Aina jonkin asteisesta. Kun sairastun masennukseen, oireet pahentuu huomattavasti. Niistä toistuvista ajatuksista tulee niin häiritseviä, ettei muut ajatukset oikein pääse ohi. Ne hallitsevat elämää. Tällä hetkellä masennusta ei ole, mutta nyppimistä löytyy ja joitain toistuvia ajatuksia. Mistähän aloittaisiin. Olen pelännyt niin paljon ajavani jonkun päälle, että saatoin joutua pysähtymään automatkalla kaksi kertaa katsomaan auton alle, ettei siellä ole ketään. Olen käynyt toistuvasti sukupuolitesteissä, vaikka tarvetta ei olisi ollut. Ajatus syövästä joka minulla varmasti oli, aiheutti somaattista oireilua. En voinut istua lähijunissa lainkaan, kun pelkäsin saavani penkeistä loisia tai jonkun pissaneen niihin. Saatoin tarkistaa ne monta kertaa, istuin reunalla, pidättelin itkua. Tarkistin kaikki huoneet ennen nukkumaan menoa, ettei missään ole tulipalon vaaraa, sitten menin tarkastamaan uudestaan, sitten vielä kolmannenkin kerran. Noh, ehkä jätän loput jutut pois.
Minullakin on ollut tätä ihan pienestä pitäen. Painoin kynnellä ikeniä kunnes ne vuotivat verta, minun oli pakko tiputtaa viimeinen pala jäätelöä maahan, vaikka kuinka minun olisi tehnyt mieli syödä se kokonaan. Tarkistin toistuvasti kaikki talon patterit, ettei niiden päällä ole tavaraa, sitten toisenkin kerran, nypin sormiani ja huultani. Olin astumatta rakojen päälle asfaltissa.
Ihoani nypin. Olen sitä monesti miettinyt miksi, mutta se vain on tapa mitä teen. Samoin huultani nuolen, puren, hieron ja pianan kynnellä, kunnes se vuotaa verta. Mitä kovempi stressi sen isommat kovettumat sormissa.