Meidän 4-vuotias on tutkimuksissa ja juuri siksi, että päiväkodissa on vaikeuksia tuon raivoamisen määrän kanssa ja etenkin siirtymätilanteissa. Kerran jo joutuivat jättämään pojan päiväkotiin kun toiset lähtivät retkelle, sillä tämä ei lopettanut karjumista ja riehumista sitten millään.
Raskasta? Totta helvetissä. Toinen mölisee koko ajan jotain, innostuessaan ravistelee päätään kuin kehari ja kieli roikkuu pitkällä. Juoksee, hyppii, roikkuu kiinni. Jatkuvasti. Ei osaa olla ryhmässä, ei tunnu tajuavan miten muiden kanssa leikitään. Jossei saa tahtoaan läpi, puree tai lyö toista lasta: mihinkään ei voi viedä lomallakaan, kun on niin arvaamaton. Juoksee vaikka auton eteen, ei auta keskustelut vaan on pidettävä tiukasti kädestä ihan kaikkialla.
Jatkuva varuillaan oleminen ja tieto siitä, ettei omaan lapseen voi luottaa edes ikätasoisesti, on kamalaa ja väsyttävää.
Meillä kesti puoli vuotta päästä testeihin ym., koska perheneuvola tapasi lapsen kerran ja fiksusti päätteli siitä, että normaali lapsi. Jepjep. Nyt tuleva kesä hirvittää ja olen pistänyt lapselle mahdollisimman paljon ohjelmaa päiviin- hän ei tunnu kestävän hiljaisuutta, paikallaan olemista ollenkaan ja kotonakin nukahtaa vasta kun on kuluttanut itsestään ihan kaiken energian. Sairaanakin pyrkii riehumaan, koita siinä nyt sitten pidellä kuumehoureista.
Lapsi on meille rakas, mutta joskus pitää sanoa edes näin anonyymisti ääneen se "kolikon kääntöpuoli".