Kun taapero mukiloi joka ilta äidin...

[Vakinikki]

Olen hukassa, lapsi on vasta 2-vuotias, mutta onnistuu liki joka ilta muksimaan minut siihen kuntoon ettei itkusta tule loppua.
Kaikki joilta olen pyytänyt neuvoa, sanovat että minun pitää yrittää kovemmin (kovemmin mitä?), minun pitää olla varovaisempi... mutta kun ei auta.

Tilanteet ovat aina nukkumaan mennessä. On tutut iltarutiinit, iltapala, pesut, vaatteenvaihdot ja sänkyynmeno. Lapsi ei tee tätä isälleen, eikä mummolleen jos hänen kanssaan sattuu nukkumaan. Aina minulle. Hän saattaa käydä rauhassa vuoteelleen (sänky kiinni meidän sängyssä, seilaa edestakaisin, nukahtaa usein meidän sänkyyn ja siirtyy jossain vaiheessa omaansa), mutta minuutin sisällä hän nousee pystyyn. Häntä komennetaan takaisin vuoteeseen, tarvittaessa haetaan takaisin makuuhuoneeseen kun meinaa lähteä touhuamaan omiaan muualle. Seurauksena lyömistä, potkimista, puremista, päällään lyömistä...
Jos rajoitan hänen tekemisiään, pidän esim. käsistä kiinni ettei lyö (ei usko kieltoa, eikä tartu kehoitukseen tehdä muuta), hän puree minua sormiin, pyrkii potkimaan (tässä kohdin joudun suojaan vatsaani kun olen raskaana ja muutama potku tullut jo suht ikävästi huonoon kohtaan), no teinpä mitä vaan, ennen pitkään lapsi mojauttaa omalla päällään minua päin kasvoja. Tällekin iltaa jälleen kerran minun huuleni aukesi.
Vaihtoehtona hän lyö silmille että näkyy vain valkoista. Ja nauraa. Jos yritän pitää lasta käsivarren mitan päässä, hän puree. Ja ymmärrän kyllä, että hän haluaa olla lähellä, minäkin haluan pitää häntä lähellä ja sylissä, mutta kohta en vain uskalla. Tuntuu, että vaikka kuinka yritän ennakoida, väistää, varoa, kieltää, rajoittaa, ehdottaa korvaavaa parempaa toimintaa, mikään ei auta.

Muulloin hän on normaali, touhukas iloinen, lempeä lapsi, mutta nämä illat ovat yhtä tuskaa. Enkä löydä mistään vastaavaa kokemusta, enkä konkreettista neuvoa kuinka edetä tai lähteä purkamaan tätä tilannetta. Olisi hienoa, jos joku voisi edes valottaa psykologista puolta tässä, itse alan olla sokea tilanteelle kun päällimmäisenä on vain kipu ja verenmaku suussa.
Jotenkin tuntuu, että tämä ongelma alkoi tai paheni tähän mittaan reilu kuukausi sitten kun lopetin imetyksen kokonaan. Lapsi on kyllä saanut huomiota ja läheisyyttä kuten ennenkin, ei vain sitä rintaa enää.

Anteeksi tällainen vuodatus, mutta alan olla jo lopussa.
Ensi viikolla on neuvola, missä otan asian myös puheeksi, vaikka hieman epäilyttää kun siltä suunnalta ei ole kertaakaan tullut järkevää vastausta mihinkään asiaan

 

["äitipäiti"]

Kuulostaa hurjalta.

Suosittelisin että puhuisitte asiasta joskus päiväaikaan, kertoisit miltä se satuttaminen oikeasti tuntuu. Ottaisit aikaa selittämiselle. Aiheesta saattaisi löytyä joku kirjakin?

Ja jos tilanne vielä tulee päälle... Korota ääntä. Huuda. Kuulostat ainakin tuossa selityksessäsi niin valtavan rauhalliselta ettei lapsi ehkä tajua miten pahalta se sinusta tuntuu.

 

["vieras"]

tätä ei varmaan saisi sanoa mutta pure takaisin. tai sitten vaan annat isän nukuttaa joka ikinen ilta.

 

[Vakinikki]

Olen kyllä ääntäkin korottanut, yleensä se johtaa lapsen nauramiseen. Ei sillä huutamisella mitään saavuteta, ja ollaan koitettu kertoa mitä se on kun sattuu, mutta ei lapsi ymmärrä ainakaan vielä.
Osasin kyllä jossain määrin varautua, että suutuspäissään purkaa kiukkuaan lyömällä jne., mutta eipä tullut koskaan mieleen että nukuttamisen seurauksena minulla olisi musta silmä

Saan kuunnella jo tarpeeksi naapuriäidin riehumista, että haluan löytää fiksumman tien kasvattaa oman jälkikasvuni.

 

[Saa]

Herranjumala mitä meininkiä, ei ole kyllä normaalia. Mä kyllä ottaisin kovat otteet käyttöön ja laittaisin lapsen ruotuun. Ketään ei saa satuttaa !!!!!

 

[toinen vieras]

2-v on tosi pieni vielä ja ymmärtämätön, mutta silti komppaisin edellisiä. Muutaman kerran takaisin niin, että oppii ymmärtämään äitiin sattuvan, pure takas, näytä että suutut ja sattuu (ja en tarkoita tietenkään käsiksi käymistä tai lyömistä)

 

[Vakinikki]

Ja tuohon että annan isän hoitaa, se olisi luovuttamista, tilanne jäisi silti elämään ja saattaisi tulla moninkertaisena ongelmana vastaan myöhemmin esim. teini-iässä.

Tiedän, että lapsi pitää saada ymmärtämään tilanne edes jollain tasolla, myöskin se että nukkumaan käydään ilman ninjataisteluja, uskon että oma orastava pelkoni paistaa kohta läpi, mutta siihen en suostu että lapset saavat mennä kuin apinat pitkin seiniä kuritta.

 

[Blue]

Mä kylmästi veisin jäähylle pariksi minuutiksi jonnekin toiseen huoneeseen ja ovi kiinni vaikka väkisin. Sitten kun rauhoittunut ja pyytää anteeksi niin kokeillaan nukkumista uudelleen. Sama toistuisi niin monta kertaa kunnes osaa olla satuttamatta.

 

[..]

se psykologinen puoli=uhmakohtaus. mielestani ei sen kummempaa. lapsen on vaikea erota sinusta ja ahdistus purkautuu niinkuin se uhmaikaisella yleensa purkautuu

 

[vakava sosiaalitapaus]

[QUOTE="vieras";23333980]tätä ei varmaan saisi sanoa mutta pure takaisin. tai sitten vaan annat isän nukuttaa joka ikinen ilta.[/QUOTE]

No ei näin!

Mä suosittelisin holdingia ja tilanteen mentyä ohi anteeksipyyntöä. Aina.

 

["vieras"]

Tuosta pään muksauttelusta voin sen verran sanoa omasta kokemuksesta, että kyllä se tosiaan koskee ihan helvetisti kun parivuotias jytäyttää isolla päällään kasvoihin. Oli tosissaan huuli verellä useamminkin kuin kerran. Ite aina olin naama mukiloituna kun laitoin omaa jytkyä, just parivuotiasta nukkumaan. Onneksi ei muuten purrut tai lyönyt. Mutta nyt on onneksi tuo vaihe mennyt ohi jo.

Olisko se yliväsynyt? Ja jos se sinua erityisesti mukiloi, niin olet sitten liian lepsu. Itsekin olen lepsu äiti, ja aina uskonut, että rakkaudella rakkaudella ne lapset kasvatetaan, ja sitten se kostautuu vähän myöhemmin, kun lapset alkaakin pomotella äitiä. Joten yritä olla jämäkämpi, ja ehkä pitää ottaa jämerämmät aseet käyttöön, eli jäähyt ja vähän shokki-terapiaa, eli EI ja pyytämään anteeksi.

Eilen illalla AVA:lla oli just ohjelmaa myöhäisella tällasesta, ja taisi olla pari-kolme-vuotias tyttö, jolla oli kuulovamma, ja siksi käytöksen kanssa oli ongelmia. No kuulovammasta huolimatta tytölle laitettiin rajat, ja jäähy käyttöön, ja näytti toimivan noinkin pienelle.

 

["vieras"]

Lähet tilanteesta pois heti välittömästi kun minkäänlaista satuttamista ilmenee ja pistät oven kiinni. Vähän ajan kuluttua uusi yritys ja taas heti pois jos lapsi yhtään yrittää satuttaa edes millään pienelläkään tavalla. Jos lapsi siis huutamisestakin vaan nauraa päälle, täytyy keksiä joku lapsesta epämiellyttävältä tuntuva tapa saada perille, että tämä ei ole oikeasti yhtään hauskaa.

 

[Vakinikki]

Kiitos Blue ja ..

En suinkaan halua suoriltani muita torpata alkuunsa, mutta arvoihini ei vain sovi se, että satutetaan edes pienesti takaisin esim. takaisin puremalla. Se ei ole se malli mitä haluan hänelle näyttää kun tulee vaikea tilanne eteen.

Mutta lisää vain keinoja ja ideoita, täältä sentään tulee jo muuta vastausta kuin tuttavapiiristä.

 

[Tiukka äiti]

Hmmm.... Mun kaksvuotias kyllä ymmärsi kun joskus löi tai jotain ja mä (vahingossa mutta kuitenkin) karjasin NYT LOPPUU PRKL. Ei niitä hienoimpia hetkiä äitiydessä mutta loppui. Ja näki kyllä että mä olen todella vihainen. Kova ääni on välillä oikein käyttökelpoinen työkalu.

Mä en suostuisi tuossa tilanteessa laittaan lasta nukkuun, tai en ainkaan jäisi siihen viereen. Petiin vaan ja itse huoneesta pois. Miksi siinä vieressä tarvii olla? Muutenkin kun olet raskaana niin isän hommaa on pitää kiinni jos lapsi kilahtaa tuolla tavalla.

Luultavasti taustalla on mustasukkaisuutta uudesta vauvasta ja kiukuttelua imetyksen lopettamisesta. Nyt teidän on kuitenkin otettava yhteinen tiukka linja. Rangaistus/palkinto käyttöön, kumpi sitten on tehokkaampi teillä. Eli perinteinen jäähy tai etuuksien menetys rangaistuksena, tai tarra tai vastaava kun nukkumaanmeno sujuu. Pääasia että te olette tiukasti isän kanssa samassa rintamassa ja lapselle tehdään selväksi ettei minkäänlaista fyysistä satuttamista suvaita.

 

[no huh]

Kai sinä nyt 2-vuotiaalta osaat suojautua? Otat kunnolla kiinni ja sanot tiukasti, että äitiä ei lyödä! Et anna tilaisuutta lyömiseen. Kyllä minun lapseni on yrittänyt raapia ja lyödä, mutta pakkohan sitä on aikuisena pärjätä. Tiukasti syliin lapsen kädet omiin sulkien.

 

[jassåå]

niin, meillä taapero vetelee mua köniin- potkii nukkuessaan jne. Mulla jo muutenkin nenä paskana nyrkkeilystä, ja tytön ansiosta nenä menee leikkaukseen positiivista: saan valita millasen nokan haluan! Mut joo-tästälähin tyttö nukkuu omassa sängyssä vaikka hamput sattuiskin!

 

[Vakinikki]

Kai sinä nyt 2-vuotiaalta osaat suojautua? Otat kunnolla kiinni ja sanot tiukasti, että äitiä ei lyödä! Et anna tilaisuutta lyömiseen. Kyllä minun lapseni on yrittänyt raapia ja lyödä, mutta pakkohan sitä on aikuisena pärjätä. Tiukasti syliin lapsen kädet omiin sulkien.

Näemmä en osaa. Kyllä sitä taistelulajeja harrastaessa osasin suojautua ja oli silmää pitää itsensä turvassa, mutta ei tämän lapsen kanssa. Holdingissa menee nähtävästi jotain pieleen, vaikka olisi hyvässä paketissa, lapsi pääsee ainakin puremaan ja sitten se paketti purkautuukin ja tulee muuta osumaa.

Isään en voi turvautua jo sen vuoksi, että tekee vuorotyötä, usein yöduunia, mutta toki on samoilla linjoilla yhtälailla hänkin haluaa keinoja tämän tilanteen selvittämiseen.

 

["hui"]

näytä lapselle että sua sattuu, ja vaikkei sattuisikaan niin esitä itkevää
lapsikin oppii tuntemaan empatiaa, ja huomaa että äitiä sattuu ja lapselle tulee pahamieli

minä olen lapsilleni aina opettanut että kaikkia sattuu, äiti itkee jos satuttaa (pienenä lapsi lyönyt tai muuta vastaavaa) esitin itkevää ja sanoin että sattuu, ketään ei saa lyödä ja kysyin mitä lapsi tykkäisi jos äiti öisi takaisin

selitystä, selitystä, esittämistä, esittämistä ja taas selitystä
kyllä se lapsi oppii ettei toisia saa satuttaa kun oikeasti huomaa että se sattuu

 

[Foortti harmaana]

No raskaana ollessa voi olla hankala pidellä lasta, mutta JOS sitä ei lasketa, niin ainakin mä saan pideltyä tarpeen vaatiessa jopa tuota 9v, jos saan ite valita MITEN.

Tää menee vähän hmm naurettavaks tää loppu, mutta ns. paskaraudoissa ainakin.
Eli jalkojen väliin/alle, kun makaa ite, niin VARMANA ei irti puserra. =)

Ja meillä lapset kerjää tätä, että mä tulisin sänkyyn riehuu niitten kanssa, ja just "kakkarauhtoihin".

 

[leijona76]

Näemmä en osaa. Kyllä sitä taistelulajeja harrastaessa osasin suojautua ja oli silmää pitää itsensä turvassa, mutta ei tämän lapsen kanssa. Holdingissa menee nähtävästi jotain pieleen, vaikka olisi hyvässä paketissa, lapsi pääsee ainakin puremaan ja sitten se paketti purkautuukin ja tulee muuta osumaa.

Isään en voi turvautua jo sen vuoksi, että tekee vuorotyötä, usein yöduunia, mutta toki on samoilla linjoilla yhtälailla hänkin haluaa keinoja tämän tilanteen selvittämiseen.

Miten sä sitten lasta paketissa pidät? Mä olen omaani pidellyt holdingissa ja ei se kyl oo yltäny puremaan kun oikeassa asennossa on ja tiukassa syliotteessa ettei potki ja hakkaa. Onneksi ei oo aikoihin enää ollu noita pitämissessioita.

 

[Saa]

Kuulostaa vähän siltä, että osaa jo vedättää sinua, kun ei kerran muille tee tuota samaa. Saa sinut itkemään ym. Lapsi tarvitsee rajoja ja vanhemmalla tulee olla auktoriteettia, jotta voi tuntea olonsa turvalliseksi. Kun lapsi vielä noin pieni, pistä äkkiä stoppi tuollaiselle käytökselle. Vanhempana voi olla jo hankalampaa, varsinkin kun sisarus kohta syntymässä.

 

[pier]

Meillä myös toimii tuo "äitiä sattuu" jos ei lapsi heti ymmärrä niin tehostan sitä muistuttamalla jotain tilannetta jossa lapseen sattui. Meillä myös 2-vee ja noita lapseen sattuu juttuja tulee joka päivä useita kun hän koheltaa menemään.

Myös tilanteesta poistuminen toimii, poistun ja annan hänen rauhoittua ja käyn välillä kyselemässä että osaako jo olla nätisti eikä satuta. Lopulta halu syliin on aina voimakkain

 

[Foortti harmaana]

Miten sä sitten lasta paketissa pidät? Mä olen omaani pidellyt holdingissa ja ei se kyl oo yltäny puremaan kun oikeassa asennossa on ja tiukassa syliotteessa ettei potki ja hakkaa. Onneksi ei oo aikoihin enää ollu noita pitämissessioita.

Meillä kuopus SYLKEE, vaikkei puremaan pääse, ja se on aika oksettavaa =/
Välillä pitää pitää, kun tosiaan käy kuumana, jos ei mee mielen mukaan ja siirtyminen on vaikeaa.
Esim uimakouluun lähtö, saattaa tunnin märistä ja huutaa asiasta, ja käydä hakkaa, MUTTA uimassa on sitte kivaa...
Raivostuttavaa =)

 

[leijona76]

Meillä kuopus SYLKEE, vaikkei puremaan pääse, ja se on aika oksettavaa =/
Välillä pitää pitää, kun tosiaan käy kuumana, jos ei mee mielen mukaan ja siirtyminen on vaikeaa.
Esim uimakouluun lähtö, saattaa tunnin märistä ja huutaa asiasta, ja käydä hakkaa, MUTTA uimassa on sitte kivaa...
Raivostuttavaa =)

Juu, sylkeminenkään ei oo kivaa muttei satu. Onneksi ei tolla pojalla montaa kertaa oo ollu noita totaalikilareita.

 

["vieras"]

Jätä lapsi nukahtamaan yksinään huoneeseen, jos ei ala käytös muuttua. Kun on nätisti, äitikin on vieressä, mutta kun alkaa riehumisen, poistut huoneesta sanoen miksi lähdet.