Olen kasvanut sekä Suomessa että Englannissa, Englannissa kauemmin. Englanti tosiaan on minulle paljon helpompaa, mutta tällaista tavallista suomea puhun paljon lapsille.
Kyllä me nyt vaan asutaan Etelä-Lontoossa. Pohjoinen on kyllä suositumpaa ns. "parempien" ihmisten keskuudessa.
Eiköhän lasten koulun käsittely jätetä tähän kummiskin. Koulu on kiva ja lapsetkin tykkää siitä, that´s it.
Nimeen en siis aio kommentoida.
Noinhan se pitkälti menee, että pardon on keskiluokan ja sitä alempien luokkien sana. Minä itse tykkään pardon-sanasta, mutta täytyy yrittää olla käyttämättä sitä
Joskus kun lapset taas haukkuvat minua (huoh) on paljon kohteliaampi sanoa "pardon me", ja se yleensä paremmin tehoaa, kuin "what". Ensin mainitun jälkeen saan kyllä melkein aina vilpittömät pahoittelut, "what"- sanaan eivät reagoi tai korkeintaan toistavat haukkumanimen. Siitä tosin lentää jäähylle.
Noita sanoja ja lauseita tulee mieleen tosi vähän, yleensä keskiluokkaisen kanssa puhuessa sitä ajattelee, etten muuten ikinä sano noin. Boleron antama esimerkki pardon on yksi näkyvimmistä, minun mielestäni.
Näin, yläluokkaan synnytään. Muttta siitä huolimatta sivistynyt kielenkäyttö ja korkea koulutus ovat minusta olennaninen osa sitä. Sitä ei voi muuten hankkia.