Parisuhdeongelma takerrun

["mies36"]

Moi.

Onkos kellään vastaavasta kokemuksia. Vaimo 40 mies 35. Lapsia 3. Yhteiseloa 12v. suhde kriirissä, yritetään selvitä. Vaimolla paljon miespuolisia kavereita, minä olen muuttunut mustasukkaiseksi ja takertuvaksi. Tajuan kyllä sen itse. En haluaisi olla, mutta jostain ne peikot vaan tulee. Pelkäänkin että takerrun liikaa ja pakahdutan suhteen. Ahdistusta lisää se että meillä ei enää makuuhuoneessa ole tapahtunut mitään kolmeen kuukauteen. (Ei kuulemma johdu minusta, mutta luulen että minä olen se ongelma) En ole aina ollut tämmönen mutta muutos on tapahtunut kun vaimo lähti töihin ja meikäläinen jäi käytännössä kotia hoitamaan. Vaimo oli muutaman vuoden kotona ja luulen että hän haluaa nauttia "uudestä elämästä". Tätä kestänyt jo parivuotta ja vauhti vaan tuntuu kiihtyvän. Koen jääväni jotenkin paitsi. Jos muilla vastaavia kokemuksia ja intoa kertoa miten saitte solmut auki niin iso kiitos. Sori lyhyt avaus mutta joka kokenut vastaavaa tietää mistä puhun. Ensi sijaisesti haluan homman toimimaan onhan tässä koettu jo paljon yhdessä. Olemme sopineet että yritämme puhua mutta vähä jännittää että miten se sujuu ja osaanko huomioida kaikkea.

 

[nosto]

nosto

 

["Vieras"]

Haluaisin kysyä, oletko kertonut vaimollesi, että tunnet jääväsi paitsioon?

 

[kojootti]

Sun vaimollasi taitaa olla keski-iän kriisi. Kyllä kait se aikanaan tasoittuu, mutta odottavan aika ei varmaan ole tuossakaan tilanteessa lyhyt. Pidä kiinni omista oikeuksistasi parisuhteessa, enkä suinkaan tarkoita tällä omimista tai toisen kontrollointia, vaan ihan normaalia lämpöä ja läheisyyttä, toveruutta ja sensemmoista. Toivottavasti asiat kääntyy parempaan :hug:

 

[mies36]

joo totta kai olen kertonut. Vastasi että hän on aina tullut paremmin toimeen miesten kanssa. Mutta minua kyllä häiritsee kun aikaa ei tunnu olevan mulle. Käy kyllä kahvilla mielellään kavereidensa kanssa.

 

[Keijupölly]

No eiks toi oo vähän hämärää...

 

[kokemusta]

Vaimollasi on toinen mies. Asia on satavarma.

 

[mies36]

Olen tiukannut väsymiseen asti ja sanoo ettei ole muita eikä ole myöskään ihastunut kehenkään. Outoa on myös mun mielestä. Sanoo että ei rakasta minua mutta ei haluaisi erotakaan.

 

[Keijupölly]

Olen tiukannut väsymiseen asti ja sanoo ettei ole muita eikä ole myöskään ihastunut kehenkään. Outoa on myös mun mielestä. Sanoo että ei rakasta minua mutta ei haluaisi erotakaan.

Häh... Kauheelta kuulostaa että sanoo ettei rakasta. mitä järkee olla noin?

 

["mies36"]

en olisi jos en rakastaisi...

 

[PunaisenPuutalonÄiti]

Olen tiukannut väsymiseen asti ja sanoo ettei ole muita eikä ole myöskään ihastunut kehenkään. Outoa on myös mun mielestä. Sanoo että ei rakasta minua mutta ei haluaisi erotakaan.

En osaa kyllä neuvomaan ruveta, sillä olen itse niin nuori, ettei pitkästä liitosta ole yksinkertaisesti kertynyt mitään omakohtaista kokemusta. Mutta: Tuttavapiirissä on ikäisenne pariskunta, jolla oli samankaltaisia ongelmia. Toisella osapuolella ei omien sanojensa mukaan rakkautta ollut, ja se suurin kipinäkin tuntui kadonneen. Toinen koki kyllä rakastavansa toista edelleen, ja intohimoakin oli jäljellä. Erota kumpikaan ei halunnut, mutta olivat jotenkin erkaantuneet toisistaan. Kummallakin oli oma elämä, eikä yhteistä aikaa tai yhteistä tekemistä juuri ollenkaan - paitsi ehkä ruokapöydässä.

Tuo pariskunta oli jo suhteen alkutaipaleilla keskustellut siitä, miten toimia tilanteessa, joissa esim. rakkautta ei tunnu enää olevan. Olivat silloin jo olleet sitä mieltä, että erotakaan ei pidä, vaan odotella ja koettaa sitten jotenkin ratkaista tilannetta.

Avainasemassa tietysti oli keskinäinen kommunikaatio, koska eipä sitä toisen ajatuksia voi lukea. Tämän jälkeen tekivät sitten kaikenlaista yhdessä; yhteisiä lomamatkoja, kävivät syömässä, elokuvissa, tanssimassa, kylässä, kokkailivat... Muistelivat myös niitä asioita, jotka johtivat ihastumiseen ja rakastumiseen, ja mitkä asiat siinä toisessa aina olivat ihastuttaneet. Siitä se tilanne sitten lähti paranemaan päin, ja nykyään ovat taas aivan kuin vastarakastuneet. Ehkä joku noista auttaisi teitäkin? Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!

 

[Keijupölly]

[QUOTE="mies36";25181132]en olisi jos en rakastaisi...[/QUOTE]
Kerro siis mitä hänessä rakasta? Mikä hänessä on niin hienoa?

 

["mies36"]

PunaisenPuutalonÄiti kiitos että annoit esimerkin että tästä voi selvitä, meilläkin yhteinen aika todella kortilla. Olemme sopineet pitävämme arkivapaata ja keskustelevamme päiväs aikaan. Suuri pelkoni on että jään yksin selvittelemään. ... Keijupölly: Rakkaushan on siitä kumma asia että kaiken se kestää...

 

[Keijupölly]

Tarkoitin vaan että joskus rakkaus voi mennä sekaisin riippuvuuden kanssa. Sen takia kannattaa miettiä, että mitä asioita siinä toisessa rakastaa.

 

["mies36"]

Toisaalta olen tyytyväinen että joudun läpikäymään tämän, olen viimeisen puolentoistavuoden aikana oppinut niinpaljon itsestäni ja ennenkaikkea elämästä. Jos tämä nyt menee "suteen" niin ainakin olen viisaampi tulevaisuudessa. Olen myös pohtinut paljon mitä tästä nykyisellään saan ja joudun toteamaan en niin mitään. Asia joka vaivaa myös on facebook laitoin niinkun että parisuhteessa tämän henkilön kansssa ja hän ei vastannut. Loukkaannuin tietenkin ja kuulemma ei halua koska kaikki jo tietävät että olemme pari. ihan kuin hän häpeäisi minua.

 

[Joxu]

Olen tiukannut väsymiseen asti ja sanoo ettei ole muita eikä ole myöskään ihastunut kehenkään. Outoa on myös mun mielestä. Sanoo että ei rakasta minua mutta ei haluaisi erotakaan.

Hyi, mulla tekee pahaa sun puolesta, että sanoo ettei rakasta sua. Mikä teitä pitää yhessä jos, ei rakkaus? Ootko valmis elämään, elämäs suhteessa jossa rakkaus on yksipuolista? Ootko valmis olemaan ilman seksuaalista mielihyvää vuodesta toiseen? Ootko valmis (ehkä) jakamaan naises jonkun toisen miehen kanssa? Mietippä miten nää asiat tulee vaikuttamaan suhun muutamien vuosien päästä, jos tilanne pysyy vaan ennallaan? Eikö sun vaimo huomaa omaa käytöstään? Kirjota vaikka kirje sille ja selitä siinä koko tilanne, kerro myös miltä susta tuntuu ja mitä haluat vaimoltasi. Toivottavasti teijän tilanne selviää. Kovasti voimia sulle.

 

[mies36]

Hyi, mulla tekee pahaa sun puolesta, että sanoo ettei rakasta sua. Mikä teitä pitää yhessä jos, ei rakkaus? Ootko valmis elämään, elämäs suhteessa jossa rakkaus on yksipuolista? Ootko valmis olemaan ilman seksuaalista mielihyvää vuodesta toiseen? Ootko valmis (ehkä) jakamaan naises jonkun toisen miehen kanssa? Mietippä miten nää asiat tulee vaikuttamaan suhun muutamien vuosien päästä, jos tilanne pysyy vaan ennallaan? Eikö sun vaimo huomaa omaa käytöstään? Kirjota vaikka kirje sille ja selitä siinä koko tilanne, kerro myös miltä susta tuntuu ja mitä haluat vaimoltasi. Toivottavasti teijän tilanne selviää. Kovasti voimia sulle.

Joo olen alkanut ajattelemaan tulevaisuutta. Vikaa myös on minussa mutta olen pettynyt kun haluan parempaa suhdetta niin lunta tulee tupaan. Jotensakin huijatun olo. Vaimo sanoo ettei osaa ottaa asioita puheeksi. Toisaalta ärsyttää kun nyt olen jo kohta vuoden yrittänyt puhua ja avata lukkoja, antanut omaa aikaa jne. Ollaan myös sovittu aiemmin että nyt aletaan satsaamaan suhteeseen, tapahtuu niin että minä sitten selvittelen ongelmiani yksin. Häntä ei tunnu kiinnostavan. Toki meillä arki painaa päälle kokoajan mutta olisihan paljon mukavampaa olla niinkun "ehjänä" eikä väkisin työntää eteenpäin. Lapsillekin voisi olla parempi kun vanhemmilla lämpimät välit. Tarvitsisinhan vaan lämpöä, Rakkautta ja läheisyyttä. Ei vaan tunnu tuota toista osapuolta kiinnostavan. Mikähän este tänää tulee keskustelun tielle?

 

["eee"]

Oletteko pohtineet pariterapiaan menoa?

 

[Sapfo]

Olen tiukannut väsymiseen asti ja sanoo ettei ole muita eikä ole myöskään ihastunut kehenkään. Outoa on myös mun mielestä. Sanoo että ei rakasta minua mutta ei haluaisi erotakaan.

Mitä? Ei rakasta sua. Ja sä haluat jatkaa silti.

Ei kannata.

 

["Minni"]

Mun mielestä sä olet tarpeeksi tehnyt ja ymmärtänyt ja nyt ois vaimosi aika tehdä jotain. En näe tossa kun kaksi vaihtoehtoa: 1. Puhut asiasta selkeästi, annat vaimolle vaihtoehdot: ero tai alkaa yksin ja sun kanssa miettimään mitä voisitte tehdä suhteenne eteen, esim. parisuhdeterapia. Anna vaikka joku päivämäärä milloin vaimon pitää ilmoittaa mitä haluaa. 2. Alistut tilanteeseen, toivot että asiat jonain päivänä muuttuisivat, ehkä muuttuu, ehkä ei. Suosittelisin oikeasti parisuhdeterapiaa, ei sekään välttämättä mitään ratkaise, mutta sieltä voisi saada ehkä helpommin jotain välineitä eli mitä tehdä konkreettisesti suhteen eteen. Eihän se pelkkä puhe auta jos ei sitten mitään kuitenkaan tee.

 

[mies36]

parsuhdeterapia ei käy vaimolle sitten millään...

 

["Selina"]

Missä sun itsetuntosi on mies?
Minulla on vain 20vuoden kokemus parisuhteesta, mutta jos meillä olisi vastaava tilanne niin toivottavasti ukkoni älähtäisi ajoissa.

Sano nyt hyvä mies vaimollesi että se on joko täyspainoinen parisuhde tai ero.
Ihan vaikka aikaraja päätökseen.

Avoin parisuhde on joillekin kirosana mutta toisilla toimii.

Hanki uus harrastus, et ehdi rypeä ja pohtia. Uusien naamojen katselu piristää.

Meillä on toistemme naamat ajoittain tympiny tosi lujaa ja hajurakoa otettu henkisesti paljonkin. Noloa, mutta meillä hyvä fyysinen vetovoima ja vielä parempi seksi pitää kipinän hengissä.

Jos en rakastaisi niin en pitäisi hätävaranakaan. Sen on jokainen ansainnut.

 

["vieras"]

Vaimosi ei rakasta sinua ja ei halua sinusta erota, koska menettäisi ilmaisen lapsenvahdin. Nyt saa elellä kuin sinkku, kun sinä pidät perheestä huolen. Mieti haluatko elää tuollaisessa "suhteessa". Suosittelen sinulle töihin menoa, eroa ja uuden elämän rakentamista. Älä jää koti-isäksi, koska sitten et pääse enää töihin ja uuden elämän rakentaminen vaikeutuu. Vaimosi joka tapauksessa lemppaa sinut ulos sitten kun lapset ovat iässä, että pärjäävät omillaan.

 

[mies36]

Joo en kyllä ole koti-isä käyn vuorotöissä ja olen siksi paljon kotona. Ehkä olen älähtänyt liian myöhään. Vaikeinta on kun ei tiedä mistä nää keskustelut kumppanin kanssa alottaa. Pakko vähän rypeä kun aikaa muuhun ei ole. En Myöskään ole pettäjä luonne, eikä minulle sovi että hoitaisin seksin tarpeen muualla. Vaimolle kyllä sopisi että harrastaisin seksiä pahimpaan nälkään, koska ei pysty tyydyttämään minua. Kun vielä varmistin että sallisitko todella toisen suhteen tähän rinnalle hän hätkähti sanaa suhde eihän suhdetta tarkoittanut. Totesin että yleensä se johtaa siihen jossaa muodossa ja pilaa tämän nykyisen suhteen lopullisesti.

 

["vieras"]

Mutta eikö se ole jo ihan selvä,ettei teillä ole mitään toivoa? Vaikka eroaisittekin, niin eihän teidän suhde edes muuttusi mihinkään. Olisitte vaan kahdessa erissä asunnossa.