J
"Jenis"
Vieras
... ja selvennykseksi vielä, että meillä ei syödä makaronimössöä ja jauhelihakastikkeen teen tomaattiin enkä rasva-jauhoseokseen 
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Sillä makuasioissa kannattaa olla ehdoton ja esittää oma totuus ainoana mahdollisena?
Ahvenfile on minusta erinomaista _myös_ pastan kanssa. Ei tietenkään paistettuna, vaan esimerkiksi sitruunamarinoituna ja lisättynä (siten että ehtii juuri kypsyä) pitkään haudutettuun, vaikkapa tomaattipohjaiseen ja esim. purjoa ja paprikaa sisältävään, kermalla rikastettuun kastikkeeseen.
Noin tyhmiä kysymyksiä ei voi lukea kuin kaksplussan palstalta. =D
En olekkaan. Mutta omaan, henkilökohtaiseen, kenestäkään ulkopuolisesta tai palstalaisesta riippumattomaan ruokavaliooni vaikuttaa muutama seikka, joita noudatan, eikä makaronimössö sellaisenaan oikein sovi siihen, enkä näe erityistä tarvetta lähteä sitä versioimaankaan sopivaksi.
Perinteisillä ruokalajeilla on mielestäni myös kasvatuksellinen ja kulttuurinen arvo, joka on toki tois-sijainen, mutta silti itse tarjoilisin mielummin esim. tillilihaa.
Tärkeä kasvatuksellinen arvo on nähdäkseni myös yleisesti ennakkoluulottomalla asenteella: esim. että ymmärtää annoksen kelpo ravinnoksi, vaikkei sillä olisikaan vissiä nimeä - ja että sitäkin voi soveltaa ja avoimesti kokeilla.
Tai ainakin olis hyvä ymmärtää, ettei toisten ruokavaliosta tule vetää yleistäviä johtopäätöksiä suhteesta terveellisyyteen ja kasvisten käyttöön...
Näin kannattaa toimia, jos haluaa tarjoilla lohensa erittäin puisevana. (Eikä se siis haittaa, mutta itse en kyllä pidä.)
Viittasinkin omaan kasvatukseeni ja sen vaikutukseen omassa elämässäni.
En kritisoi kenenkään pinaattilettuja tai kalapuikkoja, tiedän, ymmärrän ja hyväksyn niiden olevan osa suomalaisten arkiruokaa (joskus meidänkin). Makaronimössöstä en tiennyt.
Tärkeä kasvatuksellinen arvo on nähdäkseni myös yleisesti ennakkoluulottomalla asenteella: esim. että ymmärtää annoksen kelpo ravinnoksi, vaikkei sillä olisikaan vissiä nimeä - ja että sitäkin voi soveltaa ja avoimesti kokeilla.
Tai ainakin olis hyvä ymmärtää, ettei toisten ruokavaliosta tule vetää yleistäviä johtopäätöksiä suhteesta terveellisyyteen ja kasvisten käyttöön...
tillilihaa.
Myös mun lapsuudessani syötiin ihan perusruokia ja vain sunnuntaisin ja muina pyhinä hifisteltiin. Mä hifistelin muutaman vuoden, mutta sekin alkoi pidemmän päälle tympimään: juhlaruoka kun ei oikeastaan enää poikennut kuin juomien osalta arkiruuasta. Nykyisin tykkään tehdä arkisin perusmättöä ja hifistellä juhliin.No koita ymmärtää se, että kaikilla ei näin ole.Ei mun lapsuudessa mitenkään hifistelty vaan ihan perusruokaa lähinnä, toki juhlassa jotakin parempaa.
Mä tykkään kokkaalla erilaasia ruokia ja tehdä jotakin hienompaa ihan muutenki vain, mutta mä tajuan, että ei kaikkia tuollaanen kaikkia kiinnosta.