Mikä kipu on kohdallasi ylittänyt synnytyskivun?

Joo, itseasiassa myös se ylitti selvästi synnytyskivun kun mulla oli hammas haljennut suuhun juurihoidon seurauksena.

 

Munuaistulehdus, migreenikohtaus, jälkisupistukset.

 

Ei mikään. Kolmosen synnytys oli niin kauhea, että jos olis ollut ase niin olisin ampunu itteni. Sen olis ehkä kestäny jos supistusten välillä olis ollut taukoa, mutta ei ollut, epiduraali ei auttanut ja olin jo 4 tuntia ennen leikkauspäätöstä ite satavarma, että näillä kivuilla ei mitään lasta tule, joku on vinossa. Mut mitäpä ne tohtorit meikäläistä uskomaan.

 

Synnytys ei ollut mitään siihen verattuna, kun synnytyksen jälkeen tikkasivat kohdunsuulta ilman puudutusta. Synnyttäessä ei ollut mitään tarvetta korottaa ääntä, tikatessa huusin henkeni hädässä.

Kun käsi katkaistiin tahallaan uudestaan vanhasta murtumakohdasta (lääkärissä). Olin 10v ja sain vain kevyet särkylääkkeet.

 

Ei mikään. Synnytys oli absoluuttisesti kauheinta. Ne tauotttomat supistukset avautumisvaiheessa... No onneksi lähti muistu siltä ajalta. Sitten se tikkaaminen ilman puudutusta. Siitä jäi paskin maku koko hommassa, kesti tunnin verran ja täyttä huutoa ja parkua, vaikka vauva oli jo syntynyt ja kivun "piti olla ohi ja eihän tää voi sua sattua!".

Luunmurtumat jne. ei ole olleet synnytykseen verrattuna mitään. Tosin en kärsi migreenistä ja sappikohtauksenkin olen saanut vain kerran.

 

Nielupaiseen avaaminen ja sen tyhjennys.

 

Molemmat synnytykset käynnistettiin, mutta niillä oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Ekassa synnytyksessä olin ihan sekaisin kivusta, potkin ja kierin sängyssä kun sattui niin hitosti ja mulle sanottiin että makaat nyt vaan siinä. Tokassa synnytyksessä vaadin saada istua niin paljon kun mahdollista ja kas kummaa, synnytyksestä jäi paljon parempi fiilis vaikka se tais sattua ihan yhtä paljon, mutta istualtaan oli jotenkin helpompi hallita sitä kipua.

En tiedä ylittikö se synnytyskivut, mutta tässä joku aika sitten hammaslääkäri paikkasi hampaan joka ei ollut yhtään kipeä, mutta kuulemma siellä oli syvä reikä jo. Noh, tämä hammas joka siis ei ollut ollut yhtään kipeä siihen mennessä aloitti jonkin näköisen "synnyttämisen" lääkärin roplailun jälkeen. Kipu tuli niinkuin supistukset, tosin kesti vähän kauemmin... Se alkoi, voimistui lähes sietämättömäksi ja sitten laantui ja sain olla tunnin tai pari rauhassa, sitten sama homma ja tätä jatkui siis muutaman päivän, kunnes hammasta särki niin paljon ettei koskaan, ja koko ajan. Juurihoitoon se sitten meni.

Synnytyskipujakaan en ole pillittänyt, mutta hammassärkyä ja pitkälle kerennyttä virtsatietulehdusta kyllä. Toisaalta siinä voi juuri olla tuo että synnytyksen tietää loppuvan piakkoin eikä siinä kerkiä paljon itkeskellä Muiden kipujen kohdalla ei voi tietää, kuinka pian saa jotain hoitoa ja itku taitaa tulla siitä epätoivosta...

 

Luukipu (luuston kasvaimien aiheuttama).

 

ruokamyrkytyksestä aiheutuneet tuskalliset krampit koko suolistossa, kipu oli jotain kamalaa, lopulta oksensin ja ripuloin verta. Se yökkiminen ja tyhjennyksen tarve, hui kamala. Se jäänyt kamalimpana tuskana mieleen vaikka 4 synnyttänyt.

 

kyllä se taitaa migreeni olla.

 

Kolmihermosärky.

 

Sormen jättäminen auton oven väliin menee heittämällä synnytyskivun ohi.

 

Ei mikään. Kaikissa synnytyksissä ollut epiduraali, mutta vaikka vatsakipuni vaati morfiinia kipulääkkeeksi, koin kivun olleen luokkaa 9 ja synnytyksen 10.

 

Munuaistulehdus, migreenikohtaus, jälkisupistukset.

Niin joo...jälkisupistukset! Mä listaan ne yhtä koviksi kivuiksi, kuin synnytyksen.

 

Itselläni mikään ei kyllä mene synnytyskipujen ohi - voisin istua vuorokauden viisaudenhampaanpoistossa mielummin kuin mennä synnyttämään! Esikoinen ei ollut lainkaan laskeutunut ennen synnytyksen alkua ja hommaa vauhditettiin oksitosiinilla. Tuntui että lantiosta oikeasti jotain napsahtaa kun vauva alkoi laskeutua, särky oli järkyttävä. Ja siihen päälle vielä supistukset - näin tähtiä kivusta monta tuntia taukoamatta. Ja kun lapsi viimein oli syntynyt niin ei se kipu mihinkään loppunut. Tunnin sai kiljua tikkauksessa, joka kirveli ja sattui ihan kamalasti. Hui, tulee kylmät väreet vieläkin.

 

Paksusuolentähystys voitti kivuliaisuudellaan synnytyksenkin. En ole ikinä huutanut kivusta muulloin kuin tuossa tähystyksessä.

 

Synnytyskipu on ollut pahin.

 

Kolmoishermosärky on jo sellanen helvetti mikä aika ilosesti alkaa olemaan pahempaa kuin synnytys..

 

Olen synnyttänyt useamman lapsen oksitosiinitipan kera, ilman puudutteita (lue: supistukset tuskin voivat olla enää ärhäkämpiä), mutta suurempia kipukokemuksia ovat olleet post-spinaalipäänsärky ja särky hampaanrepimisen jälkeen, kun hammaskuopasta irtosi "veripaikka", joka siellä pitäisi pysyä suojana.

 

Kolonoskopia sattui niin s**tanasti. Ja colitis ulcerosan aktiivivaiheen aiheuttamat kivut voittavat kyllä synnytyskivut.

Mikä ihmeen motiivi tiukitavallisella aatamin akalla on käyttää tällaista kieltä Kaksplussan keskustelupalstalla, jos saan kysyä?

:flower:

 

sektion jälkeiset ilmavaivat!!! olin vieläpä teholla, vahvasti lääkittynä mutta se jumalaton kipu tunki silti läpi.. sellaiset traumat jäi, että seuraavan puserran vaikka väkisin alakautta ulos |O

 

Aletaan nyt saivartelemaan, niin synnytyskivutkin on olleet erilaisia. Koskaan mikään niistä ei ole ollyt yhtä kivulias kuin kuopuksen synnytyksen viimeiset 10 minuuttia ennen ponnistamista. Eikä koskaan mikään muu kipu ole vienyt multa kontrollia kuin se.

 

Oikeestaan mikä tahansa, vaikka se et potkaset varpaan johonkin. Ero on kestossa ja siinä olossa muuten, synnytyksessä oli ahdistunut ja epätoivoinen olo. Vaikka toisaalta luotinkin siihen että kaikki menee hyvin, luonto hoitaa jne, siinä oli sellainen jännä tunne mukana. Ehkä jotenkin se et se vaan tapahtuu ja sä et voi muuta kun mennä mukana vaikuttaa siihen. Ja tietty siinä on omat hormonitoimintansa yms mitkä vaikuttaa hyvinkin paljon.
Mä en oikeestaan ees sanois et synnytys sattui, se oli enemmän sellasta äärimmäisen epämiellyttävää tunnetta.

 

Suolisolmu

 

Ei ole synnytysten voittanutta, esikoisen synnytys oli yksi helvetti, kuopus tuli sentään vähän helpommin.