Mitä lelua et koskaan saanut lapsena?

Minä toivoin kovasti barbia, mutta en sitä saanut. Omat lapset ei vielä ole barbie-iässä, joten en silläkää tekosyyllä niitä voi vielä ostaa.

 

[QUOTE="aloittaja";24284742]En vieläkään käsitä, miksen saanut (rahasta ei ollu kyse, vaan siitä, että kaikkea ei vain voi saada). Mitä muut ajattelee tästä ylipäänsä?[/QUOTE]

Itse olen pitänyt sellaista periaatetta että esim. jouluna tai synttäripäivänä jos lapsilla on joku yksi yli kaiken toive niin pyrin sen toteuttamaan mutta sitten sellaisia joka kauppareissulla löytyviä "mä haluun ton" tavaroita ei hankita. Ja ihan hyvin nuo näyttävät oppineen ettei kaikkea voi saada. En ymmärrä miksei lapselle voi hankkia sitä mitä hän toivoo jos joka tapauksessa jotain hankkii, monesti se lapsen toive olisi vielä edullisempi kuin mitä tilalle hankitaan.

 

On todellakin minusta siltkin ihan oikein opettaa lapselle, että kaikkea ei voi saada.

Jos saa yhden asian jota on puoli vuotta kuolannut joka päivä lelukuvastosta niin tarkoittaako se sitä että saa kaiken? Ja kun sitten ostetaan samalla rahalla jotain muuta tilalle niin se on jo melkein lapsen kiusaamista. Miksei voisi kuunnella lapsen toivetta vaikkei se omasta mielestä olisikaan juuri se kaikkein kehittävin lelu?

 

Mä olisin tahtonut barbinukelle balettitossut.

Yhden pettymyksen muistan lisäksi: ostin kioskilta oikein perinteisen, vedettävän leluhiiren, joka sitten mennä viiletti pitkin lattiaa. Se ei ollut kallis, mutta olisin tykännyt siitä ihan kamalasti. Pääsin kotiin, päästin sen ekaa kertaa liikkeelle ja huomasin, että meidän koirakin tykkäsi siitä. Saman huomasivat mun vanhemmat ja heti he alkoivat leikittää koiraa sillä. Yritin kieltää itku silmässä, ettei sitä saa antaa koiralle, niitä ei saa enää mistään. Tottakai koira puri sen rikki. Vanhemmat yrittivät nauraen lohdutella, ettei se ollut niin vakavaa, sen kuin juoksee kioskilta hakemaan uuden. Mökötin kauan, eikä ihme. Kai porukoitakin nolotti, kun heille valkeni, ettei niitä todellakaan niin vain haeta, se hiiri oli tasan ainoa koko kylässä. Sitähän mä olin juuri inttänyt, mutta nämä kaksi eivät kai joutaneet kuunnella, kun hiiren ja koiran kanssa oli niin kivaa. *puhiseee kiukusta vieläkin*

 

Brion junarataa ei saatu, vaikka siskojen kanssa sitä yhdessä toivottiin sitä. Se on jäänyt kaivelemaan, ja meillä oli Brion junarata ostettu jo ennen kuin lapsi syntyi. Mun mielestä se on kestävä ja kehittävä lelu, en vieläkään tiedä miksei meidän vanhemmat eivät sitä ostaneet, rahasta se ei voinut olla kiinni.

Sen muistan, kun saatiin siskojen kanssa Muumitalo. Se oli ihan hemmetin hieno, vieläkin pystyn muistamaan sen tunteen kun lahjapapereista kuoriutui harras toivelahja

 

Meillä ei leluja pahemmin osteltu mutta en joko koskaan halunnut mitään tai sitten en vain muista ?

 

Taitaa kaikki olla aika nuoria kun katselee toiveita muumitalo

 

[QUOTE="heh";24284807]Jos saa yhden asian jota on puoli vuotta kuolannut joka päivä lelukuvastosta niin tarkoittaako se sitä että saa kaiken? Ja kun sitten ostetaan samalla rahalla jotain muuta tilalle niin se on jo melkein lapsen kiusaamista. Miksei voisi kuunnella lapsen toivetta vaikkei se omasta mielestä olisikaan juuri se kaikkein kehittävin lelu?[/QUOTE]

Joo, no mä en sanonutkaan, että juuri se tärkein pitäisi jättää ostamatta. Ja kuten aiemmin jo kirjotin - mun lapsuudessani niitä kuolattavia asioita oli varmasti pilvin pimein ja oli ihan oikein ja opettavaista, että niitä kaikkea en saanutkaan :saint:

 

Kampaus/meikkauspäätä. Äiti piti sitä niin turhana kapistuksena.

 

Joo, no mä en sanonutkaan, että juuri se tärkein pitäisi jättää ostamatta.

Sitten ollaan samoilla linjoilla. Tässäkin ketjussa vaan kun monella tuntuu olevan se yksi asia jota oli hartaasti toivottu jopa vuosia ja silti sitä ei saanut. En oikein ymmärrä mitä sen pitäisi opettaa, senkö ettei mun toiveilla ja mielipiteillä ole merkitystä?

 

Sellaista ei taida olla. En ainakaan muista etten olisi saanut jotain lelua.

 

Barbietaloa muistan kuolanneeni, varsinkin ne huonekalut olisivat tulleet tarpeeseen. Eipä saatu mutta onneksi päästiin välillä leikkimään kavereilla moisella. Olisin myös ehdottomasti tahtonut leikkimökkiin oven ja verhot mutta nekin jäivät saamatta. Omille lapsille tulee sitten hieno leikkimökki, jossa leikkiä kotia.

 

Barbia ja riittävästi legoja. Barbin sijaan sain halvemman daisyn (1 kpl) ja legoja oli vaan kourallinen. Tai no, yläasteella sain haluamani ISON lego technic auton ja olin onnellinen.

Mä taas muistan, että mulla oli yksi Daisy, joka oli se hienompi ja kalliimpi kuin barbi, sen niveletkin taipui. Sitten oli jokunen tavallinen barbi, mutta se daisy oli hienoin.

 

Mä toivoin sitä jääkiekkopeliä ja lisäks sellasta koiraa, jota voi taluttaa. Ei olla vielä ainakaan hankittu niitä omille lapsille. Tuota jääkiekkopeliä olen muutaman kerran yrittänyt ehdottaa miehelle että ostettaisiin, mutta ei ole ainakaan vielä suostunut. Lasten serkulla on sellanen koira ja luulen, että meidän lapset ei siitä jaksais kauaa kiinnostua.

 

Sellasta muovinen leikkimuumitalo mikä avaantui keskeltä, se ois ollu ihqu.

 

Niin ja super soaker -vesipyssyä nau'uin monta kesää, enkä saanut.

 

Noin kymmenen vanhana olisin halunnu peltoauton tai edes mopon, mutt jäi saamatta... Luvattiin kyllä ett saan jossain vaiheessa, mutt sittempä vanhemmat eros jne.....

 

Kampaus/meikkauspäätä. Äiti piti sitä niin turhana kapistuksena.

Mä sain (ihme kyllä), mut se joutui roskiin, mutsilla meni hermot ku sotkin vahingossa mattoon luomiväriä (meillä oli halvat, tavalliset matot). Eipä tuntunut kivalta...

 

Ja yhtä toivoin joka vuosi joululahjaksi (synttärit on heti perään, koskaan mitään lahjoja erikseen en oo silloin saanut) n. 14-vuotiaasta 18-vuotiaaksi; valkokultaista rannerengasta.
Mutsin vastaus oli joka kerta, ku olin kaikki paketit avannut ja ihmettelin et missäs se rengas on, "et eihän hänellä sellaiseen ole varaa!". Silti saatana samalla rahalla (ehkä vajaa pari sataa euroo) oli ostanut sukkia, naamapesuainetta, pyyhkeitä ja jotain muuta "normikamaa", joita en todellakaan halua kenenkään muun ostavan, varsinkaan jos ei ole mitään käsitystä mun mausta/tyylistä.
Ja joka vuosi sanoin, et "älä osta mitään sukkia mulle", mut ei, aina vaan tuli niitä. Paras oli prkl paketista paljastunut pumpulipussi!!!!!

 

Autorataa

 

En koskaan saanut niitäpuuleluja mitkä oli siellä patterin välissä

 

Brion junarata :'(

 

Puisen junaradan olisin halunnut, enkä saanut (en varmaan pyytänytkään..). Ja arvaatte varmaan, että meillä on useampi laatikollinen niitä ostettu lapsille..

 

En koskaan saanut niitäpuuleluja mitkä oli siellä patterin välissä

Minusta tulikin lahjakas tonkija:saint:

 

Stiga, autorata ja vanhempana joku soitin olivat sellaisia, mitä olisin halunnut. Meillä kyllä oli pulmana se, ettei rahaa ollut.