mitä ajattelette miehistä joilla on lapsia useammalle naiselle?

Minä olen tuosta eri mieltä. Oikeastaan melkein jopa siihen asti, että katsoisin että äiti, joka moista Automaattisena Totuutena (erityistapaukset toki erikseen) opettaa lapselleen on "automaattisesti" huono äiti.

Mihin käsityksesi perustuu?

Pitääkö sitä opettaakin? Käsitykseni perustan siihen, etten tunne ketään, jolle isä olisi äitiä tärkeämpi.

 

Pitääkö sitä opettaakin? Käsitykseni perustan siihen, etten tunne ketään, jolle isä olisi äitiä tärkeämpi.

Ja jos sinä et tunne ketään sellaista, niin sellaista ei voi olla olemassakaan?

 

Juuh on.
Yhdellä pojistani on kolme lasta, kahdelle eri naiselle - ja muun "pahan" päälle yksi näistä lapsista , joiden huoltaja hän on, ei edes ole biologisesti sukua hänelle.

Onko poikasi siis päävastuussa näistä lapsista?

 

Jos lapsia on yksi siellä ja toinen täällä ja näin siis vähintään kolmelle naiselle, niin epäilykset herää. Jos taas on vain kahdelle naiselle, ja ainakin toiselle esim. kaksikin lasta, niin huomaa, että on perhe-elämääkin elänyt. Eihän se tietty mitään hyvää "mainosta" ole, jos lapsia on useammalle, mutta sattuuhan elämässä kaikenlaista.

 

Ja jos sinä et tunne ketään sellaista, niin sellaista ei voi olla olemassakaan?

Tottakai voi olla olemassakin, mutta sitten voisin olettaa äidissä olevan jotain vikaa. Ottaen huomioon, että uskomatonta kyllä, tunnen satoja ihmisiä, niin ei tuo otteen määrä kovin pieni ole.

 

Muistaakseni ensimmäinen lapsi oli 16-vuotiaana, sitten tuli yksi jonkun toisen lapsi, johon sai kait osittaisen huoltajuuden, sitten eron jälkeen saman naisen kanssa ehkä hankki lapsen, en ole varma oliko nyt se isä vai oliko se joku muu, mutta lasta kait elättää. Ja sitten tämän uusimman naisen kanssa, jonka kanssa kait ovat kihloissa, on ilmeisesti lapsi tulossa. Ikää kait alle 25, joten kait siinä ehtii vielä. Korjata voi jos muistan väärin?

Taitaa poika tulla äitiinsä.

 

Onko poikasi siis päävastuussa näistä lapsista?

Periaatteessa menee 50/50, mutta käytännössä sen mukaan miten lapsi toivoo/miten kummallakin vanhemmalla aikaa ja mahdollisuuksia.
Sanoisin että kaikenkaikkiaan vuosien varrella vähän enemmän kuin äidit on muksuinsa kanssa ollut (yrittäjänä helpompi järjestää aikataulujaan ja sovittaa työnsä), mutta vannomaan en mene kun ei kellekään ole tullut mieleen pitää kirjanpitoa tuosta.

 

Taitaa poika tulla äitiinsä.

Joo. Monissa asioissa tulee.
Mm. siinä että pystyy tuntemaan rakkautta myös ei-biologisia lapsia kohtaan ja toisaalta siinä että kantaa vastuunsa lapsistaan ja viettää mielellään aikaa niiden kanssa.

Suhdejutuissa sen sijaan taitaa olla aika erilainen.
Itsellä tuppaa olemaan noita vuosikymmenten mittaisia suhteita jotka päättyvät korkeintaan puolison kuolemaan. Pojalla sen sijaan on ollut jo 3 parisuhdetta eikä ole vasta kuin vähän päälle parikymppinen.

 

Toivottavasti Katylina ei opeta ja kasvata omille lapsilleen näin suppeaa ja naivia näkemystä äitiydestä ja isyydestä. Surullista, että hänen lapsensa joutuvat elämään tällaisen "ei niin tärkeän" isän kanssa.

Mutta asiaan.. Itse tapasin yksinhuoltajaisän 5 vuotta sitten ja rakastuimme. Nyt meillä on oma pieni nyytti ja elämme tavallista perhe-elämää, kaikki me viisi. Lapset ovat äidillään joka toinen viikonloppu sekä lomilla. Lasten äiti on ihan täysjärkinen, mutta asuinkuviot ja työt veivät heidät siihen ratkaisuun, että lähivanhemmuus on isällä.

Mitä ajattelen miehestäni, kun hänellä on lapsia sekä exälleen että minulle? No, ainakin sen, että hän on aivan mahtava aviomies ja todella hyvä isä kaikille lapsilleen.

 

Periaatteessa menee 50/50, mutta käytännössä sen mukaan miten lapsi toivoo/miten kummallakin vanhemmalla aikaa ja mahdollisuuksia.
Sanoisin että kaikenkaikkiaan vuosien varrella vähän enemmän kuin äidit on muksuinsa kanssa ollut (yrittäjänä helpompi järjestää aikataulujaan ja sovittaa työnsä), mutta vannomaan en mene kun ei kellekään ole tullut mieleen pitää kirjanpitoa tuosta.

Eli poikasi on tuolloin omalla vuorollaan itse lapsien kanssa, eikä lapset ole esimerkiksi sinulla?

 

Tottakai voi olla olemassakin, mutta sitten voisin olettaa äidissä olevan jotain vikaa. Ottaen huomioon, että uskomatonta kyllä, tunnen satoja ihmisiä, niin ei tuo otteen määrä kovin pieni ole.

Mitä jos minä, joka ihan vain iänkin vuoksi tunnen väkisinkin paljon enemmän ihmisiä, sanoisin että en ole koskaan tavannut äitiä joka voisi olla aidosti hyvä äiti lapselleen ja silti tuolla lailla vähätellä lapsen ja isän suhdetta?
Tarkoittaisiko se samalla logiikalla automaattisesti sitä, että sinä olet huono äiti?

(Huom! Minun mielestäni ei tarkoita, mutta huomioin vain huvittavuuden logiikassasi.)

 

Eli poikasi on tuolloin omalla vuorollaan itse lapsien kanssa, eikä lapset ole esimerkiksi sinulla?

Mummon vuorot on erikseen.
Niitä en laskenut noihin.

 

Mitä jos minä, joka ihan vain iänkin vuoksi tunnen väkisinkin paljon enemmän ihmisiä, sanoisin että en ole koskaan tavannut äitiä joka voisi olla aidosti hyvä äiti lapselleen ja silti tuolla lailla vähätellä lapsen ja isän suhdetta?
Tarkoittaisiko se samalla logiikalla automaattisesti sitä, että sinä olet huono äiti?

(Huom! Minun mielestäni ei tarkoita, mutta huomioin vain huvittavuuden logiikassasi.)

Eli siis jos mielestäni äidin suhde lapseen on tärkeämpi kuin isään, vähättelen lapsen ja isän suhdetta ja pidän isää täysin turhana? Mielestäni en näin sanonut missään kohtaa vaan totesin, että lapsen ja äidin suhde on vain mielestäni tärkeämpi. Se ei automaattisesti tarkoita, etteikö lapsella ja isälläkin voisi olla uskomaton suhde ja monipuolinen, tärkeä vuorovaikutus. Mielestäni vain äidin puuttuminen elämästä vaikuttaa yleensä lapseen paljon enemmän kuin isän. Äidin hylkäämäksi joutumiseen suhtautuu tunnetasolla paljon vahvemmin kuin isän.

 

Mummon vuorot on erikseen.
Niitä en laskenut noihin.

Okei.

 

Joo. Monissa asioissa tulee.
Mm. siinä että pystyy tuntemaan rakkautta myös ei-biologisia lapsia kohtaan ja toisaalta siinä että kantaa vastuunsa lapsistaan ja viettää mielellään aikaa niiden kanssa.

Suhdejutuissa sen sijaan taitaa olla aika erilainen.
Itsellä tuppaa olemaan noita vuosikymmenten mittaisia suhteita jotka päättyvät korkeintaan puolison kuolemaan. Pojalla sen sijaan on ollut jo 3 parisuhdetta eikä ole vasta kuin vähän päälle parikymppinen.

Tässä sulle smailia.

 

Eli siis jos mielestäni äidin suhde lapseen on tärkeämpi kuin isään, vähättelen lapsen ja isän suhdetta ja pidän isää täysin turhana? Mielestäni en näin sanonut missään kohtaa vaan totesin, että lapsen ja äidin suhde on vain mielestäni tärkeämpi. Se ei automaattisesti tarkoita, etteikö lapsella ja isälläkin voisi olla uskomaton suhde ja monipuolinen, tärkeä vuorovaikutus. Mielestäni vain äidin puuttuminen elämästä vaikuttaa yleensä lapseen paljon enemmän kuin isän. Äidin hylkäämäksi joutumiseen suhtautuu tunnetasolla paljon vahvemmin kuin isän.

Noh. Minun mielestäni on aika hupsua sanoa että äidin ja lapsen välinen suhde on tärkeämpi ja perustaa se omiin kokemuksiin. Toivottavasti lapsesi on tyttö, jotta saa tärkeimmän suhteen aikanaan omaan lapseensa eikä joudu automaattisesti sivuosaan.

 

Se varmasti VOI kuulostaa kovin hassulle, että joku voi nauttia lastensa kanssa olosta. Muistan vanhemman ketjun jossa selitit miten bizarrena moista pidät.

 

Noh. Minun mielestäni on aika hupsua sanoa että äidin ja lapsen välinen suhde on tärkeämpi ja perustaa se omiin kokemuksiin. Toivottavasti lapsesi on tyttö, jotta saa tärkeimmän suhteen aikanaan omaan lapseensa eikä joudu automaattisesti sivuosaan.

Kyllä, esikoiseni on tyttö. Tosin on myös tarkoitus poikia saada tulevaisuudessa. En silti usko, poikiakaan saadessani, että poikamme olisi läheisempi isänsä kanssa kuin minun.

 

Kyllä, esikoiseni on tyttö. Tosin on myös tarkoitus poikia saada tulevaisuudessa. En silti usko, poikiakaan saadessani, että poikamme olisi läheisempi isänsä kanssa kuin minun.

Itseasiassa psykologian kirjojen mukaan tyttäresi todennäköisemmin läheisempi isänsä kanssa kuin sinun eli mikäli se suhde rikottu, vauriot pitkällä tähtäimellä isommat kuin mahdollisen pojan kohdalla.

Itse tosin suhtaudun melkoisella varauksella moisiin yleistyksiin.
Jokaisella oma tarinansa, myös vanhempiensa suhteen.

 

En huolisi kumppanikseni.

 

Se varmasti VOI kuulostaa kovin hassulle, että joku voi nauttia lastensa kanssa olosta. Muistan vanhemman ketjun jossa selitit miten bizarrena moista pidät.

Sitäkö minä nyt oon tässä ihmetellyt? Missä kohtaa?

 

Ajattelen, että varmaan iso kalu kun on todistetusti kelvannut.

 

Itseasiassa psykologian kirjojen mukaan tyttäresi todennäköisemmin läheisempi isänsä kanssa kuin sinun eli mikäli se suhde rikottu, vauriot pitkällä tähtäimellä isommat kuin mahdollisen pojan kohdalla.

Itse tosin suhtaudun melkoisella varauksella moisiin yleistyksiin.
Jokaisella oma tarinansa, myös vanhempiensa suhteen.

Siis millä tavalla rikottu?

 

Käsitykseni perustan siihen, etten tunne ketään, jolle isä olisi äitiä tärkeämpi.

Mä tunnen harvoja joille äiti on isää tärkeämpi. Useimmat tuntemistani ihmisistä pitävät molempia vanhempia yhtä tärkeinä. Ainoastaan ne naiset jotka ovat karkoittaneet ilkeydellään (miehen ja isän vähättelyllään) lapsensa isän tämän elämästä pitävät äitiä lapselle tärkeämpänä. Ja luulevat vielä olevansa hyviä äitejä.

 

Itseasiassa psykologian kirjojen mukaan tyttäresi todennäköisemmin läheisempi isänsä kanssa kuin sinun eli mikäli se suhde rikottu, vauriot pitkällä tähtäimellä isommat kuin mahdollisen pojan kohdalla.

Itse tosin suhtaudun melkoisella varauksella moisiin yleistyksiin.
Jokaisella oma tarinansa, myös vanhempiensa suhteen.

Mahtaa olla tuttavillani vaikeaa, kun kaikilla isäsuhde rikkoutunut Sen lisäksi on kovin vaikea kuvitella, että tyttäreni isäsuhde olisi kovin huono. Vaikka biologista isäänsä hän tapaakin aina vain kun isälle sopii, hänellä on ihana isäpuoli.