Palstan pakko-oireiset, hoi! :D

En nyt tiedä kuuluko tämä tähän, mutta pelkään sairauksia. Olen aina ollut sellainen että kuvittelen aina kaikki oireet itselleni jos luen jostakin sairaudesta, mutta tämä paheni ukkini kuoltua viime keväänä. Ukkini sairastui syöpään ja oli viimeisen puolen vuoden ajan hyvin sairas. Minulle tulee välillä paniikki kun mietin että minulle voi tulla vaikka aivokasvain johon voin kuolla. Tuntuu välillä että sekoan kun pelkään niin paljon. Yleensä on aina jokin tietty sairaus muutaman kuukauden ajan jota pelkään. Välillä on kuukausia etten ajattele sairauksia ja sitten taas tulee joku uusi. Tällä hetkellä pelkään että tulee veritulppa, siksi jalkojani särkeekin joka ilta nukkumaan mennessä enkä saa unta kun mietin että onkohan se nyt..

 

[QUOTE="höperö";25463973]En nyt tiedä kuuluko tämä tähän, mutta pelkään sairauksia. Olen aina ollut sellainen että kuvittelen aina kaikki oireet itselleni jos luen jostakin sairaudesta, mutta tämä paheni ukkini kuoltua viime keväänä. Ukkini sairastui syöpään ja oli viimeisen puolen vuoden ajan hyvin sairas. Minulle tulee välillä paniikki kun mietin että minulle voi tulla vaikka aivokasvain johon voin kuolla. Tuntuu välillä että sekoan kun pelkään niin paljon. Yleensä on aina jokin tietty sairaus muutaman kuukauden ajan jota pelkään. Välillä on kuukausia etten ajattele sairauksia ja sitten taas tulee joku uusi. Tällä hetkellä pelkään että tulee veritulppa, siksi jalkojani särkeekin joka ilta nukkumaan mennessä enkä saa unta kun mietin että onkohan se nyt..[/QUOTE]

Juu, pakko-oireita nuokin.

 

Niin ja itselläni on se että auton soittimessä täytyy äänen olla aina tasalukuna. Tapa on ollut minulla lapsesta asti.. Mutta tämä on vain omassa autossa, asia ei haittaa jos olen kyydissä jonkun muun autossa Ääni ei voi olla vaikkapa 13, 21, 27.. vaan pyörätän sen aina tasalukuun silloinkin jos kyydissä olija vaikkapa laittaa soitinta isommalle.

 

Meikäläisen litania:

-kouluikäisenä mulla oli parin vuoden kellokausi, tarkoittaa siis sitä että kyttäsin kelloa, oli ihan pakko olla unessa viimeistään kun kello lyö 22.00, alkoi ahdistamaan niin maan perkeleesti jos (JA KUN!) meni yli. joka yö nukahtaminen meni reilusti yli puolen yön.

-jo niin kauan kun jaksan muistaa jatkunut hiusten harominen, on niiiin ärsyttävää mutten pysty lopettamaan, tiedän että kaikki sen huomaa, itse en läheskään aina. ehkä pahinta se että hiukset rasvottuu muutama tunti pesun jälkeen

-polven kutittaminen. joskus on raskaita aikoja tämänkin kanssa, en saa unta kun pitää hinkata perkeleen polvea. god only knows mistä tommonenki hullu tapa on alkunsa saanu tää on kyllä semmonen mitä en monellekkaan kehtaa kertoa.

-synnytyksen jälkeen alkanut siivouspakko- hinkkaan lattiaa varmaan sata kertaa päivässä, heti kun yksikin tahra jossain vahingossakin näkyy. imuroin pari kertaa päivässä. kokoajan teen jotain, rentoutuminen on ihan out ilmeisesti mun pääkopassa.

-muistamispakko. ei auta vaikka kirjottaisin kymmeneen eri paikkaan tarkasti ylös mihin mennä, mihin aikaan jne. kaikki on pakko olla päässä hyvässä järjestyksessä. myös tämä on niin paha ongelma ajoittain että en saa unta.

eli...aika rankkaa on aina välillä. mut nyt oon onneks hyvää vauhtia pääsemässä psykoterapiaan. Onneks (ja tietenkin epäonneks) löytyy sielunsiskojakin !

 

Hullu on sellanen umpihullu, kuka lähettää nämäkin terapeuteille. Siis ei voi olla todellista.
-

Tuo kuvausvinkki (esim. liedestä) on tosi hyvä!

 

Aina jonkin asteisesta. Kun sairastun masennukseen, oireet pahentuu huomattavasti. Niistä toistuvista ajatuksista tulee niin häiritseviä, ettei muut ajatukset oikein pääse ohi. Ne hallitsevat elämää. Tällä hetkellä masennusta ei ole, mutta nyppimistä löytyy ja joitain toistuvia ajatuksia. Mistähän aloittaisiin. Olen pelännyt niin paljon ajavani jonkun päälle, että saatoin joutua pysähtymään automatkalla kaksi kertaa katsomaan auton alle, ettei siellä ole ketään. Olen käynyt toistuvasti sukupuolitesteissä, vaikka tarvetta ei olisi ollut. Ajatus syövästä joka minulla varmasti oli, aiheutti somaattista oireilua. En voinut istua lähijunissa lainkaan, kun pelkäsin saavani penkeistä loisia tai jonkun pissaneen niihin. Saatoin tarkistaa ne monta kertaa, istuin reunalla, pidättelin itkua. Tarkistin kaikki huoneet ennen nukkumaan menoa, ettei missään ole tulipalon vaaraa, sitten menin tarkastamaan uudestaan, sitten vielä kolmannenkin kerran. Noh, ehkä jätän loput jutut pois.

Minullakin on ollut tätä ihan pienestä pitäen. Painoin kynnellä ikeniä kunnes ne vuotivat verta, minun oli pakko tiputtaa viimeinen pala jäätelöä maahan, vaikka kuinka minun olisi tehnyt mieli syödä se kokonaan. Tarkistin toistuvasti kaikki talon patterit, ettei niiden päällä ole tavaraa, sitten toisenkin kerran, nypin sormiani ja huultani. Olin astumatta rakojen päälle asfaltissa.

Ihoani nypin. Olen sitä monesti miettinyt miksi, mutta se vain on tapa mitä teen. Samoin huultani nuolen, puren, hieron ja pianan kynnellä, kunnes se vuotaa verta. Mitä kovempi stressi sen isommat kovettumat sormissa.

 

Miten olette yrittäneet hillitä oireiluanne? Onko jollain läheisellänne pakko-oireita tai pakkoajatuksia?

 

Minä myös. Tarkastelupakko, hellat ainakin 4-5 krt tarkistettava lähtiessä, ovea rynkytän, vessapaperin kuljettava tiettyyn suuntaan, lasten hengityksiä lasken tietyin kaavoin, mitään ei voi heittää roskiin (esim piirustuksia) kun just se lapsi sit kuolee ja mä kadun sitä hävittämistä loppuelämäni jne jne jne..

 

Kauheeta!!! Ettekö te ole hakeneet mitään apua noihin? Mulla oli pakko-ajatuksia silloin kun olin tulossa murrosikään, mutta ne meni ohi. En oikeesti kestäis jos mulla olis vieläkin tuommoisia juttuja. Mä en kestäis mitään neuroottista enkä suorittamista enää....argh!

 

Kauheeta!!! Ettekö te ole hakeneet mitään apua noihin? Mulla oli pakko-ajatuksia silloin kun olin tulossa murrosikään, mutta ne meni ohi. En oikeesti kestäis jos mulla olis vieläkin tuommoisia juttuja. Mä en kestäis mitään neuroottista enkä suorittamista enää....argh!

Niihin pelottavasti tottuu. Mulla on ollu etenkin pakkoajatuksia lähes koko ajan vuosien ajan.

 

Rohkeaa sinulta ap. Hienoa, otit esille tärkeän asian. Onkohan minulla myös pakkoajatuksia? Ne vaihtelevat, ja kausittain vaihtelee eri pelko. Oireet ovat välillä helpompia, välillä vaikeampia. Pisin ja vaikein vaihe oli, kun pelkäsin hivin tulevan mm. kaupankärryistä, jos niissä on verta(tarkastin ne aina) tai esim. yleisestä wc:stä, tästä pelosta pääsin yli. Sitten tuli huumeruiskupelko(että astun sellaiseen yleisellä rannalla, ja hysteerisenä kyttään rannalla aina, näkyykö ruiskuja. Nyt on lastensuojelupelko, osansa palstalla. Olemme normaali perhe, mutta pelkään, että joudumme ls-asiakkaaksi, jos juon yhden saunajuoman, tai korotan ääntäni liikaa tms. Tiedän että tämä(kin) pelko on naurettava ja turha. Syöpää pelkään oikeastaan aina.... Tällaista. Keskustelu miehen ja ystävän kanssa auttaa, mutta tarvitsisinko apua? Avun hakemiseen on vaikuttanut se, että pelkäään, että heti minusta tehdään ls-ilmoitus, kun on nyt ls-pelko tälla hetkellä.

 

Kauheeta!!! Ettekö te ole hakeneet mitään apua noihin? Mulla oli pakko-ajatuksia silloin kun olin tulossa murrosikään, mutta ne meni ohi. En oikeesti kestäis jos mulla olis vieläkin tuommoisia juttuja. Mä en kestäis mitään neuroottista enkä suorittamista enää....argh!

En. Tai siis masennukseen, mutta en näihin mun outoihin juttuihin. Yritin kyllä viimeksi vähän kysellä tuosta nyppimisestä, kun en osaa sitä lopettaa ja haluaisin sormeni pitää ehjinä. Mutta ei niihin otettu mitään kantaa.

Vielä kamalampi ajatus olisi, että hakisin jotain apua ja joutuisin samalla minua hoitaneelle ihmiselle kuin viimeksi. Tiukasti kävin sen luona, että saisin Kelan tuen terapiaan ja koska mies vaati minua pysymään hoidossa. Niin epäpätevää ja epäammatillista ihmistä saa hakea. Ihan kamala kokemus. Vieläkin kaivelee ja harmittaa, ettei osannut siltä ihmiseltä itseään suojella. Hänen luonaan käynti pahensi minun masennustani vielä enemmän.

 

Mua on alkanut kammottaa autolla ajaminen, kun sain vauvan. Mulle tulee mielikuvia, miten joudun vauvan kanssa kolariin ja auto kierii moottoritiellä, vauva paiskautuu ikkunaan ym.. Pelkään ajamista ja välttelen sitä. Miehenkin kyydissä pelkään vähän, mutta en niin paljoa kuin itse ajaessani. Yksin ajaminen ei pelota niin paljoa.

 

Kuinkahan monelta on mitattu kilpirauhasarvot, joilla on pakko-oireita? Ja sitten jos onkin mitattu, niin ei sekään sulje 100% pois kilpirauhasen vajaatoimintaa, mikäli arvot sattuvatkin olemaan viiterajojen sisällä. Ainakin jos teillä on myös seuraavia oireita niin kilpirauhaslääkitystä olisi hyvä kokeilla.

Huonontunut kestävyys ja yleiskunto
Alentunut energiataso
Kyvyttömyys pidellä lapsia pitkään sylissä
Käsivarsien täydellinen voimattomuus
Krooninen lievä masennus
Jatkuva palelu
Kylmät kädet ja jalat
Korkea kolesteroli
Liikunnasta aiheutunut lamautuminen tai heikotus
Kova uloste
Ummetus
Kulmakarvojen katoaminen tai ohentuminen
Kuivat, helposti katkeilevat hiukset ja hiustenlähtö
Kuiva, helposti halkeileva iho
Jatkuva torkahtelu
Välttämätön tarve iltapäiväunille
Keskittymisvaikeudet ja kyvyttömyys lukea pitkiä jaksoja kerrallaan
Unohtelut ja hajamielisyys
Aivosumut ja paineen tunne päässä
Painonhallinnan vaikeutuminen
Kyvyttömyys seurustella tai olla parisuhteessa
Hyvin alhainen libido
Rajut tunneailahtelut kuukautisten yhteydessä (PMS)
Kuukautiskivut
Pahoinvointi
Katse tulee myöhässä tai on sumea
Turvotus / nesteenkeräys
Lihas- ja luukivut
Osteoporoosi
Muhkurat jaloissa
Akne sekä kasvoissa että päänahassa
Näppylät rinnassa ja käsissä
Nokkosrokko/ihottuma
Uupumus ja väsymys (fyysistä, psyykkistä, emotionaalista, hengellistä)
Kyvyttömyys työskennellä kokopäiväisesti
Kyvyttömyys seistä pitkiä aikoja putkeen
Täydellinen motivaation puute
Kävelyvauhdin lähes täydellinen pysähtyminen pienimmissäkin ylämäissä
Jatkuva äksyily, ärsyyntyneisyys ja suvaitsemattomuus toisia kohtaan
Käsialan huomattava huonontuminen
Sisäkorvan kutiaminen
Katkeilevat ja kuivat kynnet
Hilseilevä iho
Ahdistuneisuus ja huolestuneisuus
Tinnitus
Laktoosi-intoleranssi
Kyvyttömyys syödä aamuisin
Pysähtynyt hiustenkasvu
Nivelkivut
Rannekanavaoireet
Ruokahaluttomuus
Nesteen kerääntyminen kehoon
Jalkojen turvotus, joka haittaa kävelyä
Verenpainelääkkeistä huolimatta koholla oleva verenpaine
Suonikohjut ja laskimovaivat
Sisäkorvasta johtuva huimaus
Alhainen kehon keskilämpötila
Arat jalkapohjat

Lähde: Kilpirauhanen.com

 

Just semmosia mullakin on ollu. Tai pelko siitä, että esim. jollekin tapahtuu jotain enkä ole kyennyt auttamaan tms. Kiltin tytön syndroomaa pukkaa muutenkin välillä.

Sama minulla. Harmaannuin tähän ketjuun, vaikka vähän hävettää etten omalla nikillä kehdannut kirjoittaa

Mulla oli pahoja pakkoajatuksia ja jonkun verran pakkotoimintaa 17-22 -vuotiaana. Opiskelen sosiaalialaa, ja itseopinnoilla (psykologia ja opiskeluiden kirjat) ja valtavalla itsetyöskentelyllä (lapsuuden asioiden käsittely sain ilmeisesti asiani käsiteltyä niin hyvään malliin, että oikeastaan kaikki oireet loppuivat.

Erittäin pahassa stressitilanteessa (avioero, isän sairastuminen, vesivahinko yms.) pakkoajatukset palasivat pariksi kuukaudenksi kun olin 27-vuotias. Silloin kävin 10 kertaa psykologilla, ja oireet loppuivat. Nyt olen ollut terve 6 vuotta tuon parin kuukauden jakson jälkeen taas.

Luulen, että minulla on taipumus pakko-oireisiin loppuelämäni, mutta olen niin sinut itseni kanssa että ne näyttävät pysyvän kurissa myös silloin kun minulla on vaikeaa. Nimittäin rankkaa on ollut parina viime vuotena ihan riittämiin, mutta pakko-oireista en ole enää kärsinyt Pakkoajatukset ovat pahimpia, pakkotoimintojen kanssa vielä elää.

 

Monikohan noista harmaana kirjoittavista hulluista on mustia?

 

[QUOTE="vieras";25465619]Monikohan noista harmaana kirjoittavista hulluista on mustia? [/QUOTE]

Minä. Oletko sinäkin musta?

 

Kuinkahan monelta on mitattu kilpirauhasarvot, joilla on pakko-oireita? Ja sitten jos onkin mitattu, niin ei sekään sulje 100% pois kilpirauhasen vajaatoimintaa, mikäli arvot sattuvatkin olemaan viiterajojen sisällä. Ainakin jos teillä on myös seuraavia oireita niin kilpirauhaslääkitystä olisi hyvä kokeilla.

Mun oireita tuo basedowin-tauti pahensi mutta ei ne poistuneet vaikka kilpirauhanen poistettiin.

 

jos tumppaan tupakan maahan pihallamme niin saatan palata sisältä vielä varmistamaan että se sammui varmasti ja joskus olen jopa etsinyt sen natsan ruohikosta varmistaakseni että se sammui.Tai haronut maata kädellä ettei se ole kuuma tumppauksen jälkeen.Tästä olen päässyt kohtuudella ylitse kun muistaa laittaa vetta ja kipon mihin natsat sammutan jos joskus kyläilijä käy ja tupakoi niin varoitan että piharoskikseen ei saa laittaa tumppia ennen kuin se on varmuudella tumpattu.
Jäikö hella päälle ..kerran jopa siskoni mies joutui kääntymään autollaan muutaman sadan metrin päästä takaisin kun mä tahdoin käydä tarkistamassa asian.Muutaman kerran olen myös lähtenyt kauppaa ja käynyt tarkistamassa kun olen sen sata metriä ensin kävellyt kaupan suuntaan.Laskemista löytyy,eli lyhtypylväiden välit lasken ja nostan varpaat joka varjon kohdalla sen ylitse.SIis autossa istuessani kyydissä.Raavin päänahkani verille,aina ruvet uudelleen pois ja tiedän ettei ole järkevää.niin kui ei mikään näistä mutta mua nämä ei ahdista ollenkaan muuta kuin tuo tupakkajuttu.

 

Muiden juttujen lisaksi paako-oireita kausittain, tahan ja moniin muihin psyykkisiin oireisiin on hiljattain saatu taysin uutta tietoa geenitutkimuksen valossa, mulla ei nyt ole linkkeja tassa mutta googleta under-methylation , se on eraan valittaja-aineen puutosta jonka aiheuttajageeni on paikallistettu ja sen voi testata verikokeella. Itsellani tama on todettu, ja siihen otetaan vitamiineja (joiden puuteta myos aiheuttaa, etenkin b-ryhman) ja tuon metylaatioprosessin seurauksena syntyvaa ainetta, saa purkissa nimella SAM-e. Jos otan saannollisesti, pakko-oireet on poissa taysin. (Pahimmillaan en esim. pystynyt lukemaan mitaan yli puoleen vuoteen, kun pakonomaisesti piirsin mielessani joka hemmetin pilkun ja pisteen mita tuli vastaan, se kavi niin ylivoimaisen rasittavaksi etta tosiaan mitaan en pystynyt lopulta lukemaan... Hain muuten myos apua YHTS:lta aikoinaan ja tapasin jotain ihme psykologia vahan aikaa joka ei tajunnut mistaan mitaan...)

 

Taitaa olla aika yleisiä erilaiset pakko-oireet. Kiva, kun on vertaistukea.

 

Jep. Lapsena oli hellan tarkastuspakkoa mutta sen selittää turvaton alkolapsuus. Nyt aikuisena vasta kesällä 35v:na tajusin, että olen varmaan 10-25v? ajan, aikaa en tiiä, välttänyt sitä, että joku terävä osoittaa minua. Se tarkoittaa muka sitä että jotain pahaa tapahtuu.
Toinen esimerkki: tyttöni valokuva on taustakuvana, ja en voi laittaa hiirtä tytön kuvan päälle vaan kursori oltava kauempana tai muuten tytölle tapahtuu pahaa.
Sitten saattaa tulla ihan milloin vain, mistä vain joku vastaava, esim ahaa, auto tulee vastaan....mun on äkkiä hoettava se ja se lause loppuun ennen kuin auto ohittaa mut tai tapahtuu pahaa jne...
lukuisia ja lukuisia vastaavia juttuja.
Tajusin asian kesällä ja olen aloittanut YRITTÄÄN opettaan itseeni pois noista. Aikaa en varaa mihkään sillä en varmasti tämmöiseen saa aikaa koska hätää ei ole.

 

Juu, mukava lukea että muillakin on pakkoajatuksia ja toimintoja. Tuossa tarkisteluasiassa ainakin itselläni on auttanut se, että päättää mielessään että EN tarkista vaikka mikä olisi! Koska se ei siitä kummene, tarkistaako sen kerran vaiko toiset 10 kertaa. Vaikeaa se on, mutta toisaalta askel kohti terveempää ja parempaa mieltä. Oma terapeuttini sanoi että hänelle voi soittaa jos tulee tilanne että olisi pakko tarkistaa! Voi toimia apuna niissä tilanteissa sitten.
Pakkoajatukset on hankalampi juttu sitten.. Joskus pystyn tavallaan "tukahduttamaan" ne eivätkä pääse kunnolla pinnalle. Mutta aina se ei onnistu. Ja pakkoajatukseni ovat niin kamalia, että välillä tuntuu että muserrun niiden alle

 

Nostelen.

 

Tytsillä on pakko-oireena palsta :hug: