Pystyisitkö tekemään 2,5v lapsellesi näin?

[QUOTE="torsti";24041596]No meillä lasta opetetaan tunnistamaan omia tunteitaan nimeämällä niitä. Nyt olet vihainen sen ja sen takia, sinua itkettää, koska... jne Niin ja kun vein tänään väsyneen esikoisen sänkyynsä hän sanoi että silmiin sattuu. Kerroin sen johtuvan siitä että häntä väsyttää ja se tunne silmissä lähtee heti kun hän käy nukkumaan.[/QUOTE]

Ei meilläkään tuppisuita olla (siis tunteitahan opitaan nimeämällä, ja sitä meillä tehdään), mutta jos ajatellaan että sopii kaikenikäisille tuo päättäminen, niin siinä kohtaa olen eri mieltä. Poika on nyt puolentoista, eikä läheskään kaikki sanottu vielä mene perille asti, saati sitten vuoden ikäisenä.
Suurimman osan asioista voi selittää, joitain ei. Silloin minusta selittämisen sijaan tulee näyttäminen ja konkreettinen tekeminen: sinä olet väsynyt, nyt mennään rauhoittumaan ja koitetaan tulisiko uni. Ja niin tehdään, vaikka poika itse lähinnä haluaisi parkua lattialla väsymystään, tai osoittaa mieltään muilla tavoin. Otan pienen miehen kainaloon ja laulan, ja taju lähtee hyvin pian. Minusta tässä on paljon enemmän itua, kuin siinä, että pakottaisi noin pienen löytämään rauhoittumisen ja uneen pääsemisen keinot tuossa tunnetilassa yksinään ja kantapään kautta. Ehkä en ihan ymmärrä.

 

Sanotaanko, että tämä äiti viettää lapsensa kanssa aikaa ehkä 1-2tuntia päivässä (3vuorotyö ja vapaapäivät luuhaa jossain muualla)? Eikä silloinkaan kyllä leiki hänen kanssaan... Isä on samaa kategoriaa. Anoppi hoitaa lapsen, syöttää, juottaa, pukee, nukuttaa päiväunille. Kun tulee ilta, on lapsen "valitettavasti" käytävä kotonaan nukkumassa. Voitteko kuvitella että tuollaisella äidillä on vauvakuume = saada toinen lapsi? Muistan tämän äidin ensimmäisenkin vauvakuumeen "hankitaan Pertti meille pieni vauva. Minä haluan sellaisen.", eipä enää pahemmin tuo "vauva" kiinnosta.

 

Mitä ihmettä te nyt jankkaatte että ei toi meidän nicopessika ainakaan ymmärrä mennä nukkuu vaan valvois koko yön jos antais. JOS hänen olisi pienestä asti annettu mennä nukkumaan kun väsyttää niin hän osaisi sen myöhemmin itsekin. Ei se nyt yhtäkkiä tapahdu vaan sen olisi pitänyt mennä alusta asti niin.

voi teitä heinähattuja - mites ne vauvat nukahtaa? Pakottamallako? Eiköhän kaikki lähde about samalta viivalta. Mutta kun joka peevelin muksu on erilainen. Jos et sitä satu tietään. JO geeniperimältään...Siun penskas toimii noin, se ei tarkoita että naapurin toimisi niin (jollei miehes ole sitä lasta siittänyt, sit voi olla lähempänä samaa)

 

Ja aloitukseen on sanottava, että sääliksi käy lasta. Minusta oilsi syytä ottaa yhteys viranomaisiin, jotta asioihin tulisi muutos, muuten voi todella olla pienen ihmisen elämä todella vaikealla alulla

 

on raastavaa kuunnella nyt äidin puheita toisesta lapsesta...
"Kumpa saisi tuon iskän suostuteltua yhteen asiaan. Tulee aina niin kauhea kuume kun nyt muillekin on syntynyt." Tuon idea lähti myös siitä että minä sain reilu kuukausi sitten toisen lapsen, niin kyllähän nyt hänenkin pitää!

Mä mietin tässä sellaista että voisin tuon heidän anopin kanssa keskustella asiasta, tänään sain jo sen verran avattua tälle anopille suutani että hän nyt ottaa puheeksi tuon asian, tuon kyseisen perheen kanssa...

 

Nina: Jos me sitten ollaan niin eläimiä niin miksemme jätä niitä heikkoja poikasia kuolemaan? Kuten luonnossa tuppaa? Osa poikasista kykenee hamuamaan emon nisälle. Osa ei, ja osa ei edes osaa. Sen verran on eläin pesueita tullut seurattua sivusta. Heikoimmilla on yleensä joku sairaus, kuolevat pois luontaisesti. Mutta osa on vaan "aluksi kadoksissa". Kun minä ihmisenä ohjaan pentua emon luo hän pikku hiljaa oppii ja lopulta hakee itsekin ruokansa.

Mitäpä jos sinun lapsi onkin sellainen ettei kaikkea luontaisesti ymmärrä? Mikä lienee nykyään hyvin yleistä koska evoluution myötä meidän vaistotkin on heikentyneet radikaalisti. Silloin astuu kuvaan vanhemmuus jossa vanhempi - tietämyksensä ja ymmärryksensä valossa - ohjaa lastaan oikeammalle reitille. Reitille joka on lapselle parempi, lapsen vaisto ei välttämättä toimi. Kuten vaikka yliväsymys, mikä on kaottinen tila jos päälle osuu.

Ja hauska noista sun aikatauluista 8 on aika samperin myöhäinen herätys. Aika moni lapsi herää 6 aikaan... ja siitä päiväuniin (hoidossa jos on) on liki 6 tuntia. Sun mukulalla vaan 4...ai niin, se kai nukkuu hoidossakin milloin lystää,sori. unohdin.

 

En tiedä mitä pahaa tolle Ninalle on lapsuudessa sattunut - mutta sen sijaan että hän selvittäs jutut, hän onkin vetänyt äkkikäännöksen, yliohjaten toiseen suuntaa. Pelkkä äly ei riitä elämässä, valitettavasti.

 

[QUOTE="niin";24041848]Nina: Jos me sitten ollaan niin eläimiä niin miksemme jätä niitä heikkoja poikasia kuolemaan? Kuten luonnossa tuppaa? Osa poikasista kykenee hamuamaan emon nisälle. Osa ei, ja osa ei edes osaa. Sen verran on eläin pesueita tullut seurattua sivusta. Heikoimmilla on yleensä joku sairaus, kuolevat pois luontaisesti. Mutta osa on vaan "aluksi kadoksissa". Kun minä ihmisenä ohjaan pentua emon luo hän pikku hiljaa oppii ja lopulta hakee itsekin ruokansa.

Mitäpä jos sinun lapsi onkin sellainen ettei kaikkea luontaisesti ymmärrä? Mikä lienee nykyään hyvin yleistä koska evoluution myötä meidän vaistotkin on heikentyneet radikaalisti. Silloin astuu kuvaan vanhemmuus jossa vanhempi - tietämyksensä ja ymmärryksensä valossa - ohjaa lastaan oikeammalle reitille. Reitille joka on lapselle parempi, lapsen vaisto ei välttämättä toimi. Kuten vaikka yliväsymys, mikä on kaottinen tila jos päälle osuu.

Ja hauska noista sun aikatauluista 8 on aika samperin myöhäinen herätys. Aika moni lapsi herää 6 aikaan... ja siitä päiväuniin (hoidossa jos on) on liki 6 tuntia. Sun mukulalla vaan 4...ai niin, se kai nukkuu hoidossakin milloin lystää,sori. unohdin.[/QUOTE]

Meillä yksi vahvimpia vaistoja on oppiminen ja sopeutuminen, kulttuurilla on suuri rooli elämässämme Siksi olisikin tärkeää, ettei istuta haitallisia malleja lapsen päähän. Ohjaaminen on muuten aivan eri asia kuin pakottaminen; kyllä minä esimerkiksi osaan lapseni kanssa täysin normaalisti kommunikoida ja ehdottaa nukkumaanmenoa jos hän on jostain syystä väsynyt muttei ole tajunnut mennä nukkumaan. En kuljeksi lapsen ympärillä varpasillani toivoen, ettei hän saa minusta mitään vaikutteita - päinvastoin, toivon hänen imevän (niitä hyviä ) vaikutteita itseensä mahdollisimman paljon.

Ohjaaminen ei ole sitä, että ei anneta vaihtoehtoa, sanellaan yksipuolisesti ja pakotetaan. Se on alistamista, nöyryyttämistä ja vallan väärinkäyttöä. Ja oksettavaa ja iljettävää kaiken lisäksi. Opettaminen ja ohjaaminen on sitä, että näyttää mallia, kuuntelee lastansa ja keskustelee tämän kanssa. Siinä samalla tulee opetettua kunnioittamista ja empatiaa.

Kahdeksan ei ole "samperin" myöhäinen herätys vaan ihan ok heräämisaika. Ja kuten jo sanoin - sinä jätit lukematta tai sitten sekin oli niin kauhean vaikeaa tekstiä ettet ymmärtänyt - että jos ja kun herääminen siirtyy aikaisemmaksi päivähoidon aloituksen myötä, niin NUKKUMAANMENOKIN AIKAISTUU. Aivan kuten se on aina tehnyt. Silloin kun heräsimme pääosin vasta yhdeksältä niin nukkumaanmenokin oli myöhemmin. Ja aikoinaan kun heräsimme aina seitsemän aikoihin niin lapsi meni nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Katsos, keho tunnistaa unentarpeen ja nukkumaanmenoaika mukailee niitä tuntemuksia.

Tosi hauskaa joo, mua suorastaan naurattaa

 

[QUOTE="torsti";24041024]"Toimitteko samoin esimerkiksi ruoan tai pottailun kanssa? Jos lapsi ei syö klo XX tarjottua ruokaa niin isä pitelee lasta tiukassa otteessa ja äiti tunkee ruokaa kurkkuun? Palautatteko ruokapöytään kunnes ennalta määrätty annos on syöty kokonaan? Jos lapsi pitää opettaa kuivaksi, niin pakotatteko istumaan potalla kunnes näkyy tulosta? Harrastaako joku vielä sitä, että pistää vyöllä kiinni pottaan?"

Mä en ole koskaan kuullut että näin tehtäisiin perheissä ja ei, ei tehdä meilläkään. Mä en ymmärrä mistä sä ja tytsi näitä juttuja revitte? Teettekö kuitenkin itse salaa näin ja täällä esitätte toista

Meidä iltaan kuului sellaista että vauva alkoi näyttää väsymisen merkkejä jo klo 18 jälkeen ja (SIIS APUA MITÄ MENIN TEKEMÄÄN!!!) tein puuron (en antanut valita eri puurojen välillä, JAIKS!), syötin sen ja menin nukuttamaan vauvaa(OMG!!!) sänkyymme.

Esikoinen näytti seuraavaksi siltä että nukahtaa sohvalle ja kysyin väsyttääkö häntä. Hän vastasi että ei, mutta äiti tietää nämä asiat. Minä (ilkeä kun olen) vein hänet hammaspesulle ja omaan sänkyyn. Luin hänelle sadun ja sinne hän jäi nukkumaan.

Voiko enää pahemmin lapsiensa elämää pilata? [/QUOTE]

Eli niinhän se on, ettei pässit ymmärrä

Jos olisit ymmärtänyt, niin olisit tajunnut minun tarkoittavan juuri sitä, että ethän sinä pakota lastasi potalle tai syömään, miksi ihmeessä pakottaisit hänet sänkyyn? En siis usko, että kovinkaan moni noita potta- tai ruokapakottamisia enää harrastaa, kun asiantuntijat ovat puhuneet niiden haitallisuudesta jo pitkään.

Protestoiko vauva kun veit hänet nukkumaan? Jos ei protestoinut, niin sinähän teit juuri kuten vauva halusi.

Esikoinen ilmeisesti protestoi, mutta todennäköisesti vain siksi, että sinä olet sen hänelle opettanut. Hän tietää, ettei hänellä oikeasti ole vaihtoehtoja; äiti vie, lapsi voi korkeintaan vikistä. Sanot, että "veit" hänet. Mitä tämä vieminen piti sisällään? Oma lapseni osaa ainakin kävellä itse, minun ei tarvitse viedä häntä mihinkään kun hän menee ihan itse...

 

Kahdeksan ei ole "samperin" myöhäinen herätys vaan ihan ok heräämisaika. Ja kuten jo sanoin - sinä jätit lukematta tai sitten sekin oli niin kauhean vaikeaa tekstiä ettet ymmärtänyt - että jos ja kun herääminen siirtyy aikaisemmaksi päivähoidon aloituksen myötä, niin NUKKUMAANMENOKIN AIKAISTUU. Aivan kuten se on aina tehnyt. Silloin kun heräsimme pääosin vasta yhdeksältä niin nukkumaanmenokin oli myöhemmin. Ja aikoinaan kun heräsimme aina seitsemän aikoihin niin lapsi meni nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Katsos, keho tunnistaa unentarpeen ja nukkumaanmenoaika mukailee niitä tuntemuksia.

Sanohan vielä, miten tuo käytännössä menee, kun nukkumaanmenoa ei voi aikaistaa väkisin, eikä tietenkään sitä heräämistäkään (sehän on ihan sama asia)? Mistä se kroppa tietää, että nyt minulla pitää olla väsy, että jaksan herätä aamulla kaksi tuntia aikaisemmin?

 

Tosi hauskaa joo, mua suorastaan naurattaa

kiva kun jollain on kivaa

Mä muistan että on kerran jos toisenkin täällä palstaillu yks äiti puolen yön molemmin puolin ja milloin lapsi on leikkinyt, syönyt, kylpenyt siihen aikaan.

Meinasin kirjoittaa että en oo koskaan pakottanut lasta nukkumaan, mut muistinkin että pari viikkoa sitten heräsin klo 5.45 ja samalla karjasin *nyt nukkumaan*. Mulla on vaan kaksi lasta joten otanta ei oo kattava, mutta näistä toinen kukkuu milloin kukkuu ja hänet pitää aina "käskeä" sänkyyn, toinen taas ilmoittaa illalla *hyvää yötä mä meen nukkuu*

 

Eli niinhän se on, ettei pässit ymmärrä

Omia sanojasi lainaten

 

Näytä mulle lapsi, joka valvoo/leikkii kaiket yöt. Lapsi oppii kyllä tunnistamaan oman väsymyksensä, jos häntä ei pakoteta esim. tiettyyn aikaan nukkumaan.

NinaTT?

 

No kun tuossa puolisoiden kohdalla kumpikaan ei ole vastuussa toistensa tekemisistä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Lapsen ja vanhemman välillä tällainen suhde kuitenkin on olemassa (toivottavasti). Ja miten ihmeessä sinäkään saat lapsen päiväkotiin, jos hän ei sinne vain halua mennä. Sillä lapsella ei tosiaankaan ole siinä vaiheessa vaihtoehtoja (todellinen vaihtoehto ei ole se, että hän jää yksin kotiin).

Miten sinä saat puolisosi tekemään jotain josta hän ei ole 100% innostunut? Jotenkin sekin onnistuu. Samaten ystävää voi pyytää tekemään palveluksen ja usein sellainen toive täyttyy, vaikkei sen toteuttaminen ole kauhean miellyttävää tai hauskaa. Niin tehdään koska välitetään toisista ihmisitä ja pyritään yhteistyöhön. Lapset ovat mielettömän yhteistyöhaluisia ja -kykyisiä; aikuisista on kiinni se, minkälaiseen yhteistyöhön he oppivat. Jos he aikuisilta oppivat vain tappelua, riitelyä ja valtataisteluita, niin totta kai he käyttävät näitä työkaluja; eihän heillä muuta ole. Jos aikuiselta oppii kunnioitusta, joustavuutta ja empatiaa, niin lapsi käyttää niitä.

 

NinaTT?

Heh heh. Mutta oikeasti:

Päinvastoin, minut juuri nimenomaan on pakotettu tiettyyn aikaan nukkumaan Sen takia taistelen yhä tänä päivänä erittäin vaikeaa unihäiriötä vastaan. Kello ei ole hyvä mittari sille, milloin pitäisi mennä nukkumaan. Keho kyllä kertoo. Puhukaa edes yhdelle asiantuntevalle, unihäiriöihin paneutuneelle lääkärille aiheesta.

 

[QUOTE="sivustaseuraaja";24041813]on raastavaa kuunnella nyt äidin puheita toisesta lapsesta...
"Kumpa saisi tuon iskän suostuteltua yhteen asiaan. Tulee aina niin kauhea kuume kun nyt muillekin on syntynyt." Tuon idea lähti myös siitä että minä sain reilu kuukausi sitten toisen lapsen, niin kyllähän nyt hänenkin pitää!

Mä mietin tässä sellaista että voisin tuon heidän anopin kanssa keskustella asiasta, tänään sain jo sen verran avattua tälle anopille suutani että hän nyt ottaa puheeksi tuon asian, tuon kyseisen perheen kanssa...[/QUOTE]

No hyvä että sait edes suusi auki mutta älä jätä tuota tähän. Sillä jos sinulla oikeasti on huoli lapsesta ja noita äidin juttuja on niin raastava kuunnella niin se on sulta silkkaa tekopyhyyttä olla puuttumatta asiaan. Sä pystyt puolustamaan itseäsi mahdollisilta sukulaisten vihoilta(jos sellaisia tulee) mutta se pieni lapsi on puolustuskyvytön.
Kehoittaisin lukemaan täältä muiden sinulle vastanneiden vastaukset ajatuksella mutta niitä voi olla hieman vaikea löytää täältä parin "pässin" mamman valtataistelujen seasta.

 

Miten sinä saat puolisosi tekemään jotain josta hän ei ole 100% innostunut? Jotenkin sekin onnistuu. Samaten ystävää voi pyytää tekemään palveluksen ja usein sellainen toive täyttyy, vaikkei sen toteuttaminen ole kauhean miellyttävää tai hauskaa. Niin tehdään koska välitetään toisista ihmisitä ja pyritään yhteistyöhön. Lapset ovat mielettömän yhteistyöhaluisia ja -kykyisiä; aikuisista on kiinni se, minkälaiseen yhteistyöhön he oppivat. Jos he aikuisilta oppivat vain tappelua, riitelyä ja valtataisteluita, niin totta kai he käyttävät näitä työkaluja; eihän heillä muuta ole. Jos aikuiselta oppii kunnioitusta, joustavuutta ja empatiaa, niin lapsi käyttää niitä.

Ensinnäkään en välttämättä aina saakaan miestä tekemään kaikkea. Se on vain hyväksyttävä. Ja jos saan, niin siinä on sitten kyse eräänlaisista pelisäännöistä, jotka molemmat ymmärtävät.

Siinä on vain vähän eroa, miten aikuinen mies ja taapero ymmärtävät esimerkiksi työssäkäynnin. Mies ymmärtää työelämän pelisäännöt: työssä on käytävä, että saa rahaa elämiseen ja sieltä ei voi olla pois silloin kun huvittaa ja ajoissakin pitäisi mennä. 3-vuotiaaltani en menisi kyllä tällaista ymmärtämistä vaatimaan, vaan sanon, että nyt on aika lähteä töihin ja sillä selvä. No sinun lapsesihan tietysti ymmärtää kellonajat ja myöhästymisen seuraukset, samoin työttömyyden mahdollisuuden ja seuraukset, jos työstä saakin potkut jne. Mutta meidän lapset eivät olekaan neroja. :ashamed:

 

Sanohan vielä, miten tuo käytännössä menee, kun nukkumaanmenoa ei voi aikaistaa väkisin, eikä tietenkään sitä heräämistäkään (sehän on ihan sama asia)? Mistä se kroppa tietää, että nyt minulla pitää olla väsy, että jaksan herätä aamulla kaksi tuntia aikaisemmin?

Siis mitä sä nyt tarkoitat? Meinaatko, että jokaikinen yö on pakko nukkua tasan 10,85 tuntia jotta jaksaa aamulla herätä? Kyllä tuo lapsi on herännyt vaikka on välillä nukkunut vähemmän, välillä enemmän... Ja ihan hyvin on päivät kestänyt. Jos päivällä väsyttää niin nukkuu päiväunet, kuten moni muukin 3-vuotias. Joskus pidemmät, joskus lyhyemmät.

Vuorokausirytmi kannattaa pitää aika säännöllisenä, ja jos hoitoon pitää alkaa herätä aikaisemmin, niin siirtymiseen kannattaa varata lapsilla n päivä per puoli tuntia.

Heräämistä voi aikaistaa tarpeen mukaan, kyllä, jos vuorokausirytmiä pitää muuttaa Sen sijaan nukkumaanmenoa ei kannata väkisin aikaistaa, sillä sen nettovaikutus voi olla hyvinkin negatiivinen. Sänkyyn pitäisi mennä vain väsyneenä.

 

Siis mitä sä nyt tarkoitat? Meinaatko, että jokaikinen yö on pakko nukkua tasan 10,85 tuntia jotta jaksaa aamulla herätä? Kyllä tuo lapsi on herännyt vaikka on välillä nukkunut vähemmän, välillä enemmän... Ja ihan hyvin on päivät kestänyt. Jos päivällä väsyttää niin nukkuu päiväunet, kuten moni muukin 3-vuotias. Joskus pidemmät, joskus lyhyemmät.

Vuorokausirytmi kannattaa pitää aika säännöllisenä, ja jos hoitoon pitää alkaa herätä aikaisemmin, niin siirtymiseen kannattaa varata lapsilla n päivä per puoli tuntia.

Heräämistä voi aikaistaa tarpeen mukaan, kyllä, jos vuorokausirytmiä pitää muuttaa Sen sijaan nukkumaanmenoa ei kannata väkisin aikaistaa, sillä sen nettovaikutus voi olla hyvinkin negatiivinen. Sänkyyn pitäisi mennä vain väsyneenä.

Miksi nukkumaanmenoa ei voi aikaistaa, mutta heräämistä voi? Miten unirytmin muokkaaminen on heräämisen kautta muokattavissa, mutta nukkumaanmenon kohdalla se aiheutaa kaikenlaisia häiriöitä? Eikö herätyskello ole yhtä lailla pakottamista ja luonnotonta, kuin nukkumaanmeno ennen väsyä. Tätä olen ennemmminkin kysynyt, mutta et ole vastannut.

 

Ensinnäkään en välttämättä aina saakaan miestä tekemään kaikkea. Se on vain hyväksyttävä. Ja jos saan, niin siinä on sitten kyse eräänlaisista pelisäännöistä, jotka molemmat ymmärtävät.

Siinä on vain vähän eroa, miten aikuinen mies ja taapero ymmärtävät esimerkiksi työssäkäynnin. Mies ymmärtää työelämän pelisäännöt: työssä on käytävä, että saa rahaa elämiseen ja sieltä ei voi olla pois silloin kun huvittaa ja ajoissakin pitäisi mennä. 3-vuotiaaltani en menisi kyllä tällaista ymmärtämistä vaatimaan, vaan sanon, että nyt on aika lähteä töihin ja sillä selvä. No sinun lapsesihan tietysti ymmärtää kellonajat ja myöhästymisen seuraukset, samoin työttömyyden mahdollisuuden ja seuraukset, jos työstä saakin potkut jne. Mutta meidän lapset eivät olekaan neroja. :ashamed:

Ei minun 3-vuotiaani ymmärrä kaikkea työelämään liittyvää (tosin ehkä hieman enemmän kuin muut, kun hän on tähän mennessä ollut kanssani töissä...) mutta hän ymmärtää jos sanon, että "tämä on minulle tärkeää" tai että "työpaikalla on oltava ajoissa, se on minun tehtäväni, enkä tahdo tuottaa pettymystä".

Aivan kuten siskoni ymmärtää jos pyydän häntä hoitamaan lastani ja sanon, että "tämä on minulle tärkeää", vaikkei hän itse ikimaailmassa menisi sinne paikkaan X minne olisin menossa. Tai erona ehkä se, että aikuinen usein ymmärtää ilman, että tarvitsee erikseen selittää, että tämä on minulle tärkeää; lapsen tarvitsee vielä kuulla se.

Lapsi suostui esimerkiksi siihen, että häneltä otettiin verikoe vaikka hän tiesi etukäteen, että se sattuu. Laps on suostunut jäämään yökylään kerran niin, ettei hän itse olisi oikeastaan halunnut, mutta minä kerroin, että minulla on ylioppilaskirjoitukset aamulla ja siksi hänen on jäätävä. Hän jäi, vaikkei "tahtonut" koska lapset ovat yhteistyöhaluisia ja -kykyisiä, ja useimmat 2,5-vuotiaat ovat valmiita viettämään yön erossa äidistään jos saavat olla tutun ja turvallisen ihmisen kanssa.

 

Ei minun 3-vuotiaani ymmärrä kaikkea työelämään liittyvää (tosin ehkä hieman enemmän kuin muut, kun hän on tähän mennessä ollut kanssani töissä...) mutta hän ymmärtää jos sanon, että "tämä on minulle tärkeää" tai että "työpaikalla on oltava ajoissa, se on minun tehtäväni, enkä tahdo tuottaa pettymystä".

Aivan kuten siskoni ymmärtää jos pyydän häntä hoitamaan lastani ja sanon, että "tämä on minulle tärkeää", vaikkei hän itse ikimaailmassa menisi sinne paikkaan X minne olisin menossa. Tai erona ehkä se, että aikuinen usein ymmärtää ilman, että tarvitsee erikseen selittää, että tämä on minulle tärkeää; lapsen tarvitsee vielä kuulla se.

Lapsi suostui esimerkiksi siihen, että häneltä otettiin verikoe vaikka hän tiesi etukäteen, että se sattuu. Laps on suostunut jäämään yökylään kerran niin, ettei hän itse olisi oikeastaan halunnut, mutta minä kerroin, että minulla on ylioppilaskirjoitukset aamulla ja siksi hänen on jäätävä. Hän jäi, vaikkei "tahtonut" koska lapset ovat yhteistyöhaluisia ja -kykyisiä, ja useimmat 2,5-vuotiaat ovat valmiita viettämään yön erossa äidistään jos saavat olla tutun ja turvallisen ihmisen kanssa.

En voi mitään sille, että tuo "tämä on minulle tärkeää" -mantra kuulostaa minusta manipuloinnilta. Mitäs sitten oikeasti tapahtuu, jos se ei olekaan riittävän hyvä peruste? Jos ensin sanotaan, että tämä on tärkeää ja jos ei tehdä näin, niin äidille tulee paha mieli / äidille tulee ongelmia töissä tms ja sitten joudutaankin antamaan periksi lapsen mielipiteelle, niin eikö se lapsi tunne syyllisyyttä siitä äidin pahasta mielestä tai työongelmista? Ja pitääkö se seuraus sitten näyttää lapselle jotenkin vai mitä sitten tapahtuu?

Kyllähän aikuistenkin kesken joskus joutuu kieltäytymään toisen toiveista ja pyynnöistä ja aikuiset tietävät, että tämä valinta on oikeasti mahdollinen. Mutta sillä lapsella ei edelleenkään ole sitä mahdollisuutta valita kuin se yksi toimintatapa, jos se on välttämätöntä (esim se töihin lähteminen). Et voi mitenkään päin sanoa, että lapsella olisi aidosti vaihtoehtona jäädä yksin kotiin (vaikka lapselle nämä sanat sanoisitkin).

 

NinaTT, sivuutit taas sujuvasti kysymykseni. Kysyin aiemmin siitä mitä tekisit jos 3 lasta (kaksivuotiaat ja neljävuotias) olisi sitä mieltä että vielä klo: 24.00 ei väsytä, mutta minulla on aikainen herätys ja olen toooodella väsynyt. Mitä minun pitäisi tehdä?

 

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että millaisin ajatuksin NinaTT olet tulevan päivähoidon suhteen? Siellähän on tarkat rytmit, päiväunillekin on mentävä tietyllä kellonlyömällä jne..? Onko kyseessä ihan "tavallinen päiväkoti" vai?

 

Miksi nukkumaanmenoa ei voi aikaistaa, mutta heräämistä voi? Miten unirytmin muokkaaminen on heräämisen kautta muokattavissa, mutta nukkumaanmenon kohdalla se aiheutaa kaikenlaisia häiriöitä? Eikö herätyskello ole yhtä lailla pakottamista ja luonnotonta, kuin nukkumaanmeno ennen väsyä. Tätä olen ennemmminkin kysynyt, mutta et ole vastannut.

Ideaalia olisi, ettei tarvitsisi säännöllisesti herätä kesken syvää unta. Siinä mielessä olet oikeassa, että herättäminenkin voi olla haitallista. Ajoittainen unirytmin muokkaaminen heräämistä aikaistamalla ei kuitenkaan luo haitallisia assosiaatioita jos sen tekee lempeästi. Virkeänä sänkyyn meneminen sen sijaan heikentää sänky-uni assosiaatiota. Ja jos lapsen pakottaa sänkyyn joko uhkailemalla tai fyysisesti pitämällä kiinni, niin siitä syntyy jo todella negatiivisia assosiaatioita. Lapsi ei enää pidä nukahtamista turvallisena ja mielekkäänä vaan tekee sen lopulta koska ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Tämä kostautuu herkästi murrosiässä ja varhaisaikuisuudessa, ja joillakin se kestää läpi elämän; vaikka väsyttää, on hankala mennä nukkumaan. Ristiriita vaistojen ja kasvatuksen välillä aiheuttaa epämääräistä levottomuutta iltaisin, ja nukkumaanmeno myöhästyy.

 

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että millaisin ajatuksin NinaTT olet tulevan päivähoidon suhteen? Siellähän on tarkat rytmit, päiväunillekin on mentävä tietyllä kellonlyömällä jne..? Onko kyseessä ihan "tavallinen päiväkoti" vai?

Kyseessä on pieni yksityinen päiväkoti, joka joustaa lasten tarpeitten mukaisesti. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että siellä voisi tehdä ihan mitä vain, kun läsnä on silti 10-15 lasta ja kolme aikuista, mutta uskon kyllä ryhmän kokonaisuudessaan toimivan hyvin ja lapsen pitävän paikasta Päiväunille ei suinkaan tarvitse mennä "tietyllä kellonlyömällä" vaikka totta kai heillä on suuntaa-antava päivärytmi jota pyritään noudattamaan.

Se, ettei lasta pakota, kun ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsi pompottelisi ja eläisi pellossa. Eihän siihen olisi tähänkään mennessä pystynyt, kun minun työt ja opinnot ovat elämäämme rytmittäneet...