Aina minä, joka herää lasten kanssa vapaapäivinä aikaisin!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsymys v***taa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsymys v***taa

Vieras
Joka v***n vapaapäivä. Mies ei edes herää siihen, että lapset on hereillä. Hänhän se taloudessa onkin ainoa, joka unta tarvitsee. Ilmeisesti. Varsinkin kun tietää, että olen nukkunut todella huonosti viimeiset pari-kolme viikkoa... Vaan ei, tyytyväisenä vaan nukkuu.

Helkkari mä otan eron, ei tule mitään eroavaisuutta arkeen senkään jälkeen!! :kieh:

Ja ei, älää ehdottako että herätä mies. En mä saa enää unta sen jälkeen kun olen kerran herännyt ja päivällä en osaa nukkua. Eikä ole kyllä mitään rauhallista paikkaakaan missä nukkua.
 
Minä olen meillä aina se joka herää aikaisin ja aina lasten kanssa. 16 vuotta jo. Ja nyt kun osa lapsista on jo teini-iässä niin se olen myös minä joka valvoo ja odottaa,että lapset kotiutuu menoistaan. Mies vetää sikeitä niin paljon kuin tahtoo silloin kun tahtoo....
 
Ettekö voisi miestenne kanssa jutella ja sopia asioist toisin? Meillä ainakin on ihan puheyhteys asiasta, kun jompikumpi on väsynyt, niin toinen sanoo, että mä huolehdin, nuku sinä ja laita korvatulpat. Olipa kyse yöunista tai päikkäreistä.
 
Meilläkin se olen minä. Mutta se on ihan siitäkin kiinni, että en mä osaa nukkua, kun muut on hereillä. Jos tulee sitten sellainen tilanne, että mä oikeesti tarvin unta, niin kyllä mies osansa hoitaa ja lähtee vaikka lasten kanssa isovanhempien luo, että mä saan nukkua.
 
Sama juttu täällä. Siis mies aamu-uninen ja -äreäkin eikä herää lasten heräämiseen vaikka nämä tyyliin tulisivat päälle hyppimään. Itse taas en kerran herättyäni pysty nukahtamaan uudelleen, poju tietty aloittaa vielä aamut siinä kuuden pintaan.

Olen hyväksynyt tilanteen ja pistän miehelle sitten enemmän vastuuta iltaisin. Pojun kanssa laitetaan usein aamulla filmi pyörimään ja hautaudutaan sohvalle peiton alle ensimmäiseksi tunniksi, sitten keretään vielä rauhassa syödä aamupalat ennen kuin muut heräilee.
 
[QUOTE="minää";26178013]Ettekö voisi miestenne kanssa jutella ja sopia asioist toisin? Meillä ainakin on ihan puheyhteys asiasta, kun jompikumpi on väsynyt, niin toinen sanoo, että mä huolehdin, nuku sinä ja laita korvatulpat. Olipa kyse yöunista tai päikkäreistä.[/QUOTE]

Minusta tuntuu, ettei meillä toimi enää minkäänlainen yhteys. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi ITSE ymmärtää, että jos toinen on väsynyt, niin OMA-ALOITTEISESTI antaa sen väsyneen levätä. Pitääkö tollasesta tosiaan oikein huomauttaa ja pyytää, että antaisitko minun nukkua ennen kuin tämä väsymys tekee minut hulluksi?!

Joo, olen todellakin täynnä koko tätä parisuhdetta muutenkin.
 
Juttele miehesi kanssa ja sovitte, että viikonloppuna toinen herää lauantaina lasten kanssa ja toinen sitten sunnuntaina?! Näin meillä ainakin oli, silloin kun lapset oli pienempiä.
Ei se auta aamulla alkaa asiasta vääntämään, unethan siinä karkaa kaikilla!
 
Minusta tuntuu, ettei meillä toimi enää minkäänlainen yhteys. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi ITSE ymmärtää, että jos toinen on väsynyt, niin OMA-ALOITTEISESTI antaa sen väsyneen levätä. Pitääkö tollasesta tosiaan oikein huomauttaa ja pyytää, että antaisitko minun nukkua ennen kuin tämä väsymys tekee minut hulluksi?!

Joo, olen todellakin täynnä koko tätä parisuhdetta muutenkin.

Kuule, joskus miesten on vaikea päästä naisten kanssa samalla aaltopituudella, joten ASIOISTA PITÄÄ PUHUA, eikä olettaa, että toinen oma-aloitteisesti tietää..
 
Meillä esikoinen onneksi jo sen ikäinen (9v) että ei tarvii herätä sen kans mihinkään.
Tänään aamulla tein nerokkaat, en päästänyt vauvaa pinnasängystä :D Otin tietty pois sitten, kun itse nousin, mutta ei vaan jaksanut nousta.
Sitten, kun niitä iltamenoja alkaa tulla, niin se on mies joka valvoo (ihan sovittu juttu). Tosin kotiintuloajat laitetaan kympiksi, ja siitä ei myöhästytä tai sitte ei viikkon lähdetä. On mulla suunnitelmia, katotaan miten toteutuuvat ;)
 
Juttele miehesi kanssa ja sovitte, että viikonloppuna toinen herää lauantaina lasten kanssa ja toinen sitten sunnuntaina?! Näin meillä ainakin oli, silloin kun lapset oli pienempiä.
Ei se auta aamulla alkaa asiasta vääntämään, unethan siinä karkaa kaikilla!

Mies tekee vuorotyötä, joten ei välttämättä ole koko viikonloppua kotona. Ja ne aamut kun on, nukkuu... Ei siis onnistu vuorottelu.
Ja arki-aamuisin(kin) on pakko herätä klo 6, jotta yksi lapsista ehtii koulubussiin ja itse töihin.
 
Mekin ollaan miehen kanssa sanallisesti ja selkeästi sovittu, että toinen herää aamulla lasten kanssa. Ei miehet välttämättä ymmärrä vihjailuja, vaan pitää selkeästi sanoa, mitä toivoo.

Meillä on menty näin, mutta välillä minua on ärsyttänyt, kun mies ei ole jaksanutkaan heti nousta lasten kanssa, kun lapset ovat sitten pomppineet meidän sängyssä tai kälättäneet korvan juuressa. :D
 
Sama juttu, 1 kerran kahden vuoden aikana on mies noussut lapsen kanssa..Justiinsa itse asiassa avauduin asiasta kun alko ottaa nii lujaa aivoon..

Mutta taas toisaalta..Mä nautin lasten kanssa eniten tästä aamusta, vallankin näistä laiskoista, hitaista aamuista.. :)
 
Mä ihan sanon illalla miehelle "mä oon väsynyt, voisitko nousta lasten kanssa aamulla?". Ikinä ei oo sanonu ei. Ja meillä mies ei herää lapsiin ja olen aina ollut sitä mieltä että en pysty nukkuu enään ku herään. Mut sen verran kun tönäsen miestä et lapset heräs ja mies nousee. Ni kyllä nukahdan takas jos oikeesti olen väsynyt. PUHUKAA hyvät ihmiset.
 
Mies tekee vuorotyötä, joten ei välttämättä ole koko viikonloppua kotona. Ja ne aamut kun on, nukkuu... Ei siis onnistu vuorottelu.
Ja arki-aamuisin(kin) on pakko herätä klo 6, jotta yksi lapsista ehtii koulubussiin ja itse töihin.

Minkä ikäisiä lapsia teillä on?

Jos jo kouluikäisiä, niin eiköhän ne hetken viikoloppuaamuna pärjää ilman äidin hoivaa, jos äiti vielä nukkuu. Lapset voi vaikka lukea / piirtää / katsoa lastenohjelmia. Näin ainakin meillä tehdään, ja saamme molemmat nukkua. Eihän se enää mitään syvää unta ole, vaan sellaista puolittaista, mutta tyhjää kummempaa sekin. =)
 
Minusta tuntuu, ettei meillä toimi enää minkäänlainen yhteys. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi ITSE ymmärtää, että jos toinen on väsynyt, niin OMA-ALOITTEISESTI antaa sen väsyneen levätä. Pitääkö tollasesta tosiaan oikein huomauttaa ja pyytää, että antaisitko minun nukkua ennen kuin tämä väsymys tekee minut hulluksi?!

Joo, olen todellakin täynnä koko tätä parisuhdetta muutenkin.

No mutta jos et sa unta enää siinä vaiheessa kun toiset on hereillä, niin eihän silloin pelkkä miehen herääminen riitä, kannattaa ihan oikeesti keskustella ja sopia joku järkevä käytäntö, että saat itsekin nukkua. Miehet EI ymmärrä mitään vihjailua, väännä suosiolla rautalangasta, niin saat ehkä joskus mitä haluat.
 
minkäikäiset lapset ap?
meillä ei onneksi enää ihan pieniä! 12vee nukkuu pisimpään. 10v, 7v, 3v herää ja katsoo lastenohjelmia, saattaa joskus vanhin tehdä aamupalankin heille :D eli murot kulhoon ja maito päälle ;)
 

Yhteistyössä