Vihdoin mä ymmärrän sun filosofias!!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nina TT:lle
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla on varmaan taas joku hyperfiksu lapsi kun mun ei tarvitse päättää hänen puolestaan, voin keskustella hänen kanssaan kuin normaali ihminen ja hän tuntee olonsa turvalliseksi ja menee oikein mielellään nukkumaan. Miksei voi kertoa "minä välitän sinusta, minä ymmärrän, että kiukuttelet koska on väsynyt" jos haluaa sanoa sen lapselleen? Miksi pitäisi käskeä nukkumaan ja toivoa, että lapsi siitä ymmärtää mistä on kyse?

Harva ymmärtää yhtään mistä puhun, jumitutaan tuohon "Häh? Ei sääntöjä?"-kohtaan eikä päästä eteenpäin. Kyse on ihan vain siitä, että minkälaisena lapset näkee, ovatko he ihmisiä vai omaisuutta jne.

Mutta se, että pyytää lasta nukkumaan ei kyllä tarkoita, että pitäisi lasta omaisuutena...nyt sulla on kyllä myös itselläsi hieman tuossa asenteessa korjaamisen varaa.

Kyllähän lapsen kanssa keskustellaan, vaikka kodissa olisikin nukkumaanmenoajat. Sä nyt vähän vähättelet muita näillä kommenteillasi. Mä kyllä ymmärrän osaa jutuistasi, koska käytän sellaista kasvatustapaa itsekkin. Luultvasti mulla on paljon sellaista ideologiaa mikä saisi tämän palstan puolihulluksi, mutta jotenkin joku noissa sun jutuissa ei natsaa. En tiedä mikä. Onko se juuri se, että asenteesi on niin aseenteellinen, on oikeastaan mahdotonta sanoa oletko lintu kala vai makkaranpala.

Enkä mä suoraan sanoen tiedä, onko mun asenteessa sen enempää vikaa kun sunkaan. Ethän säkään yrittänyt ymmärtää mitään mitä yritin tuossa aikaisemmin sanoa, vaan tartuit vain tiettyihin kohtiin, etkä edes lähtenyt katosmaan objektiivisesti asiaa erilaisista näkökulmista.
 
Yhden asian haluan vielä Ninalle sanoa. Luin blogistasi aktiivisesta kuuntelusta. Olit rauhoittanut itkevää lasta sanomalla että JOS HÄNEN ÄITINSÄ EI MUISTA HAKEA HÄNTÄ, sinä menet ja haet hänen äitinsä.

Varjele jos sinä joskus sanoisit MINUN lapselleni siten että jos MINä en MUISTA hakea häntä, sinä kyllä pelastat tilanteen, niin tekisin taatusti sinusta valituksen esimiehellesi. Tuo, että istuttaa lapsen mieleen ajatuksenkin siitä että äiti saattaa unohtaa hänet (ja tässä tapauksessa se että lapsi oli itse nähnyt unta asiasta, on täysin eria asia kuin se että sinä aikuisena menet ja sanot sen ääneen) on jotain niin...sanoinkuvaamattoman TÖRKEÄÄ että...en ollut uskoa silmiäni kun luin sen!
 
. Uhmaikäkin johtunee siitä suuresta ristiriidasta, kun lapsi yrittää käyttäytyä odotusten mukaisesti, mutta odotukset ovat ristiriitaisia: Toisaalta he haluavat miellyttää vanhempiansa, mutta vanhemmat kohtelevat heitä superitsekkäinä otuksina. Kummin päin siis pitäisi olla? Varmasti turhauttavaa ja pelottavaa.

NinaTT kirjoittaa lapsen kasvu- ja kehitysopin uusiksi. Onhan hänellä asiasta enemmän viisautta, kokemusta, tutkimuksia takanaan kuin aiemmilla asiantuntijoilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Erittäin vihainen äiti;23480184:
Yhden asian haluan vielä Ninalle sanoa. Luin blogistasi aktiivisesta kuuntelusta. Olit rauhoittanut itkevää lasta sanomalla että JOS HÄNEN ÄITINSÄ EI MUISTA HAKEA HÄNTÄ, sinä menet ja haet hänen äitinsä.

Varjele jos sinä joskus sanoisit MINUN lapselleni siten että jos MINä en MUISTA hakea häntä, sinä kyllä pelastat tilanteen, niin tekisin taatusti sinusta valituksen esimiehellesi. Tuo, että istuttaa lapsen mieleen ajatuksenkin siitä että äiti saattaa unohtaa hänet (ja tässä tapauksessa se että lapsi oli itse nähnyt unta asiasta, on täysin eria asia kuin se että sinä aikuisena menet ja sanot sen ääneen) on jotain niin...sanoinkuvaamattoman TÖRKEÄÄ että...en ollut uskoa silmiäni kun luin sen!

Ennenkaikkea Nina on itsekeskeinen, mutta se on luultvasti hänen etunsa, että voi ylläpitää illuusiota lähes jumallisesta äitiydestään.

Mutta pakko sanoa tähän, että psykologiselta kantilta lasta olisi enemmänki lohduttaneet sanat "ei äitisi oikeasti koskaan unohtaisi hakea sinua, koska äitisi rakastaa sinua maailman eniten"

Pitää ymmärtää myös LAPSEN psykologiaa ja sitä ymmärtäää ihan maalaisjärjelläkin.
Nina voi pitää omaa lastaan vaikka kuinka hyvänä keskustelukumppanina, mutta asetelma on aina äiti ja lapsi ja niin sen kuuluukin olla. Äiti voi pitää lastaan tasa-arvoisena lapsen iän huomioiden, mutta sitten siinä puhutaan tasavertaisesta vuorovaikutuksesta ja siinä on ihan yhtä tärkeää pitää lapsi lapsena. Lapsen kunnioitusta on myöskin olla lapselle se äiti johon hän voi turvallisesti viimekädessä luottaa ja jonka tehtävä on myöskin tehdä päätöksiä johon lapsi ei aina pysty.
 
Tota... Mistä sä käsitit, että lapsen pitäisi ymmärtää mennä nukkumaan? Lapsen nimenomaan EIEIEIEIEIEI tarvitse mennä nukkumaan miellyttääkseen vanhempiaan vaa menee sitten kun on väsynyt ja haluaa nukkumaan.

Jos antaisin lapseni (4-vuotias) valvoa niin pitkään kuin haluaa, hän valvoisi puolille öin. Millä hänet sitten tuon logiikan mukaan pitäisi herättää ilman pakkoa, kun lapsi ei halua herätä ja kiukuttelee olan takaa? EIKÄ tähän ongelmaan auta se, että pitkällä tähtäimellä lapsi menee aiemmin nukkumaan. Kokeiltu on, ei mene. Hän vain nukkuu hoidossa pitemmät päiväunet.
 
Olen kasvattanut lapseni ottamaan huomioon muidenkin tunteet. Minun, omansa, serkkujensa, kavereidensa... Ympäröivien ihmisten.

Olisihan se hienompaa jos lapsi välittäisi vain itsestään, eikö?

Ei. On todella tärkeätä, että lapsi kokee itsensä ja omat tarpeensa tärkeiksi. Tuollaisista miellyttämään kasvatetuista lapsista kasvaa vaimoja, jotka viihtyvät nyrkin ja hellan välissä.
 
NinaTT kirjoittaa lapsen kasvu- ja kehitysopin uusiksi. Onhan hänellä asiasta enemmän viisautta, kokemusta, tutkimuksia takanaan kuin aiemmilla asiantuntijoilla.

Niinpä. Uhma johtuu lapsen taidosta käsitellä asioita. Usein uhmaikäinen lapsi ei osaa vielä hallita tunteitaan ja kiukkuaan ja siksi saa raivokuhtauksen. Hänellä ei myöskään ole vielä sanoja ilmaisemaan tunteita joita ei vielä hallitse, jos nyt puhutaan parivuotiaan uhmasta.
Osaksi uhmaa aiheuttaa myös itsenäistyminen äidistä ja oman itsensä hahmottaminen ja se ettei olekkaan yhtä
äidin kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Erittäin vihainen äiti;23480184:
Yhden asian haluan vielä Ninalle sanoa. Luin blogistasi aktiivisesta kuuntelusta. Olit rauhoittanut itkevää lasta sanomalla että JOS HÄNEN ÄITINSÄ EI MUISTA HAKEA HÄNTÄ, sinä menet ja haet hänen äitinsä.

Varjele jos sinä joskus sanoisit MINUN lapselleni siten että jos MINä en MUISTA hakea häntä, sinä kyllä pelastat tilanteen, niin tekisin taatusti sinusta valituksen esimiehellesi. Tuo, että istuttaa lapsen mieleen ajatuksenkin siitä että äiti saattaa unohtaa hänet (ja tässä tapauksessa se että lapsi oli itse nähnyt unta asiasta, on täysin eria asia kuin se että sinä aikuisena menet ja sanot sen ääneen) on jotain niin...sanoinkuvaamattoman TÖRKEÄÄ että...en ollut uskoa silmiäni kun luin sen!

Siis toimiiko tämmönen ihminen oikeesti jonain perhepäivähoitajana?!
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin;23480311:
Niinpä. Uhma johtuu lapsen taidosta käsitellä asioita. Usein uhmaikäinen lapsi ei osaa vielä hallita tunteitaan ja kiukkuaan ja siksi saa raivokuhtauksen. Hänellä ei myöskään ole vielä sanoja ilmaisemaan tunteita joita ei vielä hallitse, jos nyt puhutaan parivuotiaan uhmasta.
Osaksi uhmaa aiheuttaa myös itsenäistyminen äidistä ja oman itsensä hahmottaminen ja se ettei olekkaan yhtä
äidin kanssa.

Eikös uhma juurikin ole tunteiden harjoittelua? Niitäkin on harjoiteltava. Mutta miten harjoitella jos äiti vaan myötäilee ja nyökyttelee?

Mä ymmärrän jossain mielessä NinaTT:tä, hän on vielä nuori. Ja ennen kaikkea hänellä ei ole elämässä muuta kuin tuo lapsi ja itsensä. Olisipa kiva nähdä hänet vaikkapa maatalon emäntänä, kun muksuja on vaikka se 3-4 kpl, 200 neliöinen vanha talo huollettavana ja 40 päinen maitokarja (ei mitää lypsyautomaatteja). Suhteutuis asiat eri tavoin kun ei pyörisi siinä60 neliön kaksiossa kaksin lapsensa kanssa. Kun on vaan ihan liikaa aikaa.
 
Vanhemman tulee rauhoittaa lapsi,sillä lapsi ei sitä itse osaa vielä tehdä. Ei vauvaltakaan voi vaatia että se nukuttaa itse itsensä tai tyynyyttää itse itsensä itkun jälkeen. Vanhemman tulee tyynnytellä ja olla lapsen tukena kun lapsi saa raivarin,sillä lapsi ei osaa hallita tunteitaan kuten aikuiset. Miten kukaan voi olettaa että pieni lapsi kykenee emotionaalisesti ja älyllisesti samoihin ratkaisuihin kuin aikuiset?

Näinkö kaksivuotias lapsi päättelee: "Kello on kahdeksan,menen nukkumaan koska aamulla herään kuudelta,näin saan tarpeeksi unta eikä minua kiukuta päivällä". Vai ajatteleeko lapsi näin: "En halua sänkyyn,haluan leikkiä".
 
Jos lapsi säännöllisesti herää kuudelta niin kyllähän häntä väsyttääkin aikaisemmin kuin puolilta öin...? Vai meinaatko, että laitat lapsen nukkumaan vaikkei häntä väsyttäisi? :)

Mun laps ei todellakaan mee vapaaehtoisesti nukkumaan ajoissa vaikka hän herää ihan aina aikasin. Ompa sitten vaan hemmetin kiukku jo aamusta. Ei hän voi itse päättää vaan aikuisen tehtävä on katsoa että lapsi menee nukkumaan ajoissa. Ja nukahtaa kyllä aika helpolla vaikkei mielestään ole väsynyt. Nytkin lapsi on lähes unessa herättyään ennen klo 6 vaikka kovasti oli mieltä ettei mene nukkumaan vielä. Ei se oo lapsen tehtävä huolehtia unestaan.
 
Pakko tähän vaan kommentoida ala-koulun opettajana, että onhan se niin ihanaa kun ihmiset kasvattaa lapsistaan vaikka minkälaisia keskustelijoita, itsenäisiä ym. mutta miettikää hyvät ihmiset millaiseen maailmaan se lapsi jonakin päivänä lähtee. Omalla luokalla kaksi tällaista tapausta että "minua ei nyt huvita, ja äiti on sanonut että jos en halua niin mua ei voi pakottaa". Se on tosi kivaa seistä siinä 24 oppilaan kanssa odottamassa että tämä yksi Juuso päättäisi että haluaakin syömään. En voi häntä jättää valvomatta, muut ovat oikeutettuja ruokailuun, enkä voi lasta fyysisesti pakottaa. Ja sit saa vielä melkein päivittäin kotoa viestejä että meidän Juuso ei tänään halunnut tehdä läksyjä, ja meidänkin mielestä olivat aika turhia. Siis jeeesus millainen ajattelutapa. Sehän on kaikkea muuta kuin muiden huomioonottamista, itsekkyyttä eikä mitään muuta! Toinen tapaus on sellainen että vanhemmat ovat opettaneet että on tervettä kyseenalaistaa ihan kaikkea, joten taas kerran ne 24 muuta istuu siinä odottamassa kun yhdellä Maijalle perustelen miksi sitä matikan kirjaa pitäisi ottaa esille, ja miksi pitäisi jotain laskeakin, ja miksi tulee sitten lisää läksyjä jos ei laske tunnilla jne. Se on loputonta se kyseenalaistaminen, ja olenkin usein miettinyt että ne vanhemmat voisivat aloittaa ihan omasta itsestä ja kyseealaistaa että onkohan tämä nyt oikeasti lapsen parhaaksi.

Itse en myöskään kasvata lastani niin että pakotan häntä eri asoihin pakottamisen takia, vaan opetan hänelle että on juttuja mitä nyt vaan pitää tehdä tietyllä tavalla että kaikki sujuisi. Oma lapseni on kuten minä yöeläin, mikä tarkoittaa että viikonloppuisin kun sanotaan että saa valvoa niin pitkään kuin halua, niin ei menisi itse nukkumaan ennen kuin nukahtaisi lattialle siinä 1-maissa. Mutta en minä näe sitä pakottamisena, minä vain totean viikonloppuisin että nyt näytät kyllä väsyyneeltä joten nyt mennään nukkumaan. Samalla tavalla opetan että joitakin juttuja on hyvä kyseenalaistaa mutta jotkut jutut vaan on näin ja näin ja piste.
 
jossa on tympeetä kun pitää tehdä kuten opettaja sanoo. Paska systeemi, kantsii elää yhteiskunnan (jota tietty halveksitaan) tuilla ja lisääntyä mahdollisimman nopeesti ja alkaa toteuttaan tätä "vaistovanhemmuutta" ni ei tartte käydä töissä. Sinne ku tarttis herätä aamusti. Eikä näin älykkäät sinne sovikaan, ne jutut on vaan tylsille normityypeille jotka joutuu meneen aikasin nukkuun. Raukat.
 
Miksi teini-ikäinen olisi itsetuhoinen?

Häh? Enhän mä sanonut itsetuhoinen vaan kapinallinen, koettelee sua teini-iässä jos yrität vasta silloin asettaa rajoja.

Toisaalta voihan se onnistuakkin, siis kaverisuhde omaan lapseen mutta mä en käsitä miten. Mä olen lapsen äiti, en ystävä. Se ei suinkaan tarkoita, ettenkö rakastais lapsiani eniten maailmassa.
 
[QUOTE="vieras";23480519]Pakko tähän vaan kommentoida ala-koulun opettajana, että onhan se niin ihanaa kun ihmiset kasvattaa lapsistaan vaikka minkälaisia keskustelijoita, itsenäisiä ym. mutta miettikää hyvät ihmiset millaiseen maailmaan se lapsi jonakin päivänä lähtee. Omalla luokalla kaksi tällaista tapausta että "minua ei nyt huvita, ja äiti on sanonut että jos en halua niin mua ei voi pakottaa". Se on tosi kivaa seistä siinä 24 oppilaan kanssa odottamassa että tämä yksi Juuso päättäisi että haluaakin syömään. En voi häntä jättää valvomatta, muut ovat oikeutettuja ruokailuun, enkä voi lasta fyysisesti pakottaa. Ja sit saa vielä melkein päivittäin kotoa viestejä että meidän Juuso ei tänään halunnut tehdä läksyjä, ja meidänkin mielestä olivat aika turhia. Siis jeeesus millainen ajattelutapa. Sehän on kaikkea muuta kuin muiden huomioonottamista, itsekkyyttä eikä mitään muuta! Toinen tapaus on sellainen että vanhemmat ovat opettaneet että on tervettä kyseenalaistaa ihan kaikkea, joten taas kerran ne 24 muuta istuu siinä odottamassa kun yhdellä Maijalle perustelen miksi sitä matikan kirjaa pitäisi ottaa esille, ja miksi pitäisi jotain laskeakin, ja miksi tulee sitten lisää läksyjä jos ei laske tunnilla jne. Se on loputonta se kyseenalaistaminen, ja olenkin usein miettinyt että ne vanhemmat voisivat aloittaa ihan omasta itsestä ja kyseealaistaa että onkohan tämä nyt oikeasti lapsen parhaaksi.

Itse en myöskään kasvata lastani niin että pakotan häntä eri asoihin pakottamisen takia, vaan opetan hänelle että on juttuja mitä nyt vaan pitää tehdä tietyllä tavalla että kaikki sujuisi. Oma lapseni on kuten minä yöeläin, mikä tarkoittaa että viikonloppuisin kun sanotaan että saa valvoa niin pitkään kuin halua, niin ei menisi itse nukkumaan ennen kuin nukahtaisi lattialle siinä 1-maissa. Mutta en minä näe sitä pakottamisena, minä vain totean viikonloppuisin että nyt näytät kyllä väsyyneeltä joten nyt mennään nukkumaan. Samalla tavalla opetan että joitakin juttuja on hyvä kyseenalaistaa mutta jotkut jutut vaan on näin ja näin ja piste.[/QUOTE]

Hmm... nuo asiat kyllä haastavat opettajan. Mutta oletko jutellut Juuson tai tämän kyseenalaistajan kanssa, miten heidän käytöksensä vaikuttaa muihin ja sinuun. Oletko kertonut vanhemmille, kuinka he hankaloittavat muiden päivää. Jos ihminen on tottunut keskustelemaan ja kyseenalaistamaan pystynee hän keskustelemaan ja vastaamaan opettajankin kyseenalaistamisiin, varsinkin nämä vanhemmat. Jospa näkisitkin heidät voimavarana... Kun pääsette siitä vaiheesta pidemälle, että kyseenalaistaminen ei koske enää kirjojen esiinottoa tai syömistä, niin kyseenalaistava oppilas voi rikastuttaa opetusta paljon.
Työskentelen itse paljon vanhempien oppilaiden kanssa ja joskus oppilaat kyseenalaistavat asian jos toisenkin. Pyrin aina heille vastaamaan perustellen, miksi joku asia opiskellaan tai miski muistiinpanot pitäisi tehdä, jos joku sen kyseenalaistaa. Yleensä vastaväitteitä ei tule enää perustelujen jälkeen. Usein he jopa yllättyvät, kun eivät saakaan opettajaa suuttumaan, vaan heidän kysymykseensä vastataankin ihan asiallisesti.
 
"Meillähän Evelynillä ei ole nukkumaanmenoaikoja. Hän menee sitten kun väsyttää. Useimmiten tämä tapahtuu 20-22 välisenä aikana, mutta joskus tyttö valvookin myöhempään. Monella vanhemmalla on tarve saada lapsi nukkumaan lähinnä siksi, että saisivat omaa rauhaa sinä aikana. Sen sijaan, että sanon tytölle "Mene nukkumaan" olen valinnut sanoa "Äiti tarvitsee nyt hieman omaa aikaa. Äiti istuu nyt hetken tietokoneella." Toinen esimerkki on se, että joskus on kiire ja lasta pitää kantaa (tai työntää rattaissa tai pukea vaikka hän osaisi pukea itsekin) vaikka tämä haluaisi mennä ihan itse. Sen sijaan, että uhittelee tai komentaa voi pyrkiä kertomaan rehellisesti, että nyt on kiire, äiti haluaa ehtiä tuohon, jos emme nyt kiirehdi niin myöhästymme junasta tai tulemme myöhässä juhliin. Tai jos haluaa lapsen auttavan siivoamisessa, tai korjaamaan omat jälkensä. Meillä riittää nykyään melkeinpä lause "Katso, tuossa lattialla on paljon tavaroita hujan hajan." Kun olemme tarpeeksi usein keskustelleet siitä, miten äidille on tärkeää, että täällä olisi edes jotenkuten siistiä ja mukava olla, muistaa lapsi jo sen eikä minun tarvitse tehdä muuta kuin muistuttaa lattialla olevasta kaaoksesta."

Olen miettinyt pääni puhki tuota sun filosofiaas kasvatuksen suhteen ja tämän sun blogistas lainattu teksti sai mut ymmärtämään kaiken. Eli: Sä olet kasvattanut lapsesi miellyttämään äitiä. (Siis sua.)

Halleluja, vihdoin mä ymmärrän!!!! :) :) :)







no mä ainaki tajuan pointin oikeasti, meillä tuo toimii ainakin, sekä aikuisiin, että lapsiin. esim tilanne jossa on kiire ja autan lasta pukemisessa ja samalla kannustan: "nyt täytyy toimia reippaasti, muuten myöhästytään ja sitten tulee paha mieli / muut ovat ehtineet ennen meitä / tms... " mikä tilanne ikinä onkaan... ja näin meillä ainakin lapsi kokee olevansa tärkeä ja taitava ja ylpeä itsestään kun äiti on kertonut oikeasti miksi jossain tilanteissa toimitaan tietyllä tavalla....

tai miettii esim, että motkotat pvät pitkä miehelle ( tai niin mies sen usein kokee ) siitä,että "taas noi sun sukat on tossa tollee" tai "miks sä taas oot laittanu ton tollee tonne" tms... kuin että toteat "vitsi mua harmittaa kun noi sukat ei koskaa mee pyykkikorii asti" ..sit otat ne sukat ja viet ne sinne, etkä motkota / jätä niit sukkia siihen. näin sun miehes aattelee.. ( ehkä jossain vaiheessa ) että no nyt sille tuli kurja fiilis..mut se ei valittanu.. siitä jää erilainen tunne / viestijälki muistiin ja ehkä jonain pvänä se mies onki vieny ne sukat ite pyykkiin..

samaa siis sovellan kaikkiin aikuisiin ja lapsiin ja kerron miltä minusta tuntuu... "minusta on kurjaa kun olet aamulla niin väsyksissä, kun olet valvonut..sitten tulee kiire kun pitää mennä sinne ja tänne"
"minusta on ihanaa kun menet niin reippaasti nukkumaan!" ja tää toimii aina!!
"ompas ihanaa kun sinä söit niin reippaasti"
kehut ja kannustukset ja kertominen juuri suoraan miltä itsestä tuntuu, toimii varmasti paremmin kuin
"kello on jo sen verran, nyt sänkyyn!"
"vaatteet päälle,nyt on kiire!"
"miksi et ole vieläkään saanut niitä vaatteita, onko se nyt niin hankalaa"
"jäät kohta kyydistä jos et osaa pukea"

jne jne.....
 
Mulla on varmaan taas joku hyperfiksu lapsi .

Eihän hyperkypersuperäidillä voi olla kuin hyperfiksu lapsi, ne perintötekijät nääs :D

Paittö wei mä en oo koskaan käskeny muksuja nukkumaan, nukkuvat jos nukkuvat ja nukkuvat sit ku nukkuvat , ja milloin missäkin (muutaman kerran on opelta tullu viestiä et nukku tunnilla) mut kait ne aikuisena sit ymmärtää et sängyssä voi nukkua ja työpaikalla ei
 

Yhteistyössä