Löytyykö täältä ilman miestä tai muuta tukihenkilöä synnyttäneitä? Miksi synnytit yksin (kätilöä ja lääkäriä lukuunottamatta) ja millainen kokemus oli?
Meillä nyt tilanne, että mies on olosuhteiden pakosta muualla, eikä välttämättä pääse mukaan synnytykseen Olen siis yksin kotona tällä hetkellä. Kun supistukset alkaa tai vedet menee, niin soitan pikkuveljeni hakemaan minut sairaalaan tai sitten, tilanteesta riippuen, ajan sinne itse. Tai soitan taksin tai hätätilanteessa ambulanssin. En halua ketään muuta synnytykseen mukaan kuin miehen, ja jos hän ei pääse paikalle, vedän homman kotiin yksinäni kätilön avustuksella.
Nyt kuitenkin kun viikkoja on jo 41+2 ja synnytys vääjäämättä lähestyy, olen alkanut miettiä miten mahdan selvitä tilanteesta yksin. Tokihan muksu pihalle tulee, tavalla tai toisella, ilman miehen läsnäoloakin, mutta lähinnä mietityttää henkinen puoli, jos kivut ovat todella kovat tai tulee joku hätä itselle tai vauvalle, niin miten sitä jaksaa ajatella positiivisesti ja puskea toukan pihalle, kun ei ole ketään pitämässä kädestä kiinni. Kaiken lisäksi kun on vielä mun esikoinen kyseessä, niin en yhtään tiedä mitä tuleman pitää. Miestä harmittaa todella paljon, ettei hän mahdollisesti voi olla paikalla, mutta minkäs teet. Tilanne voi kuitenkin vielä muuttua ja nämä huoleni ovat turhia, mutta kunhan mietin onko kukaan kokenut samaa. Vielä ei ole mulla mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta, maanantaina soittelen klinikalle, että milloin pääsisi yliaikakontrolliin ja mahdolliseen käynnistykseen.
Löytyykö kohtalotovereita?
Meillä nyt tilanne, että mies on olosuhteiden pakosta muualla, eikä välttämättä pääse mukaan synnytykseen Olen siis yksin kotona tällä hetkellä. Kun supistukset alkaa tai vedet menee, niin soitan pikkuveljeni hakemaan minut sairaalaan tai sitten, tilanteesta riippuen, ajan sinne itse. Tai soitan taksin tai hätätilanteessa ambulanssin. En halua ketään muuta synnytykseen mukaan kuin miehen, ja jos hän ei pääse paikalle, vedän homman kotiin yksinäni kätilön avustuksella.
Nyt kuitenkin kun viikkoja on jo 41+2 ja synnytys vääjäämättä lähestyy, olen alkanut miettiä miten mahdan selvitä tilanteesta yksin. Tokihan muksu pihalle tulee, tavalla tai toisella, ilman miehen läsnäoloakin, mutta lähinnä mietityttää henkinen puoli, jos kivut ovat todella kovat tai tulee joku hätä itselle tai vauvalle, niin miten sitä jaksaa ajatella positiivisesti ja puskea toukan pihalle, kun ei ole ketään pitämässä kädestä kiinni. Kaiken lisäksi kun on vielä mun esikoinen kyseessä, niin en yhtään tiedä mitä tuleman pitää. Miestä harmittaa todella paljon, ettei hän mahdollisesti voi olla paikalla, mutta minkäs teet. Tilanne voi kuitenkin vielä muuttua ja nämä huoleni ovat turhia, mutta kunhan mietin onko kukaan kokenut samaa. Vielä ei ole mulla mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta, maanantaina soittelen klinikalle, että milloin pääsisi yliaikakontrolliin ja mahdolliseen käynnistykseen.
Löytyykö kohtalotovereita?