Suutuin miehelle kun hän ei halua toista lasta.

[QUOTE="tuu";26655818]Kumpi on tärkeämpää: että olemassa olevalla lapsella on ehjä perhe VAI se että sinä saat mitä ikinä haluat?[/QUOTE]

Tietysti ehjä perhe on tärkein,ehkä suuttunut on liian voimakas sana ehkä pettynyt kuvaa
olotilaa paremmin.Olen todella onnellinen että meillä on tuo yksi lapsi.

 

Jos mies ei suostuisi hankkimaan lapsia enempää kuin tuon yhden, meidän parisuhde olisi aikalailla siinä.

 

ehkäisy nurkkaan ja otat oman päätösvallan. jos ukko jättää, se on hänen ongelmansa.

 

Jos mies ei suostuisi hankkimaan lapsia enempää kuin tuon yhden, meidän parisuhde olisi aikalailla siinä.

Minä itse - sehän on tärkeintä.

 

ehkäisy nurkkaan ja otat oman päätösvallan. jos ukko jättää, se on hänen ongelmansa.

Nämä tyypit joutaisi ladon taakse.

 

[QUOTE="tuuli";26655873]Minä itse - sehän on tärkeintä.[/QUOTE]

naurattaa tälläiset vastaukset.

 

[QUOTE="vieras";26655886] naurattaa tälläiset vastaukset.[/QUOTE]

Kuin? Siitähän se on kyse. Omista tarpeista, olkoonkin että hormoonien aiheuttamaa, mutta silti.

 

[QUOTE="tuuli";26655873]Minä itse - sehän on tärkeintä.[/QUOTE]

Ei, vaan ollaan sovittu asioista. Ollaan puhuttu molempien toiveista ja siitä, miten niitä toteutetaan. Jos mies yllättäen ei haluaisikaan ainutta toivettani pyrkiä toteuttamaan, meidän parisuhde loppuisi siihen.

 

[QUOTE="vieras";26655886] naurattaa tälläiset vastaukset.[/QUOTE]

Miksi? Mikä siinä naurattaa? Miehellä ei ole mitään ihmisarvoa. Jos ei suostu armon rouvan aatoksiin, joutaa tunkiolle. Entä jos isä onkin kokenut vauva-ajan vaikeana eikä jaksaisi toista? Samassa tilanteessa nainen saa sympatiat - kun taas mies ulkoistetaan perheestä.

se että linja on tuollainen kuin katylinalla kertoo äärettömästä itsekeskeisyydestä jossa ei puolisoa ei kuunnella tai oteta vakavasti. Kenenkään muun navalla ei ole merkitystä kuin sillä omalla. Ei edes se olemassa olevan lapsen jonka koti tuossa rikotaan vain ja ainoastaan siksi että itsekeskeisyydessään rypevä äiti saa täyttää vauvahaaveensa.

 

Kuin? Siitähän se on kyse. Omista tarpeista, olkoonkin että hormoonien aiheuttamaa, mutta silti.

No eihän täällä muita varten eletä. Johan sä itsekin totesit tuossa millä perustein valitset oman kumppanin. Toisille vaan eri asiat on tärkeitä ja valinnat tehdään sen mukaan. Jokainen meistä on itsekäs, jos näin ajatellaan.

 

Ei, vaan ollaan sovittu asioista. Ollaan puhuttu molempien toiveista ja siitä, miten niitä toteutetaan. Jos mies yllättäen ei haluaisikaan ainutta toivettani pyrkiä toteuttamaan, meidän parisuhde loppuisi siihen.

Voi jessus - sä olet ottanut puolison siis toiveidesi toteuttajaksi. Et puolisoksi. Et rakasta häntä ehdotta, vaan rakkautesi on täysin ehdollistettu. Olethan tehnyt tämän tietoiseksi puolisollesi? Ehkä hänen olisi syytä jo lähteä, sillä rakkauden ei kuulu olla ehdollistettu: Jos teet näin rakastan, jos et niin en rakasta.

 

[QUOTE="tuuli";26655910]Miksi? Mikä siinä naurattaa? Miehellä ei ole mitään ihmisarvoa. Jos ei suostu armon rouvan aatoksiin, joutaa tunkiolle. Entä jos isä onkin kokenut vauva-ajan vaikeana eikä jaksaisi toista? Samassa tilanteessa nainen saa sympatiat - kun taas mies ulkoistetaan perheestä.

se että linja on tuollainen kuin katylinalla kertoo äärettömästä itsekeskeisyydestä jossa ei puolisoa ei kuunnella tai oteta vakavasti. Kenenkään muun navalla ei ole merkitystä kuin sillä omalla. Ei edes se olemassa olevan lapsen jonka koti tuossa rikotaan vain ja ainoastaan siksi että itsekeskeisyydessään rypevä äiti saa täyttää vauvahaaveensa.[/QUOTE]

Joissain asioissa ei vaan voi kuunnella toista/ antaa asian olla. Ei se silti tarkoita että henkilö kohtelisi kumppania KAIKISSA asioissa niin, kuin täällä nyt kovin yritetään esittää.

Kyllä ne ihmiset eroaa ihan typerimmistäkin syistä, tyyliin "ei vaan enää huvita olla ton kanssa". Ja siihen porukkaan kuuluu varmaan puolet näistäkin tuomitsijoista. Lapsien hankkiminen ja haluaminen on iso asia monelle, eikä mikään heppoinen syy esim. valita kumppania sen mukaan.

 

[QUOTE="minttu";26655923]Voi jessus - sä olet ottanut puolison siis toiveidesi toteuttajaksi. Et puolisoksi. Et rakasta häntä ehdotta, vaan rakkautesi on täysin ehdollistettu. Olethan tehnyt tämän tietoiseksi puolisollesi? Ehkä hänen olisi syytä jo lähteä, sillä rakkauden ei kuulu olla ehdollistettu: Jos teet näin rakastan, jos et niin en rakasta.[/QUOTE]

*reps*

 

[QUOTE="vieras";26655913]No eihän täällä muita varten eletä. Johan sä itsekin totesit tuossa millä perustein valitset oman kumppanin. Toisille vaan eri asiat on tärkeitä ja valinnat tehdään sen mukaan. Jokainen meistä on itsekäs, jos näin ajatellaan.[/QUOTE]

Joo, sori, ei ihan minun logiikkaan käy sellainen että yhdessä haluttu asia olisi jotenkin yhtä itsekästä kuin yksin päätetty asia.

 

[QUOTE="minttu";26655923]Voi jessus - sä olet ottanut puolison siis toiveidesi toteuttajaksi. Et puolisoksi. Et rakasta häntä ehdotta, vaan rakkautesi on täysin ehdollistettu. Olethan tehnyt tämän tietoiseksi puolisollesi? Ehkä hänen olisi syytä jo lähteä, sillä rakkauden ei kuulu olla ehdollistettu: Jos teet näin rakastan, jos et niin en rakasta.[/QUOTE]

Hohhoijaa, avioliittokin on todellisuudessa pelkkä sopimus paperilla, jossa luvataan olla yhdessä. Me ollaan sovittu asioista, joita tulevaisuudelta toivotaan jo seurustelun alkuvaiheessa, jotta ei tule yllätyksiä ja jotta meidän parisuhde olisi kestävällä pohjalla. Me halutaan olla ja pysyä yhdessä ja siksi ollaan keskusteltu ja sovittu. Ja muutoksista ja uusista tarpeista ja tuntemuksista myös keskustellaan.

 

[QUOTE="vieras";26655942]*reps*[/QUOTE]

saa revetä ihan rauhassa. Miltä mahtaisi itsestäsi tuntua jos syystä tai toisesta vaikkapa sairastut masennukseen raskauden jälkeen. Ja se jää niin pahana pelkona mieleesi että et uskalla enää ajatella seuraavaa lasta.

Miehesi tulee viereen ja ojentaa eropaperi: Sovimme 3 lapsesta, meillä on vaan kaksi ja koska sinä et halua lisää, on liitto tässä.

 

[QUOTE="minttu";26655923]Voi jessus - sä olet ottanut puolison siis toiveidesi toteuttajaksi. Et puolisoksi. Et rakasta häntä ehdotta, vaan rakkautesi on täysin ehdollistettu. Olethan tehnyt tämän tietoiseksi puolisollesi? Ehkä hänen olisi syytä jo lähteä, sillä rakkauden ei kuulu olla ehdollistettu: Jos teet näin rakastan, jos et niin en rakasta.[/QUOTE]
Muuten ihan hyvä pointti, mutta en kyllä tuota rakastamista allekirjoittaisi, voi sitä toista rakastaa ja erota siltikin kun halut eivät kohtaa elämässä. Toki ei se mitään elämää suurempaa rakkautta silloin olekkaan. Rakkautta on monen tasoista.

 

Hohhoijaa, avioliittokin on todellisuudessa pelkkä sopimus paperilla, jossa luvataan olla yhdessä. Me ollaan sovittu asioista, joita tulevaisuudelta toivotaan jo seurustelun alkuvaiheessa, jotta ei tule yllätyksiä ja jotta meidän parisuhde olisi kestävällä pohjalla. Me halutaan olla ja pysyä yhdessä ja siksi ollaan keskusteltu ja sovittu. Ja muutoksista ja uusista tarpeista ja tuntemuksista myös keskustellaan.

Paitsi että siellä on tämä yksi kohta jossa sinä et toista suostu kuuntelemaan, siltä pohajlta on aika vaieka keskustella. Kun elämä tuppaa heittelemään matkan varrella, opit sen vuosien saatossa että kaikkea ei voi etukäteen sopia ja suunnitella
.

 

Ei, vaan ollaan sovittu asioista. Ollaan puhuttu molempien toiveista ja siitä, miten niitä toteutetaan. Jos mies yllättäen ei haluaisikaan ainutta toivettani pyrkiä toteuttamaan, meidän parisuhde loppuisi siihen.

Teillä on todella hyvä ja vahva parisuhde! :heart:

Se on muuten jännä, että naisilla on aina oikeus muuttaa mieltään. Miehillä ei koskaan. Nykyajan tasa-arvoa.

 

Muuten ihan hyvä pointti, mutta en kyllä tuota rakastamista allekirjoittaisi, voi sitä toista rakastaa ja erota siltikin kun halut eivät kohtaa elämässä. Toki ei se mitään elämää suurempaa rakkautta silloin olekkaan. Rakkautta on monen tasoista.

Onhan se näinkin. Itse en näe parisuhteena/rakkausliittona sellaista johon muutokset ei mahdu ja ennen kaikkea jos ne on jo etukäteen teilattu. Niin kuin tuossa Katylinan kirjoituksessa. Ei vaihtoehtoja. Ei mitään. Ero, kun homma ei mene niin kuin nuorena sovittiin.

 

Teillä on todella hyvä ja vahva parisuhde! :heart:

Se on muuten jännä, että naisilla on aina oikeus muuttaa mieltään. Miehillä ei koskaan. Nykyajan tasa-arvoa.

Peesi

 

[QUOTE="minttu";26655976]Paitsi että siellä on tämä yksi kohta jossa sinä et toista suostu kuuntelemaan, siltä pohajlta on aika vaieka keskustella. Kun elämä tuppaa heittelemään matkan varrella, opit sen vuosien saatossa että kaikkea ei voi etukäteen sopia ja suunnitella
.[/QUOTE]

Kuinka niin en suostuisi kuuntelemaan? Mies on itse sanonut, että haluaa myös biologisia lapsia, eli selkeästi olisi jotain tapahtunut ja sitten asiasta keskusteltaisiin. Mutta jos mies ei koskaan näitä lapsia haluaisikaan, niin meidän parisuhteella ei todennäköisesti olisi tulevaisuutta. Oltaisiin siinä vaiheessa yksinkertaisesti liian erilaisia. Mä haluaisin suurperheen ja mies ei lapsia lainkaan. Mihin suuntaan siitä joustettaisiin?

 

Teillä on todella hyvä ja vahva parisuhde! :heart:

Se on muuten jännä, että naisilla on aina oikeus muuttaa mieltään. Miehillä ei koskaan. Nykyajan tasa-arvoa.

Joo siis tämä "tasa-arvo" on heittänyt aikaa sitten häränpyllyä.

Suomi on niin vapaamielinen maa naisten tekemisten suhteen ja mahdollisuuksien elämässä yleensäkin että ollaan tultu jo sokeaksi sille miten hyvin asiat on, tää on vähän niinkuin levottomat - kun mikään ei riitä.

 

Kuinka niin en suostuisi kuuntelemaan? Mies on itse sanonut, että haluaa myös biologisia lapsia, eli selkeästi olisi jotain tapahtunut ja sitten asiasta keskusteltaisiin. Mutta jos mies ei koskaan näitä lapsia haluaisikaan, niin meidän parisuhteella ei todennäköisesti olisi tulevaisuutta. Oltaisiin siinä vaiheessa yksinkertaisesti liian erilaisia. Mä haluaisin suurperheen ja mies ei lapsia lainkaan. Mihin suuntaan siitä joustettaisiin?

Jaa - sä olet jo ehtinyt miestä vaihtaa nuorella iällä. Luulin että puoliso on lapsesi isä, vaan tämähän kaiken selittää...

 

[QUOTE="jjj";26656029]Jaa - sä olet jo ehtinyt miestä vaihtaa nuorella iällä. Luulin että puoliso on lapsesi isä, vaan tämähän kaiken selittää...[/QUOTE]

Juu ihan kokonaisen yhden kerran olen entisestä poikaystävästä eronnut ja nykyisen poikaystäväni kanssa seurustellun kohta 1,5 vuotta. Tyttöni täyttää kohta kaksi.