[QUOTE="Aapee";25724953]Illan mittaan on tullut anopilta kaikenlaista törkyviestiä poikansa puhelimeen. Laitettiin yhdessä noheva vastaus menemään ja sen jälkeen puhelin kiinni.
On tässä kaikessa hopeareunus kuitenkin, miehen silmät ovat jotenkin eri tavalla avautuneet ja tuntuu nyt rohkeammalta seisomaan mun rinnallani vanhempiaan vastaan, oman perheensä puolesta
Me olemme siis melko nuoria, 20-vuotiaita ja anopillakin tuntuu sellainen ajatus taustalla olevan, että meitä voi kyykyttää kun olemme tällaisia kakaroita. Naimisissa kuitenkin ja taloudellisesti täysin vanhemmistamme riippumattomia.
Jotenkin tässä on itsekin voimaantunut illan mittaan ja kasvanut henkisesti parikymmentä senttiä
[/QUOTE]
Mahtavaa että mieskin ryhdistäytyy ! Ei ikä oikeuta anoppia toimimaan tolleen, ihan sama oletteko 20 v vai 40 v
Otan tän ketjun itelle muistiin, tuuthan kertomaan miten asiat alkaa etenemään...
Oma anoppini oireili vähän tollasta samantyylistä kun poika syntyi. Jo odotusaikaan oli hommaamassa anoppilaan kaikkii vauvatavaroita tyyliin vaunuja, sänkyjä yms, mut mies sanoi ettei ole mitään järkeä hommata ja meni perille. Vaik kyl siel on tuttipullot ja kaikki ollu alusta asti... Joo ja siis aina jaksaa olla pyytämässä poikaa hoitoon. Poitsu nyt 1 v 7 kk ja ollut pari kertaa anoppilassa yökylässä ja kerran mun vahemmilla.
Mun anoppi oireilee ja on tosi raivostuttava jne... Mutta vielä oon jotenkin kestänyt.