Heissan hei Ap!
Itse tulin raskaaksi, kun kasia oli vielä muutama kuukausi jäljellä ja varmaa oli se, että aborttia en tee. Olin tuolloin itse huostaanotettu, joten muutin raskauden loppupuolella ensikotiin lapsen isän kanssa, opettelemaan vauvan hoitoa. Henkistä apua omilta vanhemmilta ei paljoa herunut heidän alkoholisoitumisen vuoksi. Kaikkien sääntöjen mukaan tällähetkellä munhan pitäisi olla baarissa ja lapset lastenkodissa
Äitinä, jolla on 16-vuotias tytär, voisin sanoa tämän. Jos oma lapseni tulisi kertomaan, että odottaa lasta ja haluaa tämän pitää, niin hyväksyisin asian, vaikkakin pitkin hampain. Perhe-elämän aloittaminen väärtepäin kun on rankempaa
Ensin lapsi, sitten koulut ja mahdollisesti siinä samassa työkin mahdollisesti.
En antaisi oman lapseni jäädä asumaan kotiin, vaan laittaisin hänet ottamaan vastuun lapsesta. Toki olisin tukena minkä pystyisin, mutta sitä karhunpalvelusta en tekisi, että antaisin jäädä kotiin asumaan. Itseni tuntien syrjäyttäisin tyttäreni äidin roolista ja vaikeuttaisin äiti-lapsi suhteen syntyä.
Paljolti on kiinni tyttärestäsi, miten kasvaa raskauden aikana äityyteen ja lapsen syntymän jälkeen. Ei se helppoa ole, sillä itsestä tulee väliinputoaja. Et ole aikuinen, joten he eivät halua mielellään hirveästi viettää aikaa kanssasi, mutta et enää teinikään, eikä kavereiden meno useinkaan ole sopivaa touhua pienelle lapselle. Yksinäisyys tässä tilanteessa voi olla aika musertavaa, jos ei ole samanikäisiä äiti ystäviä.
Parhaan ystäväni äiti (tutustuimem enskarissa) pakotti hänet ensikotiin. Ja ystäväni inhosi sitä, mutta siellä sen vanhemmuudeen joutuu itse opettelemaan, kun ei ne työntekijät puolestasi lasta hoida, mutta neuvovat ja ovat tukena kyllä
Lapsen saaminen on iso vastuu, koska nuorella on elämä vasta alullaan ja kaikki palikat aikuisuutta varten ei ole vielä valmiina ja sitten pitää ohjata ja opettaa omaa lasta. Itsestäni se oli joskus todella haastavaa, varsinkaan kun omista vanhemmista ei ollut roolivanhemmiksi
Mutta en kadu. Oma likka on fiksu, menossa syksyllä ammattikouluun. On mielummin kotona, kun riehuu ystävien kanssa pitkin kyliä. Välillä osallistuu bileisiin ja rientoihin, mutta usein kotiutuu aika nopeasti, kun ei jaksa katsoa sitä kännäämistä. Tuosta raskaaksi tulosta huolehtisin, jos olisi kiinnostunut pojista, mutta ei ole. Nykyään huolehdin, että mitäs sitten, kun haluaa sen lapsen elämänkumppaninsa kanssa
Joka tapauksessa, suosittelen, että keskustelet tyttäresi kanssa kunnolla ja pitkään. Kerro kaikki vaihtoehdot, abortista adoptioon. Käykää läpi mitä sitten kun vauva on syntynyt ym. Entä peruskoulu? Sitä ei vauvan kanssa niin vaan käydä läpi, jos ei pääse osallistumaan ihan koululle asti. Itse kävin peruskoulun loppuun, kun tyttäreni oli 2-vuotias. Kokeilin iltakoulua, mutta oli liian "hektinen" pienen vauvan kanssa ja varsinkin, kun vauvan isästä ei ollut tukemaan koulutusta.
Ja sen verran vielä, että jos päädytte ensikotiratkaisuun, niin se voi olla akmala shokki tyttärellesi. Lapseni isälle ja ystävälleni se oli, sillä kyseessä on kuitenkin laitos. Itselleni taas ei, kun olin laitoslapsi. Kulttuurishokki on kuitenkin hirmuinen ja älyttömän stressaava, jos laitoksessa ei ole asunut.
Kaikkea hyvää teille