Suutuin miehelle kun hän ei halua toista lasta.

  • Viestiketjun aloittaja suuttunut
  • Ensimmäinen viesti
huomiohuokailija
[QUOTE="vieras";26655544]No kuka sinä olet sanelemaan että on yksinkertainen päästään, jos ensisijaista elämässä on lapset, ja niitä haluaa useamman kuin yhden.

Ap:n suuttumus lienee ennemminkin pettymystä, joka minusta on täysin ymmärrettävää. Jokainen punnitsee ja ratkaisee sen sitten omalla tavallaan, joko nielee asian tai lähdetään eri teille jos ei halut kohtaa eikä päästä kompromissiin.[/QUOTE]

Kannattaa hankkia elämälle muutakin sisältöä ja nauttia siitä yhdestä lapsesta. Lapset on ihania ja tärkeimpiä, mut elämässä on muutakin.

Ja mua henk.koht. ärsyttää yhden (tai useamman) lapsen vanhemmat jotka ruikuttaa kun ei lisää lapsia tule. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että pitkän lapsettomuuden jälkeen sitä yhtä lasta osaa todella arvostaa!

Mä ymmärrän ap:n miestä. Kun me ei saatu lapsia, mä aloin luoda uraa ja työstä tuli enemmän kuin keino elättää itsensä.

Pakko nostaa hattua teidän miehille kun sietävät tollaisia naisia! Musta tuntuu että mun mies ei sietäis.
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
"vieras"
Minä olen "se sanomaan", että olen sitä mieltä. Se on minun henk koht mielipide, että pakosti on joku ruuvi löysällä kun pistää parisuhteen taka-alalle ja jankkaa mantraa "haluan lisää lapsia".

Olkaa ihan rauhassa omaa mieltänne, tässä asiassa tunnen että minulla on ihan oikeus tuomita rauhassa, eiköhän näitä yh / uusioperheitä tule ihan tarpeeksi muistakin syistä, niin tarviiko viellä pakkomielteillä lisää niitä tilanteita, antaa mielummin parisuhteelleen mahdollisuuden ja olemassa olevalle / oleville lapselle/lapsille ehjän perheen jos muuten suhde on kunnossa.
Jep, onneksi se on vain sun henkilökohtainen mielipide. Ja omaan arvoonsa voi myös jättää sen että sulla on "oikeus tuomita rauhassa" joku. Phahaahah.
 
Ammattivalittaja...?

Mun mielestä kaikenmaailman sopimukset siitä, montako lasta tullaan tekemään, on turhia. Suunnitella voi, alustavasti jutella, mutta vasta ekan lapsen synnyttyähän sen näkee millaista on olla vanhempi. Jaksaako, haluaako lisää lapsia, onko itse vanhempana sellainen kuin haluaa olla, onko puoliso vanhempana sellainen kuin toivoisi tämän olevan, jne.
 
Kepsis
[QUOTE="vieras";26655612]Jep, onneksi se on vain sun henkilökohtainen mielipide. Ja omaan arvoonsa voi myös jättää sen että sulla on "oikeus tuomita rauhassa" joku. Phahaahah.[/QUOTE]

no niinhän sen herttinen sentään voikin jättää, kuka sanoi että minun mielipiteen mukaan pitää elää? ihme angstisia ihmisiä.
 
"vieras"
Kannattaa hankkia elämälle muutakin sisältöä ja nauttia siitä yhdestä lapsesta. Lapset on ihania ja tärkeimpiä, mut elämässä on muutakin.

Ja mua henk.koht. ärsyttää yhden (tai useamman) lapsen vanhemmat jotka ruikuttaa kun ei lisää lapsia tule. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että pitkän lapsettomuuden jälkeen sitä yhtä lasta osaa todella arvostaa!

Mä ymmärrän ap:n miestä. Kun me ei saatu lapsia, mä aloin luoda uraa ja työstä tuli enemmän kuin keino elättää itsensä.

Pakko nostaa hattua teidän miehille kun sietävät tollaisia naisia! Musta tuntuu että mun mies ei sietäis.
Niin, lapsettomat toki saa haluta lasta ja ärsyyntyä ja loukkaantua kaikesta, mutta ei yhden lapsen äiti, tai on ärsyttävä ja yksinkertainen.

Onneksi oma mies sietää ja ymmärtää sen että mullakin on omia haaveita ja tavoitteita, ja saatan jopa pettyä tai pahastua jos joudun jostain asiasta luopumaan.
 
Kepsis
Jos joskus olisin sellaisen naisen kanssa päätynyt yhteen joka tekee selväksi että kuinka monta lasta haluaa, minun kanssa tai ilman, niin olisi saanut etsiä ihan samantien uuden miehen. Minä seurustelen / olen naimisissa sen takia kun haluan olla sen ihmisen kanssa, en siittämässä jotain laumaa kakaroita jollekkin OCD hormoonihöyryiselle naiselle.
 
Kepsis
[QUOTE="vieras";26655661]Ei kukaan, totesin sen vaan ap:lle että ei hän ole tyhmä ja yksinkertainen.[/QUOTE]

onhan, minun mielestäni. ei sinun mielipide ole sen arvokkaampi kuin minunkaan :D ja toki päinvastoin.
 
Tätähän tämä elämä on. Ihmiset muuttaa mieltään, koetaan pettymyksiä, tulee vastoinkäymisiä, yllättäviä tilanteita joihin on sopeuduttava. Eihän kenenkään, ei sitten kenenkään, elämä menee täysin tasaisesti ennaltaansuunnitellun kaavan mukaan. Elämä on täynnä asioita joihin ei voi vaikuttaa. Ainoa mihin aivan varmasti VOI vaikuttaa on oma asennoituminen.

Sä voit ap valittaa ja vinkua, katkeroitua, kokea että sun elämä on täysin pilalla, vihata sun miestä ja tehdä vaikeasta tilanteesta vielä vaikeamman. Tai sitten sä voit valita toisin. It's up to you.
 
Kepsis
[QUOTE="vieras";26655679]Niinkuin sanoin, totesin, ettei hän ole tyhmä ja yksinkertainen.

Ja tähän samaan syssyyn voin todeta että taidat ihan itse olla, tyhmä ja yksinkertainen.[/QUOTE]

ahaa, vai niin :D
 
"tinka"
Maailmassa ei vaan aina saa kaikkea. Vaikka kuinka haluais ja polkis jalkaa kuin kakakra. Elämä on sarja pettymyksiä ja onnistumisia. Mutta kun ihmiset ei enää osaa käsitellä pettymyksiä ja mennä niiden yli. Mieluummin eletään kertakäyttö-elämää, jos yksi ei toimi kuten olisi halunnut niin siirrytään seuraavaan. Ja sitten kummastellaan miksi lapsilla on paha olo? No ka kuinka hekään oppii pettymyksiä sietämään ja niiden kanssa elämään kun vanhemmat on tälläisiä?

Sen sijaan, jos laittaisi lasit päähän jotka korostaa sitä mitä sinulla jo on. Nähdä onni jo olevassa.
 
huomiohuokailija
Eikä aina mene suunnitelmien mukaan. Jos on suunniteltu kahta lasta ja toista ei vaan kuulu, niin kelle sitten suututaan?

Jos mä olisin mies ja mun vaimo vaatisi lisää lapsia, niin mä varmaan tuntisin oloni siitossonniksi. Ja jos nyt mun mies alkaisi vaatia lisää lapsia, niin varmaan tuntisin oloni vauvantekokoneeksi.

Muistakaa ihan oikeesti panostaa myös parisuhteeseen!!
 
"miia"
Ehkä mä sit olen yksinkertainen mutta tässä iässä tietää että aika on rajallinen ja vauvakuume pukkaa päälle. On sääli kun lapsi jää ilman sisaruksia.
Ja vielä suurempi sääli on se jos olemassa oleva lapsi joutuu kärsimään siitä että äiti ei voi tyytyä vähempään vaan juoksentelee vaistojen perässä. Katkeroituu ja ehkä jopa rikkoo lapsen kodin, vain täytääkseen omia toiveitaan.
 
"vieras"
Eikä aina mene suunnitelmien mukaan. Jos on suunniteltu kahta lasta ja toista ei vaan kuulu, niin kelle sitten suututaan?

Jos mä olisin mies ja mun vaimo vaatisi lisää lapsia, niin mä varmaan tuntisin oloni siitossonniksi. Ja jos nyt mun mies alkaisi vaatia lisää lapsia, niin varmaan tuntisin oloni vauvantekokoneeksi.

Muistakaa ihan oikeesti panostaa myös parisuhteeseen!!
On eri asia hyväksyä se että lapsia ei voi saada, kuin se että toista ei tule vain koska toinen ei halua.

Mä en kokisi. Sitten pitäisi juurikin päästä asiasta sopuun tai lähteä eri teille. Kuka mä olen sanomaan ettei mies saa haluta ja hankkia lisää lapsia, jos haluaa?

Kuka sanoi ettei ap ole panostanut parisuhteeseen? voi olla että ap on panostanut ihan helkutisti omaan parisuhteeseensa.
 
suuttunut
Eikä aina mene suunnitelmien mukaan. Jos on suunniteltu kahta lasta ja toista ei vaan kuulu, niin kelle sitten suututaan?

Jos mä olisin mies ja mun vaimo vaatisi lisää lapsia, niin mä varmaan tuntisin oloni siitossonniksi. Ja jos nyt mun mies alkaisi vaatia lisää lapsia, niin varmaan tuntisin oloni vauvantekokoneeksi.

Muistakaa ihan oikeesti panostaa myös parisuhteeseen!!
Olen todella paljon panostanut parisuhteeseen.montako lasta sinulla on?
 
Kyl minuaki vähä veetuttaa kun ukko ei toista halua,mutta sellaista elämä on. Minulla on jo yksi täydellinen,siitä olen onnellinen. Salaa toki haaveilen miehen muuttavan mielipiteen,mutta en halua lasta jos ei molemmat siihen sitoudu. Ajoittain olen surullinen asiasta,mutta kyllä tämä perhe riittää tällaisenakin. Kepsis on tavallaan oikeassa,mutta ymmärrän ap:n pettymyksen enempi ku hyvin.
 
"Elina"
Kuulostaa tutulta, saimme esikoisemme ollessani 33v (2006) ja meilläkin oli puhetta että kaksi lasta olisi hyvä määrä. Mutta kun asia tuli ajankohtaiseksi ja otin sen puheeksi (n. 2009), mies teki täyden stopin. Ei ikinä, ei koskaan tuli vaan kommenttina. Tottakai tuo tuntui pahalta, mitään sen parempaa perustelua en saanut mieheltä miksi näin jyrkästi halusi kieltäytyä. Aika kului ja asiasta ei puhuttu, esikoinen oli jo täyttänyt 5v. kun alkoi pikkusisaruksen mankuminen. Sanoin kyllä tylysti tytölle että iskä ei halua toista lasta niin minäkään en asialle voi yksin mitään. Sitten tyttö aloitti isän kimpussa pyörimisen ja kyselemisen miksi iskä ei halua toista lasta kun pikkusisarus olisi niin kiva ja hoitaisin sitä ja auttaisin äitiä hoidossa.

En tiedä mitä tapahtui, mutta yhtenä iltana mies alkoi puhumaan että jaksaisiko sitä toista. Sanoin siihen että jos sinä jaksat ja haluat niin kyllä minäkin jaksan, toinen lapsi on aina ollut haaveenani ja haaveeni täyttyisi. Tuumasin että nyt on 5 vuotta kierukka ollut ja pitäisi päättää laitatanko uuden vai jätetäänkö ehkäisy pois. Mies tuumasi että käy ottaan se pois, mutta en kyllä kortsujakaan ala käyttämään. Kaksi kuukautta tästä tein 38v. positiivisen testin, tosin se päättyi rv13 keskenmenoon. En olisi ikinä uskonut, mutta tuon tiedon saatuani mies halasi minua ja sanoi että kyllä meille se toinen lapsi vielä tulee kun molemmat oikein kovasti halutaan. Ja nyt, 39v. olen rv 26, esikoinen on lapsen syntyessä n. 6,5 vuotias.

Nyt jälkikäteen on selvinnyt että olin miehen mielestä täysi hirviö esikoisen ensimmäisen vauvavuoden aikana. Ja kun kelaan itse tuota aikaa niin pakko myöntää että niin taisin olla. Kärsin jonkun asteisesta masennuksesta johon en halunnut edes hakea apua, mieli teki vaan palata töihin nopeasti enkä osannut rentoutua lainkaan vauvan kanssa kotona. Tämän takia mies ei halunnut lasta aiemmin, ei olisi jaksanut katsella minua. Nyt olen päättänyt että jo iän puolesta en haikaile töihin (todennäköisesti työpaikkaa ei edes ole kun sinne olisin palaamassa, YT siivoaa väkeä pois), olen jo läheisiä pyytänyt seuraamaan jaksamistani ja sanomaan suoraan jos huomaavat että kaikki ei ole kunnossa että osaan hakea apua tarvittaessa.

Mieheltä sain kiitosta siitä en ole toista lasta sen enempää vongannut tai hänen tietämättään jättänyt ehkäisyä pois, se olisi ollut avioliittomme surma hyvin pian. Vauva vaatii molemmilta vanhemmilta paljon panosta ja molempien pitää olla siihen valmiita. Ehkä alkuperäisenkin kannattaa miettiä onko oma käytös syynä siihen että mies ei innostu toisesta lapsesta, uskon että teilläkin vielä toinen lapsi vielä on, sen aika ei vaan ole vielä.
 
Kepsis
[QUOTE="miia";26655745]Ja vielä suurempi sääli on se jos olemassa oleva lapsi joutuu kärsimään siitä että äiti ei voi tyytyä vähempään vaan juoksentelee vaistojen perässä. Katkeroituu ja ehkä jopa rikkoo lapsen kodin, vain täytääkseen omia toiveitaan.[/QUOTE]

Näinpä juuri. Pakkomielteet harvoin on vaikuttamatta kokonaisvaltaisesti elämään ja läheisiin
 
´ttt
[QUOTE="Elina";26655809]Kuulostaa tutulta, saimme esikoisemme ollessani 33v (2006) ja meilläkin oli puhetta että kaksi lasta olisi hyvä määrä. Mutta kun asia tuli ajankohtaiseksi ja otin sen puheeksi (n. 2009), mies teki täyden stopin. Ei ikinä, ei koskaan tuli vaan kommenttina. Tottakai tuo tuntui pahalta, mitään sen parempaa perustelua en saanut mieheltä miksi näin jyrkästi halusi kieltäytyä. Aika kului ja asiasta ei puhuttu, esikoinen oli jo täyttänyt 5v. kun alkoi pikkusisaruksen mankuminen. Sanoin kyllä tylysti tytölle että iskä ei halua toista lasta niin minäkään en asialle voi yksin mitään. Sitten tyttö aloitti isän kimpussa pyörimisen ja kyselemisen miksi iskä ei halua toista lasta kun pikkusisarus olisi niin kiva ja hoitaisin sitä ja auttaisin äitiä hoidossa.
.[/QUOTE]

OMAPA v:n aikuista kertoa lapselle noin. Antaakaa niiden aikuisten asioiden olla aikuisten asioita ja opetelkaa käyttäytymään niin.


meni ohi aiheen mutta mua niin suututtaa ihmiset jotka harrastaa tätä: Kyllä minä mutta kun isäsi on niin sitä ja tätä.
 
"vieras"
[QUOTE="tuu";26655818]Kumpi on tärkeämpää: että olemassa olevalla lapsella on ehjä perhe VAI se että sinä saat mitä ikinä haluat?[/QUOTE]

"mitä ikinä haluat"

Voi jestas. Ihan kuin se että ap nyt esittää ettei ole pettynyt/ suuttunut auttaa tekemään perheestä onnellisen ja ehjän. Todella naiivia.

Ja se että haluaa toisen lapsen, ei todellakaan tarkoita etteikö rakastaisi ja arvostaisi ensimmäistä lastaan :O
 
]Ammattivalittaja...?[/B]

Mun mielestä kaikenmaailman sopimukset siitä, montako lasta tullaan tekemään, on turhia. Suunnitella voi, alustavasti jutella, mutta vasta ekan lapsen synnyttyähän sen näkee millaista on olla vanhempi. Jaksaako, haluaako lisää lapsia, onko itse vanhempana sellainen kuin haluaa olla, onko puoliso vanhempana sellainen kuin toivoisi tämän olevan, jne.
Eikös miehensä käynyt vasektomiassa muutama hetki sitten?:saint:
 

Yhteistyössä