Minä toivoin kovasti barbia, mutta en sitä saanut. Omat lapset ei vielä ole barbie-iässä, joten en silläkää tekosyyllä niitä voi vielä ostaa.
Jos saa yhden asian jota on puoli vuotta kuolannut joka päivä lelukuvastosta niin tarkoittaako se sitä että saa kaiken? Ja kun sitten ostetaan samalla rahalla jotain muuta tilalle niin se on jo melkein lapsen kiusaamista. Miksei voisi kuunnella lapsen toivetta vaikkei se omasta mielestä olisikaan juuri se kaikkein kehittävin lelu?On todellakin minusta siltkin ihan oikein opettaa lapselle, että kaikkea ei voi saada.
Sitten ollaan samoilla linjoilla. Tässäkin ketjussa vaan kun monella tuntuu olevan se yksi asia jota oli hartaasti toivottu jopa vuosia ja silti sitä ei saanut. En oikein ymmärrä mitä sen pitäisi opettaa, senkö ettei mun toiveilla ja mielipiteillä ole merkitystä?Joo, no mä en sanonutkaan, että juuri se tärkein pitäisi jättää ostamatta.
Mä taas muistan, että mulla oli yksi Daisy, joka oli se hienompi ja kalliimpi kuin barbi, sen niveletkin taipui. Sitten oli jokunen tavallinen barbi, mutta se daisy oli hienoin.Barbia ja riittävästi legoja. Barbin sijaan sain halvemman daisyn (1 kpl) ja legoja oli vaan kourallinen. Tai no, yläasteella sain haluamani ISON lego technic auton ja olin onnellinen.
Mä sain (ihme kyllä), mut se joutui roskiin, mutsilla meni hermot ku sotkin vahingossa mattoon luomiväriä (meillä oli halvat, tavalliset matot). Eipä tuntunut kivalta...Kampaus/meikkauspäätä. Äiti piti sitä niin turhana kapistuksena.
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä itketti;24285045:En koskaan saanut niitäpuuleluja mitkä oli siellä patterin välissä