5-vuotias pilaa koko perheen elämän

tähän tyyliin on yritetty, mutta ei ihan onnistu nuo huvipuisto- ja lomajutut, koska täältä kun lähtee, niin saa mennä aika kauas, ennenkuin ollaan lomapaikoissa ja en halua jäädä pois muitten lasteni elämästä yhden takia.
kun esim. ei pääse uimaan kiukuttelun takia ja muut sinne menee. on tämä vaan tyytyväinen, koska näin saa pideltyä sitä vanhempaa pihdeissään, joka joutuu jäämään hänen kanssaan kotiin.

Eli sinä pistät omat halut lapsen edelle. Sitä kauemmin ja sitä pahempana tuo tilanne jatkuu, ennenkuin puututte siihen. Ihan turha lapselle on mitään sanoa, jos ei pysty toteuttamaan niitä uhkauksiaan. Teidän on näytettävä lapselle, että rajat on asetettu ja niitä noudatetaan. Seuraamukset rikkeistä on oltava epämieluisia.

 

Sylihoitoa suosittelen minäkin. Meillä tepsi ja kaikille lapsille käytetty kun uhmakohtaus on niin pahaksi mennyt että meinaa hajottaa tavaroita. Ohi menee ajan kanssa enkä usko että kaikilla uhmakkaasti käyttäytyvillä on joku sairaus. Uhma on uhma ja toisilla se on rajumpi.

 

[QUOTE="Lissu";23916788]ette kai anna yhden 5 veen pilata koko perheen lomia??? Isommat lapset toisen vanhemman kanssa lomailemaan /lomamatkalle ja toinen jää sen kiukkupussin kanssa kotiin tai sitten se kiukkupussi mummolaan ( jos suostuvat ottamaan ) varmaan käyttäytyy sielläkin sitten paremmin. Minä tekisin noin.

ei voi antaa yhden pompottaa koko perhettä.[/QUOTE]

pahasti siltä näyttää, että tähän on mentävä.
mutta sillain kurja juttu, että me kuitenkin tykätään koko perhe toisistamme ja tiedän, että noille vanhemmille lapsille ois tosi surkeaa mennä lomalle ilman äitiä ja pikkuveljeä. ne murehtis sitä sitten siellä reissussa niin, että menis hukkaan koko homma.

 

siis istutte kotona kun 5v ei osaa käyttäytyä! On TODELLA kivaa! Eikö ne isommat pääse edes mummolaa tai kummien, serkkujen ym. mukaan lomalle? Eihän isompia voi noin rankaista vaan koska äiti haluaa päästä mukaan ja 5v ei osaa käyttäytyä?

 

Tuollaisten ongelmien ratkaisuun riittää yksi työkalu kunhan sitä käyttää riittävästi, vyön solkipää.

 

[QUOTE="hipp";23916784]meillä oli tutun muksulla samanlainen käytös 5vuotiaana.Siihen lisäksi kiusasi vielä kaikkia pienempiä lapsia hiekkalaatikolla vaikka aikuiset kielsi.
Ne otti sen aina syliin siihen asti että rauhoittui (lapsi puri,repi,potki ja raivosi aikansa kunnes rauhoittui)
nyt se lapsi on tosi hyvä käytöksinen ja leikkii kaikkien kanssa.Sillä oli vaan tosi paha uhma.Heilläkin oli enemmän lapsia ja tämäoli ainut joka temppuili näin.Hetken olivat kuulemma ihan hukassa.kunnes aika ja sylihoito auttoi.[/QUOTE]

tuota pitelyä mäkin olen nyt alkanut harjoittaa. mukava kuulla, että tilanne parani heillä. muistatko kuinka kauan siihen meni?

 

kun en halua diagnosoida lastani, koska se sitten vaikuttaa jo asennetasolla kouluun saakka.
en halua avustajia, enkä missään nimessä anna pumpata 5 vuotiaasen mitään lääkkeitä, jos ei ole hengestä tai terveydestä kyse.
voikohan terapiasta olla tuon ikäisille oikeasti apua?

Kuule.
Kun sun lapsi riehuu eskarissa ja koulussa, niin se vasta asenteisiin vaikuttaakin. Hän on se rasittava pikku piru joka ei osaa käyttäytyä, se kamala kakara joka hakkaa muita, kiusaaja, juhlissa sua mulkoillaan kun lapsesi riehuu, supistaan että "voi jeesus tota Veetin äitiä, eikö se todellakaan osaa yhtään pitää kuria?"...sitäkö haluat?

Et halua diagnoosia, et avustajaa. Toisin sanoen et suostu hyväksymään sitä tosiasiaa että sulla saattaa olla erityislapsi. Ja kieltämällä tosiasiat teet suurta hallaa lapsesi kehitykselle ja tulevaisuudelle.

Oma poikani on 5 v, samoin moni hänen kaverinsa. Ja kuvailemasi käytös ei ainakaan tämän suppean otannan perusteella ole normaalia.

 

[QUOTE="vieras";23916811]Tuollaisten ongelmien ratkaisuun riittää yksi työkalu kunhan sitä käyttää riittävästi, vyön solkipää.[/QUOTE]

tiedän. valitettavasti se on laitonta, joten on poissuljettu.

 

Jos sillä on oikeasti joku vaiva/vamma, ei se auta että muut pääsee ja hän ei. Pahentaa vain tilannetta. jos oikeasti on joku hoitoa vaativa tilanne, lapsi voi itsekin olla hämillään tilanteesta ja olla peloissaan. Voimia teille. Lääkäriin vieminen ei automaattisesti tarkoita lääkityksen aloittamista. Jos saisitte jonkinlaisen diagnoosin, voisi teidänkin elämä helpottua kun huomaatte että se ei ole lapsi itsessään joka rasittaa vaan sairaus.

Ootko googlettanu autismin eri muodot, adh:n tai Adhd:n? Sopisiko minkään oireet?

 

myös lapsi kannatttaa palkita meillä käytössä tarrataulu.esim. päivä kunnolla niin illalla tarra noin 10 tarraa ja sitten vaikka oma valinta lelu palkkioksi. ja käytettii myös sitä jos ei kunnolla niin otetaan yks lelu hyllylle vuorokaudeksi yks varotus ja toisella jo otetaan.

 

No älä sitten valita täällä poikasi käytöstä, oma valinta jos et halua apua.
Harmi poikasi kannalta.

 

Olisiko vaihtoehtona että vanhemmat vuorottelis, välillä 5v:n kanssa jää isä ja välillä äiti ja toinen lähtee vanhempien kanssa tekemään jotain kivaa. Eihän sitä nyt satojen kilsojen päähän ole heti pakko lähteä. Kai jossain lähikaupungissa nyt jotain tekemistä löytyy esim. shoppailu, ravintolassa syöminen, uimahalli, keilahalli tms. ja yöksi vaikka hotelliin. Näin isommat lapset saisivat positiivista huomiota, kun kuitenkin käyttäytyvät hyvin ja vuorollaan toinen vanhemmista saisi vähän levähtää. Ehkä se 5v:kin sitten ymmärtää olla kiltisti, että pääsee mukaan. Meillä eräs sukulaislapsi on hyvin vilkas tapaus 5v ja ymmärtää kyllä että täytyy olla kiltisti jotta pääsee mukaan. Hänet on jätetty pois matkasta ja menty muiden kanssa (mummolaan hoitoon), koska ei osannut käyttäytyä. Rupes käytös muuttumaan. Kotona on edelleen välillä mahdoton, mutta yleensä muualla käyttäytyy jo hyvin, koska tietää että muuten ei seuraavalla kerralla pääse mukaan.

 

Eli sinä pistät omat halut lapsen edelle. Sitä kauemmin ja sitä pahempana tuo tilanne jatkuu, ennenkuin puututte siihen. Ihan turha lapselle on mitään sanoa, jos ei pysty toteuttamaan niitä uhkauksiaan. Teidän on näytettävä lapselle, että rajat on asetettu ja niitä noudatetaan. Seuraamukset rikkeistä on oltava epämieluisia.

niin-niin...omat tarpeenihan tässä tietenkin tulevatkin ensimmäisenä ja eihän me olla mitenkään puututtu asioihin...

jotenkin täällä tuntuu olevan vaikeata ymmärtää, että perhe haluaisi olla lomillaan yhdessä ja sekin, että uhmaikäinen ei tarvitse tylsistäviä lääkkeitä.
kiva kuulla kuitenkin, että jollain muullakin on ollut hankala lapsi, jolla on mennyt ohitse. ilman läkkeitä! otatteko te omaankin vitutukseenne heti jotain mieltä rauhoittavaa purkista?

 

Meillä lähtisi kiukuttelija mukaan ja kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Huutakoon hotellissa, kunhan ei yöllä huuda. On meillä lapset hotellissa huutaneet kun olivat pahimmassa uhmassa ja ravintolassa on temppuiltu jne jne. Sitkeästi reissattu ollaan ja eivät enää temppuile ja jos tenppuilevat niin aina on keinot löydetty, eli ulos ravintolasta ja pihalle huutamaan jne jne.

Eikö isä voi jäädä lapsen kanssa kotiin jos itse haluat välttämättä lomalle isompien kanssa?

Minä en tuollaista katsoisi yhtään. Meillä muksu lähtisi kyllä jo hakemaan koivuniemenherraa (vaikka ikinä en sitä käyttäisi ) Jos taustalla jotain sairautta tai adhd tai jokin muu niin asia on sitten ihan eri. Miltään normaalilta uhmalta tuo ei kuulosta.

 

Lapsi pilaa koko perheen elämän.

Lapsi sitoo koko perheen kotiin.

Lapselle on vuodesta toiseen määrätietoisesti asetettu rajoja, mutta turhaan.

Normaalia uhmaikää....? Ei minusta. Mitä haittaa olisi tutkimuksista? Miksei sellaisiin voi mennä?

 

No älä sitten valita täällä poikasi käytöstä, oma valinta jos et halua apua.
Harmi poikasi kannalta.

rauhoituhan nyt Anatolia..

avaapas silmäsi, maailma on täynnä muitakin vaihtoehtoja ja totuuksia, kuin omasi.

 

otatteko te omaankin vitutukseenne heti jotain mieltä rauhoittavaa purkista?

Välillä mieli tekisi.

oikeasti, voimia teille, ja käykää vaikka psykologilla juttelemassa, jos se oikeasti on pelkkää uhmaa niin senkin kestäminen on helpompaa kun tietää. Itsellä todella energinen/vilkas/äänekäs/helposti pitkästyvä kiusaava kiukkupussi, ikää 2.5v, mutta uhmaa se vain on. Luultavasti vähän adhd piirteitä mutta ei misää olla käyty tutkimuksis. Uhman kestäminenkin on helpompaa jos joku ammatti-ihminen sanoo sen olevan uhmaa... Eihän sitä kiusata hoidossa?

 

Siis mitä hittoa?

Kirjoituksen piti mennä näin: Kyllähän se vähät välittää, jos huomaa vanhempien kuitenkin antavan jossain vaiheessa periksi. Lapsi tietää kontrolloivansa tilannetta.

piti lukea moneen otteeseen, mut onneksi selvensit oli meinaan aika epäselvää tekstiä

Lapsi on yllättävän fiksu,vaikkemme me vanhemmat sitä aina huomaakkaan, kerran jos lapsi pääsee niskan päälle (suoraan sanottuna) se käyttää tilannetta hyväksi myös muissakin asioissa!!
voimia teille, ei varmasti ole helppoa, mutta kunnon rajat, ja niinkuin tuolla joku jo mainitsikin että syy ja seuraus, ottakaa muut lapset mukaan huvipuisto reissuihin ym, ja tämä nuorempi tapaus sitten jääköön kotiin, kyllä hän ymmärtää sen miksi jätettiin kotiin, kerran ymmmärtää hyvin myös teitä "pompottaa"

 

tuota pitelyä mäkin olen nyt alkanut harjoittaa. mukava kuulla, että tilanne parani heillä. muistatko kuinka kauan siihen meni?

kyllä sitä taisi yli puolivuotta kestää.Käyttäytyi tietysti välillä ihan kunnollakin,mutta raivokohtauksia tuli usein.

 

pahasti siltä näyttää, että tähän on mentävä.
mutta sillain kurja juttu, että me kuitenkin tykätään koko perhe toisistamme ja tiedän, että noille vanhemmille lapsille ois tosi surkeaa mennä lomalle ilman äitiä ja pikkuveljeä. ne murehtis sitä sitten siellä reissussa niin, että menis hukkaan koko homma.

kyllähän ne isommat ymmärtää jo kun niille selittää tilanteen. Ja tuskin se loppuelämää noin menisi, toivottavasti muutama reissu vaan. Tottakai koko perheenä ois kivinta viettää lomaa, mutta aina se vaan ei onnistu. Pakko niiden isompienkin on joskus saada lomaa myös siitä rasittavasta arjesta, on se raskasta heillekin. Tai voisivatko isovanhemmat, kummit tms. auttaa ja lomailla näiden vanhempien lasten kanssa jossakin? Täytyy ajatella myös heitä.

 

Kuule.
Kun sun lapsi riehuu eskarissa ja koulussa, niin se vasta asenteisiin vaikuttaakin. Hän on se rasittava pikku piru joka ei osaa käyttäytyä, se kamala kakara joka hakkaa muita, kiusaaja, juhlissa sua mulkoillaan kun lapsesi riehuu, supistaan että "voi jeesus tota Veetin äitiä, eikö se todellakaan osaa yhtään pitää kuria?"...sitäkö haluat?

Et halua diagnoosia, et avustajaa. Toisin sanoen et suostu hyväksymään sitä tosiasiaa että sulla saattaa olla erityislapsi. Ja kieltämällä tosiasiat teet suurta hallaa lapsesi kehitykselle ja tulevaisuudelle.

Oma poikani on 5 v, samoin moni hänen kaverinsa. Ja kuvailemasi käytös ei ainakaan tämän suppean otannan perusteella ole normaalia.

Samaa mieltä. Itselläni on pojat 11v, 8v ja 4v, eivätkä hekään koskaan ole käyttäytyneet noin kuin ap:n lapsi. Eivätkä myöskään heidän ystävänsä. Suppeahko otanta täälläkin siis, mutta ei tuo nyt ihan tavalliselta uhmalta kuulosta tuo ap:n lapsen toiminta.

Lapsen tulevan elämän kannalta on todella ikävää, ettei äiti halua hänelle apua. Ja todella sääli muiden lasten kannalta, että pikkuveli saa terrorisoida heidän elämäänsä niin paljon kuin sielu sietää.

 

Harmi vaan, että lapsi ei saa tarvisemaansa hoitoa. Tää äiti näyttäs olla diagnoosi-pelkääjä, ihan kun oma lapsi leimattaisi ongelmalapseksi, vaikka sitä se tulee olemaan tuolla menolla. Mitä vikaa on lääkehoidossa, jos se helpottaa lapsen oloa?

 

Melko surullinen tilanne, että lapsesi pilaa mielestäsi perheenne elämän. Eikö jo tuo ajatus ole merkki siitä, että apua on haettava?
Apua saa soittamalla suoraan lasten neurologian polille. Niin pääsin omani kanssa tutkimuksiin kun tuntui ettei neukka ota vakavasti ja sieltä järjestettiin aikaa, lähetettä ja asiat hoidettiin kuntoon.
Mitään noin vakvaa ei meillä ole ollut mutta haastava lapsi on toinen pojistamme.

Neuvolapsykologikin voi kartoittaa tilannetta. Tärkeintä on,e ttä alat nyt hakea apua, ja alat myös kotona tekemään niitä rajoja. Rankkaahan se on alkuun mutta yllättävän nopeasti meno tasoittuu edes hieman.

 

Lapsi pilaa koko perheen elämän.

Lapsi sitoo koko perheen kotiin.

Lapselle on vuodesta toiseen määrätietoisesti asetettu rajoja, mutta turhaan.

Normaalia uhmaikää....? Ei minusta. Mitä haittaa olisi tutkimuksista? Miksei sellaisiin voi mennä?

Mikä saa sinut uskomaan ettei tuo voisi olla normaalia uhmaikää? Sekö että lähipiirissäsi ei ole ollut yhtä rajua uhmaikää niinkö? Kas kun lapsia on erilaisilla termperamenteilla varustettuina. Ei jokaisen pääkopassa ole vikoja siitä huolimatta vaikka tokihan joku mielellään tekisi jonkinlaisen diagnoosin.
Poika tarvitsee ilmiselvästi rauhoittumista, turvaa, rajoja ja suuren määrän hellyyttä ja huomiota. Jotain sellaista tekemistä mistä tulee onnistumisen tunne ja hyvä mieli. Näillä menee ohi puolen vuoden sisällä, veikkaisin.
Onko poika ollut aikaisemmin ihan ok?
Ovatko vanhemmat sisarukset tyttöjä?

 

[QUOTE="jaap";23916864]Samaa mieltä. Itselläni on pojat 11v, 8v ja 4v, eivätkä hekään koskaan ole käyttäytyneet noin kuin ap:n lapsi. Eivätkä myöskään heidän ystävänsä. Suppeahko otanta täälläkin siis, mutta ei tuo nyt ihan tavalliselta uhmalta kuulosta tuo ap:n lapsen toiminta.

Lapsen tulevan elämän kannalta on todella ikävää, ettei äiti halua hänelle apua. Ja todella sääli muiden lasten kannalta, että pikkuveli saa terrorisoida heidän elämäänsä niin paljon kuin sielu sietää.[/QUOTE]

ihan oikeastiko te ajattelette, että ei meidän lapset noin käyttäytynyt samanikäisenä joten tuo ei voi olla enää normaalia?
meidän tuttava piirissä oli juuri ap:n pojan käytösen omaava 5vuotias lapsi, jolla oli vain PAHA uhma.ei muuta.Tavallisen tai helpon uhmaikäisen lapsen vanhemman on varmasti sitä vaikea käsittää.erillaisia kun olemme kaikki.