin levottomat - kun mikään ei riitä.

Peesi tällekin. Allekirjoitan niin nuo sanat: Kun mikään ei riitä.

Jotenkin pettymysten käsittely kyky on ihan retuperällä. Niihin jäädään jurmuttaan vuosikausiksi tai vaihtoehtoisesti tehdään kaikki ettei pettymyksiä tulisi tielle. Ja samaan aikaan rikotaan muiden ihmisten elämiä, perheitä jne. Mennään kun norsut posliinikaupassa eikä mietitä mitään muuta kuin sitä että ei itse joudu pettymään.

 

Juu ihan kokonaisen yhden kerran olen entisestä poikaystävästä eronnut ja nykyisen poikaystäväni kanssa seurustellun kohta 1,5 vuotta. Tyttöni täyttää kohta kaksi.

Entäs sitten jos mies kokeekin ensimmäisen yhteiden lapsenne jälkeen että ei haluakaan enää "kolmatta" ? Päteekö silloinkin sääntörikkomus? Kun tuo on enemmän kuin mahdollista. Vaikka mitä nyt olisittekin sopineer.

 

Teillä on todella hyvä ja vahva parisuhde! :heart:

Se on muuten jännä, että naisilla on aina oikeus muuttaa mieltään. Miehillä ei koskaan. Nykyajan tasa-arvoa.

Yhyy, missä näin väitetään? kyllä mun mielestä tässä valtiossa ihan jokaisella on oikeus muuttaa mieltään esim. sen aviokumppanin suhteen ja lähteä litomaan jos haluaa. Vässykkämiesten puheita tälläset.

 

[QUOTE="minttu";26656054]Peesi tällekin. Allekirjoitan niin nuo sanat: Kun mikään ei riitä.

Jotenkin pettymysten käsittely kyky on ihan retuperällä. Niihin jäädään jurmuttaan vuosikausiksi tai vaihtoehtoisesti tehdään kaikki ettei pettymyksiä tulisi tielle. Ja samaan aikaan rikotaan muiden ihmisten elämiä, perheitä jne. Mennään kun norsut posliinikaupassa eikä mietitä mitään muuta kuin sitä että ei itse joudu pettymään.[/QUOTE]

Ja semmoinen yltiöfeminismi "tasa-arvon" ylikorostumisella teke vaan hallaa itse naisille, kun jatkuvasti keskitytään siihen mikä on vialla ja missä on parantamisen varaa se menee tälläisssä valtioissa kuten suomi, aivan överiksi, joka pikkuinen vastoinkäyminen on merkki jostain sovinismista tai hyvä veli-systeemistä, kulminoituu jopa siihen asti että yksittäiset tapaukset ja yksittäiset ihmisten asenteet nostetaan esille ja yritetään näillä perustella sitä miten "huonosti" on asiat.


meni vähän ot:ksi pahoittelen.

 

[QUOTE="jjj";26656078]Entäs sitten jos mies kokeekin ensimmäisen yhteiden lapsenne jälkeen että ei haluakaan enää "kolmatta" ? Päteekö silloinkin sääntörikkomus? Kun tuo on enemmän kuin mahdollista. Vaikka mitä nyt olisittekin sopineer.[/QUOTE]

Sitten me keskusteltaisiin asiasta, onhan hyvin mahdollista, etten itsekään haluaisi lisää lapsia. Olisihan esim. sijaisperhetoiminta ihan mahdollinen vaihtoehto. Tosin olisihan miehellä melkein 20 vuotta aikaa muuttaa mieltäänkin jos haluaa lapsia vielä myöhemmin. Eli kaikki on mahdollista ja keskusteltavissa, jos toinen lapsi olisi järkyttävä hirviö, ei varmaan kummallakaan kauheen innokas halu olisi lisää saada, ainakaan heti.

 

Sitten me keskusteltaisiin asiasta, onhan hyvin mahdollista, etten itsekään haluaisi lisää lapsia. Olisihan esim. sijaisperhetoiminta ihan mahdollinen vaihtoehto. Tosin olisihan miehellä melkein 20 vuotta aikaa muuttaa mieltäänkin jos haluaa lapsia vielä myöhemmin. Eli kaikki on mahdollista ja keskusteltavissa, jos toinen lapsi olisi järkyttävä hirviö, ei varmaan kummallakaan kauheen innokas halu olisi lisää saada, ainakaan heti.

Anteeksi, mutta kiinnitin tuohon huomiota. Ööh... eli miehen ei sovi muuttaa mielipidettä lapsien saannista tai se on ero, mutta sinä?

 

Anteeksi, mutta kiinnitin tuohon huomiota. Ööh... eli miehen ei sovi muuttaa mielipidettä lapsien saannista tai se on ero, mutta sinä?

No eihän katylina sanonut missään kohtaa etteikö mies olisi täysin vapaa ottamaan eron myös jos haluaa.

Juuri näin minusta kuuluukin toimia, keskustella ja jos ei päästä yhteisymmärrykseen jne, niin ero voi olla oikea ratkaisu joissain tapauksissa. Mutta tää onkin näköjään joku avioerojen vastustajien palsta.....

 

Sitten me keskusteltaisiin asiasta, onhan hyvin mahdollista, etten itsekään haluaisi lisää lapsia. Olisihan esim. sijaisperhetoiminta ihan mahdollinen vaihtoehto. Tosin olisihan miehellä melkein 20 vuotta aikaa muuttaa mieltäänkin jos haluaa lapsia vielä myöhemmin. Eli kaikki on mahdollista ja keskusteltavissa, jos toinen lapsi olisi järkyttävä hirviö, ei varmaan kummallakaan kauheen innokas halu olisi lisää saada, ainakaan heti.

Sijaisperheenä toiminen edellyttää 100% tervettä päätä. Sinullahan on ollut mielenterveysongelmia jotan ei vaihtoehto teille.

 

Siis äh, miten tämän nyt selittäisi. Tuo asenne, et jos mä saan kaiken minkä mä haluan niin sitten kaikki on hyvin, on jotenkin ihan perseestä. Koska eihän se noin mene. Ap saa toki erota miehestä sen takia et ei saa toista lasta jos kerran kokee et se on niin tärkeä, ylitsepääsemätön asia. Mutta onko ap ottanut huomioon mitä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä se päätös voi tuoda mukanaan? Ei se toinen lapsi ole mikään autuaaksi tekevä asia. Ei varmasti myöskään tuossa nykyisessäkään parisuhteessa.
Ärsyttävä tuollainen jumiutunut ajattelutapa et ei nähdä mitään muuta kun "mutku mä haluun".

 

[QUOTE="vieras";26656131]No eihän katylina sanonut missään kohtaa etteikö mies olisi täysin vapaa ottamaan eron myös jos haluaa.

Juuri näin minusta kuuluukin toimia, keskustella ja jos ei päästä yhteisymmärrykseen jne, niin ero voi olla oikea ratkaisu joissain tapauksissa. Mutta tää onkin näköjään joku avioerojen vastustajien palsta.....[/QUOTE]

Kirjoitin katylinalle, en sinulle, en tarvitse sinun tulkkaamisia jos haluan jonkun tietyn ihmisen kertovan ajatuksistaan.

 

Anteeksi, mutta kiinnitin tuohon huomiota. Ööh... eli miehen ei sovi muuttaa mielipidettä lapsien saannista tai se on ero, mutta sinä?

Jos en itse haluaisi enempää lapsia, me keskusteltaisiin siitä myös. Mies on sanonut, ettei hänelle määrällä ole kovin paljoa merkitystä ja sillä on taas minulle merkitystä. Sitten taas on asioita, joita mies haluaa ja minä en välttämättä niinkään. Kaikesta voi sopia, mutta jos mielipiteet eroavat liikaa emmekä löydä yhteistä säveltä, tulee suuresti riitoja eikä parisuhde toimi, niin miksi sitä pitäisi pakolla jatkaa? Järkevästi koitamme kuitenkin asiat ratkaista ja keskustella niistä. Aina ei voi voittaa.

 

[QUOTE="vierailija";26656134]Sijaisperheenä toiminen edellyttää 100% tervettä päätä. Sinullahan on ollut mielenterveysongelmia jotan ei vaihtoehto teille.[/QUOTE]

Netistä en löydä kohtaa, jossa menneet ja hoidetut ongelmat vaikuttaisivat mitenkään sijaisperheeksi hakemiseen, onko kenties linkkiä tälläiseen?

 

Jos en itse haluaisi enempää lapsia, me keskusteltaisiin siitä myös. Mies on sanonut, ettei hänelle määrällä ole kovin paljoa merkitystä ja sillä on taas minulle merkitystä. Sitten taas on asioita, joita mies haluaa ja minä en välttämättä niinkään. Kaikesta voi sopia, mutta jos mielipiteet eroavat liikaa emmekä löydä yhteistä säveltä, tulee suuresti riitoja eikä parisuhde toimi, niin miksi sitä pitäisi pakolla jatkaa? Järkevästi koitamme kuitenkin asiat ratkaista ja keskustella niistä. Aina ei voi voittaa.

No se on ihan hyvä että ajattelet miehelläkin olevan oikeuden tehdä liikkeitä sinun asenteesi mukaan. Ei se aina niin mene. No eihän sitä kannatakkaan toki jatkaa jos tulee liikaa arvoeroja ja ei päästä yhteisymmärrykseen. Itsestäni tuo kynnyskysymys oli ap:n kirjoituksessa se, että puhistaan siitä kun ennen lapsia puhuttu jostain numerosta ja sitten kun nähdään se mitä se on kun eka syntyy niin toisella ei olisi oikeutta muuttaa mieltään...

 

Netistä en löydä kohtaa, jossa menneet ja hoidetut ongelmat vaikuttaisivat mitenkään sijaisperheeksi hakemiseen, onko kenties linkkiä tälläiseen?

yllä sossut tutkivat menneisyyden tarkkaan en usko että sijaislapsia saisit.

 

Kirjoitin katylinalle, en sinulle, en tarvitse sinun tulkkaamisia jos haluan jonkun tietyn ihmisen kertovan ajatuksistaan.

 

Jos en itse haluaisi enempää lapsia, me keskusteltaisiin siitä myös. Mies on sanonut, ettei hänelle määrällä ole kovin paljoa merkitystä ja sillä on taas minulle merkitystä. Sitten taas on asioita, joita mies haluaa ja minä en välttämättä niinkään. Kaikesta voi sopia, mutta jos mielipiteet eroavat liikaa emmekä löydä yhteistä säveltä, tulee suuresti riitoja eikä parisuhde toimi, niin miksi sitä pitäisi pakolla jatkaa? Järkevästi koitamme kuitenkin asiat ratkaista ja keskustella niistä. Aina ei voi voittaa.

Mutta muidenkaan kanssa niitä lapsia sitten et kuitenkaan voisi tehdä, koska olethan uusioperheitä "vastaan".

 

Ja semmoinen yltiöfeminismi "tasa-arvon" ylikorostumisella teke vaan hallaa itse naisille, kun jatkuvasti keskitytään siihen mikä on vialla ja missä on parantamisen varaa se menee tälläisssä valtioissa kuten suomi, aivan överiksi, joka pikkuinen vastoinkäyminen on merkki jostain sovinismista tai hyvä veli-systeemistä, kulminoituu jopa siihen asti että yksittäiset tapaukset ja yksittäiset ihmisten asenteet nostetaan esille ja yritetään näillä perustella sitä miten "huonosti" on asiat.


meni vähän ot:ksi pahoittelen.

No hätä - hyviä pointteja, samalla ajatusviivalla itsekin seison. Joskus oikein provosoidun näistä, vaikka ei pitäisi. Meillä vaan ei enää voi oikein tasa-arvosta puhua vaan puhun mieluusit "päähän mättö"-kultuurista. On hienoa että naisilla on hyvin vahva asema Suomessa, mutta joskus tuntuu että olemmeko kaikki sen arvoisia? Koska tasa-arvon sijaan niin helposti asetutaan ylipäälikön rooliin - ja ihan liian usein tuohon vielä vedetään mukaan kortti "koska olen äiti ja koska minulla on lapset". Isän rooli on muodotunut sivustaseuraajan rooliksi josta aina hetkittäin kuitenkin täytyy osata täydentää naisen vanhemmuutta, tukea ja turvata taloutta.

Ei siis ihan suuri ihme että osa miehistä voi huonosti. Voi naisetkin jos tuollaiseen tilaan joutuu. Olen itse kiertänyt paljon maailmaa ja nähnyt niitä oikeasti epätasa-arvoisia kultuureita. Antaa kummasti perspektiiviä siitä miten turhasta meillä joskus valitetaan. Ei sillä, valittaa toki saa ja kertoa eriävät mielipiteet. Mutta pitää muistaa että mitä kovempaa vaadit, sitä enemmästä on osattava myös luopua jos kompromissiin ja tasvertaisuuteen halajaa.

Ohi aiheen ja lujaa - mutta toimii tässäkin aloituksessa jossain määrin.

 

[QUOTE="minttu";26656270]No hätä - hyviä pointteja, samalla ajatusviivalla itsekin seison. Joskus oikein provosoidun näistä, vaikka ei pitäisi. Meillä vaan ei enää voi oikein tasa-arvosta puhua vaan puhun mieluusit "päähän mättö"-kultuurista. On hienoa että naisilla on hyvin vahva asema Suomessa, mutta joskus tuntuu että olemmeko kaikki sen arvoisia? Koska tasa-arvon sijaan niin helposti asetutaan ylipäälikön rooliin - ja ihan liian usein tuohon vielä vedetään mukaan kortti "koska olen äiti ja koska minulla on lapset". Isän rooli on muodotunut sivustaseuraajan rooliksi josta aina hetkittäin kuitenkin täytyy osata täydentää naisen vanhemmuutta, tukea ja turvata taloutta.

Ei siis ihan suuri ihme että osa miehistä voi huonosti. Voi naisetkin jos tuollaiseen tilaan joutuu. Olen itse kiertänyt paljon maailmaa ja nähnyt niitä oikeasti epätasa-arvoisia kultuureita. Antaa kummasti perspektiiviä siitä miten turhasta meillä joskus valitetaan. Ei sillä, valittaa toki saa ja kertoa eriävät mielipiteet. Mutta pitää muistaa että mitä kovempaa vaadit, sitä enemmästä on osattava myös luopua jos kompromissiin ja tasvertaisuuteen halajaa.

Ohi aiheen ja lujaa - mutta toimii tässäkin aloituksessa jossain määrin.[/QUOTE]

Meinasin mainitakkin nuo muut kulttuurit, mutta eihän se sovi kun on joko rasisti tai ei ymmärrä muita kulttuureja, kun yrittää vaan tehdä selväksi että joku osaisi arvostaa sitä miten vapaassa ilmapiirissä on saanut kasvaa kun suomeen on syntynyt. Ainahan ihmiset yrittää toisiaan panetella tai estellä tai syrjiä, maasta huolimatta, mutta täällä ei ainakaan henki mene siitä että olet vahva nainen tai suulas.

 

[QUOTE="äiti";26656202]yllä sossut tutkivat menneisyyden tarkkaan en usko että sijaislapsia saisit.[/QUOTE]

Ihan tosi, mulle sossut on sanoneet, että oltais hyvä sijaisperhe ja ovat kyllä tietoisia masennuksesta, jonka sairastin

 

[QUOTE="vieras";26656213]Mutta muidenkaan kanssa niitä lapsia sitten et kuitenkaan voisi tehdä, koska olethan uusioperheitä "vastaan".[/QUOTE]

Siis miten olen uusioperheitä vastaan?

 

[QUOTE="minttu";26656270]No hätä - hyviä pointteja, samalla ajatusviivalla itsekin seison. Joskus oikein provosoidun näistä, vaikka ei pitäisi. Meillä vaan ei enää voi oikein tasa-arvosta puhua vaan puhun mieluusit "päähän mättö"-kultuurista. On hienoa että naisilla on hyvin vahva asema Suomessa, mutta joskus tuntuu että olemmeko kaikki sen arvoisia? Koska tasa-arvon sijaan niin helposti asetutaan ylipäälikön rooliin - ja ihan liian usein tuohon vielä vedetään mukaan kortti "koska olen äiti ja koska minulla on lapset". Isän rooli on muodotunut sivustaseuraajan rooliksi josta aina hetkittäin kuitenkin täytyy osata täydentää naisen vanhemmuutta, tukea ja turvata taloutta.

Ei siis ihan suuri ihme että osa miehistä voi huonosti. Voi naisetkin jos tuollaiseen tilaan joutuu. Olen itse kiertänyt paljon maailmaa ja nähnyt niitä oikeasti epätasa-arvoisia kultuureita. Antaa kummasti perspektiiviä siitä miten turhasta meillä joskus valitetaan. Ei sillä, valittaa toki saa ja kertoa eriävät mielipiteet. Mutta pitää muistaa että mitä kovempaa vaadit, sitä enemmästä on osattava myös luopua jos kompromissiin ja tasvertaisuuteen halajaa.

Ohi aiheen ja lujaa - mutta toimii tässäkin aloituksessa jossain määrin.[/QUOTE]

Ei toi musta kovin pahasti ohi aiheen mene Tuo on se avainsana monessakin asiassa. Ei nähdä sitä et luopumalla, ainakin osittain, voi saadakin paljon enemmän.

 

Meinasin mainitakkin nuo muut kulttuurit, mutta eihän se sovi kun on joko rasisti tai ei ymmärrä muita kulttuureja, kun yrittää vaan tehdä selväksi että joku osaisi arvostaa sitä miten vapaassa ilmapiirissä on saanut kasvaa kun suomeen on syntynyt. Ainahan ihmiset yrittää toisiaan panetella tai estellä tai syrjiä, maasta huolimatta, mutta täällä ei ainakaan henki mene siitä että olet vahva nainen tai suulas.

Ei mene, ei. Mutta suorastaan inhoan suuntaa mihin tässä ollaan toisinaan menossa. Miehet joutuvat kohta oikeasti älähtämään oman tasavertaisuudensa puolesta, ainakin parisuhteissa. Kaikki eivät (siis naiset) osaa käyttää meillä olevaa vapautta oikein vaan ns. rynnivät toisten ihmisten yli. Ollaan valmiita tyyliin jättämään salaa ehkäisy pois jos mies ei suostu ajatukseen lapsesta, noin yhtenä esimerkkinä.

Tasa-arvoisuus on mulle sitä että miehillä ja naisilla on samat ihmsioikeudet tulla kuulluksi ja kuunnelluksi. Ei vauva-arki helppoa aina miehellekään ole. On kuitenkin liikaa naisia jotka eivät halua edes katsoa asiaa miehen silmin. Rankkuus on erilaista - mutta ei vähän pätöisempää.

 

Ihan tosi, mulle sossut on sanoneet, että oltais hyvä sijaisperhe ja ovat kyllä tietoisia masennuksesta, jonka sairastin

Näkisipä ne sossut mitä oot tänne kirjoitellut..

Ei mutta oikeesti, hoidettu masennus ei ole lähellekään se suurin syy miksi en toivoisi teidän saavan toimia sijaisperheenä.

 

Meillä oli puhetta ennen esikoista, että tehdään kuusi lasta. Nyt olemme sitä mieltä, että yksi riittää. Näinkin voi siis käydä. Onneksi meillä oltiin yksimielisiä.