Palstan pakko-oireiset, hoi! :D

IhanaValo
Siis tuo kilpparilista :O Voiko nuo kaikki vaivat selittyä kilpirauhasarvojen vinksallaan ololla??

En muista, enkä jaksa kurkata laitoinko listaani, mut tuli mieleen muiden kirjoituksia lukiessa että käyn joka ilta ennen nukkumaanmenoa tarkastamassa hengittääkö lapset. Jos joskus unohdan ja menen sänkyyn jo pitkälleen, niin kohta pitää silti nousta ja tarkistaa.
Sit kans tuo esim.telkkarin "volyyminumero", sen pitää olla parillinen luku..ja vessapaperia pitää kans ottaa aina parillinen määrä..
Kuolemanpelko on kai kans yks pakkoajatuksien aihe..joko oma tai esim.lasten kuolemaa pelkään, siis että tulee joku tauti tai auto ajaa yks kaks päälle tms. :(
Sit kun se tulee joskus uniinkin.
 
Siis tuo kilpparilista :O Voiko nuo kaikki vaivat selittyä kilpirauhasarvojen vinksallaan ololla??

En muista, enkä jaksa kurkata laitoinko listaani, mut tuli mieleen muiden kirjoituksia lukiessa että käyn joka ilta ennen nukkumaanmenoa tarkastamassa hengittääkö lapset. Jos joskus unohdan ja menen sänkyyn jo pitkälleen, niin kohta pitää silti nousta ja tarkistaa.
Sit kans tuo esim.telkkarin "volyyminumero", sen pitää olla parillinen luku..ja vessapaperia pitää kans ottaa aina parillinen määrä..
Kuolemanpelko on kai kans yks pakkoajatuksien aihe..joko oma tai esim.lasten kuolemaa pelkään, siis että tulee joku tauti tai auto ajaa yks kaks päälle tms. :(
Sit kun se tulee joskus uniinkin.
Kilpirauhanen on siitä erikoinen juttu, että jos se alkaa reistaamaan niin siinä menee niin mielenterveys kuin ruumillinenkin terveys. On hoidettavissa mutta joillekkin se raskaampi kuin toiselle...
 
  • Tykkää
Reactions: Halikatti
nooh...
Mä lasken kirjaimia. Puheessa ja leffojen tekstityksissä. Jaan niitä kahdella tai kolmella. "Pi tä äp ut sa ta ki ss an hi ek ka." Ärsyttää, jos kirjaimet eivät mene tasan, sitten pitää kehittää siihen itse jatkoa tai vaihtaa joku sana synonyymiksi, että saa parillisen luvun. Jos jaan kolmen kirjaimen pätkiksi, niitä kolmikkoja saisi mieluusti olla parit, eli koko puheenpätkän olla kuudella jaollinen...

Joskus mulla oli tarve keventää takapuoltani auton penkissä aavistuksen joka kerran, kun tien poikki meni varjo. Ikään kuin olisin istunut hevosen selässä ja jokainen varjo olisi ollut este, jonka yli piti hypätä.

Onneksi näitä on harvoin, mutta kun ketju käynnistyy, siitä on vaikea päästä irti.
 
niiiih
mulla on kaikenlaisia...mm. jos otan leipää, pakko syödä tietty määrä leipiä...tarkastuspakkoa jne.

tätä ollut noin kymmenvuotiaasta...?

nyt olen 25v.

miksihän se tuli noinkin nuorena mulle.
 
geeeeee
mä puhun (lähinnä kiroilen) itsekseni. autossa tai kotona yksin ollessa saatan huutaa v*ttua ja s*atanaa, onneks julkisilla paikoilla saan hallittua tai jätettyä vain suun liikeeksi/ sipinäksi... nyt vanhemmiten alkanut pahentua...
 
Pelokas mutsi
Minä kanssa tunnistan itseni kyllä näissä jutuissa, tuntuu että palasia loksahtaa kohdalleen kun lukee teidän kertomuksia. Olen ihanan pienen 1-vuotiaan äiti, joka joutuu taistelemaan arjessa erilaisia pakko-oireita vastaan.

Mulla tuntuu tulevan kausittain, jonkun aikaa aina hyvim, sitten tulee taas vaikea kausi. Pahimpana mulla on krooninen sairaudenpelko, kyttään erityisesti luomia ja pelkään melanoomaa. Kyttään sekä omia että poikani kaikkia oireita. Lidäksi mulla on noita peruspakko-oireita, tarkistelen aina ettei liesi ole päällä tai tukankuivaaja seinässä. Ennen myös tv piti olla pois seinästä ja tietokone pois päältä. Nyt on ollut jo melko pitkään helpompaa tän tarkistelun kanssa, oon niin sanotusti "ulkoistanut" sen miehelleni eli jossain vaiheessa sovittiin että hän vikaksi nukkumaan tulijana katsoo ethei mitään ole päällä. Alkuun aina kysyin hältä että onko tarkistanut, aina vakuutti että joo, nykyään en muista enää edes kysyä. Lapsen saaminen ja raskausaika tuntui tätä helpottavan. Sen sijaan välillä huolehdin kovasti just ulko-oven sulkemisesta tms. Pakkoajatuksia ja ahdistusta, sekä masennustaipumusta on ollut nuoruudesta lähtien, mulla jotkut ajatukset jää ikään kuin päälle enkä pääse niistä eroon. Tulee sellaisia pakkomielteenomaisia ajatuksia, joista en pääse eroon vaikka kuinka järkeilen itselleni. Välillä esimerkiksi pelkään olleeni hyväksikäytetty lapsena vaikka mulla ei ole mitään muistikuvia tai syytä tällaista olettaa tai pelätä. Sitten se ajatus herättää ahdistusta enkä pääse siitä enää eroon vaikka yritän järkeillä.

Paniikkihäiriön oireita on ollut kanssa nuorena, yhteen aikaan en voinut käydä elokuvissa ollenkaan koska se laukaisi paniikkikohtauksen.

Tää pakko-oireinen häiriö on mulle vähän "uusi tuttavuus", oon aina vaan pitänyt itseäni jotenkin neuroottisena ja turhantarkkana, nauranut kun uloslähtiessä pitää hokea mantraa "avaimet-lompakko-puhelin-kalenteri-matkakortti" ja joka paikassa tarkistan aina moneeb kertaan että kaikki on tullut mukaan. Kahviloissakin jne. aina kurkin tuolien alle ja ahdistun kauheasti jos ei ole mun hallinnassa että onhan kaikki tavarat varmasti mukana. Matkoille pakkaaminen on mulle suht ahdistavaa ja pelkään jättäväni tavaroita kylässä ollessa vaikkei mulla tyyliin ikinä käy niin.

Voikohan tää munkin "turhantarkkuus" ja muu mahdollisesti jonkunasteista pakko-oireista häiriötä? Apua en näihin koskaan hakenut, olen muista syistä ollut joskus kauan sitten terapiassa. Sairaudenpelko hallitsee elämää välillä niin paljon, että olen harkinnut avun hankkimista, mutta kynnys on korkealla.
 
"pihlaja"
Mullakin on tuollaista tarkistamispakko, että pitää tarkistella esim kahvilasta lähtiessä ettei jäänyt mitään. Joskus on pitänyt parkkipaikalta palata takaisin kassalle tarkistamaan etten jättänyt mitään sinne..
Vielä kysyisin, että onko muilla sellaista että pelkää vahingoittavansa tietämättään toisia? Mulla on tosi vahvana tuollainen pelko, järki sanoo ettei ole syytä pelätä mutta tunnepuoli sanoo toista.
 
kerron minäkin
Tiedän että nämä on pakko-oireita, mutta en halua osasta näistä edes eroon vaikka joskus suunnattomasti se ärsyttääkin.

Lasken jatkuvasti kaikkea. Esim. taulujen reunat pitää "sormittaa" ja vaikka tiedän että siitä tulee vain neljälle sormelle, on pakko keksiä niin sormitus että tulee joko 5 tai 6. En osaa selittää :/

Lasken autossa ollessani (En siis ajaessa :D ) puita, sähkötolppia, tien viivoja, tien vieressä olevia pylväitä. Ärsyttävin on tien viivat, ne pitää mennä tasapariin ennenkuin vaihtuu väri :D

Revin hiuksiani ja jos lähtee kolme hiusta niin ei hyvä, pitää ottaa uudestaan ennenkuin lähtee 2. Sen jälkeen kokeilla onnistuisiko ensimmäisellä kerralla saada se kaksi hiusta. Ei onnisu läheskään aina, ja ohimoon olen saanut kaljun läntin tämän takia :/

Mutta erään positiivisen asian olen huomannut :) Päässälasku taito ja asioiden muistaminen on parantunut tämän takia, muistan asiat sormillani :D Monet ovat ihmetelleet miten muistan matkoilta ja teiden varsilta paljon juttuja, mutta kun olet sormittanut kaikki asiat niin ne jäävät päähän. Ja jos kuljet samaa matkaa monta kertaa ja joskus on tullut katko jossain vaiheessa, muistan mihin jäin ja jatkan siitä :D :D

Hullua tiedän :)
 
kerron minäkin uudestaan
Mä lasken kirjaimia. Puheessa ja leffojen tekstityksissä. Jaan niitä kahdella tai kolmella. "Pi tä äp ut sa ta ki ss an hi ek ka." Ärsyttää, jos kirjaimet eivät mene tasan, sitten pitää kehittää siihen itse jatkoa tai vaihtaa joku sana synonyymiksi, että saa parillisen luvun. Jos jaan kolmen kirjaimen pätkiksi, niitä kolmikkoja saisi mieluusti olla parit, eli koko puheenpätkän olla kuudella jaollinen...

^^ Juuri tuota samaa teen minäkin!! En vain osannut selittää tuota niin jätin pois kertomuksestani :D
 
"sipsi"
Vielä omiin pakko-oireisiin. Kaupasta lähtiessä on pakko tarkistaa ainakin 3 kertaa, että pankkikortti on kukkarossa. Pitää varmaan ryhtyä kassallakin puhumaan ääneen:"no niin, kortti on nyt kukkarossa, joo, kortti on kukkarossa..." :(
 
Mun oireita tuo basedowin-tauti pahensi mutta ei ne poistuneet vaikka kilpirauhanen poistettiin.
Ok. Varmasti onkin niin, että pakko-oireinen häiriö voi esiintyä omana sairautenaan sitten, mutta tosiaan olen minäkin törmännyt siihen, että kilpirauhasen vajaatoiminta voi tosiaan pahentaa pakko-oireita tai joillekin jopa tuottaa niitä, jolloin ne eivät yleensä ole kyllä se päällimmäinen oire. Eivätkä siinä tapauksessa siis elämää isosti haittaavia oireita.
 
Viimeksi muokattu:
"pihlaja"
Jännää, ylihuomenna on se psykologi. :p Outoa selittää näistä jollekin, en kauheasti ole esim. ystävillekään pakko-oireistani kertonut.
Mua hävetti puhua näistä silloin ensi kerran, toisaalta taas tuntui kuin tonnin painoinen kivi olisi tippunut sydämeltä! Psykologin ja lääkärin lisäksi mun mies on ainoa ketkä tietävät näistä mun pakkoajatuksista.
 
[QUOTE="pihlaja";25546335]Mua hävetti puhua näistä silloin ensi kerran, toisaalta taas tuntui kuin tonnin painoinen kivi olisi tippunut sydämeltä! Psykologin ja lääkärin lisäksi mun mies on ainoa ketkä tietävät näistä mun pakkoajatuksista.[/QUOTE]

Hyvin se varmaan menee. :D Mä oon muutenkin onneksi tosi puhelias. Eiköhän se suju ihan omalla painollaan. :)
 
Mulla on asioiden tarkistamista. Vaikka laitan just avaimen laukkuun, pitää heti tarkistaa että se on siellä, Ja vielä kerran tarkistaa, ennenkun laitan ulko-oven kiinni. Onneksi en ennen töihin menoa keitä kahvia, puuroa tms, voi sitä tarkistuksen määrää, onko kaikki kiinni
 
Eka käynti ohi. :D Puhua pälätin itsestäni vartin ylimääräistäkin. :D Oli ihan hyvä psykologi. Kolmen viikon päästä pääsen lääkearvioon, kun haluan kokeilla, miten lääkitys vaikuttaisi oireisiin. Ens viikolla menen taas psykologille juttelemaan.
 
IhanaValo
[QUOTE="vieras";25598379]Heräsi kysymys, kun luin tätä ketjua: Miten te, jotka käytte työssä, kärsittekö sielläkin pakko-oireista? Tarkisteletteko sielläkin?[/QUOTE]

No mie oon vaan työharjottelussa, mut siellä miul on aina känny ja paikan avaimet taskuissa ja varmaan sata kertaa päivässä tarkistan että ne on siellä..vaikka minnekkä ne sieltä esim. kävellessä häviäis.
Ja välillä, kun teen siellä eräänlaista järjestelyhommaa, niin palaan takas tarkistamaan että tuli laitettua kaikki oikein.
 
IhanaValo
[QUOTE="sipsi";25493735]Vielä omiin pakko-oireisiin. Kaupasta lähtiessä on pakko tarkistaa ainakin 3 kertaa, että pankkikortti on kukkarossa. Pitää varmaan ryhtyä kassallakin puhumaan ääneen:"no niin, kortti on nyt kukkarossa, joo, kortti on kukkarossa..." :([/QUOTE]

Tää on miullakin aika paha, aina ja joka kerta, missä vaan kaupassa olenkin niin se kortti pitää tarkastaa, että varmasti on mukana vaikka sekunti sitten sen sinne lompakkoon laitoin. Mietin onko se vaan huonomuistisuutta/hajamielisyyttä ettei oo varma että se on siellä...mut en tiiä. Ärsyttävää kyllä, omasta mielestä.
 

Yhteistyössä