M
"moi"
Vieras
menisin.. en ole nyt naimisissa mutta nykyisen mieheni kanssa oisin heti ollut valmis naimisiin ja oon vieläkin. ja täytyy että on muutamia ex :ä joiden kanssa olisin voinut mennnä naimisiin mutta he päätti toisin. en siis ole ollut naimisissa koskaan, kerran kihloissa
R
Rodukka
Vieras
Eikös se ole aika kristillistä toimia noin, varsinkin jos haluaa punkkapuuhiin?
Minusta on sama vakiintuuko (oli se sitten avioliitto, yhteenmuutto, raskautuminen) 1kk tapaamisesta tai 10 vuotta tapaamisesta - aina yhtä epävarmaa yhteiselämän jatkuminen. Toinen muuttuu, itse muuttuu, harva tuntee itseäänkään kymmenen vuoden kuluttua (mietitään taaksepäin ajattelulla), joten miten toistakaan ja miten voi olla varma, että kaikki menee yhteiselämän jatkumisen suuntaan.
Impulsiiviset ihmiset sitoutuvat vauhdilla ja eroavat vauhdilla ja saattavat tehdä samaa toistuvasti. Sama ei päde vähemmän impulsiivisiin, jotka voivat aivan hyvin olla hautaan asti sen kanssa, johon sitoutuivat avioliiton merkeissä 4kk tuntemisen jälkeen.
Minusta on sama vakiintuuko (oli se sitten avioliitto, yhteenmuutto, raskautuminen) 1kk tapaamisesta tai 10 vuotta tapaamisesta - aina yhtä epävarmaa yhteiselämän jatkuminen. Toinen muuttuu, itse muuttuu, harva tuntee itseäänkään kymmenen vuoden kuluttua (mietitään taaksepäin ajattelulla), joten miten toistakaan ja miten voi olla varma, että kaikki menee yhteiselämän jatkumisen suuntaan.
Impulsiiviset ihmiset sitoutuvat vauhdilla ja eroavat vauhdilla ja saattavat tehdä samaa toistuvasti. Sama ei päde vähemmän impulsiivisiin, jotka voivat aivan hyvin olla hautaan asti sen kanssa, johon sitoutuivat avioliiton merkeissä 4kk tuntemisen jälkeen.
Olet erittäin oikeassa. Ihminen muuttuu - mutta mihin suuntaan? Se ratkaisee.
Olisi toki fiksua yrittää tutustua edes hieman, ennen kun sitoo itsensä loppuiäkseen toiseen ihmiseen lapsen kautta. Avioliitosta nyt pääsee aina pois mutta lapsi on ja pysyy. Näin ajattelen.
Minä olen aika impulsiivinen. Tee ekana, mieti sitten- tyyppiä aika useinkin. "No mikä ettei"- periaatteella solmittu avioliittoni täyttää keväällä 10 vuotta, ehkä vastoin monen ihmisen odotuksia. Ja ihan kivasti on muutenkin mennyt, tekemäni päätökset ovat osoittautuneet oikeiksi niin ammatinvalinnan ("viddu kotiäitiys on tylsää...mitäs tekis...heh, haenpa opiskelemaan...joo, haen tonne, mitähän ne oikeesti tekee töissä...no sitten se selviää kun sinne pääsen") kuin lastenkin saamisen suhteen.
V
"vieras"
Vieras
Mistäs sitä koskaan tietää, mutta luulisin että en. Kyllä sitä niin vähän ihmistä tuntee 4 kk. jälkeen.
Tosin jos tästä toisesta avioliitosta eroaisin vielä, minua olisi kyllä aika vaikea "kahlita".
Tosin jos tästä toisesta avioliitosta eroaisin vielä, minua olisi kyllä aika vaikea "kahlita".
En varmaankaan. Mutta kiva silti lukea, kuinka upeita onnistumisia muilla täällä on ollut 
Mulla ei ole kiire naimisiin vieläkään, vaikka ollaan pidetty yhtä 6 ja puoli vuotta ja lapsia on kaksi. Mutta oltiin me kyllä muuten aika nopeita: Mies muutti mun luokse noin kuukauden tuntemisen jälkeen (oikeasti punkkasi mun luona kyllä täyspäiväisesti kolmansista treffeistä asti), ja eka yhteinen asunto ostettiin kun oltiin oltu yhdessä 7 kuukautta.
Mulla ei ole kiire naimisiin vieläkään, vaikka ollaan pidetty yhtä 6 ja puoli vuotta ja lapsia on kaksi. Mutta oltiin me kyllä muuten aika nopeita: Mies muutti mun luokse noin kuukauden tuntemisen jälkeen (oikeasti punkkasi mun luona kyllä täyspäiväisesti kolmansista treffeistä asti), ja eka yhteinen asunto ostettiin kun oltiin oltu yhdessä 7 kuukautta.
?
.....
Vieras
[QUOTE="jenni";25193203]Ap ei ole tainut ymmärtää mikä avioliiton tarkoitus on.[/QUOTE]
No, mikä on sun mielestä avioliiton tarkoitus? Me menimme naimisiin, kun olimme seukanneet reilun kuukauden. Ja avioliittoa on kestänyt jo 10 v. Ja emme tunteneet toisiamme ennen seurustelua lainkaan.
No, mikä on sun mielestä avioliiton tarkoitus? Me menimme naimisiin, kun olimme seukanneet reilun kuukauden. Ja avioliittoa on kestänyt jo 10 v. Ja emme tunteneet toisiamme ennen seurustelua lainkaan.
H
"hmmm"
Vieras
Ainut mielipide joka väkisinkin tulee mieleen että yleensä( naisella loppu oleskelulupa) siksi juostaan vihille jotta saadaan se lupa kuntoon. muutama vuosi ollaan yhdessä jotta kukaan ei kiinnitä asiaan huomiota
ja mikä parasta jos juuri ja juuri tulee5v täyteen on mahdollista leskeneläkkeeseen jos pulisolle nyt joatakin sattuu käymään
ja mikä parasta jos juuri ja juuri tulee5v täyteen on mahdollista leskeneläkkeeseen jos pulisolle nyt joatakin sattuu käymään
S
"Sheddon"
Vieras
Vain jos se olisi oleskeluluvan edellytys tai jokin muu pakottava syy. "pakkotilanteessa" maistraattiin.
Alttarille menen vasta kun luulen tietäväni ja tuntevani tulevan puolisoni riittävän hyvin. Ja edelleen uskon että rakkaud kestää 1000 päivää, loppu on tahdosta kiinni. Tästä syystä pari-kolme vuotta on mun kipuraja.
En silti uskalla sanoa "ei koskaan". Antaa elämän viedä.
Alttarille menen vasta kun luulen tietäväni ja tuntevani tulevan puolisoni riittävän hyvin. Ja edelleen uskon että rakkaud kestää 1000 päivää, loppu on tahdosta kiinni. Tästä syystä pari-kolme vuotta on mun kipuraja.
En silti uskalla sanoa "ei koskaan". Antaa elämän viedä.
T
tuskin
Vieras
Hjaa, avioitua voi ilman kumpakaan noista.
Minulle avioliitto on pelkkä paperi. Siksi olen aina ihmetellyt ihmisiä, joilla on pakottava tarve päästä naimisiin. Ihan kuin se elämä siitä muuttuisi, että on virallisesti naimisissa.
T
Tuota
Vieras
En koskaan,koska haluan mennä rakkaudesta. Ja jotta toista voisi rakastaa, täytyy hänet tuntea, muuten rakastaa vielä vain omaa mielikuvituksen tuotosta. Voihan se todellisuus ja mielikuvitus kohdata täysin, mutta tähän en luottanut.
En usko että täysin uutta ihmistä oppii tuntemaan 4 kuukaudessa, vaikka yhdessä oltaisiin 24/7.
En usko että täysin uutta ihmistä oppii tuntemaan 4 kuukaudessa, vaikka yhdessä oltaisiin 24/7.
Uskon, että asia ihmetyttää sinua - ja tämä siksi, mitä olet kertonut parisuhteestasi ja suhtautumisestasi fyysiseen läheisyyteen. Eikä tämä ole mitään kettuilua tms.
Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Tulee kyllä mieleen, että mikä nopeasti tulee, voi nopeasti sitten mennäkin. Nopeahan tuollainen tahti kyllä on, tai ainakaan en usko, että itse tuollaiseen tahtiin kykenisin. Kukin kuitenkin toimii niin, kuten parhaalta tuntuu.
Tunnen itse pariskunnan, joka melkein heti tavattuaan (ehkä viikon sisällä ensitapaamisesta) alkoi seurustella ja muuttivat yhteen. Nainen raskautui pian, ja avioliittokin seurasi ihan parin kuukauden sisällä raskausuutisesta. Nykyään heillä sitten on useampi lapsi, ja yhdessä ovat edelleen. Hyvin tuntuu menevän.
Tunnen itse pariskunnan, joka melkein heti tavattuaan (ehkä viikon sisällä ensitapaamisesta) alkoi seurustella ja muuttivat yhteen. Nainen raskautui pian, ja avioliittokin seurasi ihan parin kuukauden sisällä raskausuutisesta. Nykyään heillä sitten on useampi lapsi, ja yhdessä ovat edelleen. Hyvin tuntuu menevän.
Millä tavalla avioliitto tekee elämästä paremman? Ei ihmisten arki muutu mitenkään avioliiton myötä.
Se vaan tekee elämästä erilaista, en tiedä tekeekö parempaa...ehkä tietyllä lailla. Ainakin minusta.
?
"..."
Vieras
M
mentiin
Vieras
Me olimme tapailleet kuukauden kun tulin raskaaksi (söin pillereitä) ja kun raskaus selvisi päätimme sitten ruveta ihan virallisesti seurustelemaan ja ensitapaamisesta oli n. 6kk kun menimme kahdestaan maistraatissa naimisiin koska tunsimme avioliiton turvaavan tulevan lapsemme ja perheemme. Virallista seurustelua oli takana se 4kk silloin. Nyt olemme olleet 4 vuotta naimisissa, toinen lapsi tuli heti perään 11kk ikäerolla. En aloittaisi uudestaan suhdetta ilman sitä ihanaa tutustumista kun me olemme heti alkaneet rakentaa tulevaisuutta ja perhettä, en kadu ollenkaan, mutta nyt on tosi vaikea hankkia sitä kahden keskistä aikaa ja sellaista rentoa olemista mitä kaipaisin kyllä, mutta kahden pienen lapsen työssä käyvinä vanhempina olemme aina väsyneitä. Ihanan perheen sain eli toistan itseäni en kadu ollenkaan mutta harmittaa että meiltä jäi väliin se alkuaika... Jos joku ymmärtää...
