K
karmian
Vieras
Tuli vain mieleen tuosta Hesarin juttua sivuavasta ketjusta mieleen. Eli olemme 30- ja 28-vuotias pariskunta, opiskelut nyt opiskeltu ja työelämääkin päästy hieman maistamaan ja rahaa keräämään. Olemme olleet yhdessä nyt 7 vuotta ja alunperin oli suunnitelmissa, että kunhan nyt nämä opinnot saadaan pakettiin ja töitä, niin ostamme ensin järkevän asunnon ja alamme harkita perheenlisäystä (suunnitelmissa yksi lapsi). Jotenkin koimme, että niin sen kuuluu mennäkin ja olimme ihan valmiita asiaan..
Noh, nyt monien pohdintojen ja punnitsemisen seurauksena päätimmekin myydä maallisen omaisuutemme, unohtaa perheenlisäyksen ja lähteä asumaan ympäri maailmaa, ensin ihan pallon toiselle puolelle puoleksi vuodeksi (työpaikat on molemmilla) ja sitten jonnekin muualle. Tarkoitus kuitenkin viipyä pitempäänkin, mahdollisesti useampia vuosia, koska luulen, että tulemme pärjäämään ja viihtymään hyvin (olemme olleet molemmat vaihdossa ja töissä ulkomailla aiemminkin). Toki Suomeen käymään välillä.
Tuli tosi helpottunut ja ihana kihelmöivän jännittävä olo, kun uskalsimme tehdä tämän
Tunnen oloni jotenkin...vapautuneeksi! Ihan kuin olisin taas 20-vuotias ja muuttamassa pois kotoa tai jotain. Aluksi emme uskaltaneet, mutta sitten kun moni ikäisemme tuttavapariskuntakin uskalsi, niin päätimme, että nyt.
Vanhemmillemme tämä oli kai sokki, ihan ymmärrettävää. He olivat siinä uskossa, että asetumme aloillemme ja teemme sen lapsen ja vietämme onnellista perhe-elämää Suomessa. Noh, nyt kävi näin
Ei se perhe-elämäkään huonoa varmasti olisi ollut, mutta nyt tuli toinen suunta. Toivottavasti rakkaat vanhemmat vielä ymmärtävät tämän
Oli vaan pakko avautua, kun on niin hyvä olo
Lähtö kuukauden päästä, luottavaisin mielin.
Noh, nyt monien pohdintojen ja punnitsemisen seurauksena päätimmekin myydä maallisen omaisuutemme, unohtaa perheenlisäyksen ja lähteä asumaan ympäri maailmaa, ensin ihan pallon toiselle puolelle puoleksi vuodeksi (työpaikat on molemmilla) ja sitten jonnekin muualle. Tarkoitus kuitenkin viipyä pitempäänkin, mahdollisesti useampia vuosia, koska luulen, että tulemme pärjäämään ja viihtymään hyvin (olemme olleet molemmat vaihdossa ja töissä ulkomailla aiemminkin). Toki Suomeen käymään välillä.
Tuli tosi helpottunut ja ihana kihelmöivän jännittävä olo, kun uskalsimme tehdä tämän
Vanhemmillemme tämä oli kai sokki, ihan ymmärrettävää. He olivat siinä uskossa, että asetumme aloillemme ja teemme sen lapsen ja vietämme onnellista perhe-elämää Suomessa. Noh, nyt kävi näin
Oli vaan pakko avautua, kun on niin hyvä olo