5-vuotias pilaa koko perheen elämän

Mua vähän hymyilyttää tää palsta. Täällä jos joku kertoo että lapsi saa itkupotkuraivareita niin heti se pitäis vähintään puolen tusinan palstamamman mukaan roudata johonkin hemmetin terapiaan ja perheneuvolaan jne jne.

Lapset kiukkuaa. Syitä on hirveästi. Oma tahto kehittyy, joillakin on vaan tulinen temperamentti, jotkut ovat turvattomia omien kehitysvaiheidensa tai vanhempien avuttomuuden kanssa jne. Niitä, joille aikuisten oikeasti tarvitaan jonkun sortin diagnoosi, on häviävän pieni marginaali. Tai pitäisi olla. Ikävä kyllä tuntuu siltä, että nykypäivän äidit kykenevät kasvattamaan lipputangonkin kieroon.

 

Tuli tässä mieleen...Ap mainitsi viimeksi, että neuvolassa oli mainittu lapsen olevan keskivertoa älykkäämpi tyyppi. Onko tähän koukututtu? Onko tämä tieto mennyt esim. pk:iin, missä asialle on tehty jotain? "vanhemmuus hukassa" mainitsikin jo mahdollisesta turhautumisesta. Jos kyseessä on todellakin fiksu ja lahjakas kaveri, joka ei saa tarpeeksi haastetta päivän aikana eikä pääse näyttämään saati tyydyttämään älykkyyttään/lahjakkuuttaan, niin varmasti käytöksessä näkyy. Kannattaisi siis mainita asiasta pk:ssa ja kotonakin on hyvä ruokkia lapsen taitoja ja haastaa jo opituissa taidoissaan. Samainen "vanhemmuus hukassa" mainitsi myös pettymyksien sietokyvystä. Mikäli lapsi on kovinkin kilpailuhenkinen, niin epäonnistumiset ja pettymykset ovat kyllä hänelle suuren opettelun paikkoja. Mutta - sekin onnistuu, ajan kanssa lasta tukien, opastaen ja ymmärtäen.

Mä jotenkin olettaisin, tai sitten mulla on ressulla äärimmäisen naiivi kuva neuvolatoiminnasta ja terveydenhoitajien ammattitaidosta, että ko. lapsen "ongelmakäytökseen" olisi neuvolassa jo koukututtu. Ap:n kommenteista en ole löytänyt mainintaa siitä, että neuvolan puolella oltaisiin huolissaan kaverista... Lapsi on toki vaativassa vaiheessa nyt, ja kun pakettiin vielä lisätään pikkasen enemmän älykkyyttä/lahjakkuutta, kenties kilpailuhenkisyyttä ja jos luonnekin keikahtaa määrätietoisen puolelle, niin...diagnoosia pukkaa lääkityksineen!

Ap:lle - mikäli tuntuu siltä, että omat voimavarat eivät riitä, niin ota asia vielä neuvolassa puheeksi. Ja jos tosiaan pk:ssa ei vielä tiedetä lapsen olevan keskivertoa älykkäämmänkin - jokapaikassa ei ole päiväkodeissakaan resursseja lähteä tonkimaan vaativan lapsen käytöksessä ilmenevien haasteellisuuksien taustoja eikä jokapaikassa ole myöskään tietoa ottaa lahjakasta kaveria huomioon - niin asiasta voi toki mainita, jotta hoksaavat kiinnittää siihen huomiota ja tarjoavat silloin lapselle haasteita.

Mutta - jaksamista ja voimia!

 

No tuota.

Se, joka on täysin kusessa lapsensa kanssa, olet sinä.
Se, jolla tilanne on jatkunut jo vuosia, olet sinä.
Se, joka kertoo lapsensa pilaavan koko perheen elämän, olet sinä.

Me muut tässä ketjussa ollaan niitä, jotka pärjätään omiemme kanssa, meidän lapset ei pilaa meidän elämää eikä sido meitä kotiin. Osa meistä on käynyt lastensa kanssa tutkimuksissa ja saanut avun, osa vääntää tenaviensa kanssa enemmän tai vähemmän, mutta me pärjätään.
väksi muuttuu jos kerran nyt on noin paha, ja vuosia on pysynyt jo samana. Mutta ainahan voit lohduttautua sillä, että neuvolan tädin mielestä teidän 5 v on keskimääräistä älykkäämpi (sama on muuten sanottu meidän 5-vuotiaasta, jonka käytös ei ole laisinkaan tuollaista kuten teillä), samalla kun jatkatte koko perheen kanssa kotona kököttämistä ja annatte lapsen jatkossakin pilata elämänne.

Kiitos ja hei. Toivon, että lapsesi ei osu samaan eskariin & kouluun mun lapseni kanssa, siltä varalta että tulevaisuus ei tuokaan muutosta asiaan ja sama rumba jatkuu.

puhu vaan omasta puolestasi.älä muiden.en ole lainkaan samaa mieltä kanssasi.

 

puhu vaan omasta puolestasi.älä muiden.en ole lainkaan samaa mieltä kanssasi.

Olen lukenut tämän ketjun, ja todennut että eipä tässä taida kenelläkään muulla olla yhtä pahaa tilannetta kuin ap:lla. Useampi kertoo että ennen oli tuollaista mutta apu löytyi, jne.

 

Mua vähän hymyilyttää tää palsta. Täällä jos joku kertoo että lapsi saa itkupotkuraivareita niin heti se pitäis vähintään puolen tusinan palstamamman mukaan roudata johonkin hemmetin terapiaan ja perheneuvolaan jne jne.

Lapset kiukkuaa. Syitä on hirveästi. Oma tahto kehittyy, joillakin on vaan tulinen temperamentti, jotkut ovat turvattomia omien kehitysvaiheidensa tai vanhempien avuttomuuden kanssa jne. Niitä, joille aikuisten oikeasti tarvitaan jonkun sortin diagnoosi, on häviävän pieni marginaali. Tai pitäisi olla. Ikävä kyllä tuntuu siltä, että nykypäivän äidit kykenevät kasvattamaan lipputangonkin kieroon.

Aika kärkkäästi sanottu mutta on tuossa totuuden siemen Maalaisjärkeä kasvatukseen; paljon rakkautta ja rajoja! Turvattomuus on todella yleistä nykylapsilla ja se johtuu siitä että lapsilla on liikaa valtaa ja tilanteita joita he eivät vielä kykene itse päättämään tai ratkaisemaan. Moni lapsi joutuu selviytymään ihan liian vaativissa jutuissa.
Tuossa ap:n jutussa luulen että kyse on juuri siitä miten ap muotoilee aloituksen "5-vuotias pilaa koko elämän" eli äiti pitää lastansa riesana ja lapsi aistii tämän. Jos häntä pidetään jo valmiiksi riesana, alkaa lapsi käyttäytymäänkin kuin riesa. Lapsi turhautuu jos vanhemmat eivät lähde kotoa mihinkään verukkeella "Ei se kuitenkaan osaa käyttäytyä ja joutuu taas häpeämään". Lasta ei ole luotu neljän seinän sisälle nyhjäämään vaan juuri 5-vuotias tarvitsee kokemuksia yhdessä perheensä kanssa, esimerkillistä ohjausta eri tilanteissa, paljon kehuja ja johdonmukaisia sääntöjä! Ja ennenkaikkea iloista mieltä, riitelyn kierre pitää saada poikki!

 

Mua vähän hymyilyttää tää palsta. Täällä jos joku kertoo että lapsi saa itkupotkuraivareita niin heti se pitäis vähintään puolen tusinan palstamamman mukaan roudata johonkin hemmetin terapiaan ja perheneuvolaan jne jne.

Lapset kiukkuaa. Syitä on hirveästi. Oma tahto kehittyy, joillakin on vaan tulinen temperamentti, jotkut ovat turvattomia omien kehitysvaiheidensa tai vanhempien avuttomuuden kanssa jne. Niitä, joille aikuisten oikeasti tarvitaan jonkun sortin diagnoosi, on häviävän pieni marginaali. Tai pitäisi olla. Ikävä kyllä tuntuu siltä, että nykypäivän äidit kykenevät kasvattamaan lipputangonkin kieroon.

"5-vuotias pilaa perhe-elämän" on vähän enemmän kuin itkupotkuraivareita...

 

Olen lukenut tämän ketjun, ja todennut että eipä tässä taida kenelläkään muulla olla yhtä pahaa tilannetta kuin ap:lla. Useampi kertoo että ennen oli tuollaista mutta apu löytyi, jne.

lue uudestaan.

 

Täällä toinen! Meillä on AIVAN samanlaista 5v pojan kanssa, erotuksena vaan, että muut lapset häntä nuorempia.

Päiväkodissa käyttäytyy hyvin, on reipas, iloinen ja tottelee. Kotona sitten pikku-piru...
Pärjää hyvin eskaritehtävissä ja on nokkela, mutta haluaa kaiken huomion ja on kovin mustasukkainen siskostaan.

Kaikkea on kokeiltu. Mikään ei auta pidemmän päälle. Päiväkodista saatu aina pelkästään positiivista palautetta.

 

Mulla ei niinkään särähdä tuossa korvaan raivarit (tai no ehkä niiden paljous joo), vaan se mölinä. Jos pitää koko ajan ääntä, ei osaa säädellä äänenkäyttöä... ja niiden lisäksi käyttäytymisen ongelmat, niin oisin huolissaan. Neurologiselta kuulostaa.

 

Tuntuu että pääpointti eli pienen pojan paha olo on onnistuttu kauniisti unohtamaan tässä keskustelussa.. Ei taidan ruusuinen tulevaisuus olla lapsella jos ei apua saa, mistä tuollainen kavereita saa kun ei osaa käyttäytyä? Kuinka selviää koulussa?

Huonolta näyttää eikä äiti tätä tunnu ymmärtävän ja hae apua.

 

Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia
No tuota.

Se, joka on täysin kusessa lapsensa kanssa, olet sinä.
Se, jolla tilanne on jatkunut jo vuosia, olet sinä.
Se, joka kertoo lapsensa pilaavan koko perheen elämän, olet sinä.

Me muut tässä ketjussa ollaan niitä, jotka pärjätään omiemme kanssa, meidän lapset ei pilaa meidän elämää eikä sido meitä kotiin. Osa meistä on käynyt lastensa kanssa tutkimuksissa ja saanut avun, osa vääntää tenaviensa kanssa enemmän tai vähemmän, mutta me pärjätään.
väksi muuttuu jos kerran nyt on noin paha, ja vuosia on pysynyt jo samana. Mutta ainahan voit lohduttautua sillä, että neuvolan tädin mielestä teidän 5 v on keskimääräistä älykkäämpi (sama on muuten sanottu meidän 5-vuotiaasta, jonka käytös ei ole laisinkaan tuollaista kuten teillä), samalla kun jatkatte koko perheen kanssa kotona kököttämistä ja annatte lapsen jatkossakin pilata elämänne.

Kiitos ja hei. Toivon, että lapsesi ei osu samaan eskariin & kouluun mun lapseni kanssa, siltä varalta että tulevaisuus ei tuokaan muutosta asiaan ja sama rumba jatkuu.

puhu vaan omasta puolestasi.älä muiden.en ole lainkaan samaa mieltä kanssasi.

Onpa harmi ettet sinä pärjää omien lastesi kanssa.

 

"5-vuotias pilaa perhe-elämän" on vähän enemmän kuin itkupotkuraivareita...

Niin on juu.

Aika moni 5 v tai eskari-ikäinen varmaan osaa olla saakelin raivostuttava joskus. Meillä ainakin saa vääntää aika ajoin ihan tosissaan tuon 5 v pojan kanssa, ja esikoisellakin oli ärsyttävä vaihe samassa iässä. Mutta ei poikamme (tai tyttömme) perheemme elämää todellakaan pilaa, emme joudu nysväämään sisällä vaan paljon mennään ja tullaan jatkossakin menemään, ja kyllä me hänen kanssaan tosi hyvin pärjätään vaikka välillä tuntuukin siltä että puhuisi seinille. Tänäänkin jouduin pitämään bussissa kuria, kun toisen mielestä edessä istuvan siskon hiusten nyppiminen oli sikahauska virike.

Edelleenkään se ei ole minusta normaalia uhmaa, että 5 v lapsi on jo vuosia ollut todella hankala, pilaa perheensä elämän jne, ja päiväkodissakin menee huonosti. Ja että vanhemmat pelkäävät diagnoosia niin kovasti, että eivät vie lasta tutkimuksiin.

Jos lapsi yskisi keuhkojaan pihalle ja hengitys vinkuisi, niin jätettäisiinkö lapsi viemättä lääkäriin astmadiagnoosin pelossa? Ei varmaankaan, vaan lapselle haettaisiin apua. Miksi nyt ei haeta? Eikö jokainen haluakaan parasta omalle lapselleen ja perheelleen? Mitä vanhemmat pelkäävät, miksei lasta uskalleta viedä tutkittavaksi?

Mutta joo, samapa tuo mulle loppujen lopuksi. Ei onneksi ole oman perheen elämä menossa pilalle.

 

Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia
No tuota.

Se, joka on täysin kusessa lapsensa kanssa, olet sinä.
Se, jolla tilanne on jatkunut jo vuosia, olet sinä.
Se, joka kertoo lapsensa pilaavan koko perheen elämän, olet sinä.

Me muut tässä ketjussa ollaan niitä, jotka pärjätään omiemme kanssa, meidän lapset ei pilaa meidän elämää eikä sido meitä kotiin. Osa meistä on käynyt lastensa kanssa tutkimuksissa ja saanut avun, osa vääntää tenaviensa kanssa enemmän tai vähemmän, mutta me pärjätään.
väksi muuttuu jos kerran nyt on noin paha, ja vuosia on pysynyt jo samana. Mutta ainahan voit lohduttautua sillä, että neuvolan tädin mielestä teidän 5 v on keskimääräistä älykkäämpi (sama on muuten sanottu meidän 5-vuotiaasta, jonka käytös ei ole laisinkaan tuollaista kuten teillä), samalla kun jatkatte koko perheen kanssa kotona kököttämistä ja annatte lapsen jatkossakin pilata elämänne.

Kiitos ja hei. Toivon, että lapsesi ei osu samaan eskariin & kouluun mun lapseni kanssa, siltä varalta että tulevaisuus ei tuokaan muutosta asiaan ja sama rumba jatkuu.

puhu vaan omasta puolestasi.älä muiden.en ole lainkaan samaa mieltä kanssasi.

Onpa harmi ettet sinä pärjää omien lastesi kanssa.

hyvin minä pärjään. turhaan harmittelet.

 

Moikka, en tiedä onko virallisesti olemassa 5 v uhmaa, mutta kaikki lähipiirin 5 vuotiaat ovat pistäneet elämän ranttaliksi ja aiemmin siivoa elämää vietettyään kyseenalaistavat kaiken. Voi alkaa jo ennen 5 ikävuotta. Asioita pitää jankata ja jankata ja silti yleinen ääliöinti lisääntyy. Sitten se vaan loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Johdonmukaisesti vaan pitää toistaa ja toistaa niitä sääntöjä, mitkä mahdollistaa mukavan yhteiselon. Tsemppiä, se on kamalaa, olin varma että olen pilannut lapsen kasvattamalla hänet jotenkin kieroon Onneksi neuvolantäti lohdutti ja kertoi mistä on kyse.

 

Onko tää taas niitä tapauksia että isä ja äiti molemmat työttömiä ja lapsi otettu syyksi kun on niin "rankkaa".

anna pois jos et saa ruotuun.
veikkaus: olette molemmat työttömiä ja laiskimuksia.

 

[QUOTE="Kohtalotoveri";23919113]Täällä toinen! Meillä on AIVAN samanlaista 5v pojan kanssa, erotuksena vaan, että muut lapset häntä nuorempia.

Päiväkodissa käyttäytyy hyvin, on reipas, iloinen ja tottelee. Kotona sitten pikku-piru...
Pärjää hyvin eskaritehtävissä ja on nokkela, mutta haluaa kaiken huomion ja on kovin mustasukkainen siskostaan.

Kaikkea on kokeiltu. Mikään ei auta pidemmän päälle. Päiväkodista saatu aina pelkästään positiivista palautetta.[/QUOTE]

Samanoloinen mukula täältäkin löytyy. Hoidossa ja kylässä oikea aarre ja enkeli, kotona äidilleen sitten varsinainen peto. Juu ja tutkimuksissa oltiin ja ihan terveeksi, "normi" lapseksi todettiin.

Ihmiset on erilaisia. Lapsetkin. Tuntuu vaan nykyään siltä, että toisten ihmisten on vaikea hyväksyä vähänkään normista poikkeavaa käytöstä, jos sitä ei voi selittää jollakin diagnoosilla. Persoonalliset ominaisuudet eivät ole nykyään pop. Kaikkien pitäisi olla samanlaisia!

 

Samanoloinen mukula täältäkin löytyy. Hoidossa ja kylässä oikea aarre ja enkeli, kotona äidilleen sitten varsinainen peto. Juu ja tutkimuksissa oltiin ja ihan terveeksi, "normi" lapseksi todettiin.

Ihmiset on erilaisia. Lapsetkin. Tuntuu vaan nykyään siltä, että toisten ihmisten on vaikea hyväksyä vähänkään normista poikkeavaa käytöstä, jos sitä ei voi selittää jollakin diagnoosilla. Persoonalliset ominaisuudet eivät ole nykyään pop. Kaikkien pitäisi olla samanlaisia!

asia tekstiä.

 

Samanoloinen mukula täältäkin löytyy. Hoidossa ja kylässä oikea aarre ja enkeli, kotona äidilleen sitten varsinainen peto. Juu ja tutkimuksissa oltiin ja ihan terveeksi, "normi" lapseksi todettiin.

Ihmiset on erilaisia. Lapsetkin. Tuntuu vaan nykyään siltä, että toisten ihmisten on vaikea hyväksyä vähänkään normista poikkeavaa käytöstä, jos sitä ei voi selittää jollakin diagnoosilla. Persoonalliset ominaisuudet eivät ole nykyään pop. Kaikkien pitäisi olla samanlaisia!

Paitsi että yhäkin erona ap.n ja teidän lapsen (sekä edellisen kirjoittajan lapsen) välillä on se että ap:n lapsella on käytösongelmia päiväkodissakin. Ja ap ei suostu viemään lastaan tutkimuksiin koska hänellä on hassu kuvitelma siitä että siellä automaattisesti lyödään joka lapselle diagnoosi (mistä teidän lapsi on juuri päinvastaisena esimerkkinä) ja diagnoosi meinaa automaattisesti lääkitystä millä lapsi turrutetaan.

En vieläkään sano että ap:n lapsi olisi mikään erityislapsi vaikkei tuo käytös kaikkineen normaalilta kuulosta. Mutta jos siis on kyse pelkästä vähän tempperamenttisemmasta lapsesta niin varmasti ap miehineen tarvisi tukea hänen kasvatukseensa. Ei ole mielekästä erilaisuuden hyväksymistä että koko perhe joutuu linnoittautumaan neljän seinän sisälle ja jättämään kakki huvitukset ja lomamatkat tekemättä, toimimaan lapsen nyrkkeilysäkkeinä jne. Kyllä sen erilaisen lapsenkin kanssa pitäisi saada normaaliarki jotenkin sujumaan, mielummin vielä ilman että molemmat vanhemmat ovat aivan uupuneita.

 

Paitsi että yhäkin erona ap.n ja teidän lapsen (sekä edellisen kirjoittajan lapsen) välillä on se että ap:n lapsella on käytösongelmia päiväkodissakin. Ja ap ei suostu viemään lastaan tutkimuksiin koska hänellä on hassu kuvitelma siitä että siellä automaattisesti lyödään joka lapselle diagnoosi (mistä teidän lapsi on juuri päinvastaisena esimerkkinä) ja diagnoosi meinaa automaattisesti lääkitystä millä lapsi turrutetaan.

En vieläkään sano että ap:n lapsi olisi mikään erityislapsi vaikkei tuo käytös kaikkineen normaalilta kuulosta. Mutta jos siis on kyse pelkästä vähän tempperamenttisemmasta lapsesta niin varmasti ap miehineen tarvisi tukea hänen kasvatukseensa. Ei ole mielekästä erilaisuuden hyväksymistä että koko perhe joutuu linnoittautumaan neljän seinän sisälle ja jättämään kakki huvitukset ja lomamatkat tekemättä, toimimaan lapsen nyrkkeilysäkkeinä jne. Kyllä sen erilaisen lapsenkin kanssa pitäisi saada normaaliarki jotenkin sujumaan, mielummin vielä ilman että molemmat vanhemmat ovat aivan uupuneita.

en usko että täällä kukaan on kehottanutkaan jäämään neljän seinän sisälle.Lähinnä vaan todenneet että pahaa uhmaa.Aikaisemmin jo kirjoittelin että tuttava perheen yksi lapsista kärsi samanlaisesta uhmasta eikä käytös ollut missään hyvää, oli vanhemmat paikalla tai ei.Sylihoito auttoi heillä.Toinen siis istui raivoava lapsi sylissä,paikasta ja tuijotuksista välittämättä.Lapsi,puri,löi,potki ja raivosi ennenkuin rauhoittui.
Ap:n perheineen kannattaisi kokeilla ensin kotikonsteja uhmaan ennen kuin lähdetään hakemaan neurologisiin tutkimuksiin aikaa.

 

[QUOTE="hipp";23919600]
Ap:n perheineen kannattaisi kokeilla ensin kotikonsteja uhmaan ennen kuin lähdetään hakemaan neurologisiin tutkimuksiin aikaa.[/QUOTE]

Kai niitä on kokeiltu, eikä vaan kotona kädet ristissä istuen katseltu että taas se riehuu, ohhoh.

Ap ainakin kirjoitti, että jo vuosikausia ovat määrätietoisesti ohjanneet tms.

 

Kai niitä on kokeiltu, eikä vaan kotona kädet ristissä istuen katseltu että taas se riehuu, ohhoh.

Ap ainakin kirjoitti, että jo vuosikausia ovat määrätietoisesti ohjanneet tms.

Ap kirjoitti myös että ovat vasta alkaneet kokeilla sylihoitoa

 

[QUOTE="hipp";23919600]en usko että täällä kukaan on kehottanutkaan jäämään neljän seinän sisälle.Lähinnä vaan todenneet että pahaa uhmaa.Aikaisemmin jo kirjoittelin että tuttava perheen yksi lapsista kärsi samanlaisesta uhmasta eikä käytös ollut missään hyvää, oli vanhemmat paikalla tai ei.Sylihoito auttoi heillä.Toinen siis istui raivoava lapsi sylissä,paikasta ja tuijotuksista välittämättä.Lapsi,puri,löi,potki ja raivosi ennenkuin rauhoittui.
Ap:n perheineen kannattaisi kokeilla ensin kotikonsteja uhmaan ennen kuin lähdetään hakemaan neurologisiin tutkimuksiin aikaa.[/QUOTE]

No mutta eikö ap nimenomaan ole kirjoittanut että ovat käyneet läpi kaikki kotikonstit mitä taitavat ja koska mikään ei auta niin siksi tilanne nyt on sellainen etteivät voi liikkua mihinkään jne. Ja tuossa tilanteessa minä tykkäisin että kannattaisi lähteä sitten etsimään muualta vaikka niitä uusia kotikonsteja eikä vain tyytyä tilanteeseen jossa ap:n omien sanojen mukaan koko perhe kärsii.

Vaikka nyt ensin yhteys perheneuvolaan ja ehkä sieltä sitten tarvittaessa ohjaavat eteenpäin.

 

tuota pitelyä mäkin olen nyt alkanut harjoittaa. mukava kuulla, että tilanne parani heillä. muistatko kuinka kauan siihen meni?

 

[QUOTE="hipp";23919646]Ap kirjoitti myös että ovat vasta alkaneet kokeilla sylihoitoa[/QUOTE]

Tovottavasti siitä löytyy edes jonkin verran apua. Mutta siis en pidä mitenkään huonona juttuna lähteä hakemaan apua myös ammattilaisilta jos se tilanne on tuollainen mitä ap kuvasi. En näe järkevänä antaa sisarusten kärsiä pitkään ja vanhempien uuvuttaa itseään ihan loppuun ennen kuin voidaan myöntää että nyt tarvittaisiin jotain tukea jo perheen ulkopuoleltakin.

Helpompi ottaa niitä neuvoja vastaan ja kokeilla eri toimintamalleja siinä vaiheessa kun itsellä on vielä jotain voimia käytettävissä.

 

No mutta eikö ap nimenomaan ole kirjoittanut että ovat käyneet läpi kaikki kotikonstit mitä taitavat ja koska mikään ei auta niin siksi tilanne nyt on sellainen etteivät voi liikkua mihinkään jne. Ja tuossa tilanteessa minä tykkäisin että kannattaisi lähteä sitten etsimään muualta vaikka niitä uusia kotikonsteja eikä vain tyytyä tilanteeseen jossa ap:n omien sanojen mukaan koko perhe kärsii.

Vaikka nyt ensin yhteys perheneuvolaan ja ehkä sieltä sitten tarvittaessa ohjaavat eteenpäin.

Jep, niitä uusia kotikonstejahan saisi nimenomaan hakeutumalla tutkimuksiin. Uusia neuvoja ja keinoja joilla ehkä saisi lapsen käytöstä muovattua mukavampaan suuntaan, ja lapsi oppisi parempia tapoja suuttumuksensa ja turhautumisensa ilmaisemiseksi.

Ei perheneuvola, lapsipsykologi, kiertävä erityislastentarhanope, lastenneurologi, toimintaterapeutti tms samantien lasta diagnoosilla paiskaa ja lääkkeitä täyteen pumppaa, vaan sieltä saisi juuri niitä kikka kolmosia joita kokeilla, joita ammattilaisetkin käyttävät. Sieltä saisi APUA.

Kun perheen omat keinot eivät nyt mitä ilmeisimmin enää riitä.