Kaunista perjantai aamua kaikille! Olipa kiva herätä, kun aurinko kurkkii pimennysverhon raosta ja linnut laulaa. Talviloman jälkeinen työviikkokin on tämän päivän jälkeen paketissa, iltavuoroa ollu koko viikko ja matkoineen päivineen 10 tuntisia päiviä. Remppoja ei onneksi kropassa vielä tunnu, kuhan muistaa pysyä liikkeessä ja pääsee kassalta välillä myös myymälän puolelle.
Meillä on rakenneultra tulevana torstaina, silloin neuvolan mukaan täynnä 20+1. Jännittää toki! Parempana päivänä tuo ei sinällään voisi olla, miehen kanssa aikoinaan tavattiin kolme vuotta sitten pitkäperjantaina, tosin tuo pääsiäinen silloin oli kuukauden aikaisemmin. Povaako tämä meille pitkää yhteistä taivalta
Pääsiäinen tuosta sitten alkaa, toivottavasti hyvillä mielin. Töihinkin pitäisi vielä ultran jälkeen mennä.
Hierojalla kävin vielä tällä viikolla, kun mahallani pystyn vielä suht hyvin olemaan, tyyny oli mahan alla hieronnan ajan. Hieroja heitti ilmaan semmoisen uskomuksen, että
tyttö potkii oikealle ja poika vasemmalle. Tämän ja omien poikatuntemuksieni perusteella jätkänpätkä sieltä ehkä olisi tulossa ; ) Illalla varsinkin kaveri aktivoituu, ja vasemmalla puolella tuntuu ihan kuin joku pienellä pikkusormellaan siellä tökkisi mahanahkaa sisältäpäin.
Toukokuussa kesälomailevien lomatkin oli jo seinällä, eipä tuohon yhteen kesälomaviikkoon pitkä aika olisi, 16.5 starttaa. Jotain nyt miehen kanssa uskallettiin tulokkaalle ostaa, Kotiteollisuuden keikalla oltiin, ja sieltä löytyi sellainen musta body (0-6 kk ) jota mies jo netistä aiemmin katteli ja naureskeli. Äitille kun asiasta sanoin, niin kuulosti järkyttyneeltä, että eihän vauvalle nyt mustaa, vaan jotain hempeän väristä
Mikä lie tästä meidän tulokkaasta sitten kehkeytyy!
Pikkuhiljaa alkaa jo uskoa tähän raskauteen, kauan se kyllä on kestänyt. Meillä siis lapsettomuutta takana useampi vuosi, ja on ollut kauhea epäusko päällä aina välillä, että miten mun kroppa voi nyt toimia niin, kun se ei raskaaksi helpolla tullut, saatika nyt raskaana ollessa toimisi niin, että pienellä on hyvä olla. Ja koko ajan on valmistanut itseään siihen pahimpaan, ettei ihan korkealta ja kovaa tippuisi, jos jotakin kävisi. Joskus on tuntunut, että johan tämä raskaus loppuu uskon puutteeseen. Hankalia asioita selittää. Ja vieläkin kurkkua kuristaa, jos esim. töissä seuraa jotain lapsiperheitä, että olenko mä koskaan itse samassa tilanteessa? Työntelemässä vaunuja kaupassa... Näistä tunteista eroon pääseminen kestää ilmeisemmin aika kauan. Ja uskon, että ne elää aina mukana siitä huolimatta, vaikka lapsen saisikin. Nyt on huoli kaksoissiskosta, he lähtivät nyt viimein tutkimuksiin, viiden vuoden lapsettomuuden jälkeen. Kovasti toivon, että hekin joskus onnistuisivat.
Paino pysyy edelleen samoissa lukemissa, tosin ylipainon puolella tässä ollaan, joten ei sinällään hätää. Kilpirauhaslääkitystäkin on sen verran tehostettu, että sillä on varmasti myös vaikutusta asiaan. Kolmas neuvolakäynti on viikon päästä rakenneultrasta. Täällä ei muuten ole noita lääkärineuvoloita ollenaan. Hammaslääkärin sain varattua, eikä mennyt kun tonne kesäkuun puoleenväliin, eli hieman on tungosta. Rinnat kasvaneet yhden kuppikoon, ja kovin on tuo nännejen alue arka. Eilenkin mies nukkuessaan onnistui jotenkin jättämään " tissini alle " niin tuntui inhottavalle.
Onko muilla bola korua? Siskoni sen minulle osti, ajattelin kohta alkaa ainakin koirien kanssa lenkkeillessä sitä käyttämään. Lastentarvikeliikkeessä käytiin ihan tutustusmiskäynnillä muuten miehen kanssa myös, sieltä tarttui mukaan kaksi hauskan näköistä ankkaa, piti ostaa molemmat, vihreä ja vaaleanpunainen
Ystäväni toi tällä viikolla " tarina minusta " kirjan lahjaksi, siinä on tosi hauskoja juttuja täytettäväksi ja hienoja piirroksia :kiss:
Mutta nyt aamukahville! Johan tätä tekstiä tulikin!
Laura ja pieni tökkäilijä 19+2
