Yksinään synnyttäneitä?

Löytyykö täältä ilman miestä tai muuta tukihenkilöä synnyttäneitä? Miksi synnytit yksin (kätilöä ja lääkäriä lukuunottamatta) ja millainen kokemus oli?

Meillä nyt tilanne, että mies on olosuhteiden pakosta muualla, eikä välttämättä pääse mukaan synnytykseen Olen siis yksin kotona tällä hetkellä. Kun supistukset alkaa tai vedet menee, niin soitan pikkuveljeni hakemaan minut sairaalaan tai sitten, tilanteesta riippuen, ajan sinne itse. Tai soitan taksin tai hätätilanteessa ambulanssin. En halua ketään muuta synnytykseen mukaan kuin miehen, ja jos hän ei pääse paikalle, vedän homman kotiin yksinäni kätilön avustuksella.

Nyt kuitenkin kun viikkoja on jo 41+2 ja synnytys vääjäämättä lähestyy, olen alkanut miettiä miten mahdan selvitä tilanteesta yksin. Tokihan muksu pihalle tulee, tavalla tai toisella, ilman miehen läsnäoloakin, mutta lähinnä mietityttää henkinen puoli, jos kivut ovat todella kovat tai tulee joku hätä itselle tai vauvalle, niin miten sitä jaksaa ajatella positiivisesti ja puskea toukan pihalle, kun ei ole ketään pitämässä kädestä kiinni. Kaiken lisäksi kun on vielä mun esikoinen kyseessä, niin en yhtään tiedä mitä tuleman pitää. Miestä harmittaa todella paljon, ettei hän mahdollisesti voi olla paikalla, mutta minkäs teet. Tilanne voi kuitenkin vielä muuttua ja nämä huoleni ovat turhia, mutta kunhan mietin onko kukaan kokenut samaa. Vielä ei ole mulla mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta, maanantaina soittelen klinikalle, että milloin pääsisi yliaikakontrolliin ja mahdolliseen käynnistykseen.

Löytyykö kohtalotovereita?

 

en tiedä muuta, mut olisin ollu hädässä ilman tukijaa. kätilöillä oli kiire, en olis kyenny heitä kutsumaan. ja tuli kokopaljon ongelmia. puudutus jäi lopulta kaasun varaan, olin niin pihalla että en osannu enää säädellä sitäkään ite. olisin kuollu pakokauhuun.

ota kuka tahansa mukaan, älä mee yksin.

 

Minä ole synnyttänyt kaikki kolme lasta yksin ja nyt odotan neljättä ja varnaan senkin synnytän yksin. Mies ei halua tulla synnytykseen, enkä ole pakottanutkaan, olisi se varmasti mukavaa kun joku olisi mukana, mutta minäkään en halunnut muita mukaan. No kaikki on sujunut kuitenkin hyvin ja melko nopeasti. Kätilö ei avautumisvaiheessa ehtinyt olla huoneessa kuin käymässä ja sitten kun soitin kelloa. Katselin sitten tv:tä ja lueskelin lehtiä, sen mitä kivuiltani pystyin ->synnytin kaksi viimeistä päivällä joten olin sen verran virkeä niin ei tarvinnut yrittää nukkua. Toisen lapsen synnytyksessä olin kylvyssä, mutta se ei ollut minun juttuni. Kaikista sain epiduraalin tai spinaalin kun kivut yltyivät voimakkaiksi. Ilokaasua en ole saanut kuin ykkösestä ja olenkin miettinyt että eivät varmaan anna sitä jos ei joku ole mukana kontrolloimassa sen ottoa, kun sitähän voi ottaa liikaa ja sitten on ihan sekaisin? en kyllä tiedä asian todenperäisyysestä. Tsemppiä kuitenkin sinulle jos synnytät yksin, ei siinä vältämättä miestä tarvita!

 

Mä olen varmaan tosi outo mutta mihin te ootte tarvinneet tukihenkilöä synnytyksessä? Tai siis, onko teillä tylsää suppareiden välillä vai miksi? Itse halusin synnyttää yksin ja tutustua kipuun yksin sillä mulla oli vasta eka synnytys menossa ja mun mielestä se oli hyvä ratkaisu. Ei tarvinnut jutella tai katsella toista avuttomana vieressä vaan sai keskittyä kokonaan itseensä. Mä olen sellainen kun kunnolla sattuu, etten halua kenenkään koskevan muhun. Kätilö kutsui ukon paikalle kun supparit alkoivat tihentyä mutta huoneeseen en häntä halunnut pällistelemään. Ponnistusvaiheessa kätilö pyytämättä haki ukon paikalle näkemään lapsen tulon mutta en häntä juurikaan olisi sillkoinkaan kaivannut, eipä se toinen osaa siinä paljon auttaa.

 

olen synnyttänyt yksin. Kyllä siinä mielellään joku vois olla, itsellä ainakin supistuksen jälkeen tuli oksennus kivusta, samoin kun piti saada juoda välillä, kun muuten kuivas suuta todella paljon. Supistuksia tuli niin tiheeseen ettei siinä kerennyt mitään juomisia ajattelemaan, et jostain sitä ottais, olisin ottanut jos olis ollut joku antamassa. Kirosin ittelkseni kun tuntui et huulet halkee ja ei pysty nielemään kun ei saanut suun kostuketta.

Todellakin haluan miehen mukaan synnytykseen tässä näitten syiden takia,olla avuksi, ja tietenkin se että hän näkee kun pieni nostetaan syliin ja olla paikalla.

 

Mun äiti on synnyttänyt 17 lastaan ihan yksin, jokaisen, ja sanookin että olis ihan kauheaa jos joku tuttu olis siinä vierellä Itse synnytin esikon 2009, ja mies oli mukana, nyt ollaan erottu aika vasta, ja itsellä pari kuukautta laskettuun aikaan, ja yksin olen sinne menossa, ja mietin itekkin, miten mahdan pärjätä, mutta eiköhän se hyvin mene!

 

synnytin juuri meidän neljännen yksin ilman miestä. mua pelotti aivan kauheesti koko synnytys, mutta se meni parhaiten kaikista..toki siihen voi vaikuttaa se että oli jo neljäs ja meni aika nopeaa.
avautumisvaihe oli kamala spinaaliin asti..sitten ei mitään kipuja..olin ihan yllättynyt kuinka vei jopa ponnistustarpeen, mutta onneksi sekin hoitui hyvin. ennen olen ottanut epiduraalin, mutta kyllä spinaali oli kaikista paras..

olisin kaivannut eniten miestä tällä kertaa silloin kun lapsi oli syntynyt, olisi saanut leikata napanuoran, ottaa kuvia vauvasta, pitää sylissä..

 

kolme lasta yksin synnyttänyt ja voin sanoa et en todellakaan akipaa sinen synnytyssaliin ketään ylimääräsiä

 

kolme lasta yksin synnyttänyt ja voin sanoa et en todellakaan kaipaa sinen synnytyssaliin ketään ylimääräsiä

 

Kuudetta odottelen ja kaksi viimeistä olen yksin synnyttänyt. En ole sen kummemmin miestä kaivannut vierelleni vaikka kivahan se toki olisi mutta olosuhteiden pakosta näin on käynyt ja takuulla käy nytkin. Emme saa ketään yöaikaan meille saatikka että viittä lasta lähtisi jonnekin yöllä raijaamaan,jo päiväsaikaan on hankalaa saada kaikille lapsille hoitopaikkaa.

 

Ketjun aloittaja lienee jo vaavinsa saanut, mutta kiitos kommenteista teille! Mä olen nimittäin menossa yksin synnyttämään kolmatta, kahden ekan kanssa oli mies mukana. Mutta nyt ei saada lapsenvahtia, eli vähän jännittää miten yksin menee... tosin toivon, että saan sen ilokaasun yksinolosta huolimatta, mulla se on edellisillä kerroilla auttanut tosi hyvin. Mutta kiva kuulla, että yksinkin selviää =)

 

Yksin ja yksin, mutta meillä mies on niin ujo, että istu jossain sadan metrin päässä AINA, koskaan ei ole ollut vieressä vaikka 5 synnytystä ja 6 lasta. En kyllä koe miestä synnytykseen tarvitsevinanikaan.
Osa synnytyksitä puudutteilla, osa ilman, mut koin et "keinoaloitus" on tuskasempaa. Epidulaari AINOO joka AUTTO!! Osas ei mitään ja kaksossissa ei huomannut et ois muka puudutusta. Vaikutus hävis just kun ehti alkaakkaan.

Löytyykö täältä ilman miestä tai muuta tukihenkilöä synnyttäneitä? Miksi synnytit yksin (kätilöä ja lääkäriä lukuunottamatta) ja millainen kokemus oli?

Meillä nyt tilanne, että mies on olosuhteiden pakosta muualla, eikä välttämättä pääse mukaan synnytykseen Olen siis yksin kotona tällä hetkellä. Kun supistukset alkaa tai vedet menee, niin soitan pikkuveljeni hakemaan minut sairaalaan tai sitten, tilanteesta riippuen, ajan sinne itse. Tai soitan taksin tai hätätilanteessa ambulanssin. En halua ketään muuta synnytykseen mukaan kuin miehen, ja jos hän ei pääse paikalle, vedän homman kotiin yksinäni kätilön avustuksella.

Nyt kuitenkin kun viikkoja on jo 41+2 ja synnytys vääjäämättä lähestyy, olen alkanut miettiä miten mahdan selvitä tilanteesta yksin. Tokihan muksu pihalle tulee, tavalla tai toisella, ilman miehen läsnäoloakin, mutta lähinnä mietityttää henkinen puoli, jos kivut ovat todella kovat tai tulee joku hätä itselle tai vauvalle, niin miten sitä jaksaa ajatella positiivisesti ja puskea toukan pihalle, kun ei ole ketään pitämässä kädestä kiinni. Kaiken lisäksi kun on vielä mun esikoinen kyseessä, niin en yhtään tiedä mitä tuleman pitää. Miestä harmittaa todella paljon, ettei hän mahdollisesti voi olla paikalla, mutta minkäs teet. Tilanne voi kuitenkin vielä muuttua ja nämä huoleni ovat turhia, mutta kunhan mietin onko kukaan kokenut samaa. Vielä ei ole mulla mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta, maanantaina soittelen klinikalle, että milloin pääsisi yliaikakontrolliin ja mahdolliseen käynnistykseen.

Löytyykö kohtalotovereita?

 

Miten se ilokaau auttaa? RAITTIINA IHMISENÄ EN KYENNYT EES KOKEILEMAAN, vaikka yritin!

 

Yksin ja yksin, mutta meillä mies on niin ujo, että istu jossain sadan metrin päässä AINA, koskaan ei ole ollut vieressä vaikka 5 synnytystä ja 6 lasta. En kyllä koe miestä synnytykseen tarvitsevinanikaan.
Osa synnytyksitä puudutteilla, osa ilman, mut koin et "keinoaloitus" on tuskasempaa. Epidulaari AINOO joka AUTTO!! Osas ei mitään ja kaksossissa ei huomannut et ois muka puudutusta. Vaikutus hävis just kun ehti alkaakkaan.

Mitä kaipaat? KOHTALOTOVERIA? Voisin jopa miettiä synnyttäjän auttamista, koska omaaa kokemusta on, tuskin sitä tarkoitit? Haluan kuitenkin jakaa ajatuksiasi, koiska olen 6 kertaa synnytänyt ja ollut 5 keetaa hengisesti tukena "smanikäsen" siskoni raskauksissa.

 

Ketjun aloittaja lienee jo vaavinsa saanut, mutta kiitos kommenteista teille! Mä olen nimittäin menossa yksin synnyttämään kolmatta, kahden ekan kanssa oli mies mukana. Mutta nyt ei saada lapsenvahtia, eli vähän jännittää miten yksin menee... tosin toivon, että saan sen ilokaasun yksinolosta huolimatta, mulla se on edellisillä kerroilla auttanut tosi hyvin. Mutta kiva kuulla, että yksinkin selviää =)

Heippa

Mä "jouduin" synnyttämään niin että mies ei ehtinyt mukaan.
Ilokaasua sain kyllä, ainut vaan että ilokaasusta tuli paha olo ja kätilö tokasi "onks sulla huono viinapää?" juu, ei naurattanut siinä kohtaa...
Mulla oli semmoinen pikasynnytys että vauva oli jo mun sylissä kun mies avasi synnärin oven.
Lähdin pikapikaa ambulanssilla sairaalaan kun vedet meni (istukka oli vuotanut verta joten ohjeena oli ambulanssi kyyti). Mies jäi odottelemaan lapsenvahtia kotiin ja tuli perässä.
Sairaalaan on matkaa noin 45km. Ehdin olla synnytyssalissa noin 15min kun vauva oli jo syntynyt Älyttömän nopea synnytys. En ehtinyt saada mitään kivunlievitystä tms. Tilanne oli sekava ja nopea. Kätilö oli kuitenkin tosi hienosti mun tukena ja hyvä mieli jäi vaikka miestä olikin ikävä
Ilokaasusta vielä sen verran, että aiemmassa synnytyksessä joka oli rauhallisempi kokemus, ilokaasu auttoi muakin hyvin
Tällä pikasynnytys kerralla taisin olla niin hädissäni tilanteesta että ilokaasua en osannut ottaa oikein. Se siis kuitenkin voisi onnistua ihan ilman kenenkään apuakin... kätilö toki auttoi...